.

.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Isoveli valvoo



Omien, uusien kirjojen lukeminen on ohi, ja on aika palata tuttuihin ja turvallisiin kirjaston kirjoihin. Olin piipahtanut kirjastossa viimeksi ennen joulua - luoja, käytännössä ikuisuus sitten! - ja kirjastotätikin katseli minua kuin olisin kolmipäinen, raidallinen lohikäärme. (Minä olen vain kaksipäinen lohikäärme.) Jalkani tuntuivat aluksi kohmeisilta, mutta vähitellen ne sulivat, ja pian minä huiskin menemään kirjaston käytävillä kuin ankerias, kieli pitkällä ja sihisten. (Siis mitä? Voisiko joku tulla ja sulkea sormeni panssaroituun kassalippaaseen, niin etten suoltaisi kaikkea mahdollista typeryyttä niiden päistä ulos? Kukaan? Missään? Apua!) Ai että, miten makoisat apajat kirjastossa olivat! Astelin ulos tyytyväisenä kirjapino sylissäni ja lennähdin kotiin. (Koska olen lohikäärme, joka osaa lentää! Ja syöstä tulta! Ja aivastella saippuakuplia!)

Olin muutamaan otteeseen lukenut suosituksia Kirjavarkaasta ja siirtänyt sen lukulistani kärkipäähän. En muistanut kirjan kirjoittajan nimeä, eikä kirjaston tiedonetsintäkoneen hiiri ollut yhteistyökykyinen, ja ehdin ajatella, että emme tapaisi vielä, mutta olin väärässä. Kirjavaras tervehti minua yllättäen hyllystä, kun etsin erästä toista kirjaa, ja kas, siinä se oli! Tapasimme sittenkin. Hyvää päivää, Kirjavaras. Erittäin hauska tavata.

Markus Zusak on australialainen kirjailija, jonka juuret ulottuvat Eurooppaan, Saksaan ja Itävaltaan hänen vanhempiensa kautta. Ennen Kirjavarasta, joka on hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu teoksensa, mies ehti niittää mainetta kaksituhattaluvun taitteessa neljällä nuortenkirjallaan. (Näitä ei ole suomennettu.) Kansainvälisen läpimurtonsa herra teki Kirjavarkaallaan, josta tuli bestseller ympäri maailmaa.

Hyvää päivää, lukija, toivottaa Kirjavaras, tai hetkinen, itse asiassa sen toivottaa Kuolema. Kyllä, Kirjavarkaan eli Liesel-tytön tarinan, kertoo meille herra (?) Kuolema. Eletään Natsi-Saksan aikaa ja Kuolemalla on paljon töitä, mutta jokin Lieselissä kiinnittää viikatemiehen (hän pitää kovasti ihmisten mielikuvasta siitä, että hänellä on viikate) huomion. Herra Kuolema joutuu hakemaan Lieselin pikkuveljen juuri ennen lasten päätymistä kasvattikotiin. Niin Liesel joutuu kohtaamaan uuden elämän yksin, äkäisen ja riidanhaluisen maman ja lempeän viisaan papan hoivissa. Nämä saksalaiset eivät ole juutalaisia, mutta eivät natsejakaan, vaan hyväsydämisiä, rohkeita kansalaisia, joita sota-aika koettelee. Noin viiden vuoden ajan tarinassa seurataan Lieseliä ja hänen perhettään sekä ihmisiä heidän ympärillään, kuten Lieselin parasta ystävää Rudy-poikaa ja erästä salaperäistä juutalaista Maxia, joka nyrkkeilee Führerin kanssa kellarissa, ja tietenkin kirjoja, jotka ovat olennainen osa Lieseliä...

Markus Zusak polttomerkitsee itsensä lukijan sieluun noin kahden lyhyen luvun jälkeen. Jo kirjan ensimmäisillä sivuilla huomaa, että sitä seisoo jonkin erilaisen, kauniin äärellä, syvän rotkon äärellä, jonka sisuksiin on hypättävä, vaikka tietää, että pohjalla kopsahtaa ja kovaa. Mutta ne maisemat ja värit, hiljaiset hetket ja pysähtyneet tuokiokuvat! Silloin kun tukka hulmuaa ja silmät vuotavat vettä, noihin eleettömiin, mutta tunteiden täyteisiin pikkukuviin herra Zusak lataa kerrontansa, ja niin pudotus on näennäistä, hyväilevää, jopa hempeää, niin että raaka, vapaa pudotus on jotain muuta, kuin hidastettua leijailua, jolloin on aikaa tehdä havaintoja. Kas, jääkide, murtuma, auringon heittämä säde vuorenreunamassa. Niiden näkemisestä nauttii ja ne antavat voimaa. Ne saavat surullisenkin maailmankuvan näyttämään kirkkaammalta, toiveikkaammalta, pudotuksen paradoksi.

Zusak syleilee lukijaa yllättävillä ilmaisuillaan ja verbeillään, pukee tutun sana-asun uuteen pukuun, antaa helmojen heilua sanojen muotinäytöksessä, ompelee ja halaa tarinan peitteeseen uutta ja vanhaa, mikä ihastuttaa, hivelee sydäntä, saa ihokarvat taipumaan korkkiruuvin kihariksi, sanat muuttumaan suussa olennoiksi eläviksi. Zusak kurottaa välillä kohti runollisuuden taivaanrantaa ja hipaisee, vetää ehkä aavistuksen verran runon säikeitä itseensä taivaan kudelmasta. Zusak on tyyliniekka, frakkipukuinen, silinteripäinen charmantti herra, joka liitelee kaduilla, pyörähdellen lyhtypylväiden ympäri, tanssien laulavien sadepisaroiden kanssa; hän leikittelee lauseilla. Kappaleilla. Tunnelmilla. Sävelillä. Sanat ovat soitin, ja Zusak näppäilee niitä täydellisesti. Zusakin kirjallisten ansioiden lisäksi Kirjavaras on nerokkaasti, persoonallisesti toteutettu: Herra Kuoleman havainnot ja muistiinpanot ihmisistä ja elämästä ylipäätään, pienet kertomukset kertomusten sisällä, tuovat Kirjavarkaaseen uuden tason.

***TIETOJA HERRA KUOLEMASTA***  
Hän on tarkkailija.
Hän vie sieluja.
Hän tulee viemään myös sinut.
Hän tekee vain työtään.
Hän on mainio.
   Hänellä on huumorintajua.

Koska Kirjavaras ikään kuin nähdään kaksien lasien läpi, ensin kirjailija Zusakin ja sitten herra Kuoleman kautta, ennen kuin kuva piirtyy lukijan verkkokalvoille, teoksen todelliseen ytimeen, tarinan tunnelmaan ei pääse tunkeutumaan täysin missään vaiheessa, vaan Kirjavarkaan seurassa olo on kuin sivusta tarkkailijalla, ikään kuin Lieselin elämää, toden totta, kyttäisi yhdessä herra Kuoleman kanssa. Jonkin toisen kirjan kohdalla tällainen ulkopuolinen olo saattaisi saada aikaan ärsyyntynyttä kritiikkiä, mutta ei Kirjavarkaan kohdalla, sillä Zusakin kokonaisuus on niin hieno ja omaperäinen, unohtumaton.

Zusak maalaa hahmonsa Kirjavarkaan puhtaan valkoiselle taivaalle muutamin tarkoin siveltimen vedoin; hän on kirjailija, joka tietää täsmälleen, mitä asioita kannattaa painottaa herättääkseen hahmonsa lihavaksi, eloisaksi pilveksi, jonka matkaa taivaan halki haluaa siristellä alusta loppuun, auringon kirvellessä silmissä kuin rakkauden happo. Teoksen sisällä jokaisella hahmolla, nopeasti ohi vilahtavallakin, on merkitystä; henkilöiden kemia on kuin talo. Liesel ja hänen läheisensä pitävät taloa pystyssä perustuksellaan, seinillään, katollaan, mutta sivuhahmot listoineen, oven nuppeineen, uunin luukkuineen tekevät talosta asuttavan, antavat sille sielun, tekevät Kirjavarkaasta hengittävän eläimen, mysteerisen, salakavalan eläimen, jonka turkki tuoksuu huomiselle ja eiliselle, nykyhetkelle ja tuonpuoleiselle. Vaikka herra Kuolema kertoo tarinaa, kyseessä ei ole fantasiakirja, vaan realistinen kuvaus saksalaisuudesta toisen maailmansodan aikana.

***VÄLIHUOMAUTUS***  
Erinomaiset kirjat inspiroivat kirjoittamaan liian pitkiä arvosteluja.   

Mikä onni, että kohtasin Kirjavarkaan. Ajatella, että tällainen pala revontulta oli piilotellut kirjahyllyjen kätköissä monta vuotta, enkä minä ollut kohdannut sen väräjävää loistetta, etten ollut huomannut sen majakan lailla loimottavaa hehkua, mutta luojalle kiitos, että blogimaailma auttoi minut nousemaan ylös tuosta sokeasta sumusta. Kirjavaras ei pelkästään varasta kirjoja, vaan myös sydämiä. 

***KIRJAVARKAAN TEEMOJA JA MUITA ASIAHAAROJA***   
Ystävyys
Rakkaus
Perhe
Hyväksyntä
Ennakkoluulottomuus
Köyhyys
Kirjallisuus
Kuolema
Suru
Toivo
Onni
Pormestarin rouva
Varkaus
Kellari
Harmonikka
Typerät, kuuluisat viikset

Joka ilta Liesel meni ulos, siivosi oven ja katseli taivasta. Yleensä se näytti läikkyneeltä nesteeltä - kylmältä ja sakealta, liukkaalta ja harmaalta - mutta aina joskus muutama tähti uskaltautui pintaan kellumaan, vaikka vain hetkeksi. Niinä iltoina hän jäi ulos vähän pitemmäksi aikaa ja odotti.
  "Hei, tähdet."
  Odotti.
  Kunnes keittiöstä kajahti ääni.
  Tai kunnes tähdet upposivat taas Saksan taivaan syövereihin.      

Alkuteos: The Book Thief 2005
Julkaistu Suomessa: Otava 2008
Sivumäärä: 558

Tämä kirja saa: Viisi kirjanmerkkiä. Vakuuttava draama, jonka lukukokemusta syventää piristävän erilainen lähestymistapa.   
                     

38 kommenttia:

  1. Kirjoitat ihanan innostuneesti ja eloisasti Kirjavarkaasta. Muistan kirjasta juuri tuon erikoisen kertojan, Lieselin ja Papan, jota ihailin. Kirjan loppu oli yllättävä, huh. Minulle kirja jäi kuitenkin etäiseksi ja teennäiseksi, vaikka siinä oli paljon hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Erikoinen kertoja oli minusta hyvä ratkaisu. Pidin myös lopusta. Ymmärrän, että kirja voi jäädä etäiseksi, niin se jäi tavallaan minullekin, mutta pidin siitä tyylikeinona. =D

      Poista
  2. Haa! Nappasin Kirjavaras pokkarin mukaani pitkällisen metsästyksen jälkeen ja päätin lykätä sen lukujononi päälimmäiseksi alkukuusta.

    Yritin kovasti aloittaa tätä kirjaa, mutta huomasin lukemisen töksähtelevän heti alkumetreillä. Kieli oli minusta maukasta ja kuvailu ihanaa, mutta joka kerta, kun pääsin sisään tarinaan maailmaan, ilmestyi eteeni tyhjästä lihavoitu, keskitetty ja tähdin koristeltu ***VÄLIHUOMAUTUS***

    Töks vaan, olin ulkona kirjan tunnelmasta. O.O'

    Aion terästää itseni jossain vaiheessa ja tarttua kirjaan uudelleen, mutta ensimmäisellä yrityksellä nuo huomautukset vaan tappoivat lukuintoni. En oikein tajunnut niiden pointtia tai kokenut niissä annettua informaatiota tarpeelliseksi. Kokemus oli hiukan sama kuin olisin katsonut leffaa teatterissa jonkun totaalilörpön kanssa, joka ei osaa pitää suutaan kiinni! XD

    Ärsykkeistä huolimatta kirja vaikutti kuitenkin sangen mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, sinullakin tämä ajankohtainen. Jännä juttu, että nuo "välihuomautukset" ovat saaneet jotkut ärsyyntymään, minä pidin niitä piristävinä, pikku välitarinoina. =D Toivottavasti kuitenkin annat kirjalle uuden mahdollisuuden!

      Poista
  3. Minä joskus aikoinaan 19-vuotiaana yritin tätä kirjaa aloittaa lukemaan (no, olen 26 joten siitä on 7-8 vuotta), ja kirja ei oikein vetänyt mukaansa. En tiedä miksi, koska monet blogistien arviot, kuten tämä sinun, tuntuisi sanovat että kirja olisi lukemisen arvoinen. Tässä keksinkin sellaisen teorian, että ehkä oli liian nuori ja kärsimätön tälle kirjalle. Jospa se nyt vanhempana ja viisaampana (no ainakin vanhempana) uppoisi paremmin. Kirjavaras nimittäin kuulostaa aivan minunlaiselta kirjalta. Vielä en ole sitä kuitenkaan saanut käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista. Minä taas luin jostain arvion, että kirja pitäisi nimenomaan lukea nuoremmalla iällä... (Hah hah haa, kuten minä, 32-vuotiaana, sieluni on ikinuori!) Omasta mielestäni kirja sopii sekä nuoremmille että kypsemmille, ja nuorille kypsille, kuten minä! =D

      Poista
  4. Voi miten ihanasti taas kerran dearie kirjoitat! Saat hymähtelemään ja naurahtelemaan täällä koneen äärellä. <3 Minunkin pitäisi Kirjavarkaani lukea.

    VastaaPoista
  5. En muistaakseni pitänyt Kirjavarkaasta aivan näin paljoa, vaikka se ihan hyvä olikin. Sinun arvostelusi jälkeen minusta kuitenkin tuntuu siltä, että teos täytyy ehdottomasti lukea uudelleen! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy muistaa, että me kaikki koemme kirjat eri tavoin, että voi olla, että vaikka lukisit kirjan uudelleen, et välttämättä pitäisi edelleenkään niin paljon kuin minä. =D Minusta tämä kirja on ihana.

      Poista
  6. Tämä nyt pompahtelee eteeni koko ajan. Vähän aika sitten luin kehuvan arvion, jossa minulle paljastui, että Kuolema on kertojana, eilen minulle varta vasten suositeltiin tätä ja nyt sinunkin ylistävä (ja taas niin mainio) kirjoituksesi. Yrittääköhän universumi sanoa minulle jotakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvästi yrittää! Kyllä sinun pitänee lukea tämä pois alta kuljeksimasta. =D Toivottavasti tykkäät, jos päädyt lukemaan, ei kannata kuitenkaan lähteä lukemaan OMG- nyt tulee jotain maagisuutta -meiningillä vaan rennoin silmin ja mielin, kuten minäkin. =D

      Poista
  7. Ooo, meillä on tämä huhtikuussa lukupiirikirjana. En siis uskalla kuin vähän vain vilkuilla - ja palaan sitten uudestaan, kun olen teoksen lukenut. Olemme menossa lukupiirin kanssa katsomaan myös elokuvaversion tästä. Odotan mielenkiinnolla mitä tämä kirja minulle antaa, on taas noussut viime aikoina (sen leffan takia?) monissa blogeissa esille ja hyväksi todettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno homma, että tämä kirja on päätynyt lukupiirikirjaksi. Tästä riittänee keskusteltavaa ja mielipidettä moneen lähtöön. =D Leffa tosiaan on tulossa, se on silkkaa sattumaa omalla kohdallani.

      Poista
  8. Voih viisi kirjanmerkkiä, ihanaa ihanaa! Kirjavaras on vaan ihan huikea :)

    VastaaPoista
  9. En tiedä mitä sattumaa oli, että luin ensin tämän kirja-arvostelusi, sitten katsoin pari satunnaista leffatraileria youtubesta ja löysin vahingossa tämän: http://www.youtube.com/watch?v=mUEdP99SgGQ
    Olitko tietoinen, että Kirjavaras oli myös elokuvasovituksena? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, mukava sattuma! Kirjavaras ujuttautuu joka paikkaan. =D Juu, kyllä olin tietoinen leffasta, tosin luulin, että se on jo ilmestynyt, mutta kappas, onkin ihan tuore ja tulossa vasta teattereihin, haluan kyllä nähdä sen, trailerin perusteella vaikuttaa lupaavalta. (Tosin hienovaraisella aksentilla englantia puhuvat mukasaksalaiset aiheuttavat kyllä myötähäpeää.)

      Poista
  10. Onneksi kirjoitit noin perusteellisen arvion kirjasta...jää kyllä lukematta. Syy on se, että en sitten tykkää Kuolemasta, kuolleista enkä enkä enkä !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, no voi, ehkä tämä ei sitten ole sinun kirjasi. Mutta ei tämä ole mikään haamukirja, tai muutenkaan mitään fantasiaa siinä mielessä, tässä on vain erilainen kertojaratkaisu, eikä Kuolema ole mitenkään pääosassa tarinaa, vaikka sitä kertookin. =D

      Poista
  11. Olin juuri aloittelemassa omaa postaustani Kirjavarkaasta, kun huomasin, että olit kirjoittanut samasta kirjasta. Ja nyt taidankin siirtää omaa postaustani, sillä sinä tiivistit kirjan niin mainiosti, että tahdon unohtaa tämän hienon tekstin ennen omaa räpellystäni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, sinäkin Marileni?! =D Voi älä nyt kovin kauas siirrä, minusta olisi kiva lukea sinunkin ajatuksiasi kirjasta.

      Poista
  12. Olipa mainio arvio tstä kirjasta, jota olen röyhkeästi käyttänyt hyväkseni keksiessäni blogilleni uuden nimen, Kirjavalas. Enkä ole edes itse Kirjavarasta lukenut :D Voi jopa olla, etten koskaan luekaan, mutta en ole vielä päättänyt. Ei ainakaan hienosta arviostasi huolimatta kuulu ihan lähitulevaisuuden lukulistalle. Jokin tässä kirjassa haraa vastaan.

    Kirjavarkaasta on muuten tehty elokuvakin. Ei ole vissiin vielä tullut ensi-iltaan, mutta on tulossa pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän Elegia, ja ahaa, kuinka kiintoisaa, että blogisi nimi juontuu tästä kirjasta! Hieno bloginimi, joskus mietinkin, että mistäköhän se tulee. =D Ja hauska juttu, ettet ole kirjaa edes lukenut. Ehkä joskus vielä. Mikähän tässä voisi harata vastaan, en tiedä, oletkohan jostain lukenut, että kirja olisi turhan viihteellinen, vaikka minusta se ei ole. Minua ärsyttää, että tuo viihteellisyyskortti otetaan heti esiin, mikäli kirja ei ole sivulta yksi viimeiselle sivulle saakka yhtä paatoksellista Via Dolorosaa. =D

      Totta, leffa tulee vissiin huhtikuussa teattereihin, ainakin täällä Suomessa.

      Poista
    2. En ole kuullut moitteita viihteellisyydestä tmv. eikä sellainen edes pelottelisi minua pois minkään kirjan parista. Mietin viitsinkö paljastaa ennakkoluulojen aiheuttajaa (siihen kun on yksi ainut aiheuttaja), mutta menköön. Luin (ivallisen?) kirja-arvion kys. kirjasta Goodreadsista ja säikähdin. Sieltä opin, että kertojana on kuolema, mikä ei suoraan sanottuna pahemmin innosta minua. Samoin aloin muutenkin epäillä onko kirja minua varten. Jos kiinnostaa, alla olevasta linkistä pääsee lukemaan arvion. Voit sitten tyrmätä sen ja sanoa, että ihan kakkaa koko arvio :DD

      https://www.goodreads.com/review/show/387598058?book_show_action=true&page=1

      Poista
    3. Ahaa, kävin lukemassa tuon arvion, ja hauskahan se oli. Tosi kärjistetty, ja tuosta arviosta saa todella sellaisen kuvan, että kirja olisi täysin saamaton. Kirjavaras lienee kirja, joka uppoaa tietynlaiseen lukijaan, ei varmaankaan sellaiseen, joka on tottunut hurjaan, nopeatempoiseen juoneen ja kieleen, jossa ei paljon lahjoja käytetä. Ja sellaiseen, jonka oma mielikuvitus on hieman... retuperällä. Näin minä näkisin. Tod.näk. olen väärässä. =D

      Poista
  13. Vaikuttavaa! Teit tästä teoksesta niin upean jutun, että tähän ei liene kellään lisättävää tai poisotettavaa. Minä jäin kuitenkin miettimään, että mitä jos minäkin lukisin tämän, vaikka olen ollut aistivinani tässä fantasiaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava kuulla. =D Voi, missään nimessä en halua, että ihmiset pelästyvät tätä kirjaa suotta, että tämä olisi jokin fantasiatarina, ei, ei suinkaan! Kirjavaras on on "kunnollinen" tarina, se vain kerrotaan hiukan hassusta näkökulmasta, uskon, että sen kestää, vaikka muuten fantasia yms. ei kiinnosta.

      Poista
  14. Irene, first things first, tuolla Tietoja minusta -kohdassa kysyt, missä se mun Finlandia-palkinto viipyy. Sitä minäkin ihmettelen. Kirjoitat niin hienosti!

    Toiseksi, tämä satumainen, surullinen, koskettava ja onnellinen kirja on minulle rakas. Ostin silloin ilmestymissyksynä sitä usemapia kappaleita joululahjaksi.

    Yksi kirjan viehättävyydestä ja yllättävyydestä on siinä, että Zusak kirjoittaa natsi-Saksasta tuolla tyylillä, kevyesti ja sadunomaisesti. Elokuvista tulee mieleeni tunnelmaltaan samanlaisena keskitysleirikomedia Kaunis elämä, josta Roberto Benigni sai miespääosaoscarin. Isä saa uskotelluksi pojalleen, että keskitysleiri on jonkinlaista peliä, larppausta. Sama surumielisyys kuin KIrjavarkaassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, Marjatta, mikä kohteliaisuus! Kiitos kaunis. Olen tuon Finlandia-jutun heittänyt tyypillisellä ironiallani tuohon, ajatuksella, no sitähän minulle ei ainakaan koskaan tule. En ole lukenut yhtään Finlandia-kirjaa, ainostaan yhden ehdokkaan (Joel Haahtela) ja muutenkin luen niin vähän kotimaista, että pakkohan asiasta oli vitsailla. =D Sitä paitsi, pitäisi varmaan ensiksi kirjoittaa tarpeeksi hyvä kirja. Vielä en ole sitä tehnyt. Nyt minulla on tosin työn alla ensimmäistä kertaaa jotain, johon todella uskon. =D

      Ihanaa, että kirja on sinulle rakas. Kiteytät Zusakin tyylin osuvasti. Minäkin pidin kovin, kaikesta. En ole muuten Kaunista elämää nähnyt, meni nyt heittämällä katselu-listalle. =D

      Poista
    2. Itseironia on just parasta huumoria, mutta kyllä sinulla on oma tatsi. Minä leikin aina kustannustoimittajaa ;) ja sanonkin nyt, että jatka, jatka!

      Älä sitten kyllästy leffaan ensimmäisen puolen tunnin aikana, se muuttuu sen jälkeen.

      Poista
    3. Hih, näillä mennään, mitä on annettu. =D Olisikohan tuolla jossain joku kustannustoimittaja, joka on yhtä fiksu kuin sinä! Toki jatkan, aina vaan, kirjoittaminen on osa minua; se on kuin elin, jota ilman en voi hengittää.

      Ok, pidän tämän mielessä, kunhan joskus saan leffan silmieni eteen.

      Poista
  15. Huh, nyt vasta ehdin lukemaan arviosi. Mahtavaa, viisi kirjanmerkkiä! Kirjavaras on ansainnut jokaisen niistä ja vielä muutaman päälle, tässä siis tulee: <3 <3 <3

    Ahmin kirjaa vuonna 2010 kun matkustin muutamaan kertaan Oulu-Tampere-Oulu -väliä, ihana kun sai uppoutua rauhassa tähän upeaan kirjaan! Ostin tämän sittemmin omaksi, luen tämän jossain vaiheessa uudelleen, jotta saan sen myös blogiini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinultahan irtoaa merkkejä ja sydämiä oikein urakalla! =D

      Voin vaan kuvitella, miten mukavaa tällaista kirjaa on lukea matkalla. Mukavaa sitä oli lukea kotosallakin. Kiva juttu, että aiot kirjan lukea uudestaan ja ottaa blogiin mukaan! =D

      Poista
  16. Ei kai tämän postauksen jälkeen voi sanoa muutakuin Aamen! :D Tämä kirja on yksi lempparikirjoista kautta aikojen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja halleluja! Jei, mukavaa, että sinunkin lemppareitasi on tämä kirja, Kirjavaras jää epäilemättä mieleen pitkäksi aikaa! =D

      Poista
  17. Olet erinomainen sanataituri kuvatessasi kirjastokäyntiäsi ja Kirjavaras-kirjaa.

    VastaaPoista