.

.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Ajattelen, siis olen


Siilejä, siilejä, siilejä! Kun kuulin ensimmäisen kerran kirjan nimen Siilin eleganssi, ajattelin - siis olenko? - että siinäpä valloittava nimi. Voiko näin hienolla nimellä varustettua kirjaa jättää lukematta? Minä asennoiduin lukemaan kirjan, vaikka se kertoisi siilin piikkien lukumäärän vaihtoehtoisesta historiasta. Tutkittuani asiaa tarkemmin, huomasin ilokseni, että kirjan sisältö kuulosti mielenkiintoiselta, ja näin ollen Siili liikahti lukulistani loputtomassa jonossa useita askelia eteenpäin. Reilu kuukausi sitten olin niin käsittämättömän reipas, että pyöräilin pitkin vaaleanpunaista tiilitietä pääkirjastoon itse suuren suureen kaupunkiin - kotikaupunkini muistuttaa OZ-maan Smaragdikaupunkia - lainaamaan Siiliä, koska pikkuruisessa lähikirjastossani ei ole tuollaisia Siilin kaltaisia ihmeitä. Kaiken lisäksi, pääkirjasto on tällä hetkellä evakossa toisaalla, koska alkuperäinen rakennus on remontissa, mikä tarkoitti sitä, että matkani sen kuin piteni, mutta ei huolta, minä huitelin pitkin tiilitietä pikaluistelijan reidet paukkuen. Ei sovi unohtaa sitä faktaa, että voitin Ranskan ympäriajon kaksitoista vuotta sitten, joten tällainen mahtipontinen pyöräily oli minulle pikkujuttu. Samalta reissulta tarttui mukaan pari muutakin mukavaa kesäkirjaa, jotka odottelevat kiltisti vuoroaan hyllyssä kuin sotilaskoulutetut lapset. (Tässä kohtaa haluan jälleen kertoa äidillisistä piirteistäni: jos minulla olisi lapsia, ne olisivat koulutettu kuin sotilaat. Kyllä. Puheenvuoroa ei saisi ilman viittaamista. Tai ilman paperimuotoista hakemusta. Niin. Voi olla, että on hyvä, ettei minulla ole lapsia.)

Tiedän, että haluaisitte kuulla uskomattoman jännittävistä kirjastokäynneistäni hamaan loppuun saakka, mutta rajansa kaikella, jopa herkuilla. Siis ei enää! Se kirpaisee ja tekee kipeää kuin laastarin repäisy iholta, mutta kohta jo helpottaa, minä lupaan.

Muriel Barbery on rouva Ranskan maalta, joka on filosofian opettaja. Filosofiset ajatukset eivät tainneet enää pysyä hänen päässään, vaan ne päästettiin vapaaksi mielen aitastaan, vapaasti juoksemaan kirjan sivuille kuin pillastuneet lampaat. (Josta herää kysymys: Voivatko lampaat pillastua? Muriel? Mitä filosofin mielesi sanoo?) Murielin ei auttanut muu kuin alkaa kirjoittaa, että saisi nuo pillastuneet lampaat kuriin jollain tavalla. Siilin eleganssi on hänen toinen kirjansa, ja toistaiseksi viimeisin.

Pariisilaisen hienostokerrostalon portinvartijarouva Renée Michel on viisikymppinen kolho ilmestys, jonka fasadi huokuu suppeaa ja yksinkertaista alemman yhteiskuntaluokan kelvotonta energiaa. Kas kummaa, mutta rouva Michelin pirtin puolella vallitsee toisenlainen atmosfääri; hän on niin kulturellia ja sivistynyttä julkisivunsa sisäpuolella. Leskirouva salaa pirttinsä todellisen luonteen rikkailta nartuilta ja äijiltä. Samassa rakennuksessa asuu älykäs kaksitoistavuotias Paloma-tyttö, joka syväluotaa elämää ja sen pikkuruisia osia kuin tutkija mikrobeja. Tyttö on päättänyt riistää henkensä tiettynä päivämääränä. Sitä ennen hän aikoo tarkkailla mielensä liikkeitä ja maailman menoa suurella hartaudella. Entä mitä tapahtuu kun taloon muuttaa tyylikäs japanilainen herra? Voiko Renée enää piiloutua? Ja pääseekö Paloma enää piiloon?

Voi Muriel. Rouva Barberyn filosofinen tausta kiemurtelee pitkin Siilin eleganssia kuin kukkaköynnös; se puikkelehtii sivulta toiselle, välillä kaventuen ohueksi, harsomaisen hauraaksi korreksi, kunnes hetken päästä se taas vahvistuu paksuksi liaaniksi, jonka varressa Barbery roikkuu kuin viidakon eläin, itsevarmana ja ketteränä. Pohdiskeleva, syvällisesti elämään kantaa ottava ote on läsnä kirjan alusta asti, ja sen  hurmaaviin pyörteisiin heittäytyy mukaan luontevasti.

Barbery rytmittää tekstiään juuri sopivalla tavalla. Yleinen asetelma on kepeä ja näppärä sekä helposti ymmärrettävissä, jota rouva sekoittaa vaikeaselkoisemmilla ajatuksilla, lähes abstrakteilla elementeillä kuin poppanainen taikalientään. Näiden haastavien lauseiden äärellä joutuu todella ponnistelemaan, lukemaan saman lauseen monta kertaa, ennen kuin niiden valokehä loistaa kunnolla tavallisen peruspirkon tai peruspentin pimeisiin mielen lokeroihin, jos silloinkaan. Se ei turhauta, sillä Barberyn pientä mielen sudokua pitää virkistävänä. Barbery käyttää myös mielellään vaikeita sivistyssanoja - ainakin minulle - tekstinsä lomassa sekä levittää hiukan korkeakulttuurin ilosanomaa ympärilleen kuin iloinen keijukainen kimaltavaa pölyä. Näitä pieniä, kultivoituneita korusähkeitä Barbery lähettää suoraan lukuhermojen postilaatikkoon; ne ottaa vastaan hymyssä suin, eikä niitä koe häiritseväksi roskapostiksi. 

Tarinana Siilin eleganssi on kiinnostava ja kiehtova. Se kietoo piikkinsä lukijan ympärille, pehmeinä ja terävinä, jonka hellässä syleilyssä tuntee olonsa uniikiksi, rikkaaksi, omaksi itsekseen, elämän ihmeellisyyksien nautiskelijaksi. Barberyn heikko kohta tulee esille tarinan oman sielun kohdalla; ajatuksissa ja lauseissa on sielua kuin planktonia meressä, mutta tunnelman, ihmisten ja paikkojen luomisesta puuttuu intohimo. Siili tepastelee Pariisissa, nenä väristen, maitokuppia hakien, mutta pelokkaana, vetäytyvänä, eikä se onnistu tavoittamaan Pariisia täydellä voimalla.

Siilin eleganssin mukaan Ranskassa vallitsee äärimmäinen yhteiskunnan luokkajaottelu, jonka uskomattomia välähdyksiä seurataan pitkin kirjaa kuin tähtien tuikkimista taivaalla. Rikkaat ovat sivistyneitä ja kylmiä, köyhät typeriä ja lempeitä. Renée ja Paloma, nuo kaksi eri-ikäistä naissukupuolen edustajaa, todistavat eleganttisen Siilin aikana, etteivät kaikki stereotypiat pidä paikkaansa. Barbery kritisoi syystä ihmisten jaottelua taloudellisen tilanteen kannalta. Välillä lukemaansa on jopa vaikea uskoa; onko tuollaisia ihmisiä todella olemassa? Nirppanokka rikkaita, joiden mielestä vähemmän varakas henkilö ei ole kykeneväinen lukemaan tasokasta kirjallisuutta, kuuntelemaan klassista musiikkia tai tuntemaan taidetta. Hämmentävää. 

Kaksitoistavuotias Paloma on huikea tyttö. Ihastuin häneen totaalisesti. Hänen vuoronsa puhua oli minulle kuin säihkyvä, harvinaislaatuinen helmi, jonka pujotin sydämeni ympärille; helmi toisensa jälkeen kietoutui nauhaan ja painautui sieluani vasten, ja nyt kannan Paloman punomaa sydänkorua sisimmässäni. Mikä riemu, mikä tarkkuus, mikä loistokkuus! Renéen puheenvuorot sen sijaan eivät vaikuttaneet minuun yhtä vahvalla tavalla; joka kerta oikeastaan odotin, että pääsisin taas lukemaan Paloman ajatuksia.

Ystävyys ja rakkaus, onni ja suru, elämä ja kuolema, ovat Siilin polun kannattelevia tukipilareita. Siilin eleganssi on myös hauska; nauroin useamman kerran ääneen lukiessani, mikä on kerrassaan pöyristyttävää. (Kuulenko koputusta oven takaa? Ovatko valkotakkiset vihdoin saapuneet hakemaan minua?) Ironia ja ranskalainen hupsu huumori purevat minuun kuin nälkäiset piraijat uhkarohkean uimarin pohkeeseen.

Meidän modernissa maailmassamme kissa on toteemi ja joskus sisustuselementti 

Siis ainakin meidän perheessämme. Jos haluatte saada käsityksen meidän perheestämme, riittää kun katselette kissoja. Meidän kaksi kissaamme ovat luksussapuskaa syöviä läskimooseksia, joilla ei ole ihmisten kanssa mitään mielekästä kanssakäymistä. Ne vaeltavat sohvalta toiselle ja jättävät joka puolelle karvoja, eikä kukaan tunnu huomanneen etteivät ne välitä kenestäkään pennin vertaa. Kissojen ainoa kiinnostava puoli on, että ne muodostavat liikkuvan sisustuselementin, mikä minusta on käsitteenä kiinnnostava, mutta meidän roikkuvatsaisiin kissoihimme sekään ei oikein päde. 

Alkuteos: L´Èlégance du hérrison
Julkaisija: Gummerus 2010
Sivumäärä: 374

Tämä kirja saa: Kolme ja puoli kirjanmerkkiä. Kaunis ja raikas, erilainen ja elämänmakuinen kirja, jonka jälkihehku lämmittää mieltä pitkään kirjan lukemisen jälkeen.
                        

    

    

12 kommenttia:

  1. Siilin eleganssi oli minullekin innoittava lukukokemus ja olen huomannut, että eräs blogivuosieni lukijasuosikki eli kirjasta ollaan oltu kovin kiinnostuneita.

    Pidin tosi paljon Murielista ja kun katsoin kirjasta tehdyn elokuvan, hän oli juuri sellainen, miksi olin hänet ajatellutkin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan tainnut olla suosittu, ja siksi itsekin kiinnostuin kirjasta. Oi, en tiennytkään elokuvasta, sehän pitää ehdottomasti laittaa katselulistalle. =D

      Poista
  2. Paloma on ihana<3

    Kuten Leena jo yllä mainitsee, niin tästä on tosiaan elokuva - ja se kannattaa katsoa. Oli mielestäni hyvin vangittu kirjan tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Palomasta olisin lukenut lisää mielelläni. =D

      Leffa on kyllä katsottava jossain vaiheessa.

      Poista
  3. Tässä oli ihan mahtavia sitaatteja, joiden perusteella menin ja rakastuin teokseen. Toisaalta jäi sellainen fiilis, että se olisi voinut olla VIELÄKIN parempi. Ehkä hivenen ja paikoin liian snobi mulle? Terkuin vanha punkkari :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, minäkin bongailin ihastuksissani niitä yksi toisensa perään. Minulle tästä ei tullut täysosumaa juuri Renéen näkökulmasta kerrotun tarinan vuoksi; siitä puuttui jotain. Minulle ei ollut liian snobi, mutta myönnän kyllä, että sellaisia sanoja ja termejä vilisi, joiden äärellä olin pikkaisen että ööh, tuota. =D

      Poista
  4. Minulla odottaa tämä kirja kirjastohyllyssä, niin kuin niin moni muukin hyvä kirja. Kuitenkin tämä on houkutellut jo tosi pitkään, joten ehkä viimein olisi aika tarttua tähän?

    Sulla on muuten paras blogin nimi johon olen törmännyt. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea! Tässä oli kuitenkin jotain ihanaa ja sympaattista.

      Voi kiitos, aikoinaan vetäisin hatusta nimen, mukava kuulla, että tykkäät. =D

      Poista
  5. Ai niin, tämähän on pakko lukea! Tuttu kirja siis nimeltä ja olen vasta hiljattain sille alkanut lämmetä. Tämän kirjoituksesi perusteella kiinnostus lisääntyi jälleen pari astetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ehti olla tämä jo melko pitkään mielessä; nyt sitten pääsin vihdoin lukemaan. Siiliä oli kyllä kiva lukea. Nopea kirja, jossa oli kuitenkin hidastetöyssyjä matkan varrella kuin autotiessä. =D Toivottavasti saat Siilin lukuun jossain vaiheessa!

      Poista
  6. Minäkin ihastuin tähän, vaikka ensin vähän pelkäsin onko tämä filosofisuutensa ansiosta minulle toinen Sofian maailma (jonka keskeyttäminen kummittelee minulle varmaan niin kauan kuin elän, tai siihen asti kunnes päätän selättää sen ja haen sen kirjastosta luettavakseni). Barbery onnistui ihanasti yhdistämään ranskalaisen kepeyden/huumorin, filosofian, luokkaerot ja synkistelyt. Mahtava kirja!

    Ja mahtava arvostelu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole edes koskaan yrittänyt lukea Sofian maailmaa. Joskus harkitsin, mutta muistaakseni pikkusiskoni on sen lukenut, pitkin hampain, ja uskon hänen sanaansa, ettei kirjasta tajua juuri mitään. =D Siilissä kuitenkin pysyttiin kohtuudessa. Pitänee varmaan lukaista Barberyn se toinenkin kirja jossain vaiheessa.

      Jihuu, kiitos kaunis. =D

      Poista