.

.

torstai 22. elokuuta 2013

Sisko tahtoisin jäädä


Minä olen huono ihminen. Hirveän huono. Olen taas ostanut kaksi kirjaa. Mikä katastrofi! Se tarkoittaa sitä, että tänä vuonna ostamieni kirjojen määrä nousee viiteen. (Hah hah haa - kuulen naurunne taustalta - hah hah haa - viisi ei ole mitään!) Minulle viisi ostettua kirjaa saman vuoden aikana on paljon. Ennen kirjablogiani - voi tuota suloista tynnyrissä oleskeltua aikaa, jolloin en käytännössä nähnyt muuta kuin kirjallisuuden jäänvuoren huipun; mitä kaikkea pinnan alta on paljastunut! - ostin yhden kirjan kerran kesässä, ja sekin oli pokkari. Se riitti. Sittemmin kirjablogin ylläpitäminen on herättänyt minussa uinuvan pedon, joka haluaa lisää kirjoja! En kestä! 

Miksi minä yhtäkkiä haluan omistaa kirjoja enemmän kuin ennen? Miksi hirvittävä materialismin salakavala lonkero on ujuttanut itsensä minuun myös kirjojen kohdalla? Miksi, oi, miksi? (Näettekö te, kuinka ruikutan kädet ristissä Itkumuurin juurella?) Kirja on minulle - niin karulta kuin se kuulostaa - periaatteessa kertakäyttötuote. (Hyvät kanssasisareni ja veljeni, voitte nyt viedä minut saunan taakse ja heitellä minua kohti mahdollisimman kovia ja paksuja kirjoja.) Luen kirjan, piste, tarinan loppu. Äärimmäisen harvoin luen jonkin kirjan toiseen kertaan. Aikuisiällä lukemistani kirjoista olen tainnut lukea yhden tai kaksi kirjaa pariin otteeseen. (Toisen näistä olen harkinnut lukevani jälleen kerran.) Lapsuuden suosikit ja teini-iässä lukemani Stephen Kingin kirjat ovat tällä hetkellä sellaisia, joiden pariin aion palata, sekä aion tietenkin valloittaa Mustan tornin uudelleen jossain vaiheessa. Piin elämän luin aikoinaan tuoreeltaan ja pidin siitä hurjasti, ja sen uudelleen lukeminen kiinnostaa. Poikkeuksia on olemassa, mutta silti kirjan hankkiminen sen takia, että "ehkä minä luen sen kymmenen vuoden päästä uudestaan", on hiukan hassu. Tai ehkä minä en ole niin über-boheemi-kirjallisuuden-suurlähettiläs kuin jotkut muut. Olen tylsä, enkä kanna Mustaa tornia mukanani joka paikkaan, vaikka se on Pyhä Raamattuni. Ja kuitenkin minulle on tullut tämä kummallinen vimma omistaa kirjoja!

Tämä hurmaava uusi piirteeni, kummallinen vimma, johdatti minut jokin aika sitten nettikirjakauppaan, josta minä poimin itselleni pari herkullista marjaa pajukoriini. Minun oli pakko! Ne olivat niin halpoja! Pitäisi olla laitonta myydä kohtuullisen uusia kirjoja niin halvalla. (Kylläpä minä tänään korostan asioita.) Joka tapauksessa, toinen noista täydellisen kypsistä marjoista oli Rosamund Luptonin Sisar, jonka olin halunnut ottaa luvun alle pidemmän aikaa, mutta en ollut siinä onnistunut, sillä tuo himputin sisar hento valkoinen ei ollut koskaan paikalla kirjastossa. Missä lie ollut, varmaan maailmaa pelastamassa ja ruokkimassa nälkään nääntyviä lapsia, mutta ei ollut kirjastossa, ei! Koska olen nero ja minulla on uskomaton shoppailuvainu, sisar hento valkoisen miljoonannen kloonin oli aika muuttaa luokseni asumaan.  
Sisar on brittiläisen Rosamund Luptonin - ihana nimi, josta tulee mieleen ruusut ja Lipton-tee! - esikoinen. Leidi opiskeli englantilaista kirjallisuutta yliopistossa ja toimi tv- ja elokuvakäsikirjoittajana, kunnes tuli sopiva hetki julkaista romaani. Sisar on ollut huikea menestys ympäri maailmaa.

Beatrice Hemming on alle kolmekymppinen täydellinen New Yorkin nainen, joka joutuu palaamaan kotikonnuilleen Lontooseen; hänen pikkusisarensa Tess, tuo hempeä keijukainen ja taiteilijasielujen pioneeri, on kadonnut jäljettömiin. Pikkuhiljaa totuus Tessin katoamisesta alkaa paljastua, ja samalla Beatrice kamppailee sekä perheensä raskaan menneisyyden että tylsän parisuhteensa kanssa...

Sisar etenee kahdessa aikajanassa: ajassa, jolloin Tess on juuri kadonnut, sekä ajassa, jolloin tapaus on jo selvinnyt, ja Beatrice käy läpi todistajanlausuntoaan yhdessä lakimies Wrightin kanssa. Aluksi tarinan lähestymistapa tuottaa pienoisia sekaannuksia, mutta kun oikean rytmin ymmärtää, epäselvyydet haihtuvat kuin sumu ilmaan. Ratkaisu osoittautuukin toimivaksi ja piristäväksi.

Rosamund Luptonin kerronnassa on jotain ihanan kaunista ja herkkää perinteisen jännityskirjailijan tekstin lomassa; hänen sanansa leijailevat höyhenen kevyinä kuin ilmatiiviissä kuplassa, joka puolestaan heittelehtii rujommassa, tutummassa ympäristössä, hetkessä, jossa on aina synkkä ja myrskyinen yö. Tuo kupla ajelehtii läpi karun maiseman, valoisana ja loisteliaana, lohduttavana, toivoa antavana majakkana, jota kohti eksyneen on helppo ojentaa kätensä. Luptonin kuplasta hohkaa taitavia lauseita ja miellyttäviä metaforia hänen peruskalliolleen, yksinkertaisemmalle ja paljaalle tundralle, ja tämä naisen luoma kombinaatio ilahduttaa. Lupton ei pelkästään kirjoita hengen hädässä, jännityksen ehdoilla, huuda merkittömyyksiä pimeässä, vaan hän myös tuntee, antaa tarinalleen tilaa hengittää, laulaa lintuna metsikössä kesäaamuna.

Alussa tarinan tahti on verkkainen, viipyilevä. Lupton kutsuu lukijan eteiseen; tee ja pikkuleivät tuoksuvat olohuoneessa, mutta vielä ei ole aika rynnätä niiden kimppuun, upottaa hampaitaan mehevien juonenkäänteiden hiilihydraatteihin. Lupton esittelee eteistä, tauluja ja peilejä, kynttilänjalkoja ja mattoja, joita katselee kohteliaana, vaikka hieman toivoisi jo pääsevänsä olohuoneen puolelle, nuuhkimaan sitruunateen ja tapahtumien hienhajuista tuoksua. Hurjaa teehetkeä - teehetket ovat tiettävästi kaiken pahan alku ja juuri - odottaa malttamattomana, ja viimein Rosamund asettaa Hatuntekijän silinterin päähänsä, heilauttaa kättään ja pyytää astumaan peremmälle, teetarjottimen ääreen, hulluuden ytimeen. Loppupuolella meno on yhtä mainiota, nopeasti ohikiitävää teehetkeä; lautaset kilisevät ja pikkuleivät rouskuvat, eikä Rosamundista voi kääntää katsettaan pois millään.

Sisar ei ole vain tavallinen pintaraapaistu jännitystarina kadonneen ihmisen kohtalosta, vaan myös tarina, josta löytyy syvempiä kerroksia. Sisaruus, syyllisyys, sinnikkyys ja suru ovat yhtä tärkeässä roolissa kuin Tessin katoamisen ratkaiseminen. Sisaren hellästä huomasta löytyy jopa eräänlainen kasvutarina. Luptonin heikkoudeksi Sisaren perusteella paljastuu henkilöhahmot. Ne eivät ole surkeita vätyksiä, jotka tekisi mieli käydä potkimassa henkiin, mutta ovat turhan karikatyyrimaisia ja useasti nähtyjä. Persooniin olisi kaivannut uutta ja viiltävää sisältöä.

Sisar ei onneksi pettänyt minua. Hyvä niin, sillä sisareen, jos keneen, pitää voida luottaa. Kirjasta tuli hetkittäin mieleen vastikään tapetilla ollut Kiltti tyttö, joka hiipuu Sisaren rinnalla ilkeäksi siskopuoleksi. Minä pidin Sisaresta, sen mutkikkuudesta ja viehättävyydestä, jotka limittäytyivät yhteen sopivissa mittasuhteissa kuin ristityt kädet. Luptonilta on ilmestynyt toinenkin kirja, Mitä jäljelle jää, jonka houkuttelevan kaihoisan, kutsuvan laulun kuulen selvästi.

Olit oikeassa. Kuten tiedät. Jotkut purjehtivat elämänsä merellä kokien vain satunnaisia myrskyjä, mutta minulle elämä on aina ollut vuori - jyrkkärinteinen ja vaarallinen. Ja niin kuin taisin sinulle joskus sanoakin, olin takertunut sen seinämään varman työn ja asunnon sekä turvatun parisuhteen jalkatuin, porahaoin ja turvaköysin. 

Alkuteos: Sister (2010)
Julkaistu Suomessa: Gummerus 2012 
Sivumäärä: 408  

Tämä kirja saa: Neljä kirjanmerkkiä. Näppärä trilleri, jonka pinnalla kelluu varteenotettavia, kaunokirjallisia lumpeenkukkasia.     

           



         

14 kommenttia:

  1. Sisar oli karmivan hyvä. Muuten kirjastosta voi varata kirjoja 1 euro per varaus....jos et halua rohmuta kirjoja varastoihin. Minä varaan niitä, sillä minä olen kirjarohmu ja kirjat maksavat omaisuuden ja sitä paitsi toisinaan tulee pettymyksiä vastaan. Luen melkein kirjat kirjakaupoissa, ettei tulisi hutilaakeja, sillä rahan tuhlaus kirjaan, jota ei pysty lukemaan, harmittaa kamalasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hyvä on, ei täydellinen, mutta hyvä. =D Juu, toki minä tiedän, että kirjastosta voi varata kirjoja (olenhan aikoinaan ollut jopa kirjastotäti =D ), ja toisinaan varaankin kirjoja. Meidän kirjastosta voi varata nuorten kirjoja peräti ilmaiseksi. Lieköhän muualla sama mahdollisuus, en tiedä. Pitäisikin käyttää tuota enemmän hyväksi, muutamia nuorten kirjojakin on sellaisia jotka ovat aina menossa.

      Poista
  2. En ole vielä lukenut Sisarta. Mutta tämä on listoillani, ehdottomasti aion joskus Sisareen tutustua. Minä olen niin kirjojen epä-ostaja, että edellisestä kirjaostosta on hm.. viisi vuotta? Ja se oli juuri tuollainen kesäpokkari, hätäostos mökille. En ole vieläkään sitä lukenut =)). Niin kauan ei kannata, kun on mahdollisuus saada kirjaston kirjoja. Ehkä luen sen joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, minä ainakin tykkäsin. Kaikki ei ole ilmeisesti olleet aivan ihastuneita hieman hitaaseen tempoon, sekä siihen, että alussa paljastetaan jo liikaa. (Ei minusta.)

      Minäkin olin ennen epäostaja! =D No, ei minua varmaan vieläkään voi miksikään rohmuksi sanoa. =D

      Poista
  3. Heh, minä ostin ennen kirjoja siksi, kun olin kirjastokiellossa (koska olin väärinkäyttäjä enkä osannut palauttaa ajoissa kirjoja ja sakot olivat aina huisit). Nykyään ostan siksi, kun eh... ostan, että on sitten mistä valita :D Vaikka on mulla kirjastokorttikin nykyään.

    Sisterikin on hyllyssä (ollut jo aika kauan), mutta arvaa onko luettu. No ei ole! Tosin kirjoitat kirjasta niin houkuttelevasti, että voisi varmaan joskus lukaista sen pois. Jonkun trauman olen onnistunut kehittämään tuota kirjaa kohtaan, mutten enää muista minkä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen tavallaan kirjaston väärinkäyttäjä! Rikollinen ainakin! =D Minä en tahdo muistaa uusia lainoja, ja sakkoja tulee herkästi, ja lasku sen kun kasvaa... Juuri vähän aikaa sitten maksoin yli kuuden euron laskun, kun olin taas hieman unohdellut uusia lainoja. Mutta on nyt omatunto puhdas kun on pyöreä nolla maksuissa! Hyvä minä. =D Aion tsempata asian kanssa vastaisuudessa, koska kyllä minä keksin sille kuudellekin eurolle muuta käyttöä...

      No mutta, sehän pitää lukea pois. =D Olen alkanut epäillä, että sinä taidat itse asiassa asua kirjastossa. =D Hah, trauma kirjaa kohtaan etukäteen! Ei tarvi huolehtia sellaisesta.

      Poista
  4. Jep, tämä oli kyllä mahtava. Ihkudaa että luit, ystäväni :D Varoitus: suhtaudu kuitenkin varauksella Luptonin seuraavaan. Se on jakanut mielipiteitä eikä minustakaan samalle tasolle ylettänyt kuin Sisar... Koklaa kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, ihkudaa, my darling! (Nyt vanha täti menee googlaamaan mitä ihkudaa tarkoittaa. =D)Kirjan kantta en muistanutkaan kehua, tässä on kaunis kansi, ja kaunista oli sisällössäkin. Olenkin jo ehtinyt "kuulla" huhuja, ettei Luptonin toinen olisi niin hyvä, saa nähdä, luen sen varmasti joka tapauksessa.

      Poista
  5. Kannattaa ajatella tätä ostoasiaa positiivisesti. Kun ostat suomalaisen kustantajan käännättämän ja painaman kirjan, tuet talouselämäämme ja kannatat kustantamotoimintaa, jolloin työpaikat säilyy. Ulkolaisen kirjan ostaminen on sama asia globaalimmassa mittakaavassa. Näin minä ainakin ajattelen joka kertaa kun painan tilaa-nappulaa (jota painan u-s-e-i-n). Olemme siis Hyviä Ihmisiä :))
    *positiivisuuspuuska*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, enpä tullut ajatelleeksi asiaa tuolta kantilta. =D Ajttelen vain olevani materialisti ja suurinpiirtein luonnontuhoaja. =D Mutta jee, olkaamme siis hyviä ihmisiä ja klikkailkaamme itsellemme lisää kirjoja! =D

      Poista
  6. Täällä on toinen, josta viisi ostettua kirjaa per vuosi on jo ihan kohtuullinen määrä - ainakin jos ajatellaan, että ne on käynyt ihan oikeasta kirjakaupasta asti ostamassa. :) En kyllä oo koskaan laskenut, paljonko niitä tulee vuodessa ostettua, mutta mutufiilis on, että kirjakaupasta ostan loppujen lopuksi hirveän vähän. Kotona on rajallinen määrä tilaa, jossain vaiheessa pitää miettiä mistä kirjoista luopuisi jotta saa uusille tilaa. Tai pitäisikö virittää uusia kirjahyllyjä? Kirjaston tarjonta on kuitenkin aika hyvä, ei mun (onneksi) tarvitse omistaa niitä kaikkia kirjoja mistä tykkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, ihan konkreettisesti kirjakaupasta ostettujen kirjojen määrä ikinä on meikäläisen osalta häviävän pieni... Olenkohan ehkä kerran tai pari ostanut kirjan "kirja-kirjakaupasta". =D Nettikaupat ja marketit ovat köyhän naisen juttu. =D Minulla ei edes ole virallista kirjahyllyä. Että siihen malliin pitäisi alkaa hillitä. =D Kirjastot ovat parhautta!

      Poista
  7. Oi, minäkin pidin tästä! Lupton osaa kirjoittaa, enkä nyt tarkoita vain sitä, että kirjaa ei raaski laskea kädestään, vaan jäin hetkittäin ihailemaan ihan virkkeitä ja kappaleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, minuakin viehätti se kuinka kauniisti Lupton välillä kirjoitti; ihanaa, että jännäreistäkin löytyy tällaisia helmiä, jotka kutkuttavat sekä juonellaan että kauneudellaan. =D

      Poista