.

.

torstai 29. toukokuuta 2014

Pieni tyttö Teksasista


Irene täällä hei. (En koskaan tervehdi teitä, hyi, ilkeä minä, joten korjaan asian. Ainakin tämän kerran.) Aion taas heittäytyä kirjoitusrupeaman pariin kesäkuussa, mikä tietää sitä, että blogikirjotukset saattavat olla mitä sattuu. (Siis vielä enemmän kuin normaalisti.) Ajattelin testata ennen sitä uudenlaista (laiskanpulskeaa) formaattia kirja-arvion suhteen. Jotta en vallan aivan tuskastuisi kirjojen ja muiden kirjoitusten alla ja etten näivettyisi kokonaan pois blogimaailmasta kuin auringonpolttama voikukka. (Mikä ei välttämättä olisi niin huono asia.) Tästä lähtee!

Luettu kirja: (Ooh, ajatella, että luin sen, en vain katsellut!) Luonnonlapsi Calpurnia Tate. Karisto 2011. Alkuteos: The Evolution of Calpurnia Tate (2009) Sivumäärä 369.

Kenelle: (Minulle!) Lapsille ja nuorille, lapsenmielisille, entisajoista kiinnostuneille.

Miksi: Koska voin ja olen mahtava. Ja siksi, että bongasin kirjan Kariston nettisivuilta siellä surffaillessani tukka putkella; kirjan kansi sekä kirjan kuvaus ihastuttivat minua.

Kirjailija: Jacqueline Kelly, syntynyt Uusi-Seelannissa, kokemusta kanadalaisuudesta sekä teksasilaisuudesta. Opiskellut lääketiedettä. Kirjoittanut tämä kirjan. (Ooh!) Esikoisteos. Voitti arvostetun nuortenkirjapalkinnon Yhdysvalloissa, Newbery Honor-Awardin vuonna 2009.

Mistä kertoo: Lähes kaksitoistavuotiaasta teksasilaistytöstä Calpurnia Tatesta, jolla on noin sata veljeä, äiti ja isä, sekä mielenkiintoinen vaari. On vuosi 1899. Taten perhe on suhteellisen varakas maatiloineen ja puuvillapeltoineen. Vaari on aikoinaan pyörittänyt kaikkea, mutta nyt hän on omanlaisensa, syrjään vetäytyvä vanha herra, joka puuhastelee omassa laboratoriosssaan. Lapset hieman pelkäävät häntä. Onneksi Calpurnia uskaltaa lähestyä vaaria, ja pian tyttö ystävystyy hänen kanssaan, ja he alkavat yhdessä tutkia luontoa. Luonnon tutkimisen ohessa Calpurnia käy läpi vuosisadan vaihteen tytön paineita; kaiken maailman naisellisia juttuja pitäisi tehdä, vaikka Calpurnia haluaisi välttää ne ja olla niin kuin pojat.

Tunnelma: Hyvä, onnistunut. Ajankuvaa on juuri sopivasti lasten/nuorten kirjaan. Lempeä ja hyväntuulinen mukavalla, pienellä särmällä.

Kirjailijan ääni: Reipas ja nokkela, hymyn huulille nostava, suloisen pohdiskeleva, harmiton ja sympaattinen. Sujuva ja siisti, hyvin lapsen näkökulman omaksuva.

Tarina: Hieman hitaan alun jälkeen nappaa mukaansa kuin tuuli lippalakin. Kiinnostava, fiksu, hauska ja luonnonläheinen. Hurmaava, ystävyyttä ja perhettä ylistävä, kasvukipujen ja toisenlaisten mahdollisuuksien reipas temmellyskenttä.  

Henkilöt: Mukavia ja eläviä, mainio Calpurnia etunenässä. Ihana vaari, luotettava isoveli, hellyttävä pikkuveli, poikien päät pyörälle laittava ystävätär. Calpurnian vanhemmat jäävät (tarkoituksella?) etäisíksi hahmoiksi.

Lainattua: Isoisä ei sanonut sanaakaan kävelessämme pihan poikki. Luoja sentään. Olin syyllistynyt anteeksiantamattomaan, enkä ainoastaan kerran, vaan kahdesti, häiritessäni hänen työrauhaansa. Aikoiko hän viedä minut äidin luokse, jotta tämä voisi jälleen kerran saarnata minulle hyvien tapojen merkityksestä? Suuntasimme kirjastoon, jonne me lapset emme saaneet mennä. Hän aikoi siis huolehtia saarnasta itse. Ehkäpä saisin nuhteet alkeellisesta teoriastani. Tai vitsasta sormilleni. Pelko sisälläni kasvoi. Kuka minä - Callie Vee Tate Fenressistä Teksasista - luulin oikein olevani leikkiessäni sellaisilla asioilla. En kukaan enkä mistään.  

Kirjanmerkit: Kolme ja puoli.

Epämääräisiä huomioita kirjan ulkopuolelta: Ostin toissapäivänä tennarit lasten/tyttöjen osastolta. Koska aikuisten tennarit olivat niin tylsiä! Sitä paitsi, olen yhä tyttö, vaikka ikää on enemmän kuin kymmenen vuotta. Odotan innolla sitä hetkeä, kun seison kassajonossa ja huomaan viereisessä kassajonossa ostoskärryssä riekkuvan kuusivuotiaan, jolla on samanlaiset tennarit kuin minulla. (Puolustuksekseni kerron, ettei niissä tennareissa ole sentään mitään keijujen kuvia.)      

 

6 kommenttia:

  1. Oi että, tämä oli ihana kirja. Oikein sellainen kunnon tyttökirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ihana kirja, moderni tyttökirja! (Vaikka sijoittuukin kauas menneisyyteen.) =D

      Poista
  2. Hauskan tiivis bloggaus! (Sopiva myös laiskalle lukijalle, köh ;D )

    Vaatekauppojen osastot ovat vain suuntaa antavia, miestenosastolta saa kivoja kauluspaitoja, jos ei ihan istuvinta mallia hae. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Ehkä tämä tekee itselle noin muutenkin hyvää, you know, ettei aina tarvitse vetää mitään miniromaanin pituista arvostelua... =D

      Toivon mukaan! Kyllä mua nauratti kun tepastelin mun muksutennarit jalassa ekaa kertaa pihalla ja huomasin, että tennareiden mustat osiot kimmelsivät eri värisinä bling-blingeinä auringossa, ai että! =D Mutta on ne ihanat! =D

      Poista
  3. Hei! (En minäkään tervehdi lukijoitani enkä kyllä myöskään kommentoidessani, kokeillaan nyt kuitenkin tämän kerran ;) )

    Tällainen tiivistetty arvio maistui oikein hyvin varsinkin tällaiselle flunssan takia vajailla kierroksilla käyvälle. Kiva, kepeä toteutustapa, vaikka pidänkin kovasti rönsyilevästä "normaalityylistäsi" :)

    Ps. Kuvat tennareista olis kivat. Ostin itse sellaiset mustat valkoisilla tähdillä koristellut nahkatennarit keväällä, nauratti kun joku nainen kommentoi lapselleen "... tuollaiset joita tuo tyttökin kokeilee..." Siis tytötteli, minua, yli kolmekymppistä :D Ehkä ne sitten ovat nuorisokengät tai sitten olen niin nuorekas ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HEI! (Nyt alkaa jo kärsiä inflaatiosta, eikö totta.=D )

      Mutta hyvä! Siis ei se flunssa, vaan se, että tiivistettykin kelpaa ja maistuu. (Paranemisia pian!) Tätä toteuttamistapaa ajattelin ainakin jonkin aikaa käyttää, ehkäpä taas palaan myöhemmin normaaliin rönsyilyyn. =D

      PS. Jes, en ole ainoa! =D Tosin omat tennarini ovat mustapinkkiruudulliset, niissä roikkuu kukkakoriste ja niistä tosiaan osa kimaltelee kivasti auringossa! Että ne ei taida mennä edes ihan tuohon nuoriso-osastoon. Mutta pikkusiskoni, hänkin jo kahdenkymmenenkuuden, olisi ostanut myös tyttöjen tennarit samaisella ostosreissulla, mutta ne hänen haluamansa olivat valitettavasti liian pienet. Että mikäs tässä! =D Kuka tietää, ehkä nappaan kuvan vielä kengistä. =D

      Poista