Pikaista käkikellorakkautta

 

Ystäväni, yritän olla lyhyt ja ytimekäs tällä kertaa, aivan kuten tämän tekstinäytöksen pääroolin esittäjä on armollisessa, kauniissa asussaan. Sitä ennen kerron hieman, kuinka päiväni ovat sujuneet viime aikoina. Haastoin nimittäin itseni kirjoittamaan (kammottavaa) käsikirjoitustani huhtikuun aikana joka päivä vähintään kolme liuskaa, ja hurraa, ilokseni ilmoitan, että olen pysynyt aikataulussa, joka päivä olen naputellut kuin orja. Minun pitää toisinaan haastaa itseäni tällä tavalla, jotta saan jotain aikaiseksi. Myönnän, että kärsin nyt kirjoitusähkystä. Enkä ole enää varma, olenko minä Irene vaiko kenties yksi käsikirjoitukseni käsittämättömistä henkilöistä. Rakastan kirjoittamista, mutta ai että, tauko tekee hyvää! (Stephen King, olet hullu, mikäli oikeasti kirjoitat vuoden ympäri lähes joka päivä.) Olen saanut käsikirjoituksen aika lailla loppusuoralle (hän toivoo kaihoisasti), ja voi olla, että se valmistuu seuraavan tsemppikuun aikana. (Suunnitelmissani on pitää seuraava kesäkuussa.) Kertakaikkiaan mikä hirvitys siitä tulee! Uskomatonta soopaa, sanon minä, mutta uskomaton soopa olkoon minun lajini!

Sydämen mekaniikka on ranskalaisen rockmuusikon Mathias Malzieun pieni aikuisten sadun poikanen. On vuosi 1874. Edinburghissä syntyy poika erikoisen tohtori Madeleinen hoivissa, poika, jonka henki on heti heikoissa kantimissa, mutta ei hätää, tohtori Madeleine asettaa pienelle pojalle käkikellon sydämen avuksi, jotta poika jaksaa kukkua elämän poluilla. Käkikellosydämeen liittyy toki merkittävä riski: rakkaus ei tee hyvää sydämelle, varro vain, poikaseni, pysy erossa rakastumisen (ja muiden voimakkaiden tunteiden) liemistä ja omistaudu elämän laimeille keitoksille! Kymmenvuotiaana Jack-poika tapaa ohimennen pikkuruisen laululintusen, espanjalaisen tytön, joka tietenkin saa Jackin kellosydämen kukkumaan niin maan pirusti. Voi, voi, poika lienee tuhon oma! Tyttö lipeää Jackin hyppysistä, ja hän alkaa etsiä tätä, löytääkö poika rakkautensa? Aika kuluu, jotain ikävää tapahtuu, Jackin on paettava, ehkä kuitenkin on vielä toivoa...

Sydämen mekaniikka on luokiteltu aikuisten kirjaksi, mutta se on hyvin nuortenkirjamainen. Minun mielestäni se on nuortenkirja, eikä edes hyvä sellainen. Idea on hyvä ja hauska, mutta toteutus on naiivi ja eloton. Malzieun teksti on lakonista suurimmaksi osaksi; paikoittain se on kehityskelpoista, yritystä on mukana. Malzieu pyrkii elävöittämään kieltään, mutta jokin haraa vastaan. (Hmm, lukija?) Kauniin viritelmää, taitamattoman harpun soittajan särähteleviä enkelisävelmiä. Lopputuloksena väkinäinen ja kömpelö esitys. Malzieu koskettelee hyperbolamaisia ulottuvuuksia, ja ne ihastuttivat minua ajoittain, mutta herra olisi saanut mennä pidemmälle tehdäkseen vaikutuksen.

Eniten minua häiritsi se, että kirja on muka sijoittuvinaan 1800-luvun lopulle, mutta itse köykäisessä tarinassa sitä ei tuoda juuri ilmi. Miksi sijoittaa tarina väkisin tuohon aikaan, jos sitä ei käytetä hyväksi? Koko ajanjakson olemassa olo on pelkkä halpa, taustalle hajoava kulissi. Kaiken lisäksi kiinnitin huomiota muutamiin kielikuviin, jotka eivät mielestäni (jopa tarkistin) kuulu 1800-luvulle ajallisesti, joten onko ihme, ettei vanhan ajan tunnelmaa pääse syntymään. Minua myös häirisi se, että kirjassa tyyppi lähtee ulkomaille omasta maastaan, mutta mitään kieliongelmia ei ole. Ei, ei suinkaan! Tyhmä pikku juttu, mutta minua se vaivasi, ettei siihen annettu mitään selitystä.

Sydämen mekaniikka hurmaa kannellaan, mutta ei sisällöllään. Sen lukee noin kolmessa minuutissa, se on kevyt kuin harakan hyppy, se on yhtä kiinnostava kuin harakan hyppy, se on yhtä värikäs kuin harakan hyppy, vaikka se yrittää epätoivoisesti olla niin eksentrinen. Rakkaustarinan ohella kirjaa kannattelee pystyssä (heikonlaisesti) ihmisten erilaisuus. Ja se rakkaustarina, kyllä, se on tylsä kuin harakan pyrstö. (Minulla on nyt jokin harakkasyndrooma.)  Ei surkeaakin surkeampi kirja, mutta jotenkin ontto. Välipala, kuin omenan puraisun yritys, pelkkää ilman haukkomista.

(Onnistuinko lyhyydessä ja ytimekkyydessä?! Äh, paremminkin olisi voinut mennä.)

Ajattelen vain yhtä asiaa: että saisin nähdä hänet uudelleen. Haluan kokea tuon sanoinkuvaamattoman tunteen uudelleen, mahdollisimman pian. Onko olemassa vaara, että nenästäni lentää lintuja? Sydäntäni pitää usein korjailla, mutta mitä siitä? Sitä rakkinetta on korjailtu syntymästäni lähtien. Olenko kuolemanvaarassa? Kenties, mutta olen elämänvaarassa, jollen saa nähdä tyttöä uudelleen, ja minun iässäni sellainen on vielä vakavampaa.

Alkuteos: La Mécanique du cœur 2007 
Julkaistu Suomessa: Gummerus 2011
Sivumäärä: 221

Tämä kirja saa: Yksi ja puoli kirjanmerkkiä. Toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos.