Jumalan tähden, eläkää!

Kohtalon kirja kiinnitti huomioni keväällä, jolloin se vilahti muutamassa luottoblogissani. Laitoin kirjan mieleeni ajatellen, että ottaisin sen lukuun sopivan paikan tullen. Tuo aika tuli yllättävän äkkiä, sillä kirja löytyi viimeksi kirjastossa käydessäni uutuushyllystä, joten minun kohtaloni oli tehdä tuttavuutta Kohtalon kirjan kanssa näin kesän kynnyksellä. Kirjaston mukava kannustus tämä kirja on luettava kahdessa viikossa tai muuten! ratkaisi myös sen, että Kohtalon kirja valikoitui ensimmäiseksi luettavaksi uusimmasta lainapinostani. (Olen muuten kunnostautunut sittemmin kirjastosakkojen kanssa. Ei ole sakkoja kuin kolme euroa! Ja nuo samat kolme euroa ovat olleet jo pitkään! Pitäisi maksaa ne joskus tässä elämässä, kun sattuisi muistamaan, mutta eivät nuo mainiot kirjastotädit ole uhkailleet tai mulkoilleet minua vielä... hirveän pahasti.) 

Mutta hei, Iran! Aika mahtavaa! Maailmanvalloitus jatkuu! Parinoush Saniee on siis iranilainen kirjailijatar. Hän on sosiologi sekä psykologi, oikein fiksu ja filmaattinen, upea ja rohkea iranilaisnainen. Kohtalon kirja on hänen esikoisromaaninsa. Kirjan julkaisu ei ole Iranin kaltaisessa maassa yhtä helppoa kuin voikukkahaivenen puhaltaminen, joten Saniee on joutunut kamppailemaan sensuurin kourissa niin esikoisensa kuin sen seuraajiensa kanssa. Kohtalon kirja on yksi kaikkien aikojen myydyimpiä kirjoja Iranissa.

Kohtalon kirja alkaa vuosikymmenten takaa ajasta, jolloin teoksen kertoja, Masume, on kuusitoistavuotias nuori neito, joka haluaisi opiskella mahdollisimman pitkään, mutta ajat ja kulttuuri ovat toisenlaiset; tytön ei sovi opiskella liikaa, parempi vain keskittyä ompelutöihin ja olla miehille mieliksi. Masume saa kuitenkin mahdollisuuden opiskella. Tyttöparka rakastuu apteekissa työskentelevään nuoreen mieheen, Saidiin,  - ja tämä Masumeen, vaikka käytännössä nuori pari ei vaihda montaa sanaa keskenään -, ja Masumen ilakoiva ystävätär Parvane on salarakkauden keitosta hämmentämässä innolla. Masume jää kiinni harmittomasta kirjeiden vaihdosta, ja tytön hullut veljet uhkaavat tappaa Saidin. Kontrolloiva perhe naittaa Masumen tuntemattomalle miehelle, ja Said karkotetaan Teheranista. Masumen aviomies osoittautuu vapaamieliseksi, mutta vaaralliseen politiikkaan sekaantuneeksi mieheksi. Masumen taistelu vie läpi vuosien, aviomiehen varjoissa, tämän luuhatessa ties missä, perheen kasvaessa, ja kohtalon tiukentaessa otettaan minuutti minuutilta...

Parinoush Sanieen käsittelyssä Kohtalon kirja muovautuu nopealukuiseksi, reippaaseen tahtiin eteneväksi teokseksi, jonka parissa sivut kääntyvät kuin huomaamatta. Saniee on kirjoittajana perinteinen, siisti ilmaisija, jonka teksti on melko pelkistettyä; siirtymissä on ajoittain jopa naiivin yksinkertaisia ratkaisuja. Teksti ei ole omaperäistä tai kekseliästä, vaan enemmänkin helppoa, puhkikulutettua sanataidetta, mutta se ei haittaa, sillä Saniee luottaa vahvaan tarinaan ja värikkääseen hahmogalleriaan. Saniee koukkaa lukijan helposti mukaansa, tulkaa, tulkaa, bussin kyytiin, näyttää iranilaisen naisen (ja miesten) maailmaa, sen kauheuksia ja ihastuttavuuksia, samalla, hienolla nähtävyyskierroksella, minkä jälkeen lukija poistuu omaan (sangen kiitollisena syntyperästään) kotikoloonsa.

Kohtalon kirja on sellainen kirja, joka saa pohtimaan ja kysymään, mitä, miksi, miten tällainen on mahdollista? Kirja, joka tuntuu omaan maailmankatsomukseen ja pullamössöelämään verrattuna suorastaan fantasialta, vaikka se on täyttä elämää, toki fiktiota, mutta sellaista fiktiota, joka voi olla totta, tätä päivää. Kohtalon kirja on puhdasverinen draama, joka avaa ovia islamilaisuuteen ja iranilaiseen kulttuuriin (Iranissa on ilmeisesti mm. täysin normaalia mennä sukulaisensa kanssa naimisiin) ja sen politiikkaan, sekä löyhästi maan historiaan. (Länsimaalainen tollo, kuten allekirjoittanut, toivoi tätä historiapuolta olevan enemmän mukana.) Kaiken aikaa keskipisteenä pysyy Masume ja hänen tarinansa, hänen elämänsä, hänen koettelemuksensa, hänen tunteensa, hänen päättäväisyytensä, hänen sinnikkyytensä, ja surullista, mutta totta, myös hänen alistuneisuutensa. Voi Masume! Mikä tyttö, mikä nainen, mikä taistelija!

Toisaalta, Kohtalon kirja on niin draamaa, niin draamaa, että se saa välillä lähes koomisia piirteitä. Varsinkin dialogissa esiintyy hämmentävän dramaattista sanojen vaihtoa, mikä voi tietenkin olla mahdollista islamilaisessa kulttuurissa. Esimerkiksi Masumen äiti huutelee jumalaa ottamaan henkensä - tai Masumen tai kenen tahansa hengen - tämän tästä. Ihana äiti! Dramaattisia, kärjistettyjä hahmoja on Kohtalon kirja muutenkin pullollaan, ja vaikka heitä on paljon, sekaannuksia ei pääse syntymään.

Kohtalon kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Se on erilainen, eksoottinen lukuelämys; uskontopuolta ei kannata sävähtää, sillä se pysyttelee loppujen lopuksi tarinan eräänlaisena taustapiruna.

Sydämeni oli paukuttaa itsensä ulos rinnasta. Istahdin lattialle ja avasin hänen laukkunsa nopeasti. Siellä oli pieni, valkoiseen paperiin kääritty paketti. Revin sen auki. Siellä oli taskukokoinen runokirja, jonka välissä oli kirje. Olin hiestä läpimärkä. Otin kirjeen ja nojauduin seinään. Minua heikotti. Parvane, joka oli vihdoin päässyt kengistään, konttasi luokseni ja sanoi: "Älä pyörry nyt. Lue ensin, pökerry sitten."

Alkuteos: Sahme man 2003
Julkaistu Suomessa: Tammi 2014
Sivumäärä: 609

Tämä kirja saa: Neljä kirjanmerkkiä. Herätyskirja, jonka soisi jokaisen liian (tai vähemmänkin) hyvään tottuneen lukevan.