tag:blogger.com,1999:blog-24253493093106761522024-03-19T05:19:34.075+02:00Kingiä, kahvia ja empatiaaKirja-arvosteluja ja muuta mukavaa kirjallisuuteen liittyen. Ole hyvä ja astu sisään.Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.comBlogger221125tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-34181106458141662522016-11-12T15:21:00.001+02:002016-11-12T15:27:33.943+02:00Kuuden ketju<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMiCjTmFpEmZEb-HLA-ItNbC88HUkO7qC5gzWyMJpVaBA3kRKvne3kG_fwN_17F_uKqDicbSt9WkJuz6fhwr48OhikT8ZFYS7pYj6Mml54a14ZgsRnQPUMcZKGwP3wAO_hu-VZkREb3DlR/s1600/book-863418_960_720.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="250" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMiCjTmFpEmZEb-HLA-ItNbC88HUkO7qC5gzWyMJpVaBA3kRKvne3kG_fwN_17F_uKqDicbSt9WkJuz6fhwr48OhikT8ZFYS7pYj6Mml54a14ZgsRnQPUMcZKGwP3wAO_hu-VZkREb3DlR/s400/book-863418_960_720.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<b>Olen tuntenut Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. </b>Ja kuinka pidinkään Jane Austenin seurasta, oli ihanaa nuuhkia vanhaa aikaa, siitä huolimatta, että monia asia raivostutti tällaista modernia nykyajan naista, ja voi kuulkaa, en voinut sietää herra Darcya, en pätkääkään, mutta ei se haitannut lopputulosta, ei edes loputon puolipisteiden viljely ; ; ; ; saanut minua viilenemään, vaan nautin koko tarinasta, tosin pienoinen kysymys nousi mieleeni jälkikäteen, onko niin, että kun on lukenut yhden Austenin, on lukenut ne kaikki, näihin kuviin, näihin tunnelmiin, neljä kirjanmerkkiä. <br />
<br />
<b>Olen puhunut Mustia valkeita valheita. </b>Voi miten yllätyin Liane Moriartyn toisesta suomennoksesta, lainasin kirjan hieman vastahakoisesti, otanpa kun ei ole muutakaan, en nimittäin lämmennyt <i>Hyvälle aviomiehelle</i> ja ajattelin, että tuskin luen lisää Moriartya, mutta mikä onni, että annoin (puolivahingossa) hänelle uuden tilaisuuden, sillä<i> Mustia valkeita valheita</i> oli suuri iloa lukea, niin paljon parempi kuin <i>Hyvä aviomies</i>, niin paljon, että ehkä kohtaamme yhä uudestaan, rouva Moriarty, tässä olkaa hyvä, neljä kirjanmerkkiä. <b> </b><br />
<b><br /></b>
<b>Olen vieraillut Hämäränmaassa.<i> </i></b><i>Laakso</i> oli sen verran mielenkiintoinen paikka aikoinaan, että Marie Hermansonin<i> Hämäränmaa</i> oli luonnollisesti vuorossa kohdattuani sen kirjaston synkillä, aavemaisilla kujilla (hah hah haa), pidin ja sivut kääntyivät tiuhaan, oli mahtavaa lukea kolmatta kertaa putkeen vetävää kirjaa, vaikka toisaalta<i> Hämäränmaassa</i> ei juoni ollut niin mieltä kutkuttava kuin <i>Laaksossa</i>, silti <i>Hämäränmaassa </i>oli innoittavaa ja helppo tuulettua, ja ennen kaikkea, ainakaan päähenkilö ei ollut tällä kertaa auttamattoman typerä, ja loppuun pieni naputus, sillä voi, toivoin loppuratkaisuun jotain enemmän, jotain suurempaa, jotain ällistyttävää, mutta kuitenkin erittäin kelpo suoritus, ja kas, arvaatteko mitä asteikostani pompsahtaa, kyllä vain, neljä kirjanmerkkiä. <br />
<br />
<i> </i><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMA7q5saka78IHYCo6TglNVv8LZD3AwlW78rHOkf74lcRw2guBLpfvaTOWNP0n7zFpO5fw4_Mr-Tvl00wm1ThDoVYsuVQ0FHlHHhwraEWIqEp0hRl4Y68QAaOHleuUID1acCYzdef4j742/s1600/old-books-1237619_960_720.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMA7q5saka78IHYCo6TglNVv8LZD3AwlW78rHOkf74lcRw2guBLpfvaTOWNP0n7zFpO5fw4_Mr-Tvl00wm1ThDoVYsuVQ0FHlHHhwraEWIqEp0hRl4Y68QAaOHleuUID1acCYzdef4j742/s400/old-books-1237619_960_720.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<b><br /></b>
<b>Olen toivonut Etten palaisi tuhkaksi. </b>Tässä kirja, jonka olin suunnitellut lukevani ehkä joskus, ja kappas vaan, se joskus tuli, hieman huomaamatta, samoihin aikoihin kuin<i> Mustien valkeiden valheiden</i> kanssa, tuntui ettei minulla ollut mitään luettavaa, joten lainasin jotain lähes sattumankaupalla, ja oli hienoa huomata, että molemmat sattumat osoittautuivat miellyttäviksi kokemuksiksi, kaunokirjallinen anti on tässä kirjassa kohdallaan, kiinnostava tarina, joka käyttää hyväksi autofiktiota Gaute Heivollin toimesta, ja vaikka suurimmmaksi osaksi pidin ja nautiskelin kielestä ja hidastempoisesta menosta, välillä ihmettelin Heivollin kömpelöä kuvailua tapahtumasta toiseen siirtymisessä, ja myönnän, etten ollut täysin tyytyväinen kirjan psykologiseen puoleen, siitä jäi puuttumaan, useampi palanen, kolme ja puoli kirjanmerkkiä. <b> </b><br />
<b><br /></b>
<b>Olen seikkaillut Maanalaisessa Sysimetsässä.<i> </i></b>Olin melkein unohtanut <i>Sysimetsän</i>, mutta onneksi kirjasto muistutti, kirja oli nostettu hyllyn päälle kuin jalustalle, josta se katseli kuin kuningas alamaisiaan ja minä päätin ottaa sen mukaan, koska kaipasin jotain sadunomaista (ja kuninkaan kesyttämistä), ja sitä tietysti sain, kiitos Colin Meloyn ja Carson Ellisin (muistatteko, kuvia, hauskoja, omaperäisiä!), ja huomasin viihtyväni <i>Sysimetsässä</i> paremmin kuin aloitusosassa, tällä kertaa tarina jaksoi kantaa lankojaan ryhdikkäämmin, vaikka omituista kyllä, pidin itse päähenkilöiden juonenkulkua vähiten kiinnostavana, mutta ei huolta, siitäkin selvittiin, nyt mukana ei ole tylsää politiikkaa niin kuin ensimmäisessä osassa, ja lopussa, tarina jää selvästi kesken, mikä tarkoittanee sitä, että <i>Sysimetsään</i> pitää palata, trallallaa (voi Jeesus tätä tekstiä!), annanpa <i>Maanalaiselle Sysimetsälle</i> kolme kirjanmerkkiä. <br />
<b><br /></b>
<b>Olen viettänyt aikaa Illallisella. </b>Totta se on, hirveiden ihmisten kanssa, ravintolassa, jossa ei oikeastaan kukaan halunnut olla (paitsi minä, tirkistelijä, hyi minua), mutta Herman Koch tarjoilee kaiken nerokkaasti, mainio herra, kieltämättä, se miten hän pyörittelee ihmisiä auki ja kiinni kuin jojoa, eikä koskaan tiedä, mitä sen sisältä löytyy, onneksi vihdoin tein tuttavuutta Kochin kanssa, Stephen Kingin suosiollisella avustuksella, koukuttavaa, synkkää draamaa, ja tiedättekö mitä, lopussa odotin vielä häiriintyneempää ja hullumpaa käännettä, ja mitähän se mahtaa kertoa minusta, niin, ehkä sen, että omat tarinani ovat niin häiriintyneitä ja hulluja, että normaalit häiriintyneet ja hullut alkavat näyttää laimeammilta kuin ne oikeasti ovat, ja sanottakoon, ystäväiseni, että se mitä tulee omiin kirjoituksiini, hmmm, niin, me elämme jännittäviä aikoja, ja ai niin, Kochille neljä kirjanmerkkiä. <i><br /></i><br />
Pahoitteluni tajunnanvirtamaisesta (kauheasta) tekstistä. Ja siitä etten muista aina käyttää pisteitä. Joskus pisteet ovat mahdottomuus.<br />
<br />
Voikaa hyvin.<br />
<br />
<i>May we meet again.</i> <i><br /></i><br />
<b> </b>Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-31974610836903795572016-09-02T15:23:00.001+03:002016-09-26T15:07:46.341+03:00Kun Stephen King itsensä kohtasi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkCXK7NdaM01eIrxg5aO6JuB1OZbgZY-83PVx58lI6tjTXWr45A-8amCGIgzMxslfKNuVx7SLqMHy0n0racFcvchEPObZ6HW7rdkV_8VOwf0kfETLs74dgxm-7mkQws5b-syrElIJfaaOv/s1600/Kuva6667.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkCXK7NdaM01eIrxg5aO6JuB1OZbgZY-83PVx58lI6tjTXWr45A-8amCGIgzMxslfKNuVx7SLqMHy0n0racFcvchEPObZ6HW7rdkV_8VOwf0kfETLs74dgxm-7mkQws5b-syrElIJfaaOv/s640/Kuva6667.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: inherit;"><b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Tässä taistelupari: </span></span></b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></span><br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Hei. Olen Stephen King. </span></span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">No hei. Minäkin olen Stephen King.</span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Kappas, mikä sattuma. Kirjoitatko sinäkin kirjoja?</span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Kirjoitan. Paljon. </span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Mahtavaa. Mitä jos kilpailisimme siitä kumpi meistä kirjoittaa parempia kirjoja?</span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Hieno idea. Olen kyllä melko varma, että se olen minä.</span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Mielenkiintoinen väite. Tosin uskon, että olet väärässä. </span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Katsotaan, herra King. Se parhaiten kirjoittaa joka viimeksi kirjoittaa. </span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Olettepa te hauska heppu, herra King. </span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Tiedän. </span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Aivan kuin minä.</span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Niinpä. Hah hah haa.</span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Hah hah haa haa. </span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Mitä laitat pöytään?</span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Mersumiehen.</span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span></i></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Jestas, <span style="font-family: inherit;">onpa teillä otsaa!</span> Minä laitan myös pöytään <i>Mersumiehen</i>. </span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Selvä homma. Kaksi <i>Mersumiestä</i> pöydässä. Minulla on 463 sivua<span style="font-family: inherit;">.</span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"> </span></span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Minullakin! Matkija! Älä vain sano, että sinun <i>Mersumiehes</i><span style="font-family: inherit;"><i>i </i>on <span style="font-family: inherit;">julkaistu 2014</span><span style="font-family: inherit;">?</span></span></span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"> </span></span></span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Kyllä <span style="font-family: inherit;">vain. Ja se on suomennettu Tammen toimesta 2016<span style="font-family: inherit;">.</span></span></span></span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"> </span></span></span></span></span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Herra <span style="font-family: inherit;">meitä siunatkoon!</span></span></span></span></span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"> </span></span></span></span></span></span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Älä muuta virka.</span></span></span></span></span></span></span></div>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"> </span> </span></span><b> </b></span></span></span><b><span style="font-size: small;"><br /><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Lähtötilanne: </span></span></b></span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;">Herra King? Niin herra King? Tässä on tiukka tilanne. Uskollinen lukija. Sellainen, joka on lukenut jotain <span style="font-family: inherit;">viisikymmentä</span> m<span style="font-family: inherit;">eidän kirjaamme. Ai pirskatti. <span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">K</span>yseessä on si<span style="font-family: inherit;">is </span>vaativa lukija. Onko <i>Musta torni</i>-fani? Kyllä, erittäin <i>Musta torni</i>-fani. Asu<span style="font-family: inherit;">u siellä tornin juurella kuin irtolain<span style="font-family: inherit;">en. Ei lähde pois vaikka kuinka <span style="font-family: inherit;">hätistäisi. </span></span></span>Hmmm<span style="font-family: inherit;">, voi olla että meille tulee <span style="font-family: inherit;">hivenen kuumat paikat, sillä olen kuullut, ettei tämä Uskollinen lukija ole suuri per<span style="font-family: inherit;">inteisten dekkareiden ystävä. <span style="font-family: inherit;">Ai hittolainen. Kuinka suuressa pulassa me olemme? Hyvin suuressa pu<span style="font-family: inherit;">lassa. Mu<span style="font-family: inherit;">tta luottakaa minuun, herra King. J<span style="font-family: inherit;">a</span> luottakaa <span style="font-family: inherit;">itseenne. <span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Me o</span>lemme hitto soikoon Step<span style="font-family: inherit;">hen King kertaa kaksi. </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span>
<br />
<span style="font-family: inherit;"><b><span style="font-size: small;"></span></b></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><b><span style="font-size: small;"><br /><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Mieleen tulleita <span style="font-family: inherit;">ajatuksia</span> ennen kirj<span style="font-family: inherit;">an</span> lukemista:</span></span></b></span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">(Toinen <span style="font-family: inherit;">herra King me<span style="font-family: inherit;">nee haastattelemaan uskollista lukijaa ja p<span style="font-family: inherit;">alaa sitten itseluottamus aavistuksen <span style="font-family: inherit;">h</span>eikentyneenä</span>.)</span></span></span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Sa<span style="font-family: inherit;">itko jotain irti? Sain. Uskollinen lukija on ollut epäileväinen ennen kirjan luk<span style="font-family: inherit;">emista. Hän on mm. miettinyt, että onko<span style="font-family: inherit;"> </span>meidän kirjojemme pa<span style="font-family: inherit;">rissa <span style="font-family: inherit;">mahdollis<span style="font-family: inherit;">ta </span></span>pitkästyä. Myös <span style="font-family: inherit;">perinteisten dekkareiden kliseet arveluttivat häntä etukäteen, ja neiti Uskollinen lukija oli<span style="font-family: inherit;"> huolestunut, osaisimmeko me välttää nuo karikot. Mi<span style="font-family: inherit;">tä epäluottamusta! <span style="font-family: inherit;">S</span>itä luulisi, että viisikymmentä kirjaa takaisi jonkinlaisen luottamuksen! Älkää kiihtykö, herra King. Neiti Uskollinen lukija s<span style="font-family: inherit;">anoi myös olevansa varovaisen odottavaisella <span style="font-family: inherit;">kannalla ja uskovansa, että me pystymme selättämään dekkari<span style="font-family: inherit;">genren siinä missä para<span style="font-family: inherit;">normaalin romantiikan. Hetkinen. Emme kai me ole kirjoittaneet paranormaalia romantiikkaa? ............ ............ ............ Tuota. Hetkinen. Emme tietenkään. Luojalle kiitos siitä. </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></b></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></b></span><span style="font-family: inherit;"><b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></b></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Minkälaise<span style="font-family: inherit;">ssa</span> maailm<span style="font-family: inherit;">assa</span> kirj<span style="font-family: inherit;">a</span>ssa liikutaan:</span></span></b></span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Aika harmaata on.<span style="font-family: inherit;"> Niin on. Sellaista tasaisen tihkuvaa sadetta<span style="font-family: inherit;"> ja masennuspil<span style="font-family: inherit;">viä. Joo. Niiden alla on muk<span style="font-family: inherit;">avaa ratkoa hirveää rikosta. Sanopa muuta. Eläköityn<span style="font-family: inherit;">yt rikosetsivä Hodges laittaa tuulemaan. Totta, mutta hänen on vähän pakko, kun masennus yrittää upottaa hänet sohvan n<span style="font-family: inherit;">urkkaan. Aivan niin, onnek<span style="font-family: inherit;">si hän saa leppoisan leikkik<span style="font-family: inherit;">averin, jota jahdata. <i>Mersumiehen</i><span style="font-family: inherit;">, joka <span style="font-family: inherit;">teki kammott<span style="font-family: inherit;">avan tempun, josta selvisi kuin koir<span style="font-family: inherit;">a veräjästä. Jeesus sentään, aiotko todella käyttää noin klise<span style="font-family: inherit;">isestä sanontaa kuin koira veräjästä? Aion. Ei nyt löydy muut<span style="font-family: inherit;">a. Huokaus. Voi olla, että <span style="font-family: inherit;">U</span>skolli<span style="font-family: inherit;">sella </span>lukij<span style="font-family: inherit;">allamme on toden totta aihetta huoleen kliseiden suhteen. Älä huoli! Eteenpäin! Hodges ja <i>Mersumies</i> alkavat hippasille. Vauhtia ja <span style="font-family: inherit;">suvantoa, Vauhtia ja suvantoa. </span>Totta vie. M<span style="font-family: inherit;">atkassa on vähän <span style="font-family: inherit;">tiet<span style="font-family: inherit;">okonehommeleitakin. Jep. <span style="font-family: inherit;">Kyllä me osaamme nämä jutut. </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span>
<br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Mitä kirjan kannet lupailevat:</span></span></b></span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><i>Klassinen dekkari, jonka luettuaan pelkää enemmän naapuriaan kuin yhtäkään hirviötä. </i>Mitäs sanot<span style="font-family: inherit;">? Aika hyvä luonnehdinta. K<span style="font-family: inherit;">yllä, osuu ytimeen. </span><i><span style="font-family: inherit;">Hauskaa, että hyppäsit jälleen kyytiin. Mutta varoituksen sana lienee paikallaan: tiedossa on tiukkoja mutkia. Ja ajan kuin hullu. </span></i><span style="font-family: inherit;">Minä sanoin noin. Hienosti sanottu, eikö totta? Mutta minä sen sanoin! Minäpäs. Minä! Okei, me sanoimme sen yhdessä! <i>Tiivis jännitysromaani, j<span style="font-family: inherit;">oka nostaa hattua perinteiselle dekkarigenrelle - ja vi<span style="font-family: inherit;">skaa sen sitten menemään. </span></span></i><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Viuh, v<span style="font-family: inherit;">i<span style="font-family: inherit;">uh, sinne meni! H<span style="font-family: inherit;">yvä heitto!</span></span></span></span></span></span></span></span></span><b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></b></span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Toteutuivatko lupaukset:</span></span></b></span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">(Pitäisikö minun mennä tällä kertaa kysymä<span style="font-family: inherit;">än<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">?</span> Hyvä idea, mutta ole varovainen. Toinen herra King saapuu takaisin kasvot pune<span style="font-family: inherit;">htuineina.</span>)</span></span></span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Anna tulla. Mitä se nirppanokka neiti sanoi? Tuota, hän sanoi, että <span style="font-family: inherit;">lupaukset os<span style="font-family: inherit;">uivat aikalailla kohdilleen - eikä se välttämättä ole hyvä asia. Mitä <span style="font-family: inherit;">se omahyväinen neiti <span style="font-family: inherit;">sillä tarkoitti? <span style="font-family: inherit;">Koska perinteinen dekkari ei ole yleisesti ottaen hänen mieleensä, hän<span style="font-family: inherit;"> toivoi, että herra King - siis me molemmat - olisi räväyttänyt perinteiseen dekkarimaisemaan jotain täysin uutta ja uniikkia. Näin ei kuulemma tapahtunut. Kröhöm. Se <i>viskaa sen sitten mene<span style="font-family: inherit;">mään<span style="font-family: inherit;">- </span></span></i><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">osio on hänen mukaansa liioittelua. Pahus<span style="font-family: inherit;">. <span style="font-family: inherit;">Emmekö me muka onnistuneet? Kröhöm, emme aivan. Mutta älä huoli, veliseni, neiti Uskollinen Nirppanokka... tarkoitan <span style="font-family: inherit;">että Uskollinen lukijamme oli ehdottoman yhtä mieltä siitä kan<span style="font-family: inherit;">nen kanssa</span>, että ihmishirviön luominen </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span>onnistuu meiltä äärettömän hyvin. Ahaa. Mukava kuulla. H<span style="font-family: inherit;">än ei o<span style="font-family: inherit;">le<span style="font-family: inherit;"> menettänyt kokonaan toivoaan meidän suhteemme. Ei tietenkään. N<span style="font-family: inherit;">eiti Uskollinen lukija <span style="font-family: inherit;">rakastaa m<span style="font-family: inherit;">inua aina. Tarkoitat varmasti, että rakastaa meitä aina. Tietenkin. Niin ja oli vielä jotain muuta. Uskallanko edes kysyä mitä? Älä kysy, mutta sanon kuitenkin. Uskollinen lukijamme oli sitä mieltä, että me olisimme saaneet ajaa jopa <span style="font-family: inherit;">lujemmin, hullummin. MIIITÄÄÄÄ? Mitä se neiti <span style="font-family: inherit;">oikein meistä haluaa??? O<span style="font-family: inherit;">lisko meillä pitänyt olla formula-auto tai jot<span style="font-family: inherit;">ain, että neiti olisi ollut tyytyväinen???.................................. <span style="font-family: inherit;">??????????<span style="font-family: inherit;"> </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">(Herra Kingit heittäyty<span style="font-family: inherit;">vät maahan kuin pikkukakarat.</span></span></span></span></span></span></span>) </span></span></span></span></span></span> </span></span></span></span><b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></b></span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><span style="line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;">Jälkiajatuksia</span>: </span></span></span></b></span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><span style="line-height: 18.48px;">(Sinun vuor<span style="font-family: inherit;">osi mennä. En mene taas! Mene sinä! P<span style="font-family: inherit;">i</span>tk<span style="font-family: inherit;">ä</span> huokaus<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">. Toinen </span>Herra King tule<span style="font-family: inherit;">e</span> takaisin hämmentyne<span style="font-family: inherit;">enä</span>, mutta jokseenkin positiivisel<span style="font-family: inherit;">la m<span style="font-family: inherit;">ielellä jatkon suhteen.)</span></span></span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><span style="line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Neiti oli kirj<span style="font-family: inherit;">an jälkeen pikkuisen ymmällään. Hän luki kirjaa todennäköisesti kauemmin kuin yhtäkään meidän aikaisempaa kirjaamme. Ai että. Hiljaiseksi vetää. ............................ Olimmeko jo tarpeeksi kauan hiljaa? Ehdottomasti. Mikä siinä muka sitten tökki? Vähän kaikki, kuulemma. Hahmot eivät nousseet niin vahvoiksi ja kiinnostavaksi kuin ylee<span style="font-family: inherit;">nsä, ja neiti piti päähenkil<span style="font-family: inherit;">ö Hodgesia kuluneena hahmona. Mutta hänen <span style="font-family: inherit;">on tarkoituskin olla kulunut! Eläkkeellä ja kaikkea! En usko, että neiti tarkoitti sitä. Ahaa. Ymmärrän. N<span style="font-family: inherit;">eiti odotti mei<span style="font-family: inherit;">ltä enemmän<span style="font-family: inherit;">, henkilöiden ja juonen suhteen. (Hän toi<span style="font-family: inherit;">voi paljon monimutkaisempaa juonta.) </span></span>Hän ei niin ikään pitä<span style="font-family: inherit;">nyt Janeys<span style="font-family: inherit;">ta, naishahmosta, joka astuu Hodgesin elämään. Uskollisen lukijamme sanoja lainaten "Janey o<span style="font-family: inherit;">n</span> kuin kävelevä mallinukke, jonka<span style="font-family: inherit;"> pää</span>tarkoitus o<span style="font-family: inherit;">n</span> näyttää hyvältä." Auts. Tupla auts. </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><span style="line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Mutta ei syytä <span style="font-family: inherit;">murheen alhoon, sillä neiti löysi <span style="font-family: inherit;">joukos<span style="font-family: inherit;">ta hahmoja, joiden </span></span></span>seurasta hän piti <span style="font-family: inherit;">paljon. Anna kun arvaan: Jerome ja Holly. Aivan oikein, veliseni! Sinäh<span style="font-family: inherit;">än luet meidän <span style="font-family: inherit;">U</span>skollista lukijaamme kuin avointa kirjaa.<span style="font-family: inherit;"> Et kai<span style="font-family: inherit;"> sinä taas käyttänyt kliseistä ilmaisua? ............... E----<span style="font-family: inherit;">e--e<span style="font-family: inherit;">n. Kuulit väärin. Olkoon miten tahansa<span style="font-family: inherit;">. Myönnän, että min<span style="font-family: inherit;">äkin pidän Jeromesta ja Hollysta kovasti. Mitä hän sanoi pääpahiksesta? Neiti piti häntä ärsyttävänä pikku <span style="font-family: inherit;"><i>asshole:na</i>, jota <span style="font-family: inherit;">pitäisi </span>vetää korville muutaman kerran. Kuvainnollisesti. Oike<span style="font-family: inherit;">asti hän vastu<span style="font-family: inherit;">staa väkivaltaa.<span style="font-family: inherit;"> Ei <span style="font-family: inherit;">pääpahiksen ol<span style="font-family: inherit;">e</span> tarkoituskaan olla kiva naapurinpoika!<span style="font-family: inherit;"> Ei niin, hän on samaa mieltä. <span style="font-family: inherit;">Hän taisi mainita, että hän kaipasi p<span style="font-family: inherit;">ääpahiksen olemukseen syvempää psykologista lähtökohtaa. Vai niin. Ehkä hän saa sitä <i>syvempää psykologista <span style="font-family: inherit;">kuraa </span></i><span style="font-family: inherit;">seuraavassa kirjassa. Sillä tarinahan jatkuu. Niinpä. Vain me tiedämme, kuinka homma etenee. Luuletko, että neiti Uskollinen lukija hyppää yhä k<span style="font-family: inherit;">yytiin, vaikka <i>Mersumies </i>ei ollut hänen makuunsa? Hyppää varmasti. <span style="font-family: inherit;">H</span>än on sen verran utelias, että haluaa tietää, miten kokonaiskuvassa käy. Ja salli minun mainita eräs a<span style="font-family: inherit;">sia. Ole hyvä, herra King. Laina<span style="font-family: inherit;">an neidin sanoja jälleen tarkasti: "<span style="font-family: inherit;">A</span><span style="font-family: inherit;">sia on niin<span style="font-family: inherit;">, että minä lukisin vaikka Raamattua, jos sen olisi kirjoittanut Stephen King." Wau. Loisteliasta. Uskollinen lukijamme todellakin on Uskollinen lukija<span style="font-family: inherit;">mme. Että minä pidän hänestä. Tästä kaikesta huolimatta<span style="font-family: inherit;">.</span> Minä myös. Mahtava tyyppi.</span></span></span></span></span></span></span> </span></span></span></span></span></span></span> </span></span></span></span></span></span></span></span></span> </span></span></span></span></span></span></span></span> </span></span></span></span></span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Kumpi voitti:</span></span></b></span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Minä voitin. Ei kun minä. Minäpäs! Minä! Sinä kuvittelet liikoja itsestäsi. Jos<span style="font-family: inherit;"> joku tässä k<span style="font-family: inherit;">uvittelee liikoja, se olet sinä, herraseni. Salli minun nauraa! Naura pois. Minä voitin silti. Ei, tuo on täyttä potaskaa, minä voitin. Humpuukia! ............................. Tuota...... Tulin ajatelle<span style="font-family: inherit;">eksi, että mitä jos meistä ei <span style="font-family: inherit;">voittanut kumpikaan? Mitä jos me hävisimme molemmat? .................................. Absur<span style="font-family: inherit;">di ajatus. </span></span></span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">(Herra Kingit vaikenevat kuin puhditon ilmavirta.<span style="font-family: inherit;">)</span> </span></span></span></span></span></span></span><b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span><br /> </span></b></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"></span><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Kirjanmerkit:</span></span></b></span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;">Neiti <span style="font-family: inherit;">U</span>sko<span style="font-family: inherit;">ton</span> nirppanokka </span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">lukijamme<span style="font-family: inherit;">...</span> anteeksi, siis uskollinen lukijamme antoi meille ka<span style="font-family: inherit;">ksi kirjanmerkkiä. Kaksi! Mitä me niillä teemme? En minä tiedä. Laitetaan seinälle kuten ennenkin. Joo. Kehyksiin. Sellaisiin hopeisiin <span style="font-family: inherit;">ja kiilt<span style="font-family: inherit;">äviin. Näyttää paljon paremmalta sillä tavalla. Olet oikeassa. Ja sitä paitsi, meillä on jo monta huonetta täynnä Uskollisen lukijamme <span style="font-family: inherit;">(parempia) kirjanmerkkejä</span> niin ei hätä ole tämän näköinen. Ei todellakaan. Lähdetäänkö ka<span style="font-family: inherit;">hville? Lähdetään. Sinä ma<span style="font-family: inherit;">ksa<span style="font-family: inherit;">t.</span></span></span> </span></span> </span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><i><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;">Mersumies (Mr. Mercedes) 20<span style="font-family: inherit;">16<span style="font-family: inherit;">/2014 arvostelukappale</span></span></span></span></span></i><b><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </span></span></b></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: x-small;"></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: x-small;"><i><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"></span></i><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"></span><b style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </b></span></span>Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-51212408762945747182016-08-01T14:43:00.001+03:002016-08-02T18:57:31.102+03:00Dolores Claibornen amerikkalainen elegia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK7i3hxGJtSn2GzaiDbmb91scsfvPKUuY0JfuQ3-kUmQMrha-rLBcYgkWIm6C0AWAxlWa8p3OHdOwmhcTC5QtQahXeYB0_P4NqOvtzqAfgqC6jKqvd9polH9o5glqX4SGILehofeni33eK/s1600/PICT1475.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK7i3hxGJtSn2GzaiDbmb91scsfvPKUuY0JfuQ3-kUmQMrha-rLBcYgkWIm6C0AWAxlWa8p3OHdOwmhcTC5QtQahXeYB0_P4NqOvtzqAfgqC6jKqvd9polH9o5glqX4SGILehofeni33eK/s640/PICT1475.JPG" width="472" /></a></div>
<br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><b>Tässä taistelupari:</b></span><br />
<br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Stephen King, joku neverheard-heppu jostain neverheard-maasta, joka on kirjoittanut ehkä, hmm, pari roskakirjaa tai jotain sinnepäin.<i> Doloreksen tunnustus</i>, vuoden 1993 mallia, sivuja 273. Siri Hustvedt, norjalaistaustainen Amerikan lady, joka on monipuolinen taiteen alalla. </span><span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Paul Austerin puoliso. </span><i>Amerikkalainen elegia<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">, </span></i><span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">vuoden </span><span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">2008 mallia, sivuja 364. Tämä<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;"> kuulostaa kuin kahden auton vertailulta, ja minä autokauppiaalta, n<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">o niin, <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">hyvät naiset ja herrat, kumman menopelin minä saisin teille tä<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">nään myytyä?</span></span></span></span></span></span> <b> </b><br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;"><span style="background-color: #fcfaf6; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"></span></span><b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Lähtötilanne: </b><br />
<br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Kuten tuli jo mainittua, tämä random King-kaiffari lähti puolivahingossa mukaani, kun kirjastossa ei ollut mitään muuta lainattavaa. Aivan tyhjä paikka oli koko laitos - todennäköisesti jossain oli jonkinlaiset kirjastolainaajien kokoontumisajot, järjettömät bileet ja kaikkea, moshaamista ja tamppaamista kirjat käsissä - ja minä parka jouduin ottamaan herran teoksen käytännössä vasten tahtoani. Hirveää. Rouva Siri sen sijaan - aion kutsua häntä rouva Siriksi tästä lähtien, sillä muistan aina hänen sukunimensä väärin, Huvusted tai jotain - oli solahtanut kiinnostukseni kohteeksi aivan yllättäen. Itse asiassa lähiaikoina, sillä aikaisemmin en ollut hänestä kiinnostunut yhtään. Taisin lukea Leena Lumin blogia jokin aika sitten, ja kas, yhtäkkiä minulle tuli vahva intuitio, <i>minun on luettava Siriä. </i> </span><b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"> </b><br />
<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;"><span style="background-color: #fcfaf6; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"> </span></span><br />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Mieleen tulleita kysymyksiä ennen kirjojen lukemista: </b><br />
<br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">(Heitetäänpä se ironia nyt pois. Okei?)</span><span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"> Muistanko <i>Doloreksen tunnustuksesta</i> mitään?</span><span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"></span><span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"></span><span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"> Miltä </span><span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">tuntuu</span><b style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"> </b><span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">lukea</span><b style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"> </b><span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">kirja toistamiseen noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin? Kuinka ikävä ihmisellä voi olla Uskollisen lukijan maailmaan? Entä rouva Siri, vakuuttaako hän minut? Onko hän liian tyttömäinen tai sievistelijä, kuka hän on naisiaan? Onko hänessä kenties paul-austermaisia piirteitä? </span><br />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></b>
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Minkälaisissa maailmoissa kirjoissa liikutaan:</b><br />
<br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Kirjat ovat kovin erilaisia ja sitten toisaalta niistä löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat keskittyvät perheen sisäisiin ongelmiin, joskin hyvin eri näkökulmista. <i>Doloreksen tunnustuksessa </i>äänessä on itse Dolores kaiken aikaa, naiskertoja miehen kynästä, ja <i>Amerikkalaisessa elegiassa </i>tarinaa johtaa psykiatri Erik, mieskertoja naisen kynästä. Tämä oli minusta mielenkiintoinen sattuma kahden peräkkäisen kirjan kohdalla. Dolores on ronski ja reipas rouva, joka antaa palaa, eikä hän kaunistele, suu käy kovaa tahtia ja sieltä piirtyy esiin varsinainen tunnustusten kavalkadi, josta ei puutu väriä. Erik ja hänen jahkaileva luonteensa pysyttelee paljon omissa ajatuksissaan selvittäessään isänsä salaisuutta, hoitaessaan potilaitaan, ollessaan sisarensa tukirankana sekä tutustuessaan uuteen salaperäiseen naapuriinsa. Doloreksen maailma on saarella, siellä on maanläheistä ja jopa rahvaanomaista. Erik ja hänen kiemuransa kieltämättä liikkuvat eri sfääreissä, New Yorkin "parempien ihmisten" kaduilla ja kujilla, ja jonkinasteinen snobbailu saattaa aavistuksen vilahtaa jossain, kuin varjona Erikin takana. Molemmat <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">kirjat ovat muuten yhtä pötköä; lukuja ei ole ollenkaan. </span> </span><b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"> </b><br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><i><br /></i></span>
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Mitä kirjan kannet lupailevat:</b><br />
<br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Synkkää ja väkevää tarinaa Doloresilta, jota lukija ei koskaan unohda.</span><span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"> Älykästä, viettelevää romaania rouva Siriltä, tarinoita, jotka kietoutuvat salaisuuksien mosaiikiksi. </span><b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"> </b><br />
<br />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Toteutuivatko lupaukset: </b><br />
<br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Melko pitkälti kyllä. Doloreksen tarina on ehdottoman synkkä ja väkevä, jota ei helpolla unohda. Rouva Sirin salaisuudet eivät aivan kietoudu kiehtovaksi mosaiikiksi, ehkä enemmän nätiksi, suhteellisen selkeäksi lasimaalaukseksi.</span><b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"> </b><br />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></b>
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"></span><span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><b style="font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Vastaukset ennen kirjojen lukua tulleisiin kysymyksiin:</b></span><br />
<br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><span style="line-height: 18.48px;">Huomasin muistaneeni jot<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">ain<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">, kuten <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">Doloreksen suuren persoonalli<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">suuden, <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">sek<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">ä</span></span> <i>sen kaivon</i><span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">. </span></span></span></span></span></span></span><span style="font-family: inherit;">Mutta suurin osa <i>Doloreksen tunnustuksen</i> <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">kuviois<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">ta </span>oli pääss<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">yt lipsahtamaan muistista. En esimerkiksi muistanut<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">, että avioliittosotkujen lisäksi mukana on myös erittäin kummallisen ystävyyden kuvailu.</span> Luin <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">kirjan ensi k<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">erran teini-ikäisenä ja <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">silloin
se ei tehnyt minuun suurta vaikutusta - nyt on toisin. (Ajatella, alan
pikkuhiljaa olla siinä pisteessä, että minun pitää ottaa <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">niitä</span> kauan sitten l<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">uettuja Kingejä uudestaa<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">n</span> lukuun.) Kirjan lukeminen tuntui h<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">ienolta, rennolta, upealta, <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">aivan <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">kuin olisi vanhan ystävän tavannut<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;"> pitkästä aikaa. Ja ihmisellä voi olla hyvin suuri ikävä Uskollisen lukijan maailmaan, koska <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">tiedättehän, että</span> siellä on para<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">sta. Rouva Siri vakuutti minut. Vaikka en sataprosenttisesti ihastunut<i> Amerikkalaiseen elegiaan</i><span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">, nautin silti suunnattomasti hänen <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">kirjoittamisestaan. Vivahteikasta, <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">h<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">iottu<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">a teks<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">tiä on aina ilo lukea, eikä hän suinkaan ole tyttömäinen tai liikaa sievistelevä niin kuin hieman pelkäsin. Sen <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">ohuen ohuen snobbailun <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">hopeisen <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">rihman <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">pystyy onneksi puhaltamaan pois, kevyesti kuin hä<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">mähäkin verkon</span>, <span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">eikä se loppujen lopuksi häirinnyt minua<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">. Paul Austeria<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">
olen lukenut hiukkasen, parisen kirjaa, mutta siitä huolimatta
olin tunnistavani samanlaista surrealismin tavoittelua rouva
Sirin teoksessa aivan kuten hänen m<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">iehensä kirjoissa. V<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">ai olenko totaalisen vä<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;">ärässä? Saatan<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;"> olla. </span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><i><span style="line-height: 18.48px;"></span></i><b style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Kumpi voitti: </b></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Ensimmäistä kertaa näiden</span><b style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </b><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">"taistelujen" aikana</span><b style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </b><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">tulee tilanne, joka menee hankalaksi ja tiukaksi. Kumpi teistä muka voitti, häh, Doloreksen räväkkä ja koliseva vanha Chevrolet vai rouva Sirin kiiltävän puhdas, upouusi Fordin katumaasturi? Arvatkaapa mitä minä aion sanoa. Minä sanon, että <i>ostakaa molemmat.</i> Siitä huolimatta, että kallistun hiuksenhienosti vanhaan Chevroletiin (Impala 1967). Koska Doloreksen tarina on minusta kokonainen. Sirin katumaasturissa on tosi mukavaa olla kyydissä, puitteet ovat kohdillaan, mutta viimeisillä sivuilla minulle tulee tunne, <i>tämä tarinan tie ei johtanut loppujen lopuksi mihinkään. </i>Vaillinaisuus voi toisaalta olla tarkoituksellista. Ehkä <i>Amerikkalainen elegia </i>on yksi iso metafora elämästä ylipäätään. <i> </i> </span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><b style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Kirjanmerkit:</b></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><i><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Doloreksen tunnustus (Dolores Claibourne)</span></i><b style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><i>: </i></b><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Neljä +</span><b style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"> </b></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><i><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;">Amerikkalainen elegia (The Sorrows of an American):</span></i><span style="background-color: #fcfaf6; line-height: 18.48px;"><i> </i>Neljä - </span></span></span><b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></b><br />
<br />Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-43206452056909684672016-07-22T13:49:00.000+03:002016-09-04T15:08:32.855+03:00Kolme viimeisintä viipaletta kulttuurista<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYanZPIBxvaJ5vh4cFCvG7hp5NF7NOd1zEdItQzokuTwpcHUMaQxl3YRMvjmcEuP-NX7-nku16RhiP6HUzQnuAqCJFWNWWDJnVngZF8Xm2hJJ6RWqdeUwqXOinmxra0bPtMjdUN3gW9Ta_/s1600/old-books-1237532__180.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="267" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYanZPIBxvaJ5vh4cFCvG7hp5NF7NOd1zEdItQzokuTwpcHUMaQxl3YRMvjmcEuP-NX7-nku16RhiP6HUzQnuAqCJFWNWWDJnVngZF8Xm2hJJ6RWqdeUwqXOinmxra0bPtMjdUN3gW9Ta_/s400/old-books-1237532__180.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Hei! Sain idean. Voisiko tämä olla jopa haaste? <i>Why not</i>. Ei minua haittaa, vaikka kukaan muu ei minun lisäkseni osallistuisi, Tarkoitus on vain pitää hauskaa, ja jos haluat liittyä mukaan hauskan pitoon,<i> be my quest</i>. Arvostaisin sitä todella. Arvostan joka tapauksessa, vaikka <i>you wouldn´t be my quest. </i>Ollaan silti ystäviä, aivan kuin banaani ja maapähkinävoi, eikö totta, hiio-hoi?<br />
<br />
Säännöt ovat sellaiset, että s<b>ääntöjä ei ole</b>. Ketään ei tarvitse haastaa tai sitten voit haastaa vaikka sata. Tee niin kuin haluat. Voit höpötellä kulttuurista noin yleensä. Minkälaisia elokuvia katselet, mitkä tv-sarjat ovat mieleesi, käytkö teatterissa/konserteissa/baletissa/ taidenäyttelyissä/<i>you name it</i>. Minkälaista musiikkia kuuntelet, ja tietenkin, aina voi puhua <b>kirjoista. </b>Minä olen vain tällainen tuikitavallinen kulttuurin harrastaja, joten itse pysyttelen lähinnä kulttuurin parissa, jota voi harrastaa omassa kodissaan. Otan seuraavanlaisen lähestymistavan: nimeän kolme viimeisintä kulttuuritapausta, joiden seurassa minulla on ollut ilo olla. <b>Jos tämä lähestymistapa </b>tuntuu sinustakin mukavalta, käytä sitä. Jos se on mielestäsi pöpeliköstä, muistutan, <b>tee niin kuin haluat. </b><br />
<br />
Itse asiassa, ei ole edes pakko kirjoittaa kultuurista; kirjoita vaikka mustista aukoista ja singulariteetistä. (Voi että miten minä nyt toivon, että joku kirjoittaisi mustista aukoista ja singulariteetistä! Se olisi eeppistä!) Ehkä hauskinta olisi että tämä (epä)haaste muuttaisi matkalla muotoaan, aivan kuin leikissä rikkinäinen puhelin. <b>Tämä haaste joka ei ole haaste, </b>haastaa (tai ei haasta) sinut pohtimaan kulttuurin (tai minkä tahansa) syvintä olemusta. Ja koska sääntöjä ei ole, minä en aio miettiä kulttuurin syvintä olemusta, vaan aion uiskella lähellä pintaa kuin rapatuikki.<br />
<br />
Myös "blogittomat" ihmiset voivat ottaa (epä) haasteen vastaan, kommenttiboksi on aina auki!<br />
<br />
<b>KOLME VIIMEISINTÄ KATSOMAANI ELOKUVAA: </b><br />
<br />
<i>Lost River (2014) </i><br />
<i><br /></i>
Katsoin tämän, koska Matt Smith. Muuta ei tarvita. Toisaalta myös elokuvan hämäräperäisyys houkutteli. Hieman ontto leffa, jota visuaalinen puoli yrittää kovasti paikkailla. Pidin musiikista. Tämä on niitä elokuvia, jonka kohdalla on erittäin ohut viiva nerokkaan<b> </b>ja roskan välillä. Ei leffa aivan roskan puolelle mennyt kokonaan, mutta<i> dang</i>, tämä elokuva olisi voinut olla mielettömän hyvä paremmalla toteutuksella.<br />
<br />
<i>Enter the Void (2009)</i><b> </b><br />
<b><br /></b>
Koska hämääräkin hämärämpi kiinnostaa. Elokuvaa on luonnehdittu psykedeeliseksi draamaksi. Yli kaksi ja puoli tuntia kestävä meininki pitää mukanaan yllättävän hyvin, vaikka ylimääräisiä haahuilu-tyhjää täynnä- siirtymiä riittää. Luulin, että kyseessä olisi vaikeasti ymmärrettävä teos, mutta tarinassa pysyykin helposti mukana. Erilainen elokuva, joka ei todellakaan ole jokanaisen-jokamiehen elokuva. Hieman liikaa eroottisia kohtauksia omaan makuuni, siitä miinusta.<br />
<br />
<i>Ex Machina (2015)</i><br />
<i><br /></i>
Mukava, pikku scifi-elokuva, joka pohtii (taas kerran) tekoälyn mahdollisuuksista. Kaunis ja jollain tavalla elegantti tarina, jossa on sopiva määrä rouheutta. Näistä kolmesta leffasta <i>Ex Machina </i>on suoraviivaisin ja eniten mainstream-makuun tehty, mutta onneksi se silti luottaa vähäeleiseen kerrontaan, eikä aliarvioi katsojan kykyä ajatella itse. <br />
<i><br /></i>
<b>KOLME VIIMEISINTÄ KATSOMAANI TV-SARJAA:</b><br />
<b><br /></b>
<i>Salaiset kansiot -The X-Files (1993-2002, 2016-)</i><br />
<i><br /></i>
Olin jo jonkin aikaa haaveillut <i>Salaisten kansioiden </i>uusintakatselusta. Viime talvena tulleet upouudet jaksot saivat minut haikailemaan sarjan perään yhä enemmän, ja sitten satuin löytämään kaikki kaudet Viaplay:stä. Vietin reilu kolme kuukautta <i>Salaisten kansioiden </i>parissa, yhdeksän kautta, jotain kolmetuhatta jaksoa, monta mahtavaa hetkeä, naurua ja kyyneliä. Voi että teidän kanssanne, Scully&Mulder.<i> I miss you already. </i><br />
<i><br /></i>
<i>Drop Dead Diva (2009-2014)</i><br />
<i><br /></i>
Niin sanottujen "hömppäsarjojen" aatelia. Olin nähnyt ensimmäisen kauden vuosia sitten. Tämä sarja löytyi myös kokonaisuudessaan Viaplay:stä, ja se on ehdoton must-watch sellaisille, jotka pitävät esimerkiksi <i>Täydellisistä naisista </i>tai <i>Rumasta Bettystä</i>. Täydellinen yhdistelmä draamaa ja huumoria, ja lakikoukerot tuovat sarjaan omanlaisensa säväyksen. Vaikka sarjan voi kategorisoida hömpän puolelle, se on kuitenkin yllättävän syvällinen. Brooke Elliot on loistava pääroolissaan.<br />
<br />
<i>Mr. Robot (2015-) </i><br />
<br />
Minun ei oikeastaan pitänyt katsoa tätä sarjaa. Se ei minua suoranaisesti kiinnostanut, ei, vaikka se sai parhaan draamasarjan<b> Golden Globe</b>-palkinnon. (Ei sillä, että minä koskaan valitsisin sarjoja palkintojen perusteella.) Mitä, joku tylsä hakkeritrilleri, <i>no way</i>, en kyllä katso! Ja kuitenkin katsoin. Ajattelin, että jätän kesken jos ei nappaa, tai kahlaan väkisin läpi ensimmäisen kauden, sillä kymmenen jaksoa ei ole paljon. Ja sitten jotain tapahtui. Pidin kyllä heti pääosan esittäjästä (Rami Malek) ja hänen mielenkiintoisesta roolihahmostaan, mutta vei muutaman jakson ennen kuin<i> Mr.</i> <i>Robot</i> todella veti sisälle maailmaansa. Erilainen, raikas, kyseenalaistava, älykäs, palkitseva. Ja minä kun ajattelin, ettei toista kautta ole pakko katsoa. <i>Think again, sweetheart.</i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwTG_FAZlYBFD-XFG2NkKa-ew65QkHRQCs7Y3NSZJy-tXKczWvU38PqhsiMSyNpkSYUywvPhxoHgz_sS2EA2o1Z-RjHkHW4Ktro3bOXYzg9Hh-VvJ9L4eCYf-BNfIfRP7KP2yAd5OKNbAa/s1600/flower-1371059__180.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="267" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwTG_FAZlYBFD-XFG2NkKa-ew65QkHRQCs7Y3NSZJy-tXKczWvU38PqhsiMSyNpkSYUywvPhxoHgz_sS2EA2o1Z-RjHkHW4Ktro3bOXYzg9Hh-VvJ9L4eCYf-BNfIfRP7KP2yAd5OKNbAa/s400/flower-1371059__180.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<b>KOLME VIIMEISINTÄ KUUNTELEMAANI ALBUMIA:</b><br />
<b><br /></b>
<br />
Mainittakoon näin alkuun, että olen musiikin suhteen kausiluontoinen (aivan kuten elokuvienkin suhteen): välillä kuuntelen harva se päivä, välillä taas voi mennä pitkiä aikoja etten kuuntele ollenkaan. Nyt kesäksi otin Spotify Premiumin, joten musiikkia on tullut kuunneltua enemmän kuin normaalisti.<br />
<br />
<i>Hurts: Happiness (2010) </i><br />
<i><br /></i>
Hurts on minun ehdoton, ylivoimainen suosikkini viime vuosilta. (Anteeksi, HIM!) Pitkin kesää olen kuunnellut heidän kolmea albumiaan (<i>Happinessin</i> lisäksi <i>Exile 2013</i>, <i>Surrender 2015</i>)<i> back to back</i>, aivan kuin muuta musiikkia ei olisi maailmassa. (Luulen, ettei muuta musiikkia ole maailmassa.) Viimeisimpänä on korvissani soinut heidän esikoisalbuminsa. Sekä <i>Happiness</i> että<i> Exile</i> jättävät minut käytännössä sanattomiksi, sillä niin hienoista pop-taideteoksista on kyse. <i>Surrender </i>on myös erittäin hyvä albumi, mutta jonkinlainen suurempien massojen kosiskelu-fiilis tuntuu luikerrelleen heidän uusimman albuminsa säveliin.<br />
<i><br /></i>
<i>Lady Gaga: Artpop (2013) </i><br />
<br />
Kun jossain vaiheessa muistin-havaitsin-epäluuloisesti totesin, että maailmassa on muutakin musiikkia kuin Hurts (onko sittenkään, epäilen yhä, taitaa olla illuusiota tuo muu musiikki, tuumailen minä) kaivoin naftaliinista Lady Gagan, jonka kahta ensimmäistä albumia fanitin täysillä. Ladyn kolmas tuotos, <i>Artpop</i>, oli jäänyt aikoinaan osaltani muutaman radiosta kuullun kappaleen varaan. Oli siis aika tutustua naisen uudempiin kuvioihin, ja <i>oh boy</i>, olipa erikoinen matka. Art-poppia totta tosiaan, sellaista, joka ei ole niin helposti lähestyttävissä kuin neidon aiempi musiikki. <i>Something like Alice in Wonderland of Pop.</i> Minulle jäi miellyttävä kipinä kuunnella lisää, sillä tämä popmeno ei ole pilkottu yhdellä kuuntelulla halki, poikki ja pinoon.<br />
<br />
<i>Bruno Mars: Unorthodox Jukebox (2012)</i><br />
<br />
Pidin Brunon ensimmäisestä albumista todella paljon. Herran toinen julkaisu oli minulta lipsahtanut hieman varjon puolelle, joten se oli nostettava sieltä päivänvaloon. Pidän yhä Brunon mielettömästä lauluäänestä ja groovista menosta, mutta jotenkin tämä herran toinen tuotos ei jaksanut säväyttää minua kovin paljon, vaikka sinkkubiisi <i>Locked Out Of Heaven</i> on kova, ja levy tarjoilee muutenkin tukullisen hienoa musiikkia. Jotain jäi puuttumaan, mutta ehkä palaan vielä <i>Jukeboxin </i>pariin ja annan sille uuden mahdollisuuden.<br />
<br />
Siinä muutamia kulttuuripaloja viime ajoilta! (Epä)haastan mukaan seuraavat blogit (ja kaikki muutkin):<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/"><b>Rakkaudesta kirjoihin</b></a></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://pikkurillikulttuuriblogi.blogspot.fi/"><b>Pikkurilli</b></a></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://mainoskatko.blogspot.fi/"><b>Kartanon kruunaamaton lukija</b></a></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://catsbooksandme.blogspot.fi/"><b>Cats, books & me</b></a></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://villasukkakirjahyllyssa.blogspot.fi/"><b>Villasukka kirjahyllyssä</b></a></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://katinkankirjasto.blogspot.fi/"><b>Katinkan kirjasto</b></a></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://kirjoihinkadonnut.blogspot.fi/"><b>Kirjoihin kadonnut</b></a></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://todellavaiheessa.blogspot.fi/"><b>Todella vaiheessa</b></a></div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="http://leenalumi.blogspot.fi/">Leena Lumi</a></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="http://kristankirjat.blogspot.fi/">Lukutoukan kulttuuriblogi </a></b></div>
<br />
Muistakaa, ystävät hyvät, ettei tähän ole mikään pakko ottaa osaa. <i>Take it or leave it. It´s up to you, sweeties. </i>Minusta oli joka tapauksessa mukava kirjoitella näistä ja tutustuisin mielelläni myös muiden viimeaikaisiin kulttuuriviipaleisiin. (Ja hei, missään nimessä ei tarvitse kirjoittaa yhtä pitkästi kuin minä.)<br />
<br />
<i>Cheers!</i><br />
<i> </i><br />
<b><br /></b>
<b> <i> </i></b><br />
<i><br /></i>
<br />
<br />
<b> </b><br />
Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com36tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-21589072491784320242016-07-11T14:57:00.000+03:002016-07-13T13:39:04.167+03:00Kun taivasten vanki Norwegian Woodin soitti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1qUBK8MIRhRrJaHIqjkKDPVT0r6asNioR2WnxBlHVLEcW3AyaoXLBls5y7gS86L5zWVa6D3DaAyEpISKMZfwCAMV6aQoolr6J-lHB5lcXWUqzsOUJ9IjkcUzH5mUzznCPbuPjSPtXkqUL/s1600/PICT1213.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1qUBK8MIRhRrJaHIqjkKDPVT0r6asNioR2WnxBlHVLEcW3AyaoXLBls5y7gS86L5zWVa6D3DaAyEpISKMZfwCAMV6aQoolr6J-lHB5lcXWUqzsOUJ9IjkcUzH5mUzznCPbuPjSPtXkqUL/s400/PICT1213.JPG" width="345" /></a></div>
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></span>
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><b>Tässä taistelupari:</b></span><br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;"><span style="background-color: #fcfaf6; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Kaksi vanhaa tuttua. Espanjalainen Carlos Ruiz Zafón, joka ottaa osaa <i>Taivasten vangilla, </i>Unohdettujen kirjojen hautausmaa-sarjaan kuuluvalla (itsenäisellä) kolmannella osalla, ja herra laittaa pöytään 332 sivua. </span></span><br />
<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;"><span style="background-color: #fcfaf6; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;"><span style="background-color: #fcfaf6; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Vastaan asettuu Japanin kynäniekka Haruki Murakami teoksellaan <i>Norwegian Wood</i> ja hänen panoksensa on 426 sivua. </span></span><br />
<br style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Lähtötilanne: </b><br />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></b>
<span style="font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif;"><span style="background-color: #fcfaf6; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Hauska sattuma sinällään, että olin aikaisemmin lukenut molemmilta herroilta kaksi kirjaa, joista toisesta olen pitänyt ja toisesta en. Ruiz Zafónin<a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2013/07/konnankoukkuja-barcelonassa.html"> </a><i><a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2013/07/konnankoukkuja-barcelonassa.html">Tuulen varjo</a> </i>ihastutti, mutta<i> <a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2014/10/kahden-suosikin-kohtaaminen-ruiz-zafon.html">Enkelipeli </a></i>ei enää saanut minua hihkumaan riemusta. Murakamin <i><a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2013/02/yksi-laidunsi-yli-lampolan.html">Suuri lammasseikkailu</a></i> oli mielestäni kaikkea muuta kuin suuri, mutta tuoreemmat Murakamin seikkailut, <i><a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2015/03/tsukuru-tazaki-tyhja-astia.html">Värittömän miehen vaellusvuodet</a>, </i>pitivät mielenkiintoani yllä oikein makoisasti. Nyt oli pienen ratkaisun paikka kolmannen kirjan kohdalla molempien kanssa: käännynkö faniksi vai joudunko vilkuttamaan (ainakin toistaiseksi) hyvästit? </span></span><br />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></b>
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Mieleen tulleita kysymyksiä ennen kirjojen lukemista: </b><br />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></b>
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Kahden Murakamin jälkeen minua huoletti mahdanko kyllästyä japanilaisen haahuilevaan (joskin omaleimaiseen) tyyliin. Ovatko herra Murakamin kirjat liian samanlaisia? Entä Ruiz Zafón, löytääkö hän uudestaan <i>Tuulen varjon</i> lumon? Miksi <i>Taivasten vanki </i>sisältää niin vähän sivuja? </span><br />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></b>
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Minkälaisissa maailmoissa kirjoissa liikutaan:</b><br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><i><br /></i></span>
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><i>Norwegian Wood </i>liihottelee 60-luvun Tokiossa, opiskelijapoika Toru Watanaben ystävyys- ja naiskuvioissa, rauhallisen pohdiskelevissa sävyissä, ajoittain nokkelan dialogin värittämänä. <i>Taivasten vanki </i>kulkee 50-luvun Barcelonassa, osittain <i>Tuulen varjon </i>esittelemissä tutuissa maisemissa, kirjojen maailmaa yhä ylistävänä, jonkinlaisena puolittaisena mysteerileikkinä, helposti etenevillä kujilla, joiden nurkissa saattaa välähtää saippuaopperamaisia piirteitä. </span><br />
<br style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Mitä kirjan kannet lupailevat:</b><br />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></b>
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Mysteerejä pursuavaa kertomusta, lumoavaa arvoitusta, onko näistä aineksista <i>Taivasten vanki</i> tehty? Eloisaa, viihdyttävää, seksikästä ja hauskaa, väitetään Murakamin seuran olevan - onko <i>Norwegian Wood</i> peräti klassikko? </span><b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"> </b><br />
<br style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;" />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Toteutuivatko lupaukset: </b><br />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></b>
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Osittain.<b> </b>Murakami todella tarjoilee viihdyttävän ja hauskan tarinan, josta löytyy kuitenkin syvällinen puoli. Mutta onko<i> Norwegian Wood</i> klassikkoainesta? Aivan niin pitkälle en lähtisi kirjaa hehkuttamaan. <i>Taivasten vanki </i>yrittää kovasti olla sitä mitä kannet lupailevat, mutta valitettavasti se ei ole. Lumoava arvoitus, hah, missä se oli, ja entä se mysteerejä<b> pursuava</b> osuus? En huomannut kovin kummoista pursuamista.</span><br />
<br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><b style="font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Vastaukset ennen kirjojen lukua tulleisiin kysymyksiin:</b></span><br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><b style="font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></b></span>
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><span style="font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Vaikka<i> Norwegian Woodin</i> tunnelma on kieltämättä samankaltainen kuin <i>Värittömän miehen vaellusvuosissa</i>, se on loppujen lopuksi hyvin erilainen kirja. En lainkaan kyllästynyt murakamimaiseen tyylittelyyn, enkä pidä (so far) hänen kirjojaan liian samanlaisina. Ruiz Zafón ei onnistu löytämään <i>Tuulen varjon</i> lumoa ollenkaan, my God, mitä hänelle on tapahtunut? Hän on kuin (tuulen) varjo entisestään. Myös vähäinen sivumäärä selittyy; tarina on ohkainen kuin tuulen pieksemä papyrus. Vähäinen sivumäärä tuntuu jopa venytetyltä. </span></span><br />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></b>
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Kumpi voitti: </b><br />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></b>
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Herra Murakami vei tämän pelin selkeästi, lyöden monta ässää pöytään; hän kirjoittaa verkkaisia, elämänmakuisia tarinoita, joissa on koukkua, niin ettei ole huolta pitkästymisestä. Henkilöhahmot ovat mahtavia, ja vaikka kirjan lukemisesta on jo aikaa muistelen yhä kaiholla heidän värikkäitä olemuksiaan. Ruiz Zafónille jäi tällä kertaa huonot kortit käteen, ei voi mitään. Tuntuu, että <i>Tuulen varjon</i> oli tarkoitus olla vain<i> Tuulen</i> <i>varjo</i>, ja nämä niin sanotut jatko-osat (vaikka ovatkin itsenäisiä) on kirjoitettu pelkästään yllättävän suurmenestyksen jälkeen, <i>hei, tämähän voisi olla trilogia! </i>Voin olla toki väärässä. <i>Taivasten vanki </i>ei ole luokattoman huono, en sitä sano, ja sen sisällä on kiinnostava vankilaosuus, mutta kokonaisuus on kummallisen ontto. <i>Tuulen varjossa </i>loistanut Fermín Romero De Torres on <i>Taivasten vangissa </i>käsittämättömän vaisu. Minne katosi se legendaarinen hahmo, joksi häntä kutsuin kolme vuotta sitten? </span><b style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"> </b><br />
<br />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Kirjanmerkit:</b><br />
<b style="background-color: #fcfaf6; font-family: arial, tahoma, helvetica, freesans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></b>
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; font-style: italic; line-height: 18.48px;">Norwegian Wood (Noruwei no mo</span><span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><i>ri) (1987/2012)</i>: Neljä (vahva)</span><br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><i>Taivasten vanki (El prisionero del cielo) (2011/2012)</i>: Kaksi </span><br />
<span style="background-color: #fcfaf6; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><i> </i></span><br />
<i style="background-color: #fcfaf6; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></i>Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-37805022077918375612016-06-28T16:53:00.000+03:002016-09-04T15:10:24.807+03:00Blogger Recognition Award <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQoNoSMEJ3SnUtYGnEP9DBwf2TLmW4DfqELMBDeyIPx3iq2hjVKikBx1Vd68Z3Q9bpbjLINHMBj0pPvWk2eYzm47z0CfS9oBqhZxQtPuMNhiF3OQqWB-EGRgQhIPRk3g9rQYzT309By5kM/s1600/hyacinth-1360771__180.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQoNoSMEJ3SnUtYGnEP9DBwf2TLmW4DfqELMBDeyIPx3iq2hjVKikBx1Vd68Z3Q9bpbjLINHMBj0pPvWk2eYzm47z0CfS9oBqhZxQtPuMNhiF3OQqWB-EGRgQhIPRk3g9rQYzT309By5kM/s400/hyacinth-1360771__180.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<a href="http://catsbooksandme.blogspot.fi/" style="font-weight: bold;">Cats, books & me</a> -blogin Kirsi muisti minua tällä palkinnolla, kiitos paljon Kirsi - tähän joukko sydämiä, sateenkaaria ja yksisarvisia! Ihana kun joku muistaa, että blogini on olemassa. (Sinällään on ymmärrettävää, ettei muista, sillä en välttämättä muista itsekään että se on olemassa.) Ja Kirsi, sinulla on muuten aivan paras blogin nimi! <br />
<b><br /></b>
<br />
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; text-align: justify;">
<i><b>Ohjeet palkinnonsaajalle:</b></i></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; text-align: justify;">
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen</div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; text-align: justify;">
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen</div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; text-align: justify;">
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille</div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; text-align: justify;">
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi</div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; text-align: justify;">
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; text-align: justify;">
<span style="font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">5. Nimeä 1</span><span style="font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">0 bloggaajaa palkinnonsaajiksi</span></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; text-align: justify;">
<span style="font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;"><br /></span></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px; text-align: justify;">
</div>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtFtEd3diodZagPmDk3NJl08tI61_ySG8N26RaXImNJ0VU2HzQT6mOPA_FORJBwZFGn0Fjn47hr5s-sHwJsvyryUCxYIqjSOqAsCe8lUA3pW9VrWEepVe8jwNW85u5NVBB1sqTA-Xaz8-z/s1600/bloggerrecognition.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtFtEd3diodZagPmDk3NJl08tI61_ySG8N26RaXImNJ0VU2HzQT6mOPA_FORJBwZFGn0Fjn47hr5s-sHwJsvyryUCxYIqjSOqAsCe8lUA3pW9VrWEepVe8jwNW85u5NVBB1sqTA-Xaz8-z/s400/bloggerrecognition.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
No niin, people, let´s do this, let´s go...<b><i> Vaihe numero yksi</i> </b>alkaa olla jo hyvällä mallilla. Nyt kun pidän tsemppiä yllä voi olla että pääsen loppuun asti. Ja jos teksti yhtäkkiä loppuu töksähtäen - ihmiset, sitten olen kohdannut bloggaamisen pysäyttävän kirouksen, jonka luulen olevan lähtöisin Voldemortin taikasauvasta -<b> Blogas estous! </b>Ja bäng! Ei pysty enää kirjoittamaan. Toivotaan, että tuo loitsu ei saavuta minua, eikä ketään muutakaan. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Aloitin bloggaamisen huhtikuussa 2012. Itse asiassa minulle on pienoinen ihme, että olen yhä täällä, enemmän tai vähemmän (viime aikoina huomattavasti enemmän vähemmän - ja nyt pitäkäämme pieni kunnioituksen hetki tuolle juuri kirjoitetulle huikealle lauseelle), sillä olen aika helposti kyllästyvää sorttia. Toki tätä oireilua on ollut havaittavissa blogissani, päivitystahti on hidastunut, vaikka ei se ole ollut kiivas koskaan. Niin, kuinka aloitin? Minä vain aloitin. Minulla oli jonkinlainen kriisin poikanen meneillään, kaipasin jotain uutta ja vaihtelua arkeen, ja kappas, jossain vaiheessa sain päähäni kirjablogin perustamisen. En ollut tutustunut muiden blogeihin ollenkaan sitä ennen - sen verran harrastin googlailun jaloa taitoa, että vilkaisin <i>onko kukaan niin hullu että pitää kirjablogia. </i>Ilokseni huomasin, että on. Oli mukava solahtaa hulluna hullujen joukkoon. Jos jotakuta kiinnostaa, ensimmäisen (hirvittävän) blogitekstini voi käydä lukemassa<a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2012/04/blogihistorian-uskomattomin-blogi-on.html"> täällä</a>. Blogin alkuaikoina annoin myös <a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2012/05/10-vinkkia-parempaan-kesapaivaan.html">kymmenen vinkkiä parempaan kesäpäivään</a>. I know, right? Huomaatteko? Blogini taso on ......... pysynyt täysin yhtä alhaisissa luokissa kuten silloin ennen vanhaan. Olen suorastaan ylpeä itsestäni. <i><b>Vaihe numero kaksi suoritettu,</b> </i>paitsi että lyhyesti? Epic fail.<i> </i> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Hah hah haa, minä antamassa ohjeita aloittelevalle bloggaajalle! Why not. Ensiksi,<i> be yourself.</i> Toiseksi, <i>be yourself</i>. Kolmanneksi, <i>be yourself</i>. Saatat tuntea houkutusta olla samantyylinen kuin joku suosittu bloggaaja, mutta <i>trust me</i>, <i>be yourself. </i>Silläkin uhalla, että olet edelleen neljän vuoden jälkeen <i>vain yksi niistä omituisista blogeista</i> jossain siellä blogistanian kauimmissa nurkissa, siellä missä preeriapallot pyörähtelevät yhtä hitaasti kuin aika virkkaa pitsisiä verkkojaan universumin laitamilla. Kyllä, silläkin uhalla, <i>be true to yourself.</i> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4LFC-OwZ6qncICHK2ayafYiZMi48GnulluLOrxp-c5loDQzt4Pt7c8WBLvQMLIaXIl5bRhsnsxYxxFNn8npiJfZ5El8CM8S9nB_AUn27Xpkw5-pCppRJu4yIsmMe3Uk1kTgQaNBzPpkmC/s1600/true.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4LFC-OwZ6qncICHK2ayafYiZMi48GnulluLOrxp-c5loDQzt4Pt7c8WBLvQMLIaXIl5bRhsnsxYxxFNn8npiJfZ5El8CM8S9nB_AUn27Xpkw5-pCppRJu4yIsmMe3Uk1kTgQaNBzPpkmC/s320/true.jpg" width="293" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i><br /></i></div>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
<i> </i> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Osaanko minä edes antaa muita "ohjeita?" Hmm. Kirjoita niin vähän kuin haluat, Kirjoita niin paljon kuin haluat. Bloggaa niin usein tai niin harvoin kuin haluat. Älä stressaa. Lue juuri niitä kirjoja, joita haluat. Tai jos suunnittelet/aloittelet esimerkiksi leivonta - tai fitness-blogia: leivo sitä mitä haluat, treenaa kuten haluat. Kirjablogimaailmassa ei ole mikään pakko lähteä uutuuskirjakaruselliin mukaan, mikäli se ei kiinnosta - toki sen kyytiin nouseminen voi nostaa "statustasi", mutta itse olen tullut siihen tulokseen että<i> it´s not worth it</i>. Samaa lähtökohtaa voinee käyttää muunlaisissakin blogeissa: <i>you don´t have to be hip and cool to be an awesome jewel. </i>Vastaa kommentteihin. (!!!) Silloin tällöin törmään blogeihin, joissa ei vastata kommentteihin - jos sinulla on aikaa blogata, luulen, että sinulla on myös aikaa vastata kommentteihin. (Supersuuret, todella paljon kommentteja saavat blogit saavat minulta synninpäästön suurimmaksi osaksi, hah hah haa, aivan kuin ne sitä minulta kaipaisivat.) Kommentoi muiden blogeja, pidä kohteliaisuus aina mukanasi kuin eväsrasia, siitä huolimatta että olisit eri mieltä - ja muista, saat ilman muuta olla eri mieltä. That´s fine. Massahypetyksiin ei pidä lähteä mukaan, muodosta AINA oma rehellinen mielipiteesi asiasta. Tässä pätee <i>be true to yourself </i>- slogan yhtä lailla. Ja vielä yksi juttu; jos bloggaat kirjoista, suosittelen käyttämään perinteistä kirjailija-kirjan nimi otsikkoa, sillä Google löytää tällaiset bloggaukset parhaiten. Nimimerkki Kokemusta on, ja totuus on se etten aio noudattaa tätä omaa suositustani jatkossakaan. <i style="font-weight: bold;">Vaihe kolme </i><i><b>suoritettu</b>,</i> jippii! Ja <b><i>vaiheen numero neljä</i></b> <b><i>suoritin</i></b> jo alussa, hurraa!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Hei, sinä, juuri niin, sinä siellä, oletko keltanokka blogimarkkinoilla tai oletko harkinta-asteella? Annan tämän <b>palkinnon juuri sinulle.</b> Etukäteen. Ja jonain päivänä sinä vastaat tähän, kunnes olet valmis niin tekemään.<i> I believe in you. </i><b style="font-style: italic;">(Vaihe numero viisi suoritettu</b>, ja nimesin samalla noin kolme miljoonaa bloggaajaa!)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i><b>(Vaihe numero yksi suoritettu!) </b></i><b> <i> </i></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-64596598093076267932016-06-07T14:05:00.000+03:002016-06-07T14:12:50.119+03:00Kuin ihmeellisten asioiden museossa jokin päättyisi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpcKlvfLR751IdLI466glJSQpaVGkwzbKKqpuEuW6MPhl1ajIuI8euMik0_U6HvlkPQgNzvkPADE4QLd1dUYsosLDh_GNimV2MY1eTyZbJpFoJ95O5-yD8f3sBeBAatC9Tc18O28JkUzz4/s1600/PICT0390.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpcKlvfLR751IdLI466glJSQpaVGkwzbKKqpuEuW6MPhl1ajIuI8euMik0_U6HvlkPQgNzvkPADE4QLd1dUYsosLDh_GNimV2MY1eTyZbJpFoJ95O5-yD8f3sBeBAatC9Tc18O28JkUzz4/s640/PICT0390.JPG" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
Tässä taistelupari:<br />
<br />
Julian Barnes, englantilainen Man Booker-palkittu herra, ottaa osaa tähän pieneen kilvoitteluun pikkuruisella romaanillaan, 156-sivuisella <i>Kuin jokin päättyisi</i> teoksellaan.<br />
<br />
Alice Hoffman, amerikkalaisrouva, tulee mukaan kisaan normaalikokoisella uudehkolla romaanillaan, <i>Ihmeellisten asioiden museo</i>, 447 sivun voimalla.<br />
<br />
<b>Lähtötilanne: </b><br />
<b><br /></b>
Molemmat kirjailijat olivat minulle ennestään lukemattomia, mutta olin ollut heistä kummastakin tietoinen ja jokseenkin kiinnostunut tutustumaan heidän tuotantoonsa.<br />
<br />
<b>Mieleen tulleita kysymyksiä ennen kirjojen lukemista:</b><br />
<br />
Voiko sivumäärältään pieni kirja olla silti suuri kirja? Kätkeekö 156 sivua sisälleen mieltä kiehtovan palapelin? Tuleeko rouva Hoffmanista uusi lempikirjailjani? Alkaako Hoffmanin <i>liiallinen kursivointi </i>ärsyttää pidemmän päälle?<br />
<br />
<b>Minkälaisissa maailmoissa kirjoissa liikutaan:</b><br />
<br />
Barnes menee pään sisään, muistiin, mielikuviin, ajatuksiin, tarinan ydin on läsnä kaiken aikaa, tapahtumapaikkana Englanti, joka hivuttautuu 60-luvulta lähemmäksi nykyaikaa, <i>mitä muistosi kertovat sinusta, tai toisista? </i>Hoffman esittelee New Yorkin vuodelta 1911, ulkoiset yksityiskohdat ovat suuressa roolissa, kuvailua, tarinan kiillotusta, kuin hopeisten kynttilänjalkojen putsausta, pään sisällä piipahdetaan, jos muistetaan,<i> minkälaiseksi ympäristö muokkaa sinut vai muokkaatko sinä ympäristösi?</i><br />
<i><br /></i>
<b>Mitä kirjan kannet lupailevat:</b><br />
<br />
Pientä ja hypnoottista mestariteosta. Lumoavaa, monivivahteista rakkaustarinaa ripauksella maagista realismia.<br />
<br />
<b>Toteutuivatko lupaukset:</b><br />
<br />
Kyllä ja ei. <i>Kuin jokin päättyisi </i>on kieltämättä äärimmäisen kiinnostava ja sopivan pohdiskeleva, mutta kirjaa kannatteleva mysteeri taustalla osoittautui minulle turhan heppoiseksi. Odotin paljon mutkikkaampaa palapeliä. Pidin kirjan tunnelmasta ja Barnesin luomasta maailmasta, tosin olisin kaivannut vielä enemmän revittelyä muistin ja ajankulun kanssa. Silti, <i>Kuin jokin päättyisi </i>oli minulle lukukokemuksena <i><b>kuin jokin onnistuisi. </b></i><br />
<i><br /></i>
<i>Ihmeellisten asioiden museo </i>sen sijaan lupaavasta alustaan huolimatta osoittautuu täydelliseksi flopiksi, no offence. Lumoava rakkaustarina? Give me a break! Niin järkyttävän puista ja kliseistä rakkaustunnelmointia, etten ole vastaavaan törmännyt pitkään aikaan. Monivivahteinen, hah hah haa! Toki historiallinen New York on hienosti kuvattu, mutta... Kaikki muu pääsee unohtumaan siinä sivussa, kuten esimerkiksi hyvä tarina ja hyvät henkilöhahmot. Ja entä se maaginen realismi? Saako nykyään <i>mikä tahansa </i>teos maagisen realismin määritteen? Turhauduin sen verran <i>Ihmeellisten asioiden museossa</i>, että jopa taannoin lukemani <i>Kaukaiset hetket </i>alkoi jälkikäteen tuntua melkein hyvältä kirjalta.<br />
<br />
<b>Vastaukset ennen kirjojen lukua tulleisiin kysymyksiin:</b><br />
<b><br /></b>
Toki pieni voi olla suurta, mutta oliko se tarpeeksi suurta? Ei aivan. Kiehtovuutta kirjasta löytyi, mutta palapeli oli liian yksinkertainen. Hoffamanista ei todellakaan tullut lempikirjailijani. Positiivistakin löytyi (hienojen kansien lisäksi), että kursivointi ei ärsyttänyt yhtään.<br />
<br />
<b>Kumpi voitti: </b><br />
<br />
Herra Barnes, ja kirkkaasti. Älykkään oloinen kertoja, joka saa sanottua yllättävän paljon pienen kirjansa aikana. Alice Hoffmania tuskin tulen kokeilemaan toista kertaa, vaikka hänen tekstinsä on sinällään kohtuullista, mutta <i style="font-weight: bold;">kuin jokin puuttuisi, </i>ehkä kaipaisin hänen tekstiinsä enemmän persoonallisuutta ja vähemmän latteuksia.<br />
<br />
<b>Kirjanmerkit:</b><br />
<b><br /></b>
<i>Kuin jokin päättyisi (2011/2012):</i><b> </b>Kolme ja puoli<br />
<i>Ihmeellisten asioiden museo (2014/2015):</i> Yksi ja puoli<br />
<br />
<br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<br />
<br />
<br />Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-24055178379845969452016-05-31T17:11:00.000+03:002016-05-31T17:17:03.508+03:00Unpopular Bookish Opinions from Unpopular Blogger<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXMxUBozHATWVg4ONN-CCneMhlfNAtI9DMCtif8xljA3KNrbg06pKRai-dtYVTflgnlQaglmmRR3urlHzc9a4BmXmRMKm56Mc1nY_qulYFnEqUJ7vijLRKo7qJiua0je1zbSWBEakw8UMJ/s1600/book-759873_960_720.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="243" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXMxUBozHATWVg4ONN-CCneMhlfNAtI9DMCtif8xljA3KNrbg06pKRai-dtYVTflgnlQaglmmRR3urlHzc9a4BmXmRMKm56Mc1nY_qulYFnEqUJ7vijLRKo7qJiua0je1zbSWBEakw8UMJ/s400/book-759873_960_720.jpg" width="400" /></a></div>
<b style="background-color: #d6c2cf; color: #333333; font-family: 'Times New Roman', Times, FreeSerif, serif; font-size: 16px; line-height: 22.4px;"><br /></b><span style="background-color: white; color: #222222; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><span style="color: #333333; font-family: inherit; line-height: 18.2px; text-align: justify;">Sain tämän haasteen <a href="https://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/">Annikalta</a>, kiitos paljon! Säännöt menevät suurinpiirtein näin että</span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #222222; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><span style="color: #333333; line-height: 18.2px; text-align: justify;"><br /></span></span></span>
<span style="background-color: white; color: #222222; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><span style="color: #333333; line-height: 18.2px; text-align: justify;"><b>_____________ jotain___________________ lisää jotain _____________ ja jotain._______________Ehkä vähän vielä jotan.____________________________________ Ja näin._______________ Hurraa! _____________________________________________________.</b></span></span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #222222; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><span style="color: #333333; line-height: 18.2px; text-align: justify;"><br /></span></span></span>
<span style="background-color: white; color: #222222; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><span style="color: #333333; line-height: 18.2px; text-align: justify;"> </span></span></span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><b><i>1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et?</i></b></span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><b><i><br /></i></b></span></span>
<span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;">(Kotimaiset kirjat, hih hih hii. Ei mutta täytyy muistaa, että on ollut muutamia poikkeuksia, kuten esimerkiksi Jussi Valtonen ja Joel Haahtela. Odotan myös mielenkiinnolla <i>Oneironia</i>.) Jos tähän nimeltä mainitsen muutaman niin näin äkkiseltään mieleen tulee: <i>Lumen taju, Kaikki se valo jota emme näe, Näkymätön silta, Kissani Jugoslavia, Elämä elämältä, Tyrskyt, Vettä elefanteille, Talvinen tarina... </i>Kirjoja, joista on kauttaaltaan pidetty, mutta joihin minä en syttynyt. Toki tiedän, että jossain on varmasti joku muukin, joka saattaa olla samoilla linjoilla kanssani. </span></span><br />
<b><i><span style="font-family: inherit;"><br style="background-color: white; line-height: 18.48px;" /><span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">2. Kirja tai kirjasarja, josta sinä pidät, mutta kukaan muu ei pidä? </span></span></span></i></b><br />
<b><i><span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></i></b>
<span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;">Öööh?!! Olisi aika ihmeellistä, jos maailmasta löytyisi julkaiseva kirjailija, jonka kirjasta pitäisin vain minä koko maailmassa. Irene, the superfan, jota varten ainoastaan tämä hieno kirjailija julkaisisi kirjoja. Joten tilannetta täytynee tarkastella löyhemmin (kuten ensimmäisen kysymyksen kohdalla) ja todeta että... ei mitään aavistusta. Luulen, että myös niille pöhköille (eli hyville) kirjoille, joista olen tykännyt mainstreamista poiketen löytyy jostain joku sielunsisar. </span></span><br />
<span style="background-color: white; font-family: "arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><b><i><br /></i></b></span></span>
<span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><b><i>3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?</i></b></span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><b><i><br /></i></b></span></span>
<span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;">Siis mitä? Pitäisikö minun muka muistaa jokin kolmiodraama? Minulle kolmiodraamajutut ovat yhdentekeviä, ja enkä taida lukea sen tyylisiä kirjoja kovin usein, ja jos luen, en ilmeisesti hirveästi kiinnitä suhdekiekuroihin huomiota. Mutta <i>Tuulen viemään </i>Scarlett, Rhett ja Ashley- kolmiodraama tulee mieleen, mutta sekin meni mielestäni <b>juuri oikein. </b> </span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br style="background-color: white; line-height: 18.48px;" /><span style="background-color: white; font-style: italic; font-weight: bold; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;">4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty:</span></span><br style="background-color: white; line-height: 18.48px;" /><br />Dekkarit, dekkarit ja dekkarit. Sanoinko jo että dekkarit? Toistan taas itseäni, ja poikkeuksia löytyy myös näiden kohdalta (esim. pidän John Verdonista), mutta suurimmaksi osaksi en jaksa koko genreä. Myös yltiöromanttinen, hyöhenen keveä kirjallisuus aiheuttaa minussa puistatuksia. Haluaisin pitää runoudesta huomattavasti enemmän kuin tosiasiassa pidän, mutta <b>no can do.</b> </span><br />
<br />
<i><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; font-weight: bold; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;">5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä?</span></span></span></i><br />
<i><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; font-weight: bold; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></span></i>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;">Onko Eric Northman suosittu, rakastettu hahmo? Hän on ainoa, joka tulee tällä hetkellä mieleen. Paitsi että en ole edes lukenut <i>Sookie Stackhous</i>e-kirjoja. Jaiks. Tuomitsen hänet siis pelkästään tv-sarjan perusteella, hyi minä. En ole koskaan ymmärtänyt kyseisen hahmon suosiota, ja toivon todella, että en ole yksin tämän mielipiteeni kanssa. </span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><i><span style="font-family: inherit;"><b><br /></b></span></i></span><i><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; font-weight: bold; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et? </span></span></span></span></i><br />
<i><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><b><br /></b></span></span></i>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Apua, hankala kysymys. Toisaalta, tähän voisi nimetä noin miljoona kirjailijaa, joilla on miljoonia tyytyväisiä lukijoita, mutta joiden teokset eivät kiinnosta minua tippaakaan. Mutta jos yritän kaivaa jonkun henkilökohtaisesti esille, jonkun, josta minulla on omakohtaista kokemusta, niin vastaan että Joël Dicker, joka tuli tunnetuksi <i>Totuus Harry Quebertin tapauksesta</i>- kirjasta. Tiedän, että on muitakin, jotka ovat kanssani samaa mieltä. <br style="background-color: white; line-height: 18.48px;" /><br style="background-color: white; line-height: 18.48px;" /><span style="background-color: white; font-style: italic; font-weight: bold; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?</span></span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; font-style: italic; font-weight: bold; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Kaiken maailman <i>Twilight-Fifty Shades of Gray</i> - viritelmät. Ei kiitos. </span></span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><b><i><br /></i></b></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><i><b>8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?</b></i><i style="font-weight: bold;"> </i></span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><i style="font-weight: bold;"><br /></i></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;">Sara Gruenin<i> Vettä elefanteille</i> on minusta uskomattoman kökkö kirjana, mutta elokuva sen sijaan on ihan mukiinmenevä, Robert Pattinsonista huolimatta. Sillä Christoph Waltz tekee kaikesta parempaa! <i>Forrest Gump</i> on hieno elokuva kun taas kirja on melko keskinkertainen. </span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 18.48px;"><span style="font-family: inherit;">Mukavaa kesää kaikille! </span></span></span><br />
<b style="background-color: #d6c2cf; color: #333333; font-family: 'Times New Roman', Times, FreeSerif, serif; font-size: 16px; line-height: 22.4px;"><br /></b>Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-66304367645194303242016-05-20T17:39:00.000+03:002016-05-20T17:42:06.222+03:00Kolme siskosta ja linna<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhM6IW651p46-Ak62pkU1Zjo09r71gP5KgaYyBZt1yFkbiNlQSfFqqTxEe_shvWcQtj1z1q-BfV8bsye-PRJBZkReyzpxU4ewPiK74eF6apb4gA-n8YFRu9cKUWG35-FCBpDJ8q26sgOXxR/s1600/pizap.com14637542759461.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhM6IW651p46-Ak62pkU1Zjo09r71gP5KgaYyBZt1yFkbiNlQSfFqqTxEe_shvWcQtj1z1q-BfV8bsye-PRJBZkReyzpxU4ewPiK74eF6apb4gA-n8YFRu9cKUWG35-FCBpDJ8q26sgOXxR/s400/pizap.com14637542759461.jpg" width="257" /></a></div>
<br />
Asia on nyt sillä tavalla, että tämä bloggaaja, joka luuli jo olevansa entinen bloggaaja, yrittää kaivautua ulos hiljaisuuden kolostaan - ainakin väliaikaisesti - ja kirjoittaa tekstin kuten silloin "ennen vanhaan." Tekstin, joka on omistettu yhdelle kirjalle. Milloin tein jotain noin hurjaa viimeksi? Hetkinen, tarkistan sen näppärästä blogistani, ja kas, sellainen merkkitapahtuma näki päivänvalon viime elokuussa. Oho. Katsotaan, osaanko enää kirjoittaa yhdestä kirjasta, vai alkavatko toiset kirjat huhuilla minulle mieleni laitamilta, tunteutuvatko ne mukaan väkisin kuin sitkeät demonit. (Ei sillä etteikö minussa olisi valmiiksi sitkeää demonia.)<br />
<br />
Kate Morton. Tuo ihanainen Australian nainen, jonka <i><a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2013/10/gracen-oppivuodet.html">Paluu Rivertoniin</a> </i>oli mukava kokemus, ja <i><a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2015/09/kun-harju-humisi-ja-peter-pan.html">Hylätty puutarha </a></i>oli sen verran väkevä elämys, että osa minusta jäi sinne ikuisiksi ajoiksi, siivu Irene-energiaa leijailemaan kuin tulikärpästen joukko, kukkien ja pensaiden keskelle. Kun<i> Kaukaiset hetket </i>osui kohdalleni se lähti mukaani totta kai, ja aloitin kirjan lukemisen jo muutama kuukausi sitten - ehdin lukea sitä sata sivua, ja jouduin sitten palauttamaan sen kesken kaiken kirjastoon, koska joku oli varannut sen itselleen. Välissä meni pidempi tovi ennen kuin pääsin palaamaan kirjan maailmaan ja jatkoin siitä mihin olin jäänyt. (Tsiisus tätä jaarittelua, pitäisi laittaa varoitusmerkki väliin <i style="font-weight: bold;">seuraava kappale sisältää älytöntä jaarittelua. </i>Tai mitä turhia, ehkä pitäisi lisätä se blogin määritelmään noin yleisesti <b>t<i>ämä blogi sisältää älytöntä jaarittelua</i></b>.) <i> </i><br />
<br />
<i>Kaukaiset hetket</i> sijoittuu tutusti Mortonin tyyliin kahteen aikajanaan: toisen maailmansodan aikoihin ja lähes nykyaikaan, yhdeksänkymmentäluvun alkupuolelle. (Minä käytännössä elelen yhä vuotta 1997.) On Lontoota, vanhaa ja modernimpaa, on linnoja (okei, yksi vain oikeasti) ja on mummeleita ja nuori kustannustoimittaja, ja mummeleita, jotka olivat joskus nuoria ja haikailivat rakkauden perään, on kirjeitä ja salaisuuksia sekä kirjoja ja kirjailijoita.<br />
<br />
Puitteet ovat kunnossa. Kirjan kannessa muuten lukee "<i>kiehtova romanttinen trilleri</i>" ja tiedättekö te mikä on pahempaa kuin vastaava luonnehdinta? <i>Kiehtova eroottinen trilleri. </i>Jaiks. Yleensä sana romanttinen saa minut juoksemaan karkuun, mutta luotin Mortoniin, ettei hän sorru aivan hirveään romanttiseen lätinään. Siinä ja siinä, ettei homma mene liiallisuuksiin, mutta jaksoin tsempata. Entä se trilleri? <i>For God´s sake! </i>Tässä kirjassa on yhtä paljon trilleriä kuin minun aamukahvin keitossani. (Ja siinä sitä trillleriä vasta on! Kuinka pelottavan mustaa kahvia voikaan ihminen keittää!!!)<br />
<i><br /></i>
Lähdin reippaasti matkaan <i>Kaukaisiin hetkiin</i>, avoimin mielin niin kuin aina, vaikka olin lukenut muutamia nihkeitä arvioita kirjasta. Ajattelin, että jes, minä varmaan tykkään tästä, koska toiset ovat nihkeilleet. Mutta voi ja apua, täytyy liittyä nihkeilijöiden joukkoon. <i>Kaukaisia hetkiä </i>on yli 700 sivua (tosin Bazarilla on ihmeellisen lavea painantatyyli), joissa itse tarinaa on ehkä puolet. Loput on epämääräistä haahuilua, joka jää minulle mysteeriksi. Kirjaa on helppo lukea, vaikka se haahuilee ties missä, ja Mortonin seurassa viihtyy kohtalaisesti joka tapauksessa, mutta mihin se tarina jäi? Tai tarina on, mutta se on niin ohkainen, että läpi näkee, <i>Kaukaisia hetkiä </i>kuin sifonkiverhojen rippeitä, substanssi karkuteillä. Ja silti kirja on onnistuttu venyttämään yli 700-sivuiseksi. Hämmentävää. (Yhtä hämmentävää kuin allekirjoittaneen yli 7000-rivisiksi yltävät blogitekstit. ) <i>Hylätty puutarha</i> oli mahtavan runsas, ja ilmeisesti <i>Kaukaisia hetkiä </i>on myös kutsuttu runsaaksi toisaalla; minusta tästä puuttui runsaus nimenomaan tarinan muodossa, kaikkea muuta härpäkettä kyllä löytyi.<br />
<br />
Vaikka Morton kuljettaa sanojaan jokseenkin hienosti, minulla oli koko kirjan ajan tunne että <i>something is off. </i>Kaikki on näennäisesti kaunista ja muotoiltua, ja minulle tuli tunne, että seison museossa katsomassa (tuntikausia) upeaa maalausta, joka on kauempaa katsottuna näyttävä, lahjakkaan taitelijan teos, mutta kun astun lähemmäksi alan huomata outoja, häiritseviä yksityiskohtia, ehkä homeläikkiä maalauksen reunoissa tai haistan pistävän, epämiellyttävän tuoksun leijailevan teoksen ympärillä, tai ehkä näen pienen halkeaman, josta pilkottaa jokin hämärä rinnakkaisulottuvuus. Huh, oikeastaan on aika vaikea kuvailla sitä tunnetta, joka minulla oli, mutta <i>something is off. </i>Henkilöhahmoihin ei kiinny millään lailla, jokainen tyyppi tuntuu olevan yhtä ja samaa (tylsää) muottia, vaikka he yrittävät kovasti olla erilaisia ja kummallisia.<br />
<br />
Aion jatkossakin lukea Mortonia, sillä uskon, että <i>Kaukaiset hetket </i>on vain pieni kauneusvirhe naisen tuotannossa. Kirja ei suinkaan ole huono, mutta se on yllättävän mitäänsanomaton. <i>But I forgive you, lady Morton.</i><br />
<i><br /></i>
<b>Alkuteos:</b><i> The Distant Hours 2010</i><br />
<b>Julkaistu Suomessa:</b><i> Bazar 2015</i><br />
<b>Sivumäärä: </b><i>727</i><br />
<b>Kirjanmerkit:</b><i> Kaksi ja puoli </i>Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-78451515287391752982016-04-24T17:11:00.002+03:002016-04-24T17:14:15.845+03:00Top Ten recently watched movies <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj81JtOQK2uNo_LdUTzVBu9fcxbOpFk1Aj-tsu59hBPmSO7sW2pX-Bq89IZ6fOJezVWMGxkJBDuNayRUHUD3_mgAgFKG096ukCyX7jprW_zV3fpJN3mWoPFJPztiLv0JiogI2pIDqN4rpgN/s1600/photo-montage-488177_960_720.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj81JtOQK2uNo_LdUTzVBu9fcxbOpFk1Aj-tsu59hBPmSO7sW2pX-Bq89IZ6fOJezVWMGxkJBDuNayRUHUD3_mgAgFKG096ukCyX7jprW_zV3fpJN3mWoPFJPztiLv0JiogI2pIDqN4rpgN/s400/photo-montage-488177_960_720.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Viime bloggauksen lopussa aprikoin seuraavan tekstini ilmestymisajankohtaa - ehkä menee neljä kuukautta, ehkä never, mutta ajattelin olla hurja ja nipistää tuon ajanjakson noin neljään päivään. (Oikeasti on mennyt yli neljä neljä päivää, mutta you know what I mean.) Hahaa, ette varmasti uskoneet tällaiseen mahdollisuuteen! <br />
<br />
Olen elokuvien suhteen siinä mielessä jännä tapaus - toki monen muunkin asian suhteen - että välillä otan parin viikon spurtin ja katselen monta elokuvaa, ja sitten voi mennä kuukausia, etten katso yhtäkään. Alkuvuodesta tuli otettua tällainen spurtti ja katsoin kasan elokuvia, sittemmin tahti on hiipunut lähes olemattomiin, ja olen viihtynyt enemmän tv-sarjojen parissa. (<i>Salaiset kansiot</i> on uusintakierroksella tällä kertaa, olen jo puolessa välissä sarjaa.)<br />
<br />
Mikä sen viehättävämpi idea kuin esitellä näitä viime aikoina näkemiäni ja pitämiäni elokuvia. Järjestys on sellainen suurinpiirteinen, ei absoluuttinen totuus. Ja varoituksen sana; elokuvamakuni ei ehkä ole sieltä helpoimmasta päästä, rakastan mind-fuck-tyylisiä elokuvia, mutta aina välillä mukaan mahtuu myös hyviä straight-forward-elokuvia. Mainittakoon että romanttiset komediat ovat minulle lähinnä kauhua, kuten täysin aivottomat toimintaleffat. (Kaikki eivät onneksi ole aivottomia.)<br />
<br />
<b>1. Triangle (2009) </b>Tämä elokuva saattaa aluksi näyttää perinteiseltä aavelaiva-leffalta, mutta sitä se ei ole. Wikipedia määrittelee <i>Trianglen </i>psykologiseksi kauhutrilleriksi. Tästä elokuvasta ei kannata tietää juuri mitään etukäteen, joten on parempi jättää kuvaus tähän. Just watch it!<br />
<br />
<b>2. Predestination (2014) </b>Tämä elokuva saattaa aluksi näyttää perinteiseltä hyvin tehdyltä draamalta (hmmm, alanko toistaa itseäni, en kai) mutta hartaan ja kiinnostavan pohjustuksen jälkeen tarinasta alkaa löytyä hämmentäviä ulottuvuuksia. Vaikka leffa ei onnistunut yllättämään minua sataprosenttisesti, pidin kuitenkin suunnattomasti elokuvan atmosfääristä.<br />
<br />
<b>3. Coherence (2013)</b> (Jos aloitan tämänkin kappaleen <i>tämä elokuva saattaa aluksi näyttää</i>- sanoilla menen ulos ja huudan argh!) Tämä elokuva saattaa aluksi näyttää (AAAARRRGHHHH!) levottomalta ja ärsyttävältä - ensimmäiset kymmenen, viisitoista minuuttia ovat nimittäin sellaisia, mutta sitten jotain tapahtuu ja tarina lähtee vetämään, se avautuu pala palalta ja palkitsee katsojansa. And you know what. Tästäkään ei kannata tietää paljon mitään etukäteen.<br />
<br />
<b>4. Lucy (2014) </b>(Nyt en aloita samalla tavalla. En varmasti.) Lucy on isomman budjetin leffa (jei, hurraa, minä tein sen!) ja aika toimintapainoitteinen, mutta tässä toiminnassa on <i>jotain muutakin</i> kuin pelkkää räiskintää. Visuaalisesti upea elokuva, jossa on oikeasti<i> think outside the box</i>- sisältöä. Yllättävää että pidin jopa Scarlett Johanssonista, vaikka hän ei yleisesti kuulu lempinäyttelijöihini. (Hahaa, aivan kuin minulla olisi varasto täynnä näyttelijöitä, joista valitsen jonkun ihmisparan esiintymään.)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmC71fyNfWohpJEXR4eLuov0iQqrVrNzz5i18yxjUS3tduufYUXdn-9jLeDX0PXqNSnbhdXcD7miw9dI6ct1roRFy5UHm4rgIn8I0CZ9A2y0_vWdGMli0WEmIhJh4Ekcyk8fg5JEs2LtR3/s1600/tree-1308055_960_720.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="132" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmC71fyNfWohpJEXR4eLuov0iQqrVrNzz5i18yxjUS3tduufYUXdn-9jLeDX0PXqNSnbhdXcD7miw9dI6ct1roRFy5UHm4rgIn8I0CZ9A2y0_vWdGMli0WEmIhJh4Ekcyk8fg5JEs2LtR3/s400/tree-1308055_960_720.jpg" width="400" /></a></div>
<b><br /></b>
<b>5. Moon (2009) </b>Tässä elokuvassa ei olla kuutamolla, vaan kuussa. Eräs mies työskentelee yksinään kuuasemalla ja - niin mitä? Tämä scifi-mysteeri on parempi kokea ilman sen kummempia odotuksia. <i>Moon:</i>in tunnelma on harmaan elegantti ja hypnoottinen hitaahkosta temmostaan huolimatta. <i>Moon</i> on mielestäni huomattavasti parempi avaruuselokuva kuin paljon hehkutettu<i> Gravity. </i>(Niin ja <i>Interstellar</i> on tietenkin omassa Christopher Nolan OMG The Best Ever-kastissaan.) <b> </b><br />
<br />
<b>6. Time Crimes - Los Cronocrimenes (2007) </b>Oli virkistävää katsoa pitkästä aikaa espanjalainen elokuva. <i>Time Crimes</i> oli ollut kauan katselulistallani ja sain sen viimein katsottua. Aikamatkailu on lähellä sydäntäni, of course, se on yksi lempiharrastuksistani, ja vaikka elokuva on helpohko aikamatkailuelokuvaksi ja vaikka sen päähahmo on kertakaikkisen typerä, nautin silti sen maailmasta.<br />
<br />
<b>7. Primer (2004) </b><i>Primer</i> on sitten kokonaan toisenlainen aikamatkailukokemus kuin<i> Time Crimes</i>, vaativa sellainen. Katsoin elokuvan toiseen kertaan tänä vuonna, ensimmäisen kerran katsoin sen muutama vuosi sitten. Nyt toisella kerralla ymmärsin asioita paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta en vieläkään onnistunut nappaamaan kaikkia nyansseja. <i>Primer</i> on luultavasti elokuva, jonka pariin palaan yhä uudelleen ja uudelleen. Jos haluat pääsi sekaisin, this one is for you!<br />
<br />
<b>8. Man from Earth (2007) </b>Erittäin mielenkiintoinen pikkuelokuva miehestä, joka kertoo hämmästyttävän tarinan menneisyydestään. To believe or not to believe? Elokuva, jossa ei käytännössä tapahtu mitään, mutta keskustellaan sitäkin enemmän, ja sitä kautta, voi olla, että tapahtuu enemmän kuin monessa elokuvassa yhteensä. <br />
<br />
<b>9. Pandorum (2009) </b>Katsoin tämän tieteismysteerikauhuwhatever-elokuvan vahingossa (hah hah) toiseen kertaan. Luulin etten ollut sitä katsonut, ja jonkin matkaa elokuvan edettyä huomasin että kappas, olen nähnyt tämän, mutta en muistanut avaruusalusseikkailun käänteitä nimeksikään. Joten katsoin toistamiseen, minkä se kesti erinomaisesti.<br />
<br />
<b>10. Time Lapse (2014) </b>Ja ooh, elokuva, joka liittyy aikaan, wau, miten tämä tällaiseksi meni? T<i>ime Lapse</i>:a ei voi kehua hienoista näyttelijäsuorituksista, mutta se on joka tapauksessa yllättävän viihdyttävä ja kiihdyttävä aikamanipulaatiotarina.<br />
<br />
Tässä muutama muu mukiinmeneväksi havaittu elokuva:<br />
<br />
<b>Oculus (2013)</b> (Amy! Siis Karen Gillan! Pidin paljon, vaikka yleensä puhdasveriset kauhuleffat saattavat kyllästyttää minua.)<br />
<b><br /></b>
<b>The Thirteenth floor (1999) (</b><i>Matrixin</i> varjoon jäänyt mysteerielokuva, joka on näppärä pakkaus, tosin hivenen ennalta arvattava.)<br />
<b><br /></b>
<b>Another Earth (2011) (</b>Mitä jos taivaalle ilmestyisi toinen maapallo? Vähäeleinen ja pohdiskeleva leffa, jonka pääosassa ihana Brit Marling.)<br />
<b><br /></b>
<b>I Origins (2014) </b>(Mitä silmäsi kertovat sinusta? Paljon. Tässäkin elokuvassa näyttelee Brit Marling.)<br />
<b><br /></b>
<b>The Guest (2014) </b>(Vaikka elokuvan viimeiset kymmenen, viisitoista minuuttia ovat melkoista kuraa, leffan alkupuoli on mukavan hypnoottista trillerimeininkiä. Voi olla, että myös Dan Stevensin olemus hypnotisoi. Ehkä.)<br />
<b><br /></b>
<b>Maze Runner-Labyrintti (2014) (</b>Hieman kuin teineille suunnattu <i>Kuutio, </i>joka on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani. Ei ollut mikään ihme, että pidin <i>Maze Runnerista</i>. Kuin tomusokerina päällä leffassa viilettää suloinen Dylan O´Brien. Voi olla, että katson <i>Teen Wolf</i>:ia. Saatan olla 30+, mutta so what, miksi en katsoisi.)<br />
<br />
<b>Edge of Tomorrow (2014) (</b>Viihdyttävä isomman budjetin seikkailu, joka - ette kyllä arvaa - leikkii ajan kanssa.)<br />
<b><br /></b>
<b>Safety Not Guaranteed (2012) </b>(Ehkä romanttisin elokuva, jonka olen katsonut viime aikoina, mutta onneksi tämä pikku indie-tarina on loppujen lopuksi paljon enemmän.)<br />
<b><br /></b>
<b><i><span style="font-size: large;">Mitä elokuvia te olette katselleet lähiaikoina? </span></i></b><br />
<i><br /></i>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhReDOrG_EAvI1Bg4aGPiYpIr6o8ymC_sHfVE72zm8BPgvuncHkM6l_LpKPXy7s-mLdh9j7qLvfE9XWAW-5pJDDMEIj0v0pTf0B5o17IiqBnt27CdPrOfBqnN8jC85mQcLMhq8VWAIs9sLF/s1600/motivational-1314519_960_720.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhReDOrG_EAvI1Bg4aGPiYpIr6o8ymC_sHfVE72zm8BPgvuncHkM6l_LpKPXy7s-mLdh9j7qLvfE9XWAW-5pJDDMEIj0v0pTf0B5o17IiqBnt27CdPrOfBqnN8jC85mQcLMhq8VWAIs9sLF/s400/motivational-1314519_960_720.jpg" width="282" /></a></div>
Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-74318042426456207032016-04-18T17:47:00.000+03:002016-04-29T13:22:05.804+03:00130 Days of Silence<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTxtLu5nRayRIAwVWLlosYsZIG_YOijlzL_MWeWymgU5iUkq68hzv7zsS5sVfP_Rxl1RiP_i9wXCoasIj-U-51xxHCfpF1xOi9e1odC9GEenRoOLMDsf1M8apua_9fj73nYLeBl8kpV2Z7/s1600/book-1012275_960_720.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTxtLu5nRayRIAwVWLlosYsZIG_YOijlzL_MWeWymgU5iUkq68hzv7zsS5sVfP_Rxl1RiP_i9wXCoasIj-U-51xxHCfpF1xOi9e1odC9GEenRoOLMDsf1M8apua_9fj73nYLeBl8kpV2Z7/s400/book-1012275_960_720.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Takana on yli neljän kuukauden blogihiljaisuus. Mahdollisesti kukaan ei ole edes huomannut. Ei se mitään, en ole huomannut sitä varsinaisesti itsekään. Muutaman kerran olen aloitellut blogitekstiä, kirjoittanut pari riviä, ja kohta olen ollut sellaisissa fiiliksissä, että nääh, en jaksa ja poistanut koko tekstin. Saa nähdä miten käy tällä kertaa. Joko kohta tulee <i>nääh, en jaksa?</i> Yritetään. Ehkä saan tällä kertaa jotain aikaiseksi ilman että tulee tunne, että minun pitää mennä hakkaamaan päätäni seinään - mukava, pikku harrastus muuten - luettuani hölmöjä lauseitani. Olen kyllä kirjoittanut kaunokirjallisia tekstejä (voitteko uskoa, että kirjoitan sellaisia?!) viime kuukausina, ja ne ovat sujuneet hyvin. Ehkä pitäisi alkaa kirjoittaa blogia novellimuodossa tai jotain. Hah hah haa. Säikäyttäisin viimeisenkin uskollisen lukijani tiehensä. (Jaksan kovasti uskoa, että minulla on yksi uskollinen lukija, toki sekin voi olla kuvitelmaa ja harhaa ja satakiloa hattaraa. Ja yksisarvisia. Sillä erotuksella että yksisarvisia on olemassa.)<br />
<br />
Kirjoja olen tietenkin lukenut, oo la laa, aika yllättävää. En edelleenkään ole mikään superlukija, joka olisi ehtinyt lukea 656 kirjaa viimeisen neljän kuukauden aikana, mutta aika lähelle olen päässyt. 655 tarkalleen. Just kidding. Oikeasti niitä on tullut luettua joulukuisen bloggauksen jälkeen kymmenen kappaletta. Osa niistä on ollut pikkuruisia kirjoja ja muutama taas isoja kirjoja, yksi jopa jättimäinen. (Kuka arvaa mikä se on?Anyone?) Listaan tähän alle ne suurinpiirtein lukemassani järjestyksessä ja yritän kirjoittaa jokaisesta lyhyen ja ytimekkään luonnehdinnan/mielipiteen. (Minä ja lyhyt, ytimekäs teksti? Never happened. Mutta ehkä nyt.)<br />
<br />
<b>Charlotte Bronté: Kotiopettajattaren romaani </b>Ihana kirja, pidin paljon. Brontén tyylissä on mielestäni samaa kuin Margaret Mitchellissä, kaunista, perinteistä, kuvailevaa, elävää kerrontaa. Vaikka kirja on hidastempoinen, se ei haittaa, sillä Bronté on niin taitava kertoja, että hänen mukanaan pysyy mielellään viimeiselle sivulle saakka. Tämä kirja on minusta kypsempi ja elegantimpi teos kuin sisko Emilyn <i>Humiseva harju</i>, joka myös on paikoitellen hurmaava kirja, mutta sen goottilais-saippuaoopperamainen maailma ei jaksanut vetää minua sisälleen kokonaan.<br />
<br />
<b>Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja hehkuvan silmän arvoitus</b><br />
<b>Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja 99 askelman arvoitus </b>Halusin lukea muutaman Neiti Etsivän lisää ja valitsin nämä kaksi, koska muistelin niiden olleen suosikkejani silloin vuonna lohikäärme ja piikkimoukari. Molempia oli mukava lukea nostalgiasyistä, mutta myönnän, että olin hivenen pettynyt näihin. Olivatko nämä muka niitä "hyviä ja jännittäviä"? Ehkä aika toden totta kultaa muistot. (Tai luulen että minun muistoni ovat platinoituja.)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG2kDSpMHRSE18_X2ohT2fkngYuIQBvWV2mzGzpsmhDNF_YKOO1kroUgMLvuCMGDZ053pLohhLDiB2jaje6ZEUlnn6FT_60FTzGrUs3yfu8tsSAMS3YzRxz2sZDJVZPquQepe4Dt0VcYcF/s1600/flowers-983614_960_720.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG2kDSpMHRSE18_X2ohT2fkngYuIQBvWV2mzGzpsmhDNF_YKOO1kroUgMLvuCMGDZ053pLohhLDiB2jaje6ZEUlnn6FT_60FTzGrUs3yfu8tsSAMS3YzRxz2sZDJVZPquQepe4Dt0VcYcF/s400/flowers-983614_960_720.jpg" width="400" /></a></div>
<b><br /></b>
<b>Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät </b>Muistatte varmaan, että luen kotimaisia kirjoja todella harvoin. Valtosen kirjan halusin kuitenkin ehdottomasti lukea, se kiinnitti huomioni heti alusta alkaen, se kuulosti sopivalta kirjalta minun makuuni. En ollut väärässä. Hieno kirja, en inhonnut sitä yhtään (se on paljon sanottu kotimaisista minun kohdallani), henkilöt ovat sopivan ärsyttäviä, teemoja riittää (ehkä vähän jopa liikaa), kirjoitus on sujuvaa, muttei liian helppoa, kirja, joka kestää kansainvälisenkin tarkastelun. Pientä miinusta siitä, että Valtonen aliarvioi lukijaa jatkuvasti muistuttamalla <i>suomalainen sitä, suomalainen tätä</i> tai <i>amerikkalainen sitä, amerikkalainen tätä. </i>Ymmärrän vähemmälläkin, thank you very much.<br />
<b><br /></b>
<b>Enid Blyton: Viisikko aarresaarella</b><br />
<b>Enid Blyton: Viisikon uudet seikkailut </b>Aivan kuten Neiti Etsivät myös Viisikot kuuluivat lapsuuteeni, ja pitkän jahkailun jälkeen päätin lukaista niistä pari muistin virkistykseksi. Yllätyin kun ainakin näissä kahdessa ensimmäisessä kirjassa ei syöty niin paljon kuin muistelin. Lapset muistin hyvin, mutta Tim-koiran muistelin pieleen<i>. Aarresaarella</i> on näistä kahdesta parempi ja luontevampi,<i> uudet seikkailut </i>on tekemällä tehdyn oloinen. Luulen, että näitä voisin lukea lisää jatkossa, ovat sen verran suloisia kirjoja. (Vaikka Annen heiveröisyys ja Paulin typerä itsepäisyys ärsyttävät.)<br />
<br />
<b>Stephen King: Christine, tappaja-auto </b>Saattaa olla niin, että Stephen King on suosikkikirjailijani - hmmmm, voisiko olla, hmmmm, siinä vasta dilemma - ,mutta siitä huolimatta olin vältellyt<i> Christineä, </i>koska jestas sentään, kirja himomurhaaja-auton seikkailuista ei kieltämättä ole houkutellut, ja sen lisäksi olen joskus nähnyt kirjan pohjalta tehdyn (kökön) elokuvan. Mutta asia on niin, että lukemattomat Kingit kohdallani alkavat pikkuhiljaa ehtyä, mikä tarkoittaa sitä, että pitää tarttua myös niihin vältellyimpiin teoksiin. Mutta voi, olin niin väärässä, <i>Christine</i> on yllättävän hyvä! Se vei mukanaan alusta asti ja voi, kirja on paljon enemmän kuin pelkkiä himomurhaaja-auton seikkailuja. <i> </i><br />
<b><br /></b>
<b>Stephen King: Se </b>(Kyllä vain, luin Kingin kirjat peräjälkeen ja olen ylpeä siitä.) Tämä on se jättikirja! Arvasiko kukaan? Luin kirjaa yli kuukauden, sillä Se on massiivinen ja Se on upea, mahtava, parasta ikinä, Se tulee ja viettelee ja kertoo niin monipuolisen, hurjan tarinan, että heikoimpia hirvittää, minua ei onneksi, sillä olenhan King-konkari. Lapsuus- ja pikkukaupunkikuvailu ovat niin äärimmäisen kohdallaan tässä kirjassa, etten usko että samaan pystyy KUKAAN MUU TÄSSÄ MAAILMASSA. (Jossain toisessa maailmassa ehkä.) Kirjaa lukiessani ajattelin taas kerran, että herra King on mielestäni aliarvostettu kirjailija - en puhu nyt myyntiluvuista, vaan siitä, kuinka jotkut kriitikot nyrpistelevät nenäänsä Kingille, koska KAUHUA! OMG, ei kai sellainen voi olla laatukirjallisuutta. Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että Se on enemmän kuin kauhukirja. Se meni heittämällä King-suosikkieni listalla Top-Kolmoseen yhdessä <i>Mustan tornin</i> ja <i>Tukikohdan</i> kanssa. Nämä kolme kirjaa ovat suosikkini <b><i>kaikista lukemistani kirjoista.</i></b><br />
<b><br /></b>
<b>Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina </b>Olen pitänyt kaikista aikaisemmin lukemistani Oates-kirjoista (<i>Haudankaivajan tytär, Putous, Blondi)</i> ja tämä rouva on noussut suosikikseni Kingin jälkeen. Odotin tältä pikkukirjalta paljon, vaikka mietin etukäteen, että voiko näin voimallinen ja runsaiden tarinoiden kertoja onnistua lyhyen teoksen parissa. Vastaus on kyllä ja ei. En hurmaantunut, vaikka sinällään seurasin mielenkiinnolla tarinaa, mutta jotain puuttui. Puuttui se mieletön Oates, joka purkaa tarinan puunsäleisiin, jotka menevät ihon alle, eivätkä lähde sieltä koskaan. Vaikka aihe on hurja ja kammottava, teos kokonaisuudessaan jätti minut kylmäksi, ja kaipasin sitä häkellyttävää sanataiteilijaa, joka loi ihmeellisen <i>Blondin. Kosto: Rakkaustarina </i>oli valitettavasti minulle vain keskivertoa parempi "novelli", vaikka Oates muutaman kerran taitojaansa väläytteli. <b> </b><br />
<br />
<b>Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi. </b>Tämä oli herätelaina, sillä en ollut suunnittelut lukevani kirjaa sen kummemmin. Kansi lupaili persoonallista hyvän mielen kirjaa (tai jotain, en muista enää, ja kirja on jo kirjastossa) ja ajattelin, että mikä ettei, kokeillaan. Plussaa: espanjalaisuus. Miinusta: Kaikki muu. Sánchez on kuulemma Espanjan eniten myyviä kirjailijoita, ja minä olin että REALLY? Tuli Carlos Ruiz Zafónia ikävä. Persoonallisuutta kirjassa ei ole juuri nimeksikään, henkilöhahmot ovat kliseisiä puunukkeja, jotka on yritetty maalata värikkäiksi, teksti on välillä niin järkyttävää siirappia, että tunnen ällömakean yhä kurkussani. So not my book. Mutta tulipa sivistettyä itseäni jonkinlaisella espanjalaisella chick-litillä, josta tiedän pysyä kaukana vastaisuudessa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0duWZA56Qxjh8FVoKBot3PvHjB2ZJQPEzHCDwRtRb-QvQtQYaENV8c8HmA_TpXlW8tx8FX8BaVBf4fD3ImjvlMRjKfcX01rHPW975UiLvJTd_RChn8MFM643UFGQvw0PcRb1ZtPzucIcK/s1600/motivational-1314505_960_720.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0duWZA56Qxjh8FVoKBot3PvHjB2ZJQPEzHCDwRtRb-QvQtQYaENV8c8HmA_TpXlW8tx8FX8BaVBf4fD3ImjvlMRjKfcX01rHPW975UiLvJTd_RChn8MFM643UFGQvw0PcRb1ZtPzucIcK/s400/motivational-1314505_960_720.jpg" width="282" /></a></div>
<br />
<br />
Selvisitkö tänne asti? Onneksi olkoon. Olet ihana ihminen. I love you to the moon and back.<br />
<br />
En tiedä milloin bloggaan seuraavan kerran. Voi olla että menee neljä kuukautta. Voi olla etten bloggaa enää ollenkaan. Who knows. Kiitos ja näkemiin. <br />
<br />
<br />
<br />
<b><br /></b>
<b> </b> Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-980436657587342432015-12-10T17:18:00.001+02:002015-12-10T17:26:24.982+02:00Neiti Etsivä kohtaa Stephen Kingin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuEuvk1TXsCmay-UKhlIiV-aOqe9quWqyeJ04APkdn2deTMt6SdsXwS09keO_3ZcWHTZl2lDKF4xNUxYjxXWmLaKQ_2XOMRxKSXFaULeV7uwivDuWmqkwUuw9ckEuxafqluHy0uP9uUrGo/s1600/kuva+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuEuvk1TXsCmay-UKhlIiV-aOqe9quWqyeJ04APkdn2deTMt6SdsXwS09keO_3ZcWHTZl2lDKF4xNUxYjxXWmLaKQ_2XOMRxKSXFaULeV7uwivDuWmqkwUuw9ckEuxafqluHy0uP9uUrGo/s400/kuva+2.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Olen lukenut. En ole kirjoittanut. Olen kaihtanut blogiani; tuntuu ettei ole mitään sanottavaa, ja joka kerta kun mietin blogiani mieleeni tulee jotain tällaista kuin <i>stupid, stupid book blog, really stupid blog, go away. </i>Ulkona on tuulista, sateista ja pimeää. Aivan kuin tämä blogi olisi tuulinen, sateinen ja pimeä paikka. Tästä huolimatta yritän saada jotain aikaiseksi - ehkä jonkinlaista tuulista, sateista ja pimeää tekstiä - parista lukemastani kirjasta. Luin ne jo tovi sitten. Mutta kun <i>stupid blog</i>!<br />
<i><br /></i>
Tässä hauska taistelupari: aikuisuuden suosikki (siis minkä aikuisuuden?!) ja lapsuuden suosikki. Kuljin <i>Kolkuttajien</i> matkassa ensin muutaman viikon. Yli seitsemänsataa sivua, joka on toki minulle sellainen kirjan perusmitta, mutta luin kirjaa hiljalleen. Oli ihana solahtaa Kingin turvalliseen, lämpimään maailmaan jälkeen kahden tympeän kirjan, jotka molemmat <i><b>sucked so bad!</b> (Lumen tajua & Sitä valoa jota emme tunne ja näe emmekä kuule ja aisti </i>vai mikä se nyt olikaan<i>). </i>[Anteeksi. Sivuhuomautus: Tämä ei ole dogmaattinen totuus, vain allekirjoittaneen (liioiteltu) mielipide, pisara ajatuksien meressä. Luultavasti vain <i><b>I suck so bad. </b></i>] Tuntui kuin olisi voinut taas hengittää. Rauhoittua. Kuunnella leppoisia tarinoita avaruusörvelöihmisistä ja ällötyksistä jne. Oli ihana lukea tekstiä, jossa ei sievistellä koko ajan.<br />
<br />
En yleensä ole suuri avaruusörvelötarinoiden ystävä - luen lähinnä ne muutamat Kingin kirjoittamat -, mutta täytyy myöntää, että <i>Kolkuttajat</i> on aika maukas avaruusörvelötarina. Ehkä paras Alien Invasion King-tarina. Parempi kuin <i>Unensieppaaja</i>, vaikka sekin on kohtuullinen. Olen nähnyt (useita vuosia sitten) <i>Kolkuttajista</i> tehdyn minisarjan, joka oli melko kammottava, siis sellaisella voi jestas mitä roskaa - tavalla, mutta katsoin sen silti, koska Kingin roska on monesti parempi kuin monen muun roska yhteensä. FYI. Muistin perusidean ja Marc Helgenbergerin, joka tupsahti muuten mukaan myös <i>Under the Dome</i>-sarjan kolmannelle kaudelle. Olen varma, että kolmannen kauden<i> Under the Dome</i>-käsikirjoittajat olivat lukeneet (tai katselleet) vähän liikaa <i>Kolkuttajia.</i> (Onneksi sarja vihdoin loppui. Se oli viimeisellä kaudellaan lähes kestämätöntä katsella.)<br />
<br />
Pidin kovasti <i>Kolkuttajien</i> kahdesta päähenkilöstä, länkkärikirjailija Bobbista (joka muuten kehittelee telepaattisen kirjoituskoneen, <i>I want one!</i>), joka alkaa vähitellen muuttua <i>joksikin</i> ja juopporetku Gardista, jolla on kuitenkin hyvä sydän ja joka ei ala muuttua <i>joksikin</i>, sillä hänellä on metallia päässään. Tai jotain. Mukaan mahtuu myös kunnon rypäs muita Havenin kaupungin asukkaita - ja niitä tunkeilijoita! - ja heidän kohtaloitaan. Harvoin sanon, että Kingin kirjoissa olisi tiivistämisen varaa, mutta sanon nyt, sillä <i>Kolkuttajista </i>olisi voinut nappaista ainakin sata sivua pois. Kuitenkin, vaikka tiivistämisen varaa oli, <i>Kolkuttajat </i>jaksoi viihdyttää ja naurattaa ja ällöttää ja esitellä taas kerran ihmeellisen joukon lajia nimeltä homo sapiens. Ja yhtä ihmeellisen joukon No idea what they are- creatures Sapiens. <i>Kolkuttajat </i>ei suinkaan ole perinteinen Muukalaiset hyökkäävät taivaalta- performanssi, vaan se on jotain muuta. <b>Maanläheisempää. </b><br />
<br />
Olin halunnut lukea jonkin <i>Neiti Etsivän</i> pidemmän aikaa ja vihdoin uskaltauduin sellaisen lainaamaan. (Siskoni suosiollisella avustuksella.) Miten pikkiriikkinen kirja! Reilu sata sivua! Käytännössä puraisin sen kappaleiksi yhdellä silmänräpäyksellä! <i>Neiti Etsivä ja Kolibrikukkulan aarre </i>on yhdeksänkymmentäluvun kirjoja, niitä uusimpia sarjasta, sillä sarjan julkaisu lopetettiin kaksituhattaluvun alussa. Mielestäni en ollut lukenut tätä kirjaa, koska en kirjan julkaisuaikoihin lukenut enää <i>Neiti Etsiviä.</i> Lähes kaikki "ne uudemmat" ovat lukematta. Minä luulin koko lapsuuden, että Carolyn Keene on oikea kirjailijatar; totuus selvisi paljon myöhemmin, että itse asiassa Carolyn Keene on pseudonyymi, ja että koko <i>Neiti Etsivä-</i>sarja on useamman eri kirjailijan rakentama. Nyt olisikin mielenkiintoista selvittää, että kuka kirjoitti mitä, sillä minulla on yhä mielessäni ne parhaimmat <i>Neiti Etsivät</i>: mahtoiko silloin kyseessä olla saman kirjoittajan tuotoksia? Minun suosikkejani olivat (tietysti) ne jännittävimmät osat, kuten <i>Siniparran huone, Lentävän lautasen arvoitus,Sininen liekki, Noitamerkki, Hehkuvan silmän arvoitus</i> jne<i>. </i>Suurimmaksi osaksi vanhimmat <i>Neiti Etsivät </i>olivat eniten mieleeni. <br />
<br />
Jännä juttu miten helposti sitä palasi <i>Neiti Etsivän</i> maailmaan. Kaikki tutut elementit palautuivat mieleen heti aivan kuin edellisen kirjan olisi lukenut toissapäivänä eikä joskus yhdeksänkymmentäluvulla. Paulan ystävät urheilullinen George ja vaalea ja pehmeä Bess, Paulan lakimies isä, taloudenhoitaja Hanna - vaikka kaksi jälkimmäistä tosin vain mainitaan kirjassa<i>. Kolibrikukkulan aarre </i>on kelpo kevyt rikostarina, juonen varassa roikkuva pikku seikkailu; mitään suurta henkilöhahmojen syventämistä ei tapahdu, mutta ehkä se oli ennen niin, että sitä riitti hahmon kuvaamiseen punertavat hiukset sekä tietynlainen nokkeluus ja rohkeus.<br />
<br />
Parasta <i>Kolibrikukkulassa</i> oli seurata, että miten luvut päättyivät, sillä lähes jokainen luku päättyi johonkin huutavaan lauseeseen kuten esimerkiksi <i>syvennyksen nurkassa kiilteli vanhanaikainen messinkiavain! </i>Mitä intensiteettiä! Hassua, mutta myös jotenkin suloista. Aion ehdottomasti ottaa seuraavaksi lukuun jonkin noista vanhoista suosikeista ja katsoa olivatko ne todella parempia. Kovin mutkikas<i> Kolibrikukkulan aarre</i> ei ole, vaan se on arvoituksena sieltä helpoimmasta päästä. Vai onko aika kullannut muistot? Ehkä ne arvoitukset ovat aina olleet yhtä simppeleitä.<br />
<br />
<b>Keep calm, carry on, and so on. Peace & Love.</b> Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-20262762755175592282015-11-29T13:04:00.001+02:002015-11-29T13:04:12.544+02:00Liebster Award osa 3<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRbfPz7ghUz_xTLhWPefYgNh9Cq4-IUZKlEKasfiHV_8kUVWAorThfnjBCoo_agzQEJiycWHMtK2wo__9KAEep20_b7DWGOekl-1kQWJJdxEe_uuc1F0ebeskmk_cSaXa-Pq7zIP_qatBK/s1600/liebster_award.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRbfPz7ghUz_xTLhWPefYgNh9Cq4-IUZKlEKasfiHV_8kUVWAorThfnjBCoo_agzQEJiycWHMtK2wo__9KAEep20_b7DWGOekl-1kQWJJdxEe_uuc1F0ebeskmk_cSaXa-Pq7zIP_qatBK/s1600/liebster_award.jpg" /></a></div>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><br /></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;">Kiitos kovasti <a href="http://mustelumo.blogspot.fi/">Mustelumo-blogille</a> palkinnosta.</span></span><br />
<br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b>1. Oletko lukenut kirjaa, jonka koet muuttaneen sinua (arvomaailmaasi esimerkiksi tai jollakin muulla tapaa)?</b></span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b><br /></b></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;">Osaan suhtautua lukemaani neutraalisti ja tehdä omat johtopäätökseni. Mikään kirja ei yksistään vaikuta siihen, kuka minä olen tällä hetkellä. </span></span><br />
<span style="color: #333333;"><span style="font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><br style="background-color: #eeeeee; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif;" /></span></span><span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b>2. Mitä kirjoja mielestäsi pitäisi ''pakkoluetuttaa'' peruskoulussa?</b></span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b><br /></b></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;">En pidä sanasta pakko. Käyttäisin mieluummin luonnehdintaa vahva suositus (tai jotain vastaavaa.) Soisin nuorelle useampia vaihtoehtoja luettavaksi, eikä vain tiettyä yhtä kirjaa, joka kaikkien pitäisi lukea. Mielestäni jo se on tärkeää, että luetaan edes jotain. </span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><br /></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b>3. Saavatko uudet, suomalaiset kirjailijat mielestäsi tarpeeksi näkyvyyttä?</b></span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b><br /></b></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;">Ei mitään käsitystä. En seuraa kotimaisten kirjojen näkyvyyttä sen kummemmin. </span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><br /></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b>4. Kuka on mielestäsi kirjamaailman paras pahis?</b></span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b><br /></b></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;">Randall Flagg. </span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><br /></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b>5. Entä sankari?</b></span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b><br /></b></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;">Roland Deschain.</span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><br /></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b>6. Pidätkö omaelämäkerroista?</b></span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b><br /></b></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;">Niitä on tullut luettua vähän, mutta olen pitänyt niistä, jotka olen lukenut.</span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><br /></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b>7. Luetko tietokirjoja?</b></span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><br /></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;">Jonkin verran, varsinkin liikuntaan ja terveyteen liittyviä.</span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b><br /></b></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b>8. Onko kirja aina parempi kuin siitä tehty sarja taikka elokuva? </b></span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b><br /></b></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;">Ei. Hyvä esimerkki on mm. <i>Forrest Gump</i>.</span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><br /></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b>9. Oletko itse joskus haaveillut kirjailijan urasta? </b></span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b><br /></b></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><i>Since I was seventeen.</i></span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b><br /></b></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b>10. Millaisia lapsuusmuistoja liittyy lukemiseen?</b></span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b><br /></b></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;">Lukeminen oli ihanaa. Säväyttävää, se oli pakopaikka, unelmia, joita pystyi koskettamaan. <i>Viisikkoja, Neiti Etsiviä, Pekka Töpöhäntiä. </i>Monia seikkailuja. Kirjastossa käynti oli joka kerta kuin uusi maailma. </span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><br /></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><b>11. Oletko aloittanut jonkin kirjan monta kertaa ja aina jättänyt kesken? </b></span></span><br />
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><br /></span></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;">En ole. Jätän erittäin harvoin kirjoja kesken. </span></span>Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-77248375457072779562015-11-23T16:54:00.000+02:002015-11-23T16:54:30.487+02:00Liebster Award osa 2<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRMYvYJDCQz6a94VoWZ7iHX9Co1NudvJL0lPgtIUs4fQmIFMryIq36E1yu8DcjfIQXu6aPHr59AHc63nM8lzMplmHO-ExDKOASqIPuCip9SXbRY6VQbupjb2gG-8X6gAfvuEvPFjwme5lf/s1600/liebster_award.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRMYvYJDCQz6a94VoWZ7iHX9Co1NudvJL0lPgtIUs4fQmIFMryIq36E1yu8DcjfIQXu6aPHr59AHc63nM8lzMplmHO-ExDKOASqIPuCip9SXbRY6VQbupjb2gG-8X6gAfvuEvPFjwme5lf/s1600/liebster_award.jpg" /></a></div>
<div class="post hentry" itemprop="blogPost" itemscope="itemscope" itemtype="http://schema.org/BlogPosting" style="background-color: white; color: #172846; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; line-height: 28px; margin: 0px 0px 25px; min-height: 0px; position: relative;">
<div class="post-body entry-content" id="post-body-7002167484167650402" itemprop="description articleBody" style="line-height: 1.4; position: relative; width: 440px;">
<div class="MsoNormal" style="font-size: 22px;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;">Kiitos kovasti <i><a href="http://kirjatkertovat.blogspot.fi/">Kirjat kertovat-blogille</a></i> palkinnosta.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-size: 22px;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b>1. Minkä kirjan muistat parhaiten lapsuudestasi?</b></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<br /></div>
Jaa-a. Parhaiten? Kohdallani ehkä vähiten huonoiten olisi parempi ilmaisu. Opettajani luki meille <i>Mio, poikani, Mioa</i> ääneen koulussa, siitä on jäänyt hyvät muistot. (Ei sillä että itse kirjasta muistaisin mitään.) <i>Pupu Tupunat </i>olivat tosi kova juttu ennen kuin osasin itse lukea. Ja tietenkin (ne iänikuiset) <i>Narnian tarinat</i> myöhemmin kun aloin itse lukea.</div>
<div class="MsoNormal">
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b><br /></b></span></div>
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b>2. Mikä on mielestäsi paras lukemasi dekkari ja miksi?</b></span></div>
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b><br /></b></span></div>
Väitän että Agatha Christien <i>Eikä yksikään pelastunut</i>. Olen lukenut kirjan vuosia sitten, ja silloin se teki vaikutuksen loppuratkaisullaan. En ole koskaan ollut mikään dekkareiden suurkuluttaja, ja edelleen, luen mieluiten jotain muuta kuin dekkareita.</div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b>3. Kuka on suosikkikirjailijasi?</b></span></div>
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b><br /></b></span></div>
Hahahaa. Enpä tiedä. No vaikka joku Stephen King.</div>
<div class="MsoNormal">
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b>4. Minkä elämäkerran luit viimeksi?</b></span></div>
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b><br /></b></span></div>
<i>Haunted Heart: The Life and Times of Stephen King</i> by Lisa Rogak</div>
<div class="MsoNormal">
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b><br /></b></span></div>
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b>5. Milloin luet mieluiten?</b></span></div>
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b><br /></b></span></div>
Aamuisin tai aamupäivisin. Yleensä aamupalan parissa. </div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b>6. Mikä on erikoisin paikka, missä olet lukenut kirjaa?</b></span></div>
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b><br /></b></span></div>
Erikoisin? En usko lukeneeni kovin erikoisissa paikoissa. Olisi tietysti mahtavaa vastata että sukellusveneessä tai helikopterissa tai buddhalaisen munkkiluostarin katolla, mutta en valitettavasti ole tehnyt niin. Vastaan että niinkin eksoottisessa paikassa kuin saunassa. Joskus on tullut kokeiltua saunalukua. Hieman hankalaa touhua. Vettä ja kaikkea. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b>7. Mikä kirja on jäänyt mieleesi jostain erityisestä syystä, mistä?<o:p></o:p></b></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<br /></div>
Haetaankohan tällä kysymyksellä mahdollisesti kirjan ulkopuolelta muistoja... Eli siis tyyliin tämä kirja on jäänyt mieleeni koska luin sitä samalla kun synnytin kahdeksatta lastani tai jotain... (En ole synnyttänyt yhtäkään.) Leikitään että haetaan, joten vastaan että... ei mitään hajua. Moni kirja on tietenkin jäänyt mieleeni siksi, että ne ovat olleet sisällöltään erityisen hyviä. Tai että ne ovat olleet poikkeuksellisen pitkästyttäviä.<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b><br /></b></span></div>
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<b style="font-family: georgia, serif; line-height: 23.54px;">8. Millaisen kirjan haluaisit itse kirjoittaa?</b></div>
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<b style="font-family: georgia, serif; line-height: 23.54px;"><br /></b></div>
Hyvän, erilaisen, uniikin, haastavan. Uskoakseni olen sellaisen kirjoittanut. Nyt pitää vain vakuuttaa joku muukin asiasta.</div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b><br /><o:p></o:p></b></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b>9. Ketä kirjan henkilöä mielestäsi muistutat?<br /><o:p></o:p></b></span></div>
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b><br /></b></span></div>
Eipä ole tainnut kukaan vielä kirjoittaa niin kummallisesta ihmisestä kuin minä. </div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b><br />10. Mistä hankit mieluiten kirjasi?<o:p></o:p></b></span></div>
<div style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b><br /></b></span></div>
Kirjastosta.</div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #172846; font-family: georgia, utopia, 'palatino linotype', palatino, serif; line-height: 1.4;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><b><br />11. Minkä kirjan pariin palaat mielelläsi yhä uudestaan?</b><span style="font-size: 22px;"><o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-size: 22px;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><br /></span></div>
Minulla ei ole sellaista vakiokirjaa, jonka lukisin esimerkiksi kerran vuodessa. Joten tuo<i> yhä uudestaan</i> ei oikein sovi kohdalleni, sillä luen hyvin harvoin kirjoja toistamiseen. Poikkeuksia toki on. (Iänikuinen <i>Narnia</i>, luettu kahteen kertaan, iänikuinen <i>Musta torni</i>, aion lukea toisen kerran jne.) Ja uskoisin, että esimerkiksi <i>Tuulen viemään</i> luen joskus toistamiseen. </div>
<div class="post-body entry-content" id="post-body-7002167484167650402" itemprop="description articleBody" style="line-height: 1.4; position: relative; width: 440px;">
<b><br /></b></div>
<div class="post-body entry-content" id="post-body-7002167484167650402" itemprop="description articleBody" style="line-height: 1.4; position: relative; width: 440px;">
<span style="font-size: large;"><b>TO BE CONTINUED</b></span></div>
</div>
Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-12784591182514222592015-11-21T10:25:00.000+02:002015-11-21T13:39:43.000+02:00Liebster Award osa 1<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaInAkNTAzeTmxcd8P-A9NaqUZQDoHOauj92G83kWU3VQMhfEGI0FHv26IGlQpxoDvYs-VBev8GM0p6gQEim3OysZGA48TdtU6wTy4JVT9KdLxEBL9NXJkIwDnYniW3SexTLbTIOWbgVxs/s1600/liebster_award.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaInAkNTAzeTmxcd8P-A9NaqUZQDoHOauj92G83kWU3VQMhfEGI0FHv26IGlQpxoDvYs-VBev8GM0p6gQEim3OysZGA48TdtU6wTy4JVT9KdLxEBL9NXJkIwDnYniW3SexTLbTIOWbgVxs/s1600/liebster_award.jpg" /></a></div>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"></span><br />
<div>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span></span></div>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">
Kiitos kovasti <a href="http://rakkausonkoira.blogspot.fi/">Rakkaus on koira-blogille</a> palkinnosta. </span><br />
<div>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><b>1. Mille hyllylle astelet kirjastossa ensimmäiseksi?</b> </span><br />
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;"><br /></span></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;">Tarkistan yleensä uutuudet ensiksi ja sen jälkeen menen jännityskirjallisuusosastolle katsomaaan olisiko kenties Stephen Kingin kotihyllyyn ilmestynyt mystinen kirja jostain toisesta ulottuvuudesta. Jota siis en olisi lukenut. Monta sellaista mystistä toisesta ulottuvuudesta ilmestynyttä kirjaa on nimittäin tullut luettua.</span><span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;"><br /></span></span><br />
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b>2. Lähikirjastot vai isot keskuskirjastot? </b></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;">Lähikirjastot enimmäkseen. Tykkään pienen kirjaston tunnelmasta ja tietenkin siitä, että siellä saa yhä henkilökohtaista palvelua, eikä kaikkea ole automatisoitu.</span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></span><span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b>3. Jos pääsisit tapaamaan jotakuta kirjallisuuden henkilöä, kenet haluaisit tavata?</b></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;">Oikeastaan haluaisin tavata koko <i>Mustan tornin</i> ka-tetin eli Rolandin, Eddien, Susannahin, Jaken ja Oin. (Erityisesti Oin.) Myös Scarlett O´Hara olisi miellyttävää tavata.</span></span><span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b>4. Luetko koskaan kirjoja toiseen kertaan? Miksi / miksi et? </b></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;">Aika vähän luen kirjoja toiseen kertaan, mutta kieltämättä sitäkin tapahtuu. Yleensä aikavälin pitää olla melko pitkä ennen kuin edes harkitsen palaamista toistamiseen jonkin kirjan pariin. Lapsuuden suosikkeja halajan lukea uudelleen, joskin toistaiseksi olen saanut aikaiseksi luettua vain <i>Narnian tarinat</i>. Aikuisten kirjoista aniharva saa minut miettimään kirjan uudelleen lukemista - muutamia sellaisia löytyy, tuoreimpana <i>Piin elämä</i>, jonka luin toistamiseen vuosikymmenen vierähdettyä ensimmäisestä kerrasta. Kingin tuotannosta ainakin <i>Musta torni</i>-sarja huutelee toista lukukierrosta. </span></span></div>
<div>
</div>
<div>
<b style="color: #444444; font-family: georgia, 'times new roman', serif; line-height: 24.64px;"><br /></b>
<b style="color: #444444; font-family: georgia, 'times new roman', serif; line-height: 24.64px;">5. Pokkarit vai kovakantiset kirjat?</b></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;">Sekä että, kumpikin käy. </span></span><span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b>6. Mikä on ollut mykistävin elokuvakokemuksesi? Miksi?</b></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;">Vaikea kysymys. On elokuvia, jotka mykistävät käytännössä alusta loppuun, ja sitten on elokuvia, jotka kasvattavat kierroksia loppua kohti niin että lopussa on täysin mykistynyt. Mm. <i>Inception</i>. <i>Interstellar</i> sekä <i>Suljettu saari </i>ovat kaikkien aikojen suosikkielokuviani, mutta vastaan sittenkin tähän että <i>Saw. </i>Koska se loppu. Minkään muun elokuvan loppu ei ole saanut minua hämmästymään yhtä vahvalla tavalla. </span></span><span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b>7. Mikä on elokuvista ”guilty pleasuresi”?</b></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;">Millainen elokuva luokitellaan <i>guilty pleasureksi</i>... Piti oikein googlata. Heti jotenkin miellän <i>guilty pleasuren</i> romanttiseksi komediaksi, ja minä en ole yhtään rom-kom tyttöjä. Mutta huomasin että <i>guilty pleasure</i> voi olla muutakin. Ehkä minun <i>guilty pleasureni </i>on typerät parodiakomediat, kuten esimerkiksi <i>Scary Movie</i>. </span></span><span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b>8. Minkälaisen arvon annat elokuvien tekstitykselle?</b></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;">Annan paljon arvoa tekstityksille. Englantini on hyvää, mutta haluan silti aina tekstin tueksi, että voin varmasti keskittyä itse elokuvaan. Joskus on hauska bongata käännöskukkasia. Ja tietenkin silloin harvoin kun tulee katsottua vaikka esimerkiksi espanjanlaista elokuvaa, niin tekstit ovat ihan must! </span></span><span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b>9. Häiritseekö sosiaalisen median käyttö keskittymiskykyäsi?</b></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;">Ei. Sosiaalisen median käyttö on kohdallani hyvin vähäistä.<b><br /></b></span></span><span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<b style="color: #444444; font-family: georgia, 'times new roman', serif; line-height: 24.64px;">10. Onko tietokirjoilla tulevaisuutta?</b></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;">On. Uskon, että tietokirja pitää pintansa siinä missä mikä tahansa kirja. </span></span><span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="background-color: white; color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; line-height: 24.64px;"><b>11. Onko järkeä antaa kirjaa/elokuvaa joululahjaksi? </b></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;"><b><br /></b></span></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;">On, jos se tuntuu mielekkäältä sekä antajasta että saajasta. Mielestäni lahjan saajalta voi kysyä etukäteen olisiko jokin kirja tai elokuva hänen mieleensä. Tai aina voi hommata lahjakortin. Kirjan tai elokuvan voi laittaa kiertoon - lahja voi samalla olla lahja monelle muullekin, esimerkiksi B<i>ookcrossingin</i> kautta. Pitäisiköhän samanlainen systeemi olla myös elokuville? Henkilökohtaisesti en kaipaa kirjoja tai elokuvia lahjaksi, mutta antaisin niille toki arvoa, jos sellaisia saisin. </span></span></div>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;"><br /></span></span></div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<b style="color: #444444; font-family: georgia, 'times new roman', serif; line-height: 24.64px;"><span style="font-size: large;">TO BE CONTINUED</span></b></div>
<ol style="background-color: white; color: #444444; font-family: 'Crimson Text'; line-height: 24.64px;">
</ol>
<div>
<span style="color: #444444; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="line-height: 24.64px;"><br /></span></span></div>
<br />
<div>
<span style="background-color: #eeeeee; color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif; line-height: 21.56px;"><span style="background-color: #ffffe5; line-height: 21.735px;"><br /></span></span></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #172846; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; line-height: 30.8px;">
<span style="font-family: "georgia" , serif; line-height: 23.54px;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background-color: white; color: #172846; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; line-height: 30.8px;">
<br /></div>
</div>
<div>
<span style="color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif;"><span style="font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><br /></span></span></div>
<div>
<span style="color: #333333; font-family: "georgia" , "utopia" , "palatino linotype" , "palatino" , serif;"><span style="font-size: 14.49px; line-height: 21.735px;"><br /></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-16619661446808517002015-11-03T12:54:00.000+02:002015-11-21T14:59:53.378+02:00Onko lumen taju kaikki se valo jota emme näe?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho3e-jbq-w6zuNNJiAuRvsw__UU8oGtetixGI8arl8KpnDViHyinyjvCL1jteDajbr3QFbdgANjtFmgzGObRdS-eQFL4izm8BxPpGXwbA70Xm8TPNAmH164PlSBQZz1sOOZai9gDg3QtWQ/s1600/pizap.com14464617679561.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho3e-jbq-w6zuNNJiAuRvsw__UU8oGtetixGI8arl8KpnDViHyinyjvCL1jteDajbr3QFbdgANjtFmgzGObRdS-eQFL4izm8BxPpGXwbA70Xm8TPNAmH164PlSBQZz1sOOZai9gDg3QtWQ/s400/pizap.com14464617679561.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Tässä viimeisimmät lukemani kirjat, kaksi yleisesti (käsittääkseni) suosittua kirjaa, joista minäkin kiinnostuin. Tanskalaisen Peter Høegin yhdeksänkymmentäluvun alun läpimurtoteos <i>Lumen taju </i>kiinnitti huomioni ennen kuin herran uusin suomennettu teos <i>Susanin vaikutus </i>julkaistiin, ja luettuani arvioita <i>Susanin vaikutuksesta</i> tulin siihen tulokseen, että haluaisin kirjan lukea, joten kaivoin myös <i>Lumen tajun </i>muistini naftaliinista. Satuin saamaan tämän vanhemman kirjan käsiini ensin. Anthony Doerrin tuore teos, <i>Kaikki se valo jota emme näe</i> on kuluvan vuoden Pulitzer-palkittu, ja siihenkin tutustuttuani lähemmin ajattelin kirjan sopivan minulle. En koskaan lue kirjoja palkintojen takia, vaan<i> kirjojen</i> takia, joten minulle on yksi hailee, onko <i>Kaikki se valo jota emme näe</i> <i><b>pulitzerisoitu</b> </i>vai ei. Olen kuitenkin sattunut lukemaan muutaman Pulitzer-palkitun teoksen, joten sinällään oli mielenkiintoista tehdä pientä vertailua.<br />
<br />
<i>Lumen taju</i> sijoittuu 90-luvun alun Tanskaan ja Grönlantiin, <i>Kaikki se valo jota emme näe </i>toisen maailmansodan maisemiin Saksaan ja Ranskaan. Ensiksi mainittu on jonkinlainen eksentrinen jännäri, toinen taas perinteinen, helppolukuinen historiallinen romaani. Periaatteessa näillä kahdella kirjalla ei pitäisi olla paljon yhteistä, mutta molemmat lukukokemukset osoittautuivat sen verran nihkeiksi, että onnistuin löytämään jonkinlaisia samankaltaisuuksia lukukokemuksien osalta, vaikka tarinat ovat kuin... hahaa... kahdesta eri kirjasta! Ajatella, ei voi olla totta!<br />
<br />
Molemmat kirjat alkavat lupaasti, kiinnostavasti, innostun vähän, <i>hei, mahtavaa, nyt pääsen huippukirjan maailmaan. Lumen tajun</i> päähenkilö Smilla tuntuu virkistävältä seuralta, Doerrin teoksen lapsikertojat suloisilta ja sopivan mystisiltä, <i>keitä he ovatkaan? </i>Smilla alkaa tutkia tutun pojan onnettomuutta, ja toisaalla sodan ajan lapset sokeutuvat, tutkivat pienoismalleja ja kuuntelevat orpokodin ääniä ja radiolähetyksiä, sodan jyristessä nurkan takana koko ajan lähemmäksi kuin ukkonen, joka kietoo salamansa jokaisen niskaan. <i>Lumen tajun </i>kieli on hienojakoisempaa, omaperäisempää kuin <i>Kaikki se valo jota emme näe</i>-kirjassa, kieli on kuin lumihiutaleen kiteiden koukeroisempia jääneulasia, johon on tarttunut aavistuksen filosofisia pohdintoja, ilmaan takertuneita, pysähtyneitä lumikuvioita. <i>Kaikki se valo jota emme näe </i>on selkeän yksinkertaista, kuin kaikki se valo jonka me näemme. (Ooh!) Valoa, joka on kaunista ja söpöä, mutta joka pidemmän päälle alkaa ottaa silmiin.<br />
<br />
<i>Lumen taju </i>kompastuu lupulta Smillaan sekä kerrontaan, joka menee liian yksityiskohtaiseksi kuvailuksi. Høegin naisnäkökulma on ontuvaa, enkä minä uskonut sekuntiakaan, että äänessä on nainen, vaan tunsin kaiken aikaa, kuinka luin tarinaa naisesta, jonka on kirjoittanut <i>mies. </i>Hieman samoja ongelmia havaitsin Doerrin lapsikertojien parissa; lapset vaikuttavat turhan aikuismaisilta, ja kuten Høegin tapauksessa, Doerrin lapsien ja teini-ikäisten tarinoiden taustalla huhuilee kovaan ääneen kokemukset kirjannut <i>aikuinen mies</i>. <i>Lumen tajussa </i>laivojen ja laboratorioiden ynnä muiden kuvailu lähtee lapasesta, mikä johtaa siihen, että kirja muuttuu raskaaksi. Tarvitseeko minun tietää jokaista nippeliä ja nappelia tai metrimäärää jne? On olemassa hyvää, mukaansa tempaavan hienoa yksityiskohtaista kerrontaa, ja sitten toisenlaista, Høegin kaltaista ärsyttävää pätemistä, joka hävittää luovuuden, pelästyttää sen tiehensä kuin metsämies kauriin. Tumma huumorikin vajoaa vähitellen meren pohjaan kuin merirosvojen aarre, eikä sitä löydä sieltä enää kukaan. Puolet <i>Lumen tajusta </i>on siedettävää, mutta toinen puoli on hankalaa metrin lumikinoksessa taivaltamista, <i>huoh, eikö tämä lopu koskaan</i>? Loppui se, maaliviiva, bingo, vihdoin takaisin lumettomalla tiellä, huh huh, olipa hikinen urakka, ja niin pitkästyttävä ja hidas, että luulin maailman muuttuneen lopullisesti lumitomuksi.<br />
<br />
<i>Kaikki se valo jota emme näe </i>on <i>Lumen tajuun </i>verrattuna keveä kuin peipposen lento, vaikka se kertoo historian hirvittävästä ajanjaksosta. Luvut ovat lyhyitä, lauseet suurimmaksi osaksi sopiviksi pilkottuja kuin näppäriä, tasaisia puuhalkoja, joita voi työnnellä takan pesään ja nauttia tulen kajosta. Mutta jokin tässä kirjassa, jokin tuossa takkatulen loimussa, onko kaikki liian valmiiksi poltettua? En ole yleisesti lyhyiden lukujen ystävä, joten minua häiritsi suunnattomasti nopea rytmi kirjassa, jonka oli tarkoitus olla <b>suuri lukuromaani</b>, niin kuin takakansi hehkuttaa. (Itse en käytä sanaa lukuromaani, koska minusta se on halventava ilmaisu.) Nopeatempoisessa trillerissä tuollaisen ymmärtää, mutta Doerrin kirjassa homma ei toiminut. Olisin toivonut, että herra Doerr olisi keskittynyt pidemmäksi aikaa kerrallaan kuhunkin hahmoon, ja koska Doerr ei näin tee, tarinaan ei tahdo päästä millään sisään. Hahmot jäävät etäisiksi, tunteelliset, ilmeisesti pakahduttaviksi tarkoitetut tapahtumat yhdentekeviksi.<br />
<br />
Ja se jalokivi. Mitä se teki koko kirjassa? Odotin, että jalokiven tarinalinja olisi saanut kunnollisen käänteen, säkenöivän vivahteen, mutta sitä ei koskaan tullut. Edellisvuoden Pulitzerin napanneen Donna Tarttin <i>Tikliä</i> olisi voinut ehdottomasti hehkuttaa <b>suureksi lukuromaaniksi</b>, jos tuollaista ilmausta on pakko käyttää, mutta <i>Kaikki se valo jota emme näe? </i>Hmm, aika valjua, vain valon pilkahdus yötaivaalla, kun taas Tarttin romaani <i>on kaikki ne tähdet jotka me näemme ja niin paljon muuta.</i> Pisteet kuitenkin Doerrille upean kirjan nimen valinnasta. Ja uskon, että kirja saattaa toimia paremmin sellaisen lukijan kanssa, joka on vähemmän lukenut (tai ei ollenkaan) sota-aikoihin sijoittuvia romaaneja. <br />
<br />
Sekä <i>Lumen taju</i> että <i>Kaikki se valo jota emme näe </i>ovat lupaavia tarinoiden alkuja, mutta ne eivät koskaan aukea nupustaan, vaan jäävät jonnekin omiin sisäisiin maailmoihinsa kuiskailemaan. Vaikka toinen tarina on täydempi kirjoitusasultaan, kohtaavat kummatkin kirjat saman ongelman käsi kädessä kuin hapuileva nuori pari ensitreffeillä puistossa kulkiessaan; tarinat ovat kalpeita ja ohuita kuin nuoren parin sormet, valkoisia ja suoria, tarinat, joiden ytimet virtaavat yllättävän verettöminä. On päivänselvää, ettei tämän nuoren parin orastava suhde johda hekumalliseen, ikuiseen rakkauteen. <br />
<br />
Pettymyksiä, molemmat kirjat. Mutta kumpainenkin herra on nähnyt varmasti huomattavan paljon vaivaa kirjojensa eteen, joten olen iloinen, että heidän kirjansa ovat löytäneet faneja. Minä nyt poistun takavasemmalle näiden herrojen hurrausjoukosta, heitän pom-pomini nurkkaan ja menen etsimään vanhaa, tuttua herraa, jonka ykköscheerleader olen ollut jo vuosia.<br />
<br />
<br />
<br />
<i> </i> <span style="background-color: white; color: #333333; font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: 15px; line-height: 21.4286px;"> </span>Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-69516035303383365742015-10-31T17:07:00.000+02:002015-10-31T17:07:31.239+02:00Suosikki tv-sarjat osa 4: 2010-luku<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr4PrimH9SLgp0v2tcj-ugM6_57HuUYFDITgpzMwKoTSQLrCpySQzxnZKjkucewo-4zOpcFBjyXrKIqlHgitI1dNJWbpjT5l3iIxgRu19kWuZLN5enRyrg3rvXBIYCcWyHDIwWLorc5_J6/s1600/Doctor_who_2010_logo.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="166" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr4PrimH9SLgp0v2tcj-ugM6_57HuUYFDITgpzMwKoTSQLrCpySQzxnZKjkucewo-4zOpcFBjyXrKIqlHgitI1dNJWbpjT5l3iIxgRu19kWuZLN5enRyrg3rvXBIYCcWyHDIwWLorc5_J6/s400/Doctor_who_2010_logo.png" width="400" /></a></div>
<br />
Televisioseikkailuni siirtyvät viimein tuoreimmalle vuosikymmenelle. Mitkä sarjat ovat lämmittäneet sydäntäni viime vuosina? Katsotaanpa, kuinka problemaattista tästä tällä kerralla tulee, varmasti löytyy sarjoja, jotka ovat alkaneet 2000-luvun puolella, mutta jotka tuon vasta tälle listalle. Tai esimerkiksi puolestaan <i>Buffy, vampyyrintappajan</i>, <i>Angelin</i> ja <i>Siskoni on noidan</i> voisin tuoda tällekin listalle, koska olen näitä sarjoja katsellut toistamiseen tänä vuonna ja fanittanut sarjoja yhtä paljon (tai ehkä enemmänkin) kuin ensimmäisellä kerralla. Mutta yritetään olla suunnilleen näillä uusimmilla vuosilla.<br />
<br />
<b>1. Doctor Who </b>Tietenkin. Numero yksi <i>kaikista</i>. Olen katsellut ensimmäistä kautta lukuun ottamatta sarjan kaudet tällä vuosikymmenellä, joten minulle sarja on ehdottomasti viime vuosien juttu, siitä huolimatta, että sarja alkoi Briteissä vuonna 2005. <i><a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2014/12/top-eleven-whatever-day-doctor-who.html"><b>Täällä </b></a></i>lisää hehkutusta rakkaudestani <i>Doctor Who</i>:ta kohtaan. Mainittakoon että tuoreimmasta yhdeksännestä kaudesta olen jo nyt pitänyt enemmän kuin kahdeksannesta kaudesta yhteensä. <i>Nice.</i><br />
<i><br /></i>
<b>2. Orphan Black </b>Tämän vuoden superlöytö. Luin jostakin tästä kanadalaisesta dobbelganger-sarjasta (muistaakseni viime vuoden puolella) ja painoin sarjan mieleeni - harmittelin, että sarjan ensimmäinen kausi oli esitetty Yle:llä, enkä ollut siihen sattunut silloin törmäämään. Ei huolta, Netflix saapui pelastajaksi, ja olen sieltä katsellut sarjan kolme kautta. Mielettömän hyvä sarja. Pääosan esittäjälle Tatianna Maslanylle pitäisi antaa kaikki maailman Emmy-palkinnot ja muutama muu siihen päälle.<br />
<br />
<b>3. Orange Is the New Black </b>Tämä naisvankilasarja koukutti minut täysin toissa kesänä. Loistava kombinaatio draamaa ja huumoria. Värikkäitä hahmoja on kiinnostavaa seurata, ja vaikka heitä on paljon, heihin pääsee tutustumaan hyvin, kiitos pidemmän jaksominuuttimäärän. Uusimman kolmannen kauden katselin kesällä ja pidän yhä oranssien naisten maailmasta oikein paljon.<br />
<i><br /></i>
<b>4. Fringe-rajamailla </b>Ei ole mikään yllätys, että tämä eräänlainen <i>Salaisten kansioiden</i> pikkusisar nousi myös minun suosikikseni. Walter Bishop sulatti sydämeni heti alusta alkaen ja hän onkin yksi suosikkihahmoistani kautta aikojen. <i>Asteroix, Asterix, Asteroid, Astral, Ashton... Astrid? </i>Joshua Jacksonia olin ennen <i>Fringeä</i> nähnyt vain <i>Dawson´s Creekissä</i>, joten hänen kanssaan meni hetki ennen kuin totuin häneen Peterinä.<br />
<br />
<b>5. Being Human (UK)</b> Tämän sarjan viisi kautta katsoin talvella. Aluksi sarja tuntui hieman hitaalta, mutta pikkuhiljaa lämpenin sarjalle ja onneksi niin, sillä sarja osoittautui mahtavaksi. Brittiläistä taattua supernatural-draamaa, kummituksia, vampyyreita, ihmissusia. Voisi kuvitella, että kaikki on sitä samaa ja kulunutta, mutta <i>Being Human </i>on erilainen, tyylikäs, hauska ja syvällinen. Tästä on tehty amerikkalainen versio, mutta en ole uskaltanut siihen kajota. Ja Michael Socha <3.<br />
<i><br /></i>
<b>6. Black Mirror </b>Mustan peilin bongasin Yle Areenasta viime syksynä. (Jos muistan oikein.) Tämä miniscifi-sarja sisältää vasta seitsemän itsenäistä noin tunnin mittaista jaksoa, mutta noista lähes jokainen on sellaista OMG WTF-meininkiä. Sarja lisättiin hiljattain Netflixin valikoimaan, ja löysinkin Wikipediasta tiedon, että <i>Black Mirror</i> saa kaksitoista uutta jaksoa. Jei!<br />
<br />
<b>7. Dollhouse </b>Josh Whedonin luomaa <i>Dollhousea</i> ei tehty kuin kaksi kautta, mikä tuntui liian vähältä. Nukkekodin idea oli niin kiehtova ja omaperäinen, että sarjan olisi suonut saavan enemmän aikaa kasvaa, kuka tietää, miten hienoksi kokonaisuudeksi. Eliza Dushku on hurmaava, vanha tuttu jo <i>Buffyn</i> ja <i>Pelastajan</i> ajoilta. Toinen Buffyn jälkeinen Whedonin luomus <i>Firefly </i>(jonka olen katsonut vasta tänä vuonna) oli sekin lupaava, mutta<i> Dollhouse</i> on enemmän mieleeni.<br />
<br />
<b>8. Prisoner´s Wives </b>Vankien vaimoja seurasin viime syksynä (Yle Areenasta löytyi myös tämä helmi) ja tämä huikean väkevä brittidraama lumosi minut kauttaaltaan. Sarjaa on tehty vain kymmenen jaksoa, mutta jokainen jakso on täyttä rautaa, noin tunnin verran priimatelevisiota. Mielettömän hyvät näyttelijät tekevät huipputyötä.<br />
<br />
<b>9. Misfits </b>Ja lisää brittejä. Tämänkin hilpeän hassun sarjan ehdonalaisessa työskentelevistä brittinuorista (with a twist) olen katsellut tänä vuonna, kaikki viisi kautta. Luin jostain että <i>Misfits </i>on kuin <i>Heroes</i> + <i>Skins</i>, ja kieltämättä, aika hyvä määritelmä. Hulvaton ja hiukan räävitönkin sarja, ja varsinkin sarjan alussa mukana olevat nuoret ovat aikamoisen mahtavaa televisioseuraa.<br />
<br />
<b>10. The Leftovers</b> Tuorein uutuussarja löytö viime kesältä, jolloin Yle näytti tämän amerikkalaisen mysteeridraamasarjan ensimmäisen kauden. Olin alusta asti aivan häkeltynyt. En oikeastaan edes tiedä mitä tapahtui. Sarja on melko hidas, mutta siinä on jotain selittämätöntä. Hypnootttista. Maagista. <i>Se tunnelma. </i>Jotkut ovat kritisoineet sarjaa siitä, ettei siinä selitetä asioita tarpeeksi; minä taas olen katsellut sarjaa hyvillä mielin siitäkin syystä, että se laittaa kunnolla ajattelemaan. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjds87pe7E1jzSJIP10z3Z-fjY25iIn2by41CoR_N-9xD9yd1x5AzgGlxfne6p69S1BOavuUIMk6vxnaFasnzVXXjejJSvfoC3wF2D1xli7QqUsw8u9PCY3WRrlluZOWAUrIU_B3aNIsHc3/s1600/The-Leftovers-logo-wide-560x282_zps308267f7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjds87pe7E1jzSJIP10z3Z-fjY25iIn2by41CoR_N-9xD9yd1x5AzgGlxfne6p69S1BOavuUIMk6vxnaFasnzVXXjejJSvfoC3wF2D1xli7QqUsw8u9PCY3WRrlluZOWAUrIU_B3aNIsHc3/s400/The-Leftovers-logo-wide-560x282_zps308267f7.jpg" width="400" /></a></div>
<b><br /></b>
<b>Erikoismaininta: Torchwood </b> <i>Doctor Who</i>:n spin off-sarja, johon tutustuin kunnolla vasta viime keväänä. Todella hieno, synkempi versio <i>Doctor Who</i>-maailmasta, ja tätä sarjaa ei ainakaan voi enää kutsua <b><i>children´s </i></b><i><b>show´ksi,</b></i> vai voiko muka? <b> </b> <b> </b> <b> </b><br />
<b><br /></b>
Näitäkin sarjoja olen katsellut ja suurimmaksi osaksi pitänyt, löytyykö joukosta teidän suosikkisarjojanne?<br />
<br />
<i>My Mad Fat Diary</i> (Ihan parasta brittiteineilyä!)<br />
<i>Broadchurch </i>(Aah, David Tennant! Ja Olivia Colman on mykistävän hyvä!)<br />
<i>The Walking Dead</i> (Zombeja! Olen jäänyt puoli kautta jälkeen, enkä ole innostunut vielä pääsemään ajan tasalle.)<br />
<i>Vampyyripäiväkirjat (The Vampire Diaries) </i>(Minulla on inho-tykkäys suhde tähän sarjaan; minua ärsyttää sarjan pinnallisuus, mutta sitten juoni on välillä niin (ärsyttävän) vetävä, että huoh, yhä on ollut pakko katsoa.)<br />
<i>True Blood</i> (Inhosin sarjaa aluksi, jatkoin silti katselua, lopulta aloin tykätä, ja sitten taas innostus lopahti, enkä ole katsonut sarjaa loppuun asti.)<br />
<i>True Detective </i>(Pidin ensimmäisen kauden tunnelmasta ja huikeista pääosan esittäjistä, joskin myönnän, etten ollut niin haltioissani kuin monet muut ovat olleet kokonaisuudesta. Katsottava kyllä, mutta luulen, etten enää seuraavaa kautta katso.)<br />
<i>Criminal Minds-FBI tutkijat</i> (Harvoja puhtaita poliisisarjoja, joita jaksan katsoa.)<br />
<i>Haven </i>(Hyvä Stephen Kingin kirjan pohjalta tehty sarja! Miljoona kertaa parempi kuin <i>Under the Dome</i>. Tosin en ole nähnyt vasta kuin kaksi kautta <i>Havenia.</i>)<br />
<i>Flashforward </i>(Harmi kun jäi vain yhden kauden mittaiseksi.)<br />
<i>Harper´s Island </i>(Tulikohan tämä edes täällä tämän vuosikymmenen puolella?)<br />
<i>Arrow </i>(Aloin katsella tätä Netflixistä ja en oikein lämmennyt sarjalle, mutta jatkoin sitkeästi katselua ja nyt olen yhtäkkiä kolmannella kaudella. Vihreän nuolen seikkailut ovat uponneet minuun siis pikkuhiljaa.)<br />
<i>Devious Maids</i> (Hienoinen <i>Täydelliset naiset</i>-korvike)<br />
<i>Chuck </i>(Viimeinen kausi on jäänyt toistaiseksi katsomatta.)<br />
<i>Puumanainen (Cougar Town)</i> (Harvoja uudempia sit-comeja, joka on sykähdyttänyt. Toisaalta, olen ehkä nähnyt kauden tai kaksi.)<br />
<br />
Hyviä television katselu hetkiä!<br />
<b><br /></b>
Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-20836774186481927642015-10-20T18:59:00.001+03:002015-10-20T18:59:40.758+03:00Suosikki tv-sarjat osa 3: 2000-luku<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwUHsXJy60lktlCtqwFF7rQ2NC0MxiCagMjDeYWsNe-ba-jlPH3WHmWb1ZKs20ywrwYUAz9JwWpDC-Re8pdPpnB3z2e4ApE9TDxThirgNUorOnnZj2ts5HXkILILQ_3Y2N1OqkGqJajdBN/s1600/supernatural-supernatural-bat-wallpaper-logo-673181146.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="250" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwUHsXJy60lktlCtqwFF7rQ2NC0MxiCagMjDeYWsNe-ba-jlPH3WHmWb1ZKs20ywrwYUAz9JwWpDC-Re8pdPpnB3z2e4ApE9TDxThirgNUorOnnZj2ts5HXkILILQ_3Y2N1OqkGqJajdBN/s400/supernatural-supernatural-bat-wallpaper-logo-673181146.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Aloitin television ihmeellisessä maailmassa seikkailun parisen viikkoa sitten; ensiksi tutkin 80-luvua, sitten 90-lukua, ja nyt on aika siirtyä uudelle vuosituhannelle ja seuraavalle vuosikymmenelle. Tämä vuosikymmen tulee olemaan hivenen hankala siinä mielessä, että juuri tälle vuosikymmenelle sijoittuvat monet ehdottomat suosikkisarjani kautta aikojen - mutta ei hätää, jos näyttää siltä että lista paisuu pidemmäksi kuin aikaisemmat niin olkoon niin. Toki osa näistä sarjoista on paljon tuoreemmassa muistissa kuin monet muut aiemmin listatut, joten sekin selittää tilannetta. Myös sarjat, jotka alkoivat vuosikymmenen loppupuolella ja jotka mahdollisesti jatkuvat edelleen, aiheuttavat hieman problemaattisen dilemman, sillä listaanko sarjan edelliselle vuosikymmenelle vai meneillään olevalle? We will see.<br />
<br />
<b>1. </b>(Apua! Minkä minä nyt laitan tähän?) <b>Supernatural </b>Hyvä on, pakko lähteä liikkeelle tutulla ja turvallisella <i>Supernaturalilla. </i>Sillä<i> </i>vielä 2000-luvun puolella The Road Trip from Hell with the Winchesters-show oli paras sarja ikinä. (Ainakin siihen aikaan.) Ensimmäiset viisi kautta olivat supermahtavia, ja nyt jälkeenpäin ajateltuna, jopa se kuuuluisa <b>M</b><i><b>itä hittoa nyt!</b>-</i>kuudes kausi on oikeastaan aika hyvä. Mutta sen jälkeen... Hmm. Seitsemäs kausi oli mitä oli, kahdeksas ja yhdeksäs kausi ovat sekalaisena suttuna minun päässäni. Kymmenettä kautta en ole jaksanut vielä katsoa, sillä sarja on alkanut toistaa itseään <i>liikaa.</i> Olen siis kauden jäljessä, sillä yhdestoista kausi on jo pyörähtänyt käyntiin. Huoh. Olin tästä sarjasta todella innoissani aikoinaan, mutta innostus on lässähtänyt. Silti, ne parhaimmat kaudet... ai että ne olivat hyviä.<br />
<b><br /></b>
<b>2. Angel </b><i>Buffy, vampyyrintappaja</i> sai minut tietenkin lähtemään spin- offin <i>Angelin</i> matkaan ja voin kertoa, että se matka on loistava. Kun sarja tuli televisiosta en nähnyt sitä alusta asti, vaan hyppäsin mukaan kesken kaiken. Olen korjannut tuon erheen viime kesänä ja katsonut koko sarjan alusta loppuun - ja enkä voi väittää, että olisin hirveän paljon muistanut juonenkäänteitä sarjan loppupuolelta, satunnaisia häilähdyksiä sieltä täältä. Ainoastaan viimeisen jakson tyrmistyttävä loppukohtaus oli jäänyt mieleeni selkeänä. <i>Angel </i>on mielestäni vähintään yhtä hyvä kokonaisuutena kuin Buffy. Ja vaikka <i>Angel </i>jää viidennen ja viimeisen kautensa päätteeksi pahasti kesken, se oikeastaan sopii sarjalle oikein hyvin. Sarja loppui juuri oikeaan aikaan. En olisi halunnut <i>Angelille</i> käyvän samalla tavalla kuin <i>Supernaturalille</i>, joten hyvä näin.<br />
<b><br /></b>
<b>3. Alias </b>Sydney Bristow on ehkä suosikkinaissankarihahmoni (Buffyn ohella). <i>Alias</i> oli jotain sellaista mitä en ollut ennen nähnyt - enkä ole nähnyt mitään vastaavaa sen jälkeen. Olen halunnut nähdä sarjan uudelleen pitkään, ja jollain kanavalla sitä esitettiin muutama vuosi sitten, mutta se jätettiin aina kesken. Olen päättänyt hankkia jossain vaiheessa sarjan käsiini DVD-levyinä, jotta saan nauttia uudemman kerran <i>Aliaksen</i> lumosta. Seikkailua, vauhtia, jännittäviä tilanteita ja upeita henkilöhahmoja, jei!<br />
<br />
<b>4. Dexter </b>Samat sanat kuin <i>Aliaksen</i> kohdalla; en ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Aivan omanlaisena, uniikki sarja, jonka parissa saa pohdiskella moraalisia näkökulmia. Michael C. Hall on roolissaan huikea. Ensimmäinen kausi ja kylmäautomurhaajan jahti on varsinkin jäänyt mieleeni mielettömän hienona kokemuksena. Sarja päättyi vasta pari vuotta sitten. Mielestäni sarja piti melko hyvin tasonsa loppuun asti.<br />
<b><br /></b>
<b>5. Siskoni on noita </b><b style="font-style: italic;">(Charmed) </b>Katselen sarjaa parhaillaan uudelleen ja olen seitsemännellä kaudella menossa. Myös tämä maaginen sarja on kestänyt aikaa yllättävän hyvin, aivan kuten <i>Buffy</i> ja <i>Angel</i>. Sarja alkoi vuonna 1998, mutta suurimman osan sarjasta olen ensimmäisen kerran katsonut 2000-luvun puolella. Kolmen mainion noitasiskoksen hurjaa ja hassua elämää on yhä miellyttävää seurata. Alyssa Milano on ihana. Olen fanittanut häntä <i>Melrose Placesta </i>asti. Mainittakoon vielä että. Cole Turner. <i><b>Parasta ikinä. </b> </i><br />
<i><br /></i>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtKpmlrqtwzTdR9McueJuSxbLzM0mcMEJ8MuEyymhjZG55MGE-tNVPbFoBUmPSFfMZsq5LaFhyphenhyphen412vSuNEdPh5XYIf6fa17jm5gcizBo3CExyjJtYBG4p25WOHi3hzlbiphlVwfsNWn43t/s1600/Charmedtitlelogo1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="282" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtKpmlrqtwzTdR9McueJuSxbLzM0mcMEJ8MuEyymhjZG55MGE-tNVPbFoBUmPSFfMZsq5LaFhyphenhyphen412vSuNEdPh5XYIf6fa17jm5gcizBo3CExyjJtYBG4p25WOHi3hzlbiphlVwfsNWn43t/s320/Charmedtitlelogo1.jpg" width="320" /></a></div>
<b><br /></b>
<b>6. Muodon vuoksi </b><i style="font-weight: bold;">(Nip/Tuck) </i>Ja koska Cole Turner alias Julian McMahon on mainittu, niin kätevästi siirryn hänen toiseen sarjaansa. The Best Medical Drama ever. Kyllä. Tämän lisäksi suurinpiirtein samoissa kategorioissa pyörivistä sarjoista olen katsellut vain<i> Greyn anatomiaa</i>. Mutta kun on katsonut <i>Muodon vuoksi</i>, kaikki muut saman genren show´t ovat yksinkertaisesti valjuja. Muodon vuoksi koukuttaa häiritseväisyydellään aivan kuten <i>Dexter</i>. <i> </i> <i> </i><br />
<br />
<b>7. Lost </b>Tämä selviytymis-autiosaari-mikälie tarina oli parhaimmillaan käsittämättömän hyvä. Pilottijakso oli kuin elokuvaa aikoinaan ja olin lähes ihastuksesta mykkä. Tällaista taidolla tehtyä mysteeristä draamaa muistelee ilolla, vaikka tämä(kin) sarja kärsi lopulta venytetystä ideasta. Ne henkilöt! Monta mahtavaa hahmoa, jotka oppi tuntemaan perin pohjin. Koin monta WTH-hetkeä <i>Lostin </i>parissa, ja sellaiset hetket ovat aina tervetulleita tv-maailmassa. <i style="font-weight: bold;"></i><br />
<b><br /></b><b>8. Näkijä </b><i style="font-weight: bold;">(Medium) </i>DuBois´n perhe on paras perhe. Sarja jatkui seitsemän kauden ajan tyylikkäänä ja kiinnostavana, eikä tämä sarja kokenut mielestäni missään vaiheessa notkahdusta. The Best Police Drama ever. Tietenkin. Koska <i>Näkijä</i> ei ole se tyypillisin ja perinteisin genren edustaja. Erilainen, raikas, jännittävä, hauska, yllättävä. Ja tämä kaikki on kuorrutettu mahdottoman hyvillä näyttelijöillä. 90-luvun suosikkisarjassani <i>Pimeyden sydämessä</i> (muistaakseni) liikuttiin hieman samoissa sfääreissä, joten ehkä myös tuon sarjan muisto on auttanut minua kiintymään <i>Näkijään </i>oikein kunnolla. <br />
<b><br /></b>
<b>9. Pako </b><i style="font-weight: bold;">(Prison Break)</i> Muistatteko te kun <i>Pakoa </i>alettiin mainostaa? Aluksi oli pelkkä valkoinen origamilintu, joka lipui jossain (viemärissä ehkä.) Ajattelin heti sen nähtyäni, että nyt ollaan jonkin mielenkiintoisen äärellä, ja kun <i>Pako </i>sitten alkoi sain huomata, että nyt <i>todellakin ollaan jonkin mielenkiintoisen äärellä. </i>Vankila(pako)elokuvat ovat aina kiehtoneet minua (jostain syystä) niin ettei ollut mikään ihme, että varsinkin sarjan ensimmäisen kauden hämmästyttävä tykitys piti minut otteessaan. Vaikka sarja menetti terävyyttään kausien myötä se nousee silti ehdottomasti suosikkieni joukkoon. Myös <i>Pako</i> on tekemässä paluuta tauon jälkeen - uusia jaksoja on luvassa ilmeisesti joskus ensi vuoden puolella. Hmm. Lähes yhtä hämmentävää kuin <i>Salaisten kansioiden</i> paluu. <br />
<b><br />10. Älä kerro äidille UK ja USA </b><i style="font-weight: bold;">(Queer as Folk) </i>Alkuperäinen brittisarja oli vuosituhannen vaihteen OMG!-parhautta, ja se on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen, vaikka oli vain kymmenen jakson mittainen. Ilo oli suuri kun sarja sai amerikkalaisen version, ja (kerrankin) erittäin onnistuneen sellaisen. Muistelen kaiholla molempia sarjoja, jotka katselisin mielelläni toistamiseen, sillä en enää muista kovin paljon kummastakaan sarjasta. <i style="font-weight: bold;"> </i><br />
<b><i><br /></i></b>
<b>11. Ruma Betty </b><i style="font-weight: bold;">(Ugly Betty) </i>Oi että <i>Rumaa Bettyä</i>! Tämän sarjan komedia ja draama iskivät minuun täysillä, niin hauska ohjelma! Monesti nauroin <i>Ruman Bettyn</i> parissa paljon enemmän kuin jonkin sit-comin äärellä. Värikkäät, ikimuistoiset henkilöhahmot kruunaavat kokonaisuuden. <br />
<b><br /></b>
<b>12. Täydelliset naiset </b><i style="font-weight: bold;">(Desperate Housewives) </i>Sama juttu kuin <i>Ruman Bettyn</i> kanssa; komedia ja draama kulkevat <i>Täydellisissä naisissa </i>käsi kädessä, tarmokkaan viihdyttävänä pakettina. Neljän vahvan pääosaesittäjän show, joita hyvin valitut sivuhahmot tukevat. Ehkä myös tämä sarja jatkui kauden, pari liian pitkään, mutta kuitenkin, unohtumaton sarja, eikä 2000-luku olisi ollut niin 2000-luku ilman näitä naisia.<br />
<b><br /></b>
<b>13. Pelinaiset </b><i style="font-weight: bold;">(Footballers´ Wives) </i>Parasta brittisaippuaa ever! Tanya Turner on Alexis Colbyn ohella suosikkini bitch-queen osastolla. Tätä sarjaa oli myös aina kivaa seurata jo melkein pelkästään vaatteiden ja meikin perusteella: kenellä sitä on tänään älyttömin asu ja eniten meikkiä? Ihan parasta älyvapaata viihdettä. <br />
<b><i><br /></i></b>
<b>14. Dark Angel </b>Rakkauteni Jensen Acklesia kohtaan alkoi <i>Dark Angelista. </i>(Jatkuu yhä, vaikka <i>Supernaturalia</i> nykyään hieman arvostelenkin.) Sarjaa ei tehty kuin kaksi kautta ja se oli mielestäni aivan liian vähän; sarjassa oli minusta valtavasti potentiaalia vaikka mihin. Toimintascifin eliittiä kaikin puolin. <b> </b><br />
<b><i><br /></i></b>
<b>15. Aavekuiskaaja </b><i style="font-weight: bold;">(Ghost Whisperer) </i>Ihastukseni Jennifer Love Hewittiä kohtaan käynnistyi <i>Viiden jutun</i> aikoihin, ja kun Love Hewitt sai oman sarjansa, olin tietenkin onnesta piukea. <i>Aavekuiskaaja </i>on hieman kuin <i>Näkijä </i>extra spekulatiivisella otteella, mutta ilman poliisidraamaa. Sopivan mittainen sarja viidellä tuotantokaudellaan. <i style="font-weight: bold;"> </i><br />
<b><br /></b>
<b>16. Sinkkuelämää </b><i style="font-weight: bold;">(Sex and the City) </i>Carrie, Samantha, Miranda, Charlotte.<i style="font-weight: bold;"> </i>Mitä olisi ollut meikäläisen <i>twenty something </i>tytön elämä ilman näitä <i>thirty something </i>neitoja? Vähemmän hauskaa, kieltämättä. Sarjaikoni, jonka jaksoja voi yhä silloin tällöin vilkaista tai ainakin pätkiä niistä, vanhojen hyvien aikojen kunniaksi. Käsittääkseni olen katsonut sarjan kahteen kertaan.<br />
<b><i><br /></i></b>
<b>17. Rimakauhua ja rakkautta </b><i style="font-weight: bold;">(Cold Feet) </i>Laatu brittidraama, joka niin ikään (kuten niin monet sarjat yllä) sykähdytti loistonäyttelijöillään ja draamankaarellaan, joka käsitti tunteita laidasta laitaan, iloa ja hauskuutta, surua ja synkkyyttä. Tämä sarja pyöri jokin aika sitten uusintana jollakin kanavalla ja yritin itse asiassa katsoa sarjaa uudelleen, mutta unohdin aina esityspäivän, joten se jäi siihen. Ah, so British! Love it!<br />
<br />
<b>18. Sarah Connorin Aikakirjat</b><i style="font-weight: bold;"> (Terminator: The Sarah Connor Chronicles) </i>Tämäkin show jäi aivan liian lyhyeksi! Ainoastaan kahden kauden ajan saimme nauttia tästä herkusta. Olen <i>Terminaattori</i>-fani, joten ei liene yllätys, että sarjaversio kolahti ja kovaa. Lena Headey on loistava Sarah Connorina. <br />
<br />
<b>19. 4400 </b>Niin mysteeristä touhua varsinkin aluksi, että huh hei! (Siis jos muistan oikein.) Sarja oli jollain sadan vuoden tauolla kolmen kauden jälkeen täällä kotimaassa, ja kun sarja palasi viimein ruutuun viimeisellä, neljännellä kaudellaan, en käytännössä muistanut mitään aikaisemmista kausista. Joten valitettavasti hivenen antikliimaksisen lopun koko sarja koki sen myötä. <b> </b><br />
<b><br /></b>
<b>20. Heroes </b>Hyvin saman kaltainen sarja kuin <i>4400</i>. Tarina tavallisista ihmisistä, joilla on erikoisia kykyjä. Ja voitteko uskoa, myös <i>Heroes</i> tekee jonkinlaisen paluun tai on jo tehnyt Yhdysvalloissa. Kolmetoistaosainen <i>Heroes</i> <i>Reborn </i>alkoi nimittäin syyskuun lopulla. How cool is that? Toisaalta, <i>Heroes:</i>n idea tuntui sarjan viimeisellä kaudella hyvin loppuun kalutulta, mutta onneksi Robert Knepper pelasti.<br />
<i><br /></i>
Okei, 2000-luku oli hyvä luku television suhteen. Tuntuu, että yhä jää monta hyvää sarjaa mainitsematta. Mutta tässä lisää.<br />
<br />
<i>Paritellen (Coupling) (</i>Lemppari sit-comini!)<br />
<i>Will & Grace </i>(Tai ehkä sittenkin tämä! No molemmat!)<br />
<i>Skins-liekeissä </i>(En ole tosin vieläkään katsonut loppuun asti)<br />
<i>Kymppikerho (Mile High)</i><br />
<i>Frasier</i><br />
<i>Greyn anatomia (Grey´s Anatomy)</i><br />
<i>Oikeus ja kohtuus (The Practice) </i><br />
<i>Felicity</i><br />
<i>Dawson´s Creek</i><br />
<i>Roswell</i><br />
<i>Uhan alla (Invasion)</i> (Miksi tätä ei tehty lisää?)<br />
<i>Pelastaja (Tru Calling) </i>(Tai tätä?)<br />
<i>Käenpesä</i><br />
<i>Todistettavasti syyllinen (Cold Case)</i><br />
<i>Gilmoren tytöt (Gilmore Girls)</i><br />
<i>Kyle XY</i><br />
<i>Everwood </i>(Noloa myöntää, sillä parjasin sarjaa silloin kun se pyöri ensimmäistä kertaa tv:ssä, vaikka en ollut nähnyt jaksoakaan. Ja sitten jonain kesänä jäin kesäuusintoihin koukkuun ja apua, tykkäsin. Aika kauheaa.)<br />
<i>Kelmien kerho (Hustle)</i><br />
<i>O.C </i><br />
<i>Mies vailla nimeä (John Doe)</i> (Lisää olisin halunnut!)<br />
<i>Hyvin salainen agentti (Now and Again) </i>(Kuin myös!)<br />
<i><br /></i>
Jep. En tainnut 2000-luvulla tehdä mitään muuta kuin katsella televisiota. Mutta so what. Seuraavaan kertaan!<br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i> </i>Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-87273399866669985542015-10-12T17:35:00.000+03:002015-10-12T18:59:23.389+03:00Suosikki tv-sarjat osa 2: 1990-luku<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdTtBD-bGCiA7PFAQXbeASSCRABkSTD62aF2UPqe5OiT40PHQfXWpC4TTz1cfjps1aWE7FC9PAm44xxuPaRTrMB66DuDdW9vwoh-7SXu4YJKTBLDjJjhI5mforyE78ioLKurQLO4asPq6t/s1600/buffy-logo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="299" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdTtBD-bGCiA7PFAQXbeASSCRABkSTD62aF2UPqe5OiT40PHQfXWpC4TTz1cfjps1aWE7FC9PAm44xxuPaRTrMB66DuDdW9vwoh-7SXu4YJKTBLDjJjhI5mforyE78ioLKurQLO4asPq6t/s400/buffy-logo.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Viimeksi muistelin <a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2015/10/suosikki-tv-sarjat-osa-1-1980-luku.html">80-luvun sarjoja</a>, ja nyt siirrymme (suloiselle) 90-luvulle, aikaan, jolloin tämä neiti kuljeskeli pitkin koulun käytäviä flanellipaidoissaan, maihareissaan, leviksissään ja hiuksissaan, joiden väriskaala käsitti laajan kirjon. Yhdeksänkymmentäluvun alussa lapsuus piti minua tukevasti otteessaan, mutta vuosikymmenen puolen välin tienoilla aloin päästä teini-iän ihmeelliseen maailmaan. Kun siitä räpistelin (vaivoin) irti pujahdin laillisesti aikuisen ikään vuosikymmenen lopulla. Tälle ajanjaksolle mahtuu (hirveän) monta tv-suosikkia, mutta yritän saada jonkinlaisen järjen ja järjestyksen. (Sitä odotellessa.)<br />
<br />
<b>1. Buffy, vampyyrintappaja</b><i> <b>(Buffy the Vampire Slayer)</b></i><b> </b>My all time favourite! Maailman paras sarja (yhdessä <i>Doctor Who</i>:n kanssa) ja on sitä yhä - katselin nimittäin sarjan uudelleen viime keväänä ja olin <b>myyty. </b>Luulen, että sain tällä "aikuiskierroksella" sarjasta jopa enemmän irti kuin silloin nuorempana. Sarja loppui 2000-luvun puolella, mutta nostan sarjan tähän 90-luvulle. Buffy! Spike! Cordelia! Willow! Xander! Angel! Giles! Ja kumppanit! (Spike on tietenkin lempihahmoni, ja by far, The Best Vampire ever.) Buffy-faniuteni on sitä luokkaa, että voisin tehdä sarjalle ikioman bloggauksen, aivan kuten tein<i> Doctor Who</i>:lle viime vuoden lopussa. <br />
<b><br /></b>
<b>2. Salaiset kansiot </b><b style="font-style: italic;">(The X-files) </b>Kuka voisi unohtaa Scullyn ja Mulderin? Ja kaiken sen muun mahtavan? Ne mustat jutut silmissä. Sloganin <i>The Truth is Out There</i>. Tupakkamiehen. Skinnerin. Tunnusmusiikin, joka pitää aina viheltää. Mutta myönnän, että olen unohtanut <b>paljon</b> ja haluaisin katsoa sarjan uudelleen. Sarja on uusittu (kai) moneen kertaan, mutta en ole silloin ollut valmis uusintakierrokselle. Nyt voisin olla. Voi kun <i>Salaiset Kansiot</i> löytyisi suomalaisesta Netflixistä! Ensi vuonna <i>Salaiset kansiot </i>palaa ruutuun uusin jaksoin. En tiedä mitä ajatella tästä. Se on huikean jännittävän hauskaa ja samalla arveluttavaa, mitä jos homma ei enää toimikaan?<br />
<br />
<b>3. Äärirajoilla</b><i style="font-weight: bold;"> (The Outer Limits) </i>Uudempi versio. Kaipaan tätä sarjaa todella! Olen toivonut monesti, että sarja uusittaisiin, mutta en ole ainakaan huomannut, että niin olisi tapahtunut. Sarja onnistui yllättämään minut useamman kerran ja muistelen, että sarjan tunnelma oli puistattavan ainutlaatuinen. En muista kuin muutaman välähdyksen koko sarjasta, ja nuo välähdykset ovat, hmm, sanotaanko että mielenkiintoisen hämmentäviä. Tämä sarja koostuu enimmäkseen (muistaakseni) itsenäisistä jaksoista, eikä varsinaista jatkuvaa juonta ole, mutta se ei haitannut ollenkaan.<br />
<br />
<b>4. Pelottaako? </b><b style="font-style: italic;">(Are You Afraid of the Dark?) </b>Tämä oli lempisarjani ennen kuin löysin hurjemmat sarjat. Mikäli se ei ollut <i>Tohtori Sykerö</i>, joka herätti kiinnostukseni kaikkeen mahdollisimman kummalliseen, ehkä se oli juuri <i>Pelottaako? </i>Niin parasta. Ne tarinatuokiot nuotion äärellä, <i>mitä ne lapset tänään minulle kertovat, täällä minä istun ja odotan sohvan nurkassa korvat höröllä. </i><br />
<i><br /></i>
<b>5. Saarroksissa</b><b style="font-style: italic;"> (The Prisoner) </b>Tiedän toki, ettei tätä sarjaa ole tehty 90-luvulla, vaan 60-luvulla, mutta otan sarjan tähän väliin, koska olen mitä ilmeisemmin nähnyt sarjan ensimmäisen kerran 90-luvulla melko nuorena - ja kun käytin ilmiömäisiä tietokonetaitojani löysin hyvin häilyvän epävarman tiedon, että sarjaa olisi esitetty uusintana 90-luvun alussa. Tämä sarja on mieletön. Aivan parasta. Se on WTF-meininkiä. Katsoin sarjan uudelleen 2000-luvun puolella (?), jolloin se tuli uusintana eräänä kesänä. (?) Olen katsonyt myös amerikkalaisen uusintaversion vuodelta 2009 - se ei tietenkään ole alkuperäisen luokkaa, mutta oli sitä hauska katsoa.<br />
<i><br /></i>
<b>6. Melrose Place </b>Vihdoinkin rehellisen kunnollinen ysärisaippuadraama! En ollut koskaan <i>Beverly Hills 90210:n </i>suuri ystävä, koska se oli minusta melko tylsä juonineen ja hahmoineen. En katsonut sitä loppuun asti. Mutta <i>Melrose</i> <i>Place! </i>Täysin sekopääviihdettä, mutta ah niin koukuttavalla tavalla. Ensin oli <i>Dallas</i>, sitten oli <i>Dynastia</i> ja kolmantena tuli <i>Melrose Place. </i>On hauskaa bongata<i> Melrose Place:</i>n näyttelijöitä nykysarjoista, aivan kuin tapaisi vanhoja, tuttuja ystäviä.<br />
<br />
<b>7. Pimeyden sydän</b><i style="font-weight: bold;"> (Profiler) </i>Monenlaisia poliisi/agentti/rikossarjoja on tullut aikojen saatossa katsottua, mutta <i>Pimeyden sydän </i>nousee joukosta kärkipäähän erilaisuudellaan. Haluaisin (tämänkin) katsoa uudestaan, jotta saisin tietää, että onko sarja pitänyt voimansa ja pyyhkisikö se lattiaa nykypäivän vastaavilla rikossarjoilla. (Mahdollisesti, sillä seuraan nykyään oikeastaan vain yhtä vastaavaan kategoriaan uppoavaa sarjaa.)<br />
<br />
<b>8. Kameleontti</b><i style="font-weight: bold;"> (The Pretender) </i>Voi tämä sarja oli myös niin hyvä! Vai onko aika kullannut muistot? Ihailin tämän sarjan karismaattista pääparia, joiden kissa ja hiiri-leikki jaksoi aina viihdyttää. Sopivasti mystinen sarja, joka kutkutti minua loppuun asti. <br />
<i style="font-weight: bold;"><br /></i>
<b>9. Ally McBeal </b>Täydellisen omituinen komediallinen lakisarja, ja minä olin innoissani, <i>hei kaikkien lakisarjojen pitäisi olla tällaisia! </i>Niin hulvatonta ja outoa menoa, ja ehkä juuri siksi uusi jakso <i>Ally McBeali</i>ä<i> </i>oli minulle aikoinaan yksi viikon kohokohdista. Hassua kyllä, mutta en pitänyt itse Allystä kovin paljon, mutta ne muut hahmot! Parhautta! <i> </i> <br />
<b><br /></b>
<b>10. Niin sanottu elämäni</b> <b style="font-style: italic;">(My So Called Life) </b>Teini-ikäni ehdoton Must-juttu. Ja voitteko te kuvitella, että sarja lopetettiin 19 jakson jälkeen huonojen katsojalukujen vuoksi? Argh! Minä katsoin sarjaa ainakin kymmenen ihmisen intensiteetillä. Tämän sarjan myötä tutustuin mm. sellaisiin nimiin kuin Claire Danes ja Jared Leto. <b style="font-style: italic;"> </b><br />
<br />
Näiden lisäksi katselin mm. seuraavia, ovatko nämä teille tuttuja?<br />
<br />
<i>Kullannuppu (Blossom)</i><br />
<i>Isojen poikien leikit (Boy Meets World) </i><br />
<i>Tie Avonleaan </i><br />
<i>Elämä voittaa (Life goes on)</i><br />
<i>Piru irti (American Gothic)</i><br />
<i>Frendit </i>(alkoi tosiaan jo 90-luvulla!)<br />
<i>Sunset Beach</i> (!)<br />
<i>Kolmas kivi auringosta</i> (<i>3rd Rock from the Sun</i>)<br />
<i>Twin Peaks </i><br />
<i>Pulmuset (Married... with Children)</i><br />
<i>Nanny</i><br />
<i>Dharma & Greg</i><br />
<i>Todella upeeta (Absolutely Fabulous)</i><br />
<i>Sabrina, teininoita (Sabrina the Teenage Witch)</i><br />
<i>Puhtaat valkeat lakanat </i><br />
<i>Ruusun aika</i><br />
<i>Viiden juttu (Party of Five) </i><br />
<i><br /></i>
Ooh, unohdinko jotain? Säästelen osaa sarjoista 2000-luvun puolelle, sellaisia, jotka alkoivat 90-luvun lopulla. Until next time.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEjb595cpu2hdwbKw9WsA4olak53Fr34nsiBEDaTurLfiDGeqRels1_QcHMUyQSN1AWNfDnQHIiI9mpRQa0_UIXHpgAw3XiVHyz7izU-pfIHSA1a8O6J-RAjCX3G-nCxH8B3MqnNTcEhTn/s1600/buffy_edward.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="345" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEjb595cpu2hdwbKw9WsA4olak53Fr34nsiBEDaTurLfiDGeqRels1_QcHMUyQSN1AWNfDnQHIiI9mpRQa0_UIXHpgAw3XiVHyz7izU-pfIHSA1a8O6J-RAjCX3G-nCxH8B3MqnNTcEhTn/s400/buffy_edward.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i> </i><i style="font-weight: bold;"> </i><b> </b><i><b> </b> </i><b> </b><i style="font-weight: bold;"> </i> <b style="font-style: italic;"> </b>Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-78184693472851432662015-10-05T16:46:00.001+03:002015-10-05T17:26:34.761+03:00Suosikki tv-sarjat osa 1: 1980-luku<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgixFli4PqYpj4ML-MU7OefmIocpjwTA1fLoTbGYV3bsFMwLuF5Mj4YJIWX6CSa5wJmo7ibsLlIkpClChavJ22itEc9hFP-Ow5qIPre3nluuOlmlu1ollctB_KvjjsoCR_5fT4Iaik5REs/s1600/southfork-ranch-739235_640.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgixFli4PqYpj4ML-MU7OefmIocpjwTA1fLoTbGYV3bsFMwLuF5Mj4YJIWX6CSa5wJmo7ibsLlIkpClChavJ22itEc9hFP-Ow5qIPre3nluuOlmlu1ollctB_KvjjsoCR_5fT4Iaik5REs/s400/southfork-ranch-739235_640.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Southfork Ranch, Dallas</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Koska en tiedä mitä blogillani tekisin päätin loikata hetkeksi kirjojen maailmasta television maailmaan. Lukemisen ohella olen suuri television ystävä ja aikojen saatossa on mieleni ullakolle päässyt kertymään monen monta hienoa tv-kokemusta mukavaksi pinoksi. Mitä kaikkea sieltä mahtaa löytyä? Yritän kaivella muistiani ja pölyttää tv-muistoja, ravistella niitä kunnolla ja katsoa mitä pölykerroksen alta paljastuu, <i>ooh, todennäköisesti hurjia salaisuuksia</i>. Vaikka juttujeni perusteella voisi kuvitella että <i>I was born yesterday</i>, näin ei kuitenkaan ole. Aloitamme siis matkamme 80-luvulta, joka oli lapsuuteni kulta-aikaa. En väitä, että seuraavia tv-sarjoja olisi kaikkia tehty nimenomaan (vain) 80-luvulla, mutta minä olen kyseisiä sarjoja katsellut ilmeisesti juuri 80-luvulla, mikäli muistiini on yhtään luottaminen. (Ei ole.) Tai toisinpäin - sarja on saatettu tehdä nimenomaan 80-luvulla, mutta olen saattanut seurata sitä vasta 90-luvun puolella. Tai sekä että. Tai jotain. Sanotaanko näin, että siinä suunnilleen 80-luvulla tai mahdollisesti suunnilleen 1900-luvulla, jos todella tarkkoja ollaan. Aika on taipuvainen.<br />
<br />
1. <b>Dallas </b>Kyllä, tapitin Dallasia kuin hypnotisoituna pikkupenikasta lähtien - enkä ole varma, osasinko aluksi edes lukea. (Mutta mitä se haittaa!) Katsoin sarjan uudelleen vuosia sitten (muka) aikuisena ja olin ihan yhtä koukussa kuin muksuna.<br />
<br />
2. <b>Dynastia </b>Sama juttu kuin Dallaksen kohdalla. (Uusintakatselua myöten.) Alexis Colby on Bitch-queen vailla vertaa.<br />
<br />
3. <b>BBC:n</b> <b>Narnian tarinat </b><i style="font-weight: bold;">(The Chronicles of Narnia) </i>Narnia-faniuteni alkoi tämän sarjan myötä. Voi sitä onnen määrää, kun Lucy löysi vaatekapista metsän! Olin haltioissani! Muistelen, että kävi niin että katselin ensin Narniaa televisiosta - ja vasta sitten luin kirjat, jotka olivat/ovat yhä parasta ikinä. (Ja tähän väliin huomautan, että minulle <i>parasta ikinä</i> on kategoria, jonne mahtuu useampi asia, sulassa sovussa.)<b> </b><br />
<br />
4. <b>Ihmemies MacGyver </b>Miten se ihmemies oikein selviää <i>noin </i>täpärästä tilanteesta? Tai tuosta? Ei huolta, katsoja, minulla on tässä farkun lahje, purkka, hiuskiehkura sipaisulla geeliä sekä rispaantunut kengännauha ja kourallinen soraa, ja kas, tästä rakennan pommin ja niin edelleen ja kaikki hyvin! Muurahaisjakso oli <b>hirveä. </b>Hirveä! Taisin menettää yöuneni sen takia vähäksi aikaa. Sittemmin olen nähnyt jakson uudestaan ja nauranut, a<i>i että onko tämä se kammottavin jakso koskaan? </i><br />
<br />
5. <b>Anna ystävämme <i>(Anna of Green Cables)</i> </b>Ihana punatukkainen Anna! Minulle Megan Followsin Anna on se ainoa ja oikea Anna. Tämä sarja valloitti pikkutytön sydämeni. Myös tässä tapauksessa (sen hyvin luotettavan muistini mukaan) katsoin ensin sarjan, ja sen jälkeen luin <i>Anna</i>-kirjoja. Minulla on sellainen mielikuva, etten koskaan lukenut kirjasarjaa loppuun asti, vaikka siitä pidin.<br />
<br />
6. <b>Tao Tao </b><i>Missä salo sinertää, ja nurmi on kauniin vihreää, ja kaikki on niin rauhaisaa. Hiljaa puro solisee, ja kauniit kukat kuiskailee, ja elämä on leppoisaa. Siellä Tao Tao, pieni Tao Tao, pieni pandakarhu on. </i>Tämä tunnuskappale lähtee yhä selkäytimestä helposti. Luulen, että Tao Tao on syy siihen, miksi olen aina halunnut oman pandan. (En ole saanut jostain oudosta syystä.) Sain kerran lapsena nimipäivälahjaksi Tao Tao-tyynyn. Arvatkaa mitä? Se oli parasta ikinä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzcqcCHJeJx9z5JuhKI_o_uNuB9iaJATWEqprvMCwfp9fbTkjDRoxL9a4NyIXpsn0RcdeUTUYYxmZDoy5sAlJIab2egyBrdcl0Jeh8uoBz3rjnAVNZIj4zbC6PWKmmKtvbSwKyMsxlmsTW/s1600/panda-951231_640.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzcqcCHJeJx9z5JuhKI_o_uNuB9iaJATWEqprvMCwfp9fbTkjDRoxL9a4NyIXpsn0RcdeUTUYYxmZDoy5sAlJIab2egyBrdcl0Jeh8uoBz3rjnAVNZIj4zbC6PWKmmKtvbSwKyMsxlmsTW/s400/panda-951231_640.png" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
7. <b>Maija Mehiläinen</b> <i>Oli kerran kauan sitten aivan tuntematon maa. Siellä asui mehiläinen, josta paljon puhutaan. Ja tämän mehiläisen nimi oli Maija. Tuo pieni sievä mehiläinen Maija. Maija lentää maailmaan. Ihmeitä sen katsomaan. </i>Jep, nuotit ovat edelleen kohdallaan. <i> </i><br />
<br />
8. <b>Tohtori Sykerö </b><i>Uskomaton Tohtori Sykerö on, sateenvarjon avulla hyppien kulkee, pikkumies tuo eläinten hauskojen luo. Uskomaton tohtori Sykerö on, keksi koneen jolla voi matkustaa tähtiin. </i>Olikohan<b> </b>Tohtori Sykerö aikoinaan se faktori, joka käynnisti minussa kiinnostuksen yliluonnolliseen ja scifiin? <i>Tohtori Sykeröä</i> tehtiin vain 13 jaksoa. Miten se on mahdollista? Niitähän oli miljoona! <br />
<br />
9. <b>Lemmenlaiva</b><i> </i><b><i>(The Love Boat) </i></b>Ai että oli niin mukavaa lähteä risteilylle ja vielä sen tunnusmusiikin kera! <i> </i><br />
<br />
10. <b>Ritari Ässä </b><i style="font-weight: bold;">(Knight Rider) </i>Kikkarapää, kikkarapää, naisia metsästää! Ja auto, joka puhuu. Niin <i>cool.</i><br />
<i><br /></i>
Mainittakoon, että näiden lisäksi katselin noin tuhatta ja sataa muuta ohjelmaa, mutta nämä ovat sellaisia, jotka ovat jääneet vahvimpina ja tärkeimpinä mieleeni. Voi olla, että silti unohdin jonkin helmen. Kuka tietää. Tässä lisää 80-luvun televisiota, muistatteko te nämä?<br />
<i><br /></i>
<i>Konnankoukkuja kahdelle </i><br />
<i>Kate & Allie </i><br />
<i>Koira haudattuna </i><br />
<i>Matlock </i><br />
<i>Paluu Eedeniin</i> (Tämän haluaisin nähdä uudelleen!)<br />
<i>Taistelupari </i><br />
<i>Tyttökullat </i><br />
<i>V </i>(Se kuuluisa hiiren syönti-kohtaus oli toinen painajaisia aiheuttanut jakso. Hui! Ja en olisi saanut katsoa sitä, mutta katsoin silti.)<i> </i><br />
<i>Olipa kerran elämä </i><br />
<i>Halinallet </i><br />
<i>Mummo </i><br />
<br />
Seuraavalla kerralla solahdetaan ysäritunnelmiin!<br />
<br />
<br />
<br />Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com20tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-81739207497159797732015-09-27T16:43:00.000+03:002015-09-27T16:45:09.898+03:00Kun harju humisi ja Peter Pan salamurhasi...<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxxZSDb-7lV_M_07OnNj7EQyt1RHo6DAQhYcv89VkD2ygEfHAYyQM_lE5wiN0JzdyDRQtbljx4CT1Wv5AWwOVxNZYIsZIljOsMMtYYf1Sw4q3w6r6d0hCNRfDqc6PthOiytisM5MtS38Yh/s1600/BeFunky+Collage+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxxZSDb-7lV_M_07OnNj7EQyt1RHo6DAQhYcv89VkD2ygEfHAYyQM_lE5wiN0JzdyDRQtbljx4CT1Wv5AWwOVxNZYIsZIljOsMMtYYf1Sw4q3w6r6d0hCNRfDqc6PthOiytisM5MtS38Yh/s400/BeFunky+Collage+2.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
niin silloin hylätyssä puutarhassa tyttö odotti - ja kaukana leijui mykistävä parfyymi.<br />
<br />
Tässä kirjat, jotka olen lukenut viime aikoina. Emily Brontën <i>Humisevan harjun</i> luin reilu kuukausi sitten - halusin lukea klassikon, ja <i>Humiseva harju</i> huuteli minulle hyllystä, <i>anna minulle tilaisuus, anna minun vakuuttaa </i><i>lukusielusi! </i>Annoin ja luin, viehätyin jonkin verran, historia ja perienglantilaisuus kietoivat minut pauloihinsa, mutta myös petyin hivenen, otteeseeni jäi tyytymättömyyden riekaleita. Lahjakkaan, raivoisan kirjoittajan teksti miellytti suurimmaksi osaksi, mutta itse kokonaisuus tuntui venytetyltä goottilaiselta saippuaoopperalta. Olen iloinen, että luin kirjan, mutta <i>Humiseva harju </i>ei noussut kolkuttelemaan <i><a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2015/06/frankly-my-dear-i-dont-give-damn.html">Tuulen viemään</a> </i>eeppisiä puitteita, kultaisen valtaistuimen koristeellisia käsinojia. <i>Tuulen viemää </i>on yhä hallitseva klassikkokuningatar.<br />
<br />
Humisevasta harjusta matkustin New Yorkiin, jo minulle tuttuihin maisemiin, tapaamaan taas kerran John Verdonin luomaa eläkkeelle jäänyttä rikostutkijaa Dave Gurneyta, joka ei kuitenkaan malta pitää näppejään erossa hankalista ja vaarallista tutkimuksista ja tilanteista. Olen lukenut kaikki Dave Gurney-kirjat, mikä on sinällään hämmästyttävää, koska en erityisemmin välitä perinteisistä dekkareista. Mutta jokin näissä Verdonin kirjoissa kiehtoo, ehkä se, että ne eivät ole niin perinteisiä mitä saattaisi olettaa. <i>Tappakaa Peter Pan </i>on tuttua Verdon-laatua, älykästä, hitaalla temmolla etenevää rikoksen ratkontaa, jonka syvyyksissä piileskelee muutakin kuin kliseisiä dekkarikäänteitä, niitä iänikuisia, samoja myrkkyjä erittäviä mustekaloja. <i>Tappakaa Peter Pan</i> ilahdutti minua enemmän kuin edellinen Verdon, <i><a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2014/03/hyva-paimen-rakastaa-pienta-pienta.html">Murhakierre</a>. </i><br />
<br />
Seuraavaksi piipahdin <i>Hylätyssä puutarhassa. </i>Ihana teos! Säihkyvä, kaunis, satumainen, lumoava, monipuolinen. Kate Morton kuljetti minut vaivatta läpi hylätyn puutarhan, esitteli sen minulle jokaista kolkkaa myöten, ja minä pidin näkemästäni. Jo<i> <a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2013/10/gracen-oppivuodet.html">Paluu Rivertoniin </a></i>oli lupaava ja viihdyttävä, mutta <i>Hylätty puutarha </i>teki sen, mitä jo aikoinaan odotin Rivertonilta - pakahdutti, veti minut rivien väliin, tarinan monisyisiin kerroksiin, istutti minut osaksi hylättyä puutarhaa, ja kun sieltä lähdin, tunsin itseni virkeäksi ja keveäksi, tuulen pyörteissä lentäväksi magnolian kukaksi. Historia ja nykypäivä punoutuvat tässä teoksessa vahvaksi palmikoksi. Lennokas ja tasokas kerronta pitävät mielenkiintoa yllä, <i>Hylätty puutarha </i>on paikka, jossa haluaa viipyä, leputella jalkojaan takorautaisella penkillä.<br />
<br />
Viimeisimpänä uppouduin hajujen maailmaan. Miltä tuntuisi olla ihminen, joka on kuin yliluonnollinen vainukoira? Saksalaisen Patrick Süskindin romaani <i>Parfyymi - erään murhaajan tarina </i>on melkoinen tapaus. Se on outo, absurdi, nerokas. Kirja, joka on <i style="font-weight: bold;">niin </i>minun kirjani. Se on hauska, ällöttävä ja lemuisa sekä samalla upea, timantti mutakerroksen alla. Tämän kirjan luettuaan pitäisi käytännössä osata valmistaa parfyymeja - tuota, voi olla, etten silti osaa. Süskind taiteilee yksityiskohtaisen kuvailun ja lähes juonettoman tarinan trapetsilla huojumatta, mestarillisella tavalla. <i>Parfyymissa </i>dialogin käyttö on melkein olematonta; Süskind vyöryttää kertomuksensa kappale kappaleelta, useiden kertojaäänien kautta, levittää erikoisen teoksensa sanat ja lauseet pöydälle sikin sokin kuin taipuisat pelikortit, <i>näin on hyvä, nyt ja aina</i>, ja kas, lopussa odottaa jämäkkä ja siisti, hallittu pakka; täynnä kortteja, joista tihkuu maagisia virtoja, ja olo on raikas kuin vuoristopuroon pulahtaneella. <br />
<br />
Blogini tulevaisuus on yhä auki - ajatuksia asiasta voi lukea edellisen tekstini <a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2015/08/tivolissa-on-tunnelmaa.html">lopusta</a>. Mutta ainakin nyt halusin kirjoittaa muutaman sanasen lukemistani kirjoista. Nämä neljä kirjaa olivat minulle loppujen lopuksi sangen hyvä paketti - ei yhtään suurta pettymystä, ja mukaan mahtui myös kaksi todella hienoa teosta <i>Hylätyn puutarhan </i>ja<i> Parfyymin </i>muodossa. Mietin muuten erään novellini julkaisua täällä blogissa - vaihtelun vuoksi. En uskaltanut. Joten menen takaisin kolooni.<br />
<br />
Paljon lämpimiä, positiivisia energioita teille kaikille!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com22tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-57308540944330339452015-08-14T13:56:00.001+03:002015-08-14T14:04:29.292+03:00Tivolissa on tunnelmaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTuun7GaDYv_NPpwgFxhFrUGyBrBOkeDVXTPMljBABrwnlupPCS29IntBL1noey2sDhJo-BXKJbnC-qGHJ4tnI-UXmyCWn-AjGP1p3uT-MtNmI4gxhH8SKrv_686WAGrNTQuMiKKjzlxuN/s1600/PICT9289.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTuun7GaDYv_NPpwgFxhFrUGyBrBOkeDVXTPMljBABrwnlupPCS29IntBL1noey2sDhJo-BXKJbnC-qGHJ4tnI-UXmyCWn-AjGP1p3uT-MtNmI4gxhH8SKrv_686WAGrNTQuMiKKjzlxuN/s640/PICT9289.JPG" width="472" /></a></div>
<br />
Vihdoinkin olen saanut luettua herra Kingin uusimman suomennetun, <i>Tervetuloa Joylandiin</i>. Tätä kirjaa on luettu kiitettävän ahkerasti muissa blogeissa, ja nyt minäkin pääsen tästä kirjoittamaan muutaman sanasen. <i>Tervetuloa Joylandiin </i>on herra Kingin miljoonasseitsemäskymmenes teos, ja näistä kaikista minä olen nyt lukenut äkkiseltään laskettuna 47 kappaletta. Vielä on siis matkaa.<br />
<br />
<i>Tervetuloa Joylandiin </i>kuuluu amerikkalaiseen Hard Case Crime-pokkarisarjaan, ja <i>Joyland</i> on toinen romaani Kingiltä tähän kokoelmaan. Hard Case Crime kuvailee itseään termillä <i>hardboiled crime novels</i>. Se toinen Kingin panos näihin nostalgisiin rikoskirjoihin on vuoden 2005 <i>The Colorado Kid</i>, jota ei ole suomennettu. Tuosta kirjasta on tehty tv-sarja <i>Haven</i>, josta olen kovin pitänyt.<br />
<br />
<i>Joyland </i>on Devin Jonesin muistelutarina. Herra muistelee vuoden 1973 kesätyöpaikkaansa Joylandin huvipuistossa, jolloin hän oli parikymppinen nuorukainen. Sydän pentele on särkynyt, mutta onneksi pian löytyy muutakin ajateltavaa; Joylandin kummitusjunassa kuulemma kummittelee oikeasti, tapetun nuoren naisen haamu se siellä haahuilee. Tivolielämä, murhamysteeri ja uudet ystävät pitävät miehen käynnissä, ja tutustuupa nuori mies myös sangen mielenkiintoiseen naiseen ja tämän sairaaseen poikaan. <i>On aika astua laitteisiin, on aika maistella hattaraa, on aika nauttia ja - hiukkasen pelätä, jos se sopivalta tuntuu. </i><br />
<br />
Aina kun aloitan Kingin kirjan minusta tuntuu siltä kuin palaisin kotiin. Kingin luona olen kotona. Turvassa. Kaikki hyvin. Hyvä mieli. Oli kirja loistava tai vähemmän loistava. Näin kävi taas, <i>huoh, ihanaa, olen kotona. </i>Joskus tuo kotona oleilu on täydellistä, ei ole kiirettä, on hyvää ruokaa ja kahvia, auringonpaistetta ja paikat siisteinä, voi olla ja rentoutua, ja joskus, kuten <i>Joylandin </i>kohdalla, meno on nuhjuisempaa, ulkona saattaa sadella, sisällä on tunkkaista, vaikka kuinka tuulettaa, ruoka on vähän mautonta ja kahvikin pohjaan palanutta, kissa on yökännyt matolle ja levittänyt karvapallojaan ympäri kotia. Niin, kaikki on vähän sinnepäin, mutta kuitenkin, <i>kotona. </i> <i> </i><br />
<br />
Tarinana <i>Joyland</i> on hiukan ohut. Vaikka mukana on tuttua Kingin tavaramerkkikerrontaa, jotenkin kirjasta tulee tunne, että se on ammattikirjailijan mittatilaustyönä tehty teos. Sekä tarinasta että hahmoista puuttuu se tietty syvyys, se tietty koukku, jonka avulla King onkii lukijan saalikseen, eikä päästä enää irti. Se koukku, joka tuntuu selkänahassa ja kylkiluissa asti. <i>Joyland </i>vain hipaisee, käväisee lähistöllä, kuin hento käden kosketus, <i>hei, minä olen täällä, uskollinen lukijani, nousetko veneeseeni? </i>Vain arka pyyntö, joka leijailee teoksen yllä, pyyntö, jonka hädin tuskin kuulee, ja niin sitä ui rauhallisesti tiehensä, leppeissä vesissä, ei osunut raapiva koukku kohdalle tällä kertaa.<br />
<br />
Luulin, että kirjassa voivotellaan Devinin tyttöystävän perään liiaksi asti (luin <a href="http://morrenmaailma.blogspot.fi/2015/07/stephen-king-tervetuloa-joylandiin-2013.html">Morren arvostelun</a>), ja sitä vatvontaa hieman pelkäsin, mutta yllätyin positiivisesti, sillä alun haikailun jälkeen asia jäi vähemmälle huomiolle. Jokainen lukukokemus on subjektiivinen, joten minulle Wendy-kuvio pysyi kohtuuden rajoissa. (Sinällään mietin, että miksi ihmeessä Devin oli muka niin rakastunut Wendyyn. Kerrassaan luotaantyöntävä naiseläjä, ja sen pystyi päättelemään muutamalla naiseen liittyvällä maininnalla. Mutta se subjektiivisuus ja niin edelleen.)<br />
<br />
Luin<i> Joylandin </i>mielelläni, vaikka se ei säväyttänyt. Kirjasta puuttuu se tarinan ja hahmojen räiskyvä palo, johon olen aikoinaan Kingin kirjoissa rakastunut. Joyland on pehmoinen ja surullisen kaihoisa puolijännäri, jossa itse rikos on ainoastaan yksi osatekijä. Devinin nuoruuden muistelmat on <b><i>se juttu</i></b>, <i>Joylandin</i> hulppein karuselliajelu. Sen kyydissä on kohtuullisen mukavaa ja turvallista olla, mutta kyyti ei yllä hurjaksi tarinapyörteeksi, joka imaisisi sisuksiinsa, ja sieltä pois päästyään, olisi totaalisessa hurmiossa ja hämmennyksessä. Toki King tekee hyvää työtä; hän solahtaa parikymppisen miehen saappaisiin helposti ja muistuttaa muutaman kerran, että nykyajassa hän on elämää nähnyt herrasmies. Kingin tekstistä huokuu kokemus. Tunnelmanluojana herra on lähes poikkeuksetta erinomainen, kuten nyt, tosin tunnelmastakin jää piirunverran puuttumaan. King ei ehkä ole maailman taidokkain kaunokirjailija, mutta hän osaa koskettaa, ja sen hän tekee myös tällaisessa puolihutaistussa romaanissa. Kaiken kaikkiaan, <i>Joyland</i> on vaisuhko tapaus Kingin teokseksi.<br />
<br />
<b>Alkuteos:</b> <i>Joyland 2013</i><br />
<b>Julkaistu Suomessa:</b> <i>Tammi 2015</i><br />
<b>Sivumäärä: </b><i>288</i><br />
<b>Kirjanmerkit:</b> <i>Kaksi ja puoli</i><br />
<b>Lainattua: </b><i>Ei hän ollut. Minulla on ollut monia työpaikkoja kuluneiden vuosien aikana, ja tämänhetkinen päätoimittajan pestini - varmaankin viimeinen pestini ennen kuin eläke nappaa minut kynsiinsä - on mahtava, mutta en koskaan ole ollut niin oudon onnellinen ja niin täysin oikeassa paikassa kuin silloin kun kaksikymmentäyksivuotiaana kannoin turkkia ja tanssin Hokey Pokeya kuumana kesäkuun päivänä.</i><br />
<i> Perstuntumalla, kullannuput. </i><br />
<br />
Ruksaan kirjankansibingossa kohdan <i>Värikäs. </i>Ei tullut bingoa ei. Sen siitä saa, kun valitsee mitä kirjoja sattuu ja katsoo jälkikäteen, osuuko ruksi kohdalle. Mutta hauskaa bingoilua silti! <br />
<br />
PS.Tämä on muuten blogini 200:s postaus. Ohhoh. Olen muuten taas miettinyt blogini tulevaisuutta - luulen, että blogini toden totta vetäytyy pikkuhiljaa kokonaan eläkkeelle. Ehkä tulen tänne hehkuttamaan, jos luen aivan ylimaallisen kirjan. Tai seuraavan Kingini - joka muuten voi olla aivan ylimaallinen kirja. Ehkä bloggaan jatkossa vain Kingeistä. Tai en mistään. En tiedä. Jotenkin tuntuu, ettei kukaan enää edes lue blogiani (on teitä siellä muutama, love you, kiitos!), ja myönnän, ettei se hirveästi motivoi. Minulle kommentit ovat tärkeitä, ja jos niitä ei tule juuri lainkaan, innostus bloggaamiseen laskee. Aloitin blogin yli kolme vuotta sitten - jokin salaperäinen olento siunatkoon kaikkia järkyttäviä tekstejäni! - ja silloin minulla oli tietty kimmoke. Nyt tuo kimmoke alkaa olla kulunut loppuun. Ja niin, oma (olematon) kaunokirjallinen urani on yhä se prioriteettini, joten on luonnollista, että blogi jää vähitellen syrjään. <br />
<i> </i>Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-27360762029676297622015-08-05T17:23:00.000+03:002015-08-05T17:23:53.088+03:00Minne juna kuljettaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_xtn1NOaKrJjEU6CSnuRkjlIa9UCLXRsJ1ScJCprPJswJ6ogFD5ZoEinPtpgQpzPdZwd5BhImDeSfSYAthKVPApun3lZ0HQ_jfZfdz4zoexzNuNCGxSjlymwc0lS7FV_6FqXksMbvykPw/s1600/PICT9246.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_xtn1NOaKrJjEU6CSnuRkjlIa9UCLXRsJ1ScJCprPJswJ6ogFD5ZoEinPtpgQpzPdZwd5BhImDeSfSYAthKVPApun3lZ0HQ_jfZfdz4zoexzNuNCGxSjlymwc0lS7FV_6FqXksMbvykPw/s640/PICT9246.JPG" width="472" /></a></div>
<br />
Innostuin <i>Lapsi 44</i>:stä keväällä, kun <a href="http://mainoskatko.blogspot.fi/2015/04/lapsi-44-kun-vainoharhoilla-ei-ole.html">Elegia</a> kirjoitti kirjasta niin kiinnostavasti ja vetävästi. Kirjailija oli minulle tuntematon, joten oli mukava saada uusi, mielenkiintoinen nimi lukulistalle. Meni hyvä tovi ennen kuin sain kirjan käsiini - välillä koko kirja pääsi unohtumaan, mutta nyt asia on korjattu.<br />
<br />
Tom Rob Smith on brittiläinen herrasmies, ammattikirjoittaja ja jännityskirjailija, jonka esikoisteos <i>Lapsi 44</i> ilmestyi vuonna 2008. Ura on jatkunut kahdella jatko-osalla sekä yhdellä itsenäisellä teoksella. <i>Lapsi 44</i> oli ehdokkaana Booker-palkinnon saajaksi. <i>Lapsi 44 </i>on siirtynyt myös valkokankaalle tänä vuonna.<i> </i>Smithistä löytyy skandinaavista verta; hänen äitinsä on ruotsalainen.<br />
<br />
<i>Lapsi 44 </i>sijoittuu Neuvostoliittoon, Stalinin aikaan ja vähän sen jälkeen. Lev Demidov on kunniallinen valtion ja MGB:n työntekijä, joka on naimisissa kauniin Raisan kanssa. Uskomus Neuvostoliitosta, jossa rikollisuutta ei (näennäisesti) ole, elää vahvana, äärimmäisen tiukka valtio pitää siitä huolen. Lev päätyy tutkimaan erään nuoren pojan onnettomuutta - vai onko se onnettomuus? Onko niin, että rikollisuus on luikerrellut kansalaisten keskuuteen? Pikkuhiljaa Lev päätyy yhä syvemmälle valtion ja vaiettujen rikosten vyyhtiin, joka alkaa avautua hitaasti kuin lankakerä...<br />
<br />
Tom Rob Smith on kirjoittajana asiansa osaava, jännityskirjailijan siisti ote on hyvin hallussa. Teksti on riisuttua, suurta eloisuutta siitä on turha hakea, mutta sen minkä Smith kertoo, sen hän tekee hallitulla, yksinkertaisella taktiikalla, olematta kuitenkaan läpeensä tylsä tai kliseinen. Kuin valtion agentti, joka tekee työnsä tunnollisesti ja mukisematta. Smithin tyyli on verkkainen, pohdiskeleva, ja herra sekoittaa tähän soppaan nopeatempoisempia toimintakohtauksia, rajuutta ja rujoa menoa. Luin aikoinaan Ilkka Remestä; minulle tuli hänen tuotantonsa mieleen tästä Smithin teoksesta.<br />
<br />
Varsinkin kirjan alku on <i>todella </i>hidas. Tarina lähtee käyntiin niin hitaalla käynnillä, että aloin jo miettiä, mahtaako tämä tarinaheppa päästä laukkaan ollenkaan. Kyllä se pääsi, vähitellen, ja vaikka alku on hidas, jokin pieni koukku siinä piti mielenkiintoa yllä, niin ettei kirjaa tehnyt mieli heittää lähimpään vesilätäkköön. Ja kun tarina otti tuulta alleen, minä pidin sen lepattavista henkäyksistä, siitä huolimatta, että verkkaisuus jatkuu läpi kirjan. Toisaalta, mietteliäät, viipyilevät osat tuovat hauskaa kontrastia <i>action!-</i>meiningille.<br />
<br />
Lev on selkeä päähenkilö, mutta tarinaa seurataan myös monen muun näkökulmasta. Raisa-vaimokin on kuvioissa vahvasti mukana. Kirjan heikkous on nimenomaan henkilöt; he ovat hyvin puisevia, kirjailijan liikuttamia marionetteja, joilla ei ole karismaa eikä sielua. He menevät sinne, minne kirjailija käskee, mutta he eivät ole todella olemassa. <i>Lev on komea. Raisa on kaunis. </i>Vaikka Lev vetää joukkoa, ei häntä tunne, ei kunnolla, aivan kuin lukisi jonkun väärennettyä päiväkirjaa, ja se aito, oikea päiväkirja olisi lukittuna jossakin muualla. Lev ei päästä sisälle, Smith ei anna meidän päästä tarpeeksi sisälle. Minä jäin koputtelemaan Levin ulkopuolelle, naputtelin häntä ohimoille etsien kuin oven kolkutinta, <i>kop, kop, onko siellä ketään kotona? </i>Leviä ja Raisaa ei henkilöinä tunnu erottavan mikään muu kuin sukupuoli; muuten he voisivat periaatteessa olla sama henkilö. Lapsen näkökulmakerronnassa on hivenen enemmän tunnetta ja yritystä saada hahmo jalkeille omana itsenään. Luulen, että henkilöhahmojen onttous oli se ratkaiseva tekijä, etten lämmennyt kirjalle niin paljon kuin olin toivonut.<br />
<br />
<i>Lapsi 44 </i>on saanut inspiraationsa tositapahtumista. Tätä en tiennyt kuin vasta kirjan luettuani. (Koska olen<i> </i>urpo.)<i> Lapsi 44 </i>on hyytävä, kliininen, Siperian pakkasen purema. Kaiken tuon aistin, mutta kylmyys pysyi jossain kaukana, ihokarvani eivät edes nousseet pystyyn. Olen kiitollinen siitä, etten osannut lukea Smithin tarinaa sataa sivua aikaisemmin ajatuksissani<i> </i>ennen kuin se luki itse kirjassa. <i>Lapsi 44</i> on mukavan yllätyksellinen. Ne mahtavimmat <i>WOW!</i>- fiilikset jäivät silti kokematta. Puhdasverisenä trillerinä <i>Lapsi 44</i> on kuitenkin laadukas tapaus, vaikka se ei ollut minulle teoksena <i>mind-blowing</i>- luokkaa. Pieni miinus täytyy antaa loppukliimaksista; kun tarinaa pohjustetaan pitkään ja hartaudella, sitä otaksuu, ettei viimeinen niitti olisi kömpelö ja kiirehditty. Näin valitettavasti pääsi käymään.<br />
<br />
<b>Alkuteos:</b> <i>Child 44</i> (2008)<br />
<b>Julkaistu Suomessa: </b>Tammi 2009<br />
<b>Sivumäärä:</b> 421<br />
<b>Kirjanmerkit:</b> Kolme ja puoli<br />
<b>Lainattua: </b><i>Puolueen vihollisia eivät olleet pelkästään sabotöörit ja vakoojat vaan myös epäilijät, jotka eivät uskoneet puolueeseen eivätkä heitä kaikkia odottavaan uuteen yhteiskuntaan. Tästä näkökulmasta katsoen Levin ystävä ja virkaveli Fjodor oli yhteiskunnan vihollinen. </i><br />
<br />
Ruksaan kirjankansibingossa kohdan<i> Punainen. </i> <i> </i> Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-55209141857523337752015-07-26T15:06:00.000+03:002015-07-26T17:13:50.631+03:00Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain valkoista...<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwTQpwGuRJ3KGQN-6agMJHBkoZ7fOsJvIhbcBC-400RHEfGZfQo8uRH-8WhTpPp5bEznJy1r_fumUY4B_IYQtQCauFNcsk61LGW_qh8RXkV9yX-dTISbvf15Y7-TH20Q28TH-ckVFggcTD/s1600/PICT9241.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwTQpwGuRJ3KGQN-6agMJHBkoZ7fOsJvIhbcBC-400RHEfGZfQo8uRH-8WhTpPp5bEznJy1r_fumUY4B_IYQtQCauFNcsk61LGW_qh8RXkV9yX-dTISbvf15Y7-TH20Q28TH-ckVFggcTD/s640/PICT9241.JPG" width="472" /></a></div>
<br />
Kate Atkinsonin <i>Elämä elämältä </i>oli kutkuttanut mieltäni siitä lähtien kun se ilmestyi viime vuonna. Brittikirjailijatar Atkinson tunnetaan (ilmeisesti) laadukkaista dekkareistaan, joten <i>Elämä elämältä </i>on kuin syrjähyppy historiallisen romaanin puolelle. Kirjan asetelma on kiintoisa ja kiehtova; on vuoden 1910 Englanti. Lunta tuiskuttaa. Ursula syntyy. Ursula menehtyy synnytyksessä. On taas vuoden 1910 Englanti. Lunta tuiskuttaa. Ursula syntyy ja selviytyy tällä kertaa, mutta kuinka pitkään? Ja kohta on taas vuoden 1910 Englanti jne. Alku on nopeatempoista ja rikkonaista, tarina palaa alkuun useasti kuin sormien napsautuksesta, mutta pikkuhiljaa eri Ursuloiden mukana päästään kurkistamaan pidemmälle eteenpäin, ennen kuin <i>pimeys laskeutuu. </i>Toiston makua ei onneksi pääse nousemaan suuhun kuin hentoisena röyhtäisymuistona aamiaisella popsitusta kaurapuurosta, sillä Atkinson selättää alkuun palaamisen karikot kunnialla.<br />
<br />
Ensimmäiset kaksisataa sivua livahtavat ohitse vauhdilla. Lapsi-Ursulan maailmassa on jotain tunnelmallista, sykähdyttävää, se kannustaa lukemaan, vetää mukaansa tarinoiden kerroksiin, tutkimaan eri mahdollisuuksia ja käännekohtia kuin suurennuslasilla koppakuoriaisia. Atkinsonin kynä liukuu paperilla vaivattomasti, teksti on suhteellisen tarttuvaa, siinä on jotain tuttua ja turvallista myös uudelle lukijalle, Atkinsonin kanssa on helppo aloittaa yhteinen taivaltaminen. Sinällään teksti ei ole poikkeavaa tai kovin persoonallista; jonkinlaista lyyristä puolta Atkinson yrittää välillä tavoitella, lintujen siipien iskuja pimeydessä, lumihiutaleiden sokaisevaa tanssia päivän ytimessä. Tämä puoli kuitenkin valitettavasti hukkuu kaiken tavallisuuden joukkoon, solahtaa pois kuin saippua, sormiin ei jää muuta kuin muisto laventelin tuoksusta, <i>jotain kaunista ja puhdasta oli hyvin lähellä. </i>Atkinson on rakastunut sulkeisiin ja lainausmerkkeihin. Niiden runsas, tarpeeton käyttö aiheuttaa pienoista ihmetystä, käytännössä jokainen asia olisi toiminut ilman näitä merkkejä. (Ei siinä mitään, sulkeet ovat hauskoja, kuten näette.) (Tosi hauskoja.) (Ja <a href="http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2015/07/tytto-joka-odotti.html"><i>Aikamatkustajan vaimon</i></a> aikana kaipailin huutomerkkejä tai jotain tasaiseen tekstiin, niin, nyt sitten sain merkkejä olan takaa.)<br />
<br />
Mutta mitä pidemmälle tarina etenee, sitä vähemmän se jaksaa pitää otteessaan. <i>Jokin, jokin, jokin. </i>Aikuinen Ursula ei ole mielenkiintoinen henkilö, mikä on kieltämättä omituista, kun ajattelee hänen elämäänsä tai elämiään. Ursulaa vaivaa sama ongelma kuin <i>Aikamatkustajan vaimossa </i>Henryä; tarinan idea on huomattavasti suurempi kuin päähenkilö, ja päähenkilö sortuu suuruuden alle. Kumpikaan kirjailija ei (mielestäni) osaa käyttää näitä mielettömän hienoja työkalujaan kunnolla; näiden kirjoittajien ideamoukarit ovat marmoria, liian raskaita nostettaviksi kokonaan. Ursula on hahmona <i>plot device</i>-tasoa, eikä hänestä saada syvällisemmin irti kummempia. Muissa hahmoissa on säteilyä jonkin verran, mutta heidätkin sivuutetaan ryntäilemällä. <i>Elämä elämältä </i>muistuttaa myös siinä mielessä <i>Aikamatkustajan vaimoa</i>, että tässäkin kirjassa itse pääasia (tai minun mielestäni pääasia) jää vähälle. <i>Elämä elämältä </i>on loppujen lopuksi yhtä suurta Entä jos-leikkiä. (Ja ymmärrän, että leikki on kirjan pointti, mutta minä halusin enemmän.) Olisin toivonut kirjan olevan palapelimäisempi, toivonut siihen vivahteikkuutta, asteita, sävyeroja, vakuuttavaa tunnelmaa, maailmojen kudelmia, <i>jotain, jotain, jotain. </i>Jotain raivokasta nerokkuutta, mikä olisi räjäyttänyt tarinan tuhansiksi sirpaleiksi, ja sitä sirpalesadetta katsellessaan, olisi voinut hämmästellä kirjallisuuden salaperäisiä voimia. Nyt toteutus on ainoastaan ihan hyvä, kohtalainen <br />
<br />
Viimeiset pari, kolmesataa sivua ovat todella nihkeitä, junnaavia. Maailmansotajaksot, Ursula Saksassa; en jaksanut innostua niistä lainkaan. Minun piti pitkästä aikaa tsempata, että sain luettua kirjan loppuun. Kiinnostukseni oli lennähtänyt ikkunasta ulos kuin pelästynyt varpunen, eikä se enää palannut takaisin. Kiehtova, kutkuttava idea oli lopussa kulunut ja lässähtänyt. Kirja on saanut osakseen ylistystä puolin ja toisin; teos on mm. vuoden 2013 Costa-voittaja. Minulle <i>Elämä elämältä</i>-teoksen erinomaisuus on pienehkö mysteeri, mutta elämä on, <i>mysteeri. </i> <br />
<br />
<b>Alkuteos: </b><i>Life after life (2013)</i><br />
<b>Julkaistu Suomessa: </b><i>Schildts&Söderströms 2014</i><br />
<b>Sivumäärä: </b><i>595</i><br />
<b>Kirjanmerkit: </b><i>Kaksi ja puoli</i><br />
<b>Lainattua:<i> </i></b><i>Jäätävä puuska, hyytävä ilmavirta vastapaljastuneella iholla. Hän on varoittamatta joutunut sisäpuolen ulkopuolelle, ja tuttu märkä trooppinen maailma on yhtäkkiä kadonnut. Hän on suojaton. Kuorittu katkarapu, avattu pähkinä.</i><br />
<br />
Ruksaan kirjankansibingossa kohdan <i>Abstrakti kuvio.</i> <br />
<br />
Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2425349309310676152.post-19601610043468590182015-07-15T14:17:00.000+03:002015-07-15T14:17:44.849+03:00Tyttö joka odotti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn6WrYGDMW9UsPDkoxymKC4O4dlKeYVNi3rc9hIOwKsF37WedrAMoCh2RJPpgWybd6njmxDYrtmcuGNbKeF_BBX_jYOoJ2JEGH4LT8jti9BnUeXpGIY_NawvIYdSIgAM0eAzoI75DEJGPq/s1600/PICT9187.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn6WrYGDMW9UsPDkoxymKC4O4dlKeYVNi3rc9hIOwKsF37WedrAMoCh2RJPpgWybd6njmxDYrtmcuGNbKeF_BBX_jYOoJ2JEGH4LT8jti9BnUeXpGIY_NawvIYdSIgAM0eAzoI75DEJGPq/s640/PICT9187.JPG" width="472" /></a></div>
<br />
<b>Luettu kirja: </b><i>Aikamatkustajan vaimo</i> Gummerus 2005 Alkuteos:<i> The Time Traveler´s wife</i> (2003) Sivumäärä: <i>652</i><br />
<br />
<b>Kenelle: </b>Erikoisemman parisuhdedraaman ystäville, pientä seikkailuhenkeä rakkausromaaniin kaipaaville, tasaisesti rullaavaa kerrontaa etsiville. <br />
<br />
<b>Miksi: </b>Minun piti lukea tämä kirja jo noin neljä, viisi vuotta sitten. Olin saanut kirjasta vinkin ja etsin teosta kirjastosta. Se oli lainassa, mutta Niffeneggerin (silloin) hiljattain ilmestynyt <i>Hänen varjonsa tarina</i> sattui olemaan paikalla. Lainasin sen, luin ja unohdin <i>Aikamatkustajan vaimon</i> pitkäksi toviksi. Viime aikoina kirja palasi vähitellen mieleeni, joten oli tullut aika ottaa kirja käsittelyyn. <b><br /></b><br />
<b>Kirjailija:</b> Yhdysvaltainen taiteilija ja professori, jonka esikoisteos <i>Aikamatkustajan vaimo</i> oli huikea menestys. <i>Hänen varjonsa tarina </i>seurasi vasta useita vuosia myöhemmin. Muita varsinaisia romaaneja rouva ei ole tuottanut, mutta häneltä löytyy mm. graafisia tarinoita.<i> Aikamatkustajan vaimosta</i> on tehty elokuva. <br />
<b> </b><b> </b><br />
<b>Mistä kertoo: </b>Claresta ja Henrystä, epätavallisesta pariskunnasta. Clare tapaa Henryn ensi kertaa kuusivuotiaana, jolloin Henry on yli kolmenkymmenen. Kun taas Henry tapaa Claren ensi kertaa, on Clare kahdenkymmenen ja Henry lähellä kolmeakymmentä. Henryllä on harvinainen geenipoikkeama, joka sinkoaa hänet välillä ajassa minne sattuu, useimmiten ajassa taaksepäin. Minkälaisia haasteita ajassa hyppiminen aiheuttaa parisuhteelle? <b> </b><b> </b>
<br />
<br />
<b>Tunnelma: </b>Rento ja letkeä, arkisen kaihoisa, kauneutta hapuileva, viipyilevä, pysäytettyjä hetkiä ja samalla, nopeasti ryöpsähtäviä aikapyrähdyksiä kuin suihkulähteitä, yllättävän suoraviivainen aiheesta huolimatta, on helppo pysyä mukana, lekotella tunnelmapaloissa aurinkohattu silmillä ja nauttia lämpimistä tarinan säteistä. <br />
<br />
<b>Kirjailijan ääni: </b>Ohhoh. Muistin kyllä, että Niffeneggerin tyyli kirjoittaa on sangen selkeä, mutta että se on <i>näin selkeää</i>, se hieman yllätti. Selkeydessä ei ole mitään vikaa, mutta jokin Niffeneggerin tasaisen tappavassa, jatkuvasti samalla syötöllä etenevässä rytmissä ärsytti minua pidemmän päälle.<i> Koko ajan mennään näin. Ja näin. Otetaan kahvia ja istutaan. Aurinko paistaa. Odotetaan. Välillä saattaa tapahtua jotain ja voi, sitä siinä sitten ihmetellään. Siis näin. Koko ajan. Haastavia lauseita ei ole olemassa tässä kirjassa. </i>Minä aloin kaivata rytmin vaihdosta, jotain muuta, vaikka huutomerkkejä! Sinällään Niffeneggerin kirjoittaminen on kepeän sujuvaa, tekstissä on yritystä ja se leijailee taivaalla kuin unelmanpehmeä pilvi, jota on toisinaan miellyttävää katsella, mutta jokin mättää. Niffenegger yrittää ujuttaa tekstiin visuaalista puolta taiteilijanäkemyksensä kautta, mikä ei kuitenkaan auta. Sanat eivät järjestäydy henkeäsalpaaviksi taideteoksiksi. Pidin kuitenkin Niffeneggerin huumorista, se oli osuvaa ja sitä olisi suonut olevan enemmän mukana. <b> </b><b> </b><br />
<b><br />Tarina: </b>Tämä kirja ei ole tieteiskirja. Itse aikamatkustus on tarinan kannalta lähinnä koriste; jos tämä tarina olisi suuri talo, olisi aikamatkustus osa-alueena ehkä kuviolliset kaiteet kierreportaissa. Tässä tarinatalossa Clare ja Henry valloittavat lähes joka kulman, listan ja ikkunanpuitteen. He ovat tarinan ilma, huoneet, kirjahyllyt ja mosaiikkilattiat. Aikamatkustus kyyhöttää nurkassa ja odottaa, että Henry ja Clare käyttäisivät sitä astiminaan. Vielä alussa, kun teoksen kulku oli avoimena kuin kukkapelto, olin toiveikas ja innostunut, mutta kun pääsin syvemmälle peltoon, sain huomata, ettei kasvien joukosta löytynyt odottamiani yllättäviä, kiehtovia, mutkikkaita, eksoottisia kukkia. Toivoin pään pyörälle laittavaa aikamatkustustarinaa, mutta sain melko tylsän parisuhdejuonen<i> with a twist</i>. Äh. En tykännyt. (Minua taitaa vaivata <i>Tuulen viemään </i>jälkeinen alavire, sillä kirjat eivät ole sen jälkeen tuntuneet oikein miltään.) Loppupuolella piti oikein kamppailla, että sain kirjan luettua loppuun, koska kiinnostus oli kadonnut. En pitänyt siitäkään, miten kirja päättyi; se oli liian yksinkertainen ratkaisu. <i><b>Särmää, särmää, särmää.</b> </i>Sitä tämä tarina kaipasi. Teräviä viiltoja, heittäytymistä, hulluttelua. <br />
<br />
<b>Henkilöt: </b>Clare ja Henry ovat kohtuullisen kiinnostavia henkilöitä, mutta he ovat kovin yksipuolisia ja paikalleen jämähtäneitä hahmoja. (Ja niin, hiukan tylsiä. Miten on mahdollista, että heppu joka aikamatkustaa onnistuu olemaan tylsä?) Henry on vain joku tyyppi, joka aikamatkustaa ja rakastuu, ja Clare on vain joku tyyppi, joka rakastuu aikamatkustajaan. Tätä hommaa vatuloidaan molempien näkökulmasta, mikä on hyvä juttu, mutta Niffenegger ei saa näiden kahden välille tarvittavaa eroa. He ovat liian samanlaisia. Sivuhahmot ovat statisteja, joskin, heidän edukseen on sanottava, että he esiintyvät enimmäkseen tyylillä. <b><br /></b><br />
<b>Lainattua: </b><i>Olen sanaton. Tässä on Henry, tyynenä ja pukeutuneena. En ole koskaan nähnyt häntä noin nuorena. Henry on töissä Newberry-kirjastossa ja seisoo siinä edessäni, nykyhetkessä. Tässä ja nyt. Olen revetä riemusta. Henry tuijottaa minua. Hän näyttää kärsivälliseltä ja epävarmalta mutta kohteliaalta. </i><b> </b><br />
<br />
<b>Kirjanmerkit: </b>Kaksi ja puoli<b> </b><br />
<br />
<b>Epämääräisiä huomioita kirjan ulkopuolelta: </b>Ruksitan kirjankansibingossa kohdan <i>Lapsi. </i><b><br /></b>Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa http://www.blogger.com/profile/05509871366866211475noreply@blogger.com4