Kaksi vuotta armotonta menoa! (Arvontaa!)

Hyvät ihmiset (erityiskiitos niille ensimmäisille faneilleni siellä Mongoliassa), kiitos ja kumarrus, että olette jaksaneet viettää kanssani aikaa kirjojen ihmeellisessä maailmassa viimeiset kaksi vuotta. Blogini täytti kaksi vuotta jo huhtikuun puolessa välissä, mutta olen ollut:

a) (muka) kiireinen
b) laiska
c) tuota, siinä ne syyt taisivat olla.

Mutta (muka)kiireinen ja laiska! Se on paha yhdistelmä! Silloin ei pysty muistamaan/keskittymään/saamaan mitään aikaiseksi. Hätä ei ole tämän näköinen, eikä minkään muunkaan näköinen, sillä nyt on aika hoitaa pois syntymäpäivähulinat. (Oooh, kuulen, kuinka juhlitte siellä itseänne tainnoksiin! Mikä serpentiinin määrä! Mikä kuohuviinin ja limonadin määrä! Mikä naurun ja ilon määrä!) Ja se tarkoittaa tietenkin arvontaa! Wuhuuu!

Ennen arvontaan paneutumista minun täytyy hämmästellä sitä, että olen yhä täällä markkinoilla, kirjablogikojujen sekamelskassa mukana, kaksi vuotta blogini perustamisen jälkeen. Täällä minä edelleen pidän kojuani pystyssä, sitä huteraa ja kenoa, jonka repalainen kangaskatto lepattaa tuulessa, markkinakentän nurkassa, ehkä vähän syrjässä, ja toivon, että joku piipahtaa luonani, vaikka olenkin tällainen oman tieni kulkija. Minä tarjoilen sitä sun tätä, enimmäkseen sitä (Kingiä ja ulkomaisia herkkukasseja) ja vähemmän tätä (kotimaisia herkkukasseja.) Mutta täällä ollaan ja ihanaa, että käytte luonani! Kiitos, kiitos, kiitos! 

Myönnän, että varsinkin viime aikoina olen kärsinyt pienoisista motivaatio-ongelmista blogin pitämisen suhteen. Lukeminen kulkee tietysti mukanani joka päivä, sen kanssa ei ole ongelmia, mutta välillä kirjan arvostelu lukemisen päätteeksi on tuntunut pikkuiselta pakkopullalta tai muuten nihkeältä. Suurin syy tähän on se, että olen panostanut muuhun kirjoittamiseen paljon viime aikoina, ja se tavallaan syö näitä blogikirjoituksia. Jopa blogin lopettaminen on käynyt mielessäni, ei kovin vahvana ajatuksena, mutta käynyt kuitenkin. Silti, blogimarkkinoilla on niin paljon mukavia ihmisiä, että toistaiseksi olen oikein mielelläni mukana. Tällaista elämä on, aina ei ole hauskaa, ei edes joka päivä, mutta sitä varten täällä elämän suossa tarvotaan, että päästään taas kerran kiipeämään sinne hauskuuden mättäälle. Kun aloitin blogin, ajattelin, että jätän blogin yhdessä sormen naksautuksessa, mikäli se kyllästyttää tai tuntuu velvollisuudelta. Niin pitkällä ei toki olla, että olisin kyllästynyt tai että harrastus olisi muuttunut velvollisuudeksi. Tämä on kaikesta huolimatta kivaa puuhaa! Vielä kun saisin kitkettyä itsestäni pois liiallisen täydellisyyden tavoittelun - ei sillä, että olisin koskaan saanut aikaiseksi mitään täydellistä - niin asiat sujuisivat osaltani rennommmin.

Mutta nyt niihin palkintoihin! Tällaisilla pikkujutuilla ajattelin teitä lahjoa:

Korteilla ja tarroilla! Kortit voitte lähettää vaikka itsellenne ja tarrat voitte liimata jonkun otsaan. Ai että, kyllä perhostarra otsassa aina päivän pelastaa!

  

Sekä suklaalla (tietenkin, siis jos maltan olla syömättä sitä itse) ja muistilappulehtiöllä! Lehtiön takana on magneetti, joten sen voi kiinnittää jääkaapin oveen, tai vaikka sellaiseen puolisoon/lapseen/ystävään, joka sattuu olemaan hyvin vetovoimainen. (Kuten esimerkiksi minä.)

Tämä ruhtinaallinen setti lähtee kokonaan yhdelle onnelliselle voittajalle! (Ou jea, pidetään homma positiivisena.) Osallistukaa siis sankoin joukoin ja levittäkää arvonnan ilosanomaa haluamallanne tavalla! Kommentoimalla pääsee mukaan arvontaan. Jos olet lukijani/liityt lukijakseni saat kaksi arpaa, muussa tapauksessa yhden. (Muista jättää nimimerkkisi siinä tapauksessa.) Arvontaan osallistuminen päättyy  

sunnuntaina 18.5.2014 kello: 23.59.

Hip hei ja onnenpotkuja kaikille!

PS. Kirjapostaus on tulossa... hmm... ehkä loppuviikosta. Loppukuusta. Loppuvuodesta. Loppuelämästä. Jossain niillä main. On sellainen paksukainen ollut taas luvun alla, että huh huh!