.

.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Kymmenen sormea laudalla


Apua, ukkostaa! Nyt pitää äkkiä blogata!

Luettu kirja: (Taas luin, enkä vain katsellut.) Vii5i. Atena 2013 (Oma kappaleeni on pokkariversio ja toinen painos kirjasta, 2014) Alkuteos: Fünf (2012) Sivumäärä: 426

Kenelle: Jännäreiden ja dekkareiden ystäville, ja myös niille, jotka tuskastuvat perinteisten dekkareiden äärellä helposti. (Kuten minä välillä.)

Miksi: Kiinnostuin kirjasta jo sen ilmestymisen aikoihin, mutta en onnistunut saamaan kirjaa käsiini. Nyt kun kirjailijalta ilmestyy/on juuri ilmestynyt toinen kirja, päätin haukata kaksi jättipalaa jännärikakkua kertaheitolla. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kirjailija: Ursula Poznanski, itävaltalainen toimittaja ja kirjailija, viehättävä nelikymppinen nainen, joka ennen Beatrice Kaspary-sarjaansa ehti kirjoittaa lasten - ja nuorten kirjoja sekä muutaman trillerin. (Mikäli ymmärsin oikein, todennäköisesti en, saksani on heikonlaista. Luotettava tämä minun blogini siis, kaiken kaikkiaan.) Vii5i on ollut huikea menestys mm. Saksassa.

Mistä kertoo: Salzburgilaisesta rikospoliisista Beatrice Kasparysta, eronneesta, kahden lapsen äidistä ja hurjasta etsintäleikistä, johon liittyy olennaisesti geokätkeily sekä paloitellut ruumiinosat. Murha-arvoituksen rinnalla paljastuu pikkuhiljaa asioita Beatricen menneisyydestä.

Tunnelma: Koukuttava, intensiivinen, nopeatempoinen, mieltä stimuloiva, reipas ja sopivasti vinksahtanut.

Kirjailijan ääni: Miellyttävä ja suoraviivainen, mutta ei liian helppo, töksähtelevä tai lattea; taitava pitämään juonta ja mielenkiintoa yllä, niin ettei poliisityön kuvailu muutu puuduttavaksi. Hyvä luomaan hahmoja muutamista yksinkertaisista aineksista.

Tarina: Ehdottomasti tutustumisen arvoinen, hulluutta ja jonkin asteista nerokkuutta hipova, tarpeeksi karmaiseva (toki olisi voinut olla enemmänkin) myös tällaiselle kovissa kirjaliemissä keitetylle naiselle. Sivut kääntyvät tiuhaan ja lisää janoten, valmiina ryntäämään seuravaalle geokätkölle. Psykologinen ote varsin napakka, joskin sitäkin olisi voinut olla enemmän.

Henkilöt: Yllättävän hyviä ja kiinnostavia, vaikka eivät (ainakaan vielä) ole kovin syvällisiä hahmoja, mutta sen, minkä heistä näkee Viiden aikana, heidän hiekkarantansa, ehkä pienen sukelluksen aallokkoon, tyydyttää toistaiseksi. Kuka tietää, ehkä seuraavalla kerralla näemme lisää syvyyksiä, meren pohjassa makaavat hylyt kokonaisuudessaan. Beatricessa on potkua, eikä hän ole mikään avuton eukko. Sympaattinen kollega Florin kulkee tutkimuksissa mukana. Äksy ex-aviomies puhkuu jossain kulisseissa ja räksyttää toisinaan Bean elämään kuin katurakki. Pienoista kliseisyyttä havaittavissa Beatricen ja hänelle läheisien ihmisten väleissä.

Lainattua:  Numeroita. Mutta oli siinä muutakin. Ensimmäinen merkki vasemmassa jalkapohjassa näytti N-kirjaimelta. Se oli kirjoitettu epävakaalla kädellä, vinoviiva oli katkennut kesken matkaa ja tehty uudestaan. Kirjain toi Beatricen mieleen Minan esikoulussa kyhäämät kirjainharjoitukset, jotka olivat harittaneet kuin myrskyn myllertämä heinäpelto. N:n jälkeen tulivat numerot neljä ja seitsemän ja jotain, mikä näytti kuin liian ylös lipsahtaneelta pieneltä o-kirjaimelta. Vielä yksi nelonen, kuusi, toinen kuusi, nolla ja viisi. Sitten mustia, epätasaisia viiruja.

Kirjanmerkit: Neljä ja puoli. (Viisi Viidelle olisi vaatinut tajunnanräjäyttävän lopun, ja sitä en saanut.)

Epämääräisiä huomioita kirjan ulkopuolelta: Inhoan ruohonleikkureita. Koska en saa niitä himputin vehkeitä käyntiin. IN-HO-AN. Argh! En kestä sitä, että olen niin tyttö. (Olen minä sentään joskus saanut leikkurin käyntiin omin avuin.)   




10 kommenttia:

  1. Tämä oli tosiaan hyvä ja odotan Sokeita lintuja tosi paljon. Luin Viiden viime kesänä, aloitin illalla ja sain kirjan loppuun joskus kolmelta aamuyöllä. Nukkumaan meneminen oli aika pelottavaa, koska pelkäsin kaiken maailman murhaajien hyökkäävän kimppuuni juuri, kun olen ummistanut silmäni (ei ole kyllä ikinä käynyt noin, mutta kerta se on ensimmäinenkin ja tietysti sen ekan kerran tapahtuminen on paljon todennäköisempää jännittävän dekkarin lukemisen jälkeen). Toivottavasti toinen osakin on yhtä hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, yhdeltä istumalta luit, todellakin siis koukuttava! (Minä en ole varmaan ikinä lukenut yhtäkään kirjaa yhdeltä istumalta, en edes kovin lyhykäistä, jollei jotain sarjakuvakirjaa lasketa. =D) Hih, onneksi säästyit murhamiehiltä; minulle ei taas tule yhtään kirjat uniin tai ajatuksiin tuolla tavalla. Olen jo aloittanut Sokeat linnut, ekat 70 sivua ovat ainakin menneet kevyesti. =D

      Poista
  2. Minulla tämä odottaa kirjastopinossa, ja saitpa Irene innostumaan tästä vielä enemmän! Täytyy lukea tämä ennen kuin Sokeat linnut ilmestyy. :)

    Ja mukava bloggaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kyllä minusta tämä on hyvä! Sokeat linnut on tainnut juuri ilmestyä. Ja kiitos! =D

      Poista
  3. Minäkin tykkäsin tästä! Yksi parhaista lukemistani jännäreistä, vaikka en niitä niin kovin paljon luekaan. :)

    (Pst, minäkään en pidä ruohonleikkureista! Ainakaan sellaisista, jotka käynnistyvät siitä narusta vetämällä. Onneksi minulla on käytössä sellainen leikkuri, että lähtee käyntiin avainta vääntämällä. Sitä pystyy käyttämään, vaikka voimat eivät riittäisikään käynnistysriuhtomiseen!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en yleensä kauheasti lue jännäreitä, varsinkaan juuri tällaisia poliisijännäreitä, mutta lukisin varmasti enemmän, jos muutkin olisivat enemmän tällaisia. =D Lähes aina kiinnostun, jos kuulen jostain "jännäritapauksesta", ja tämä Viisi täytti kyllä odotukset.

      (No juuri ne narusta vedettävät! En ole tuollaisesta avainluxusleikkurista tietoinenkaan! =D Sehän minua ärsyttää noissa vedettävissä, etten todellakaan ole mikään voimaton onneton eukko, mutta jokin siinä tekniikassa mättää, etten tahdo saada niitä käyntiin. =D )

      Poista
  4. Herrajumala tää oli hyvä! Ja kirjailijalta tulossa kesäkuussa Sokeat linnut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin koukutuin tähän aikasta tehokkaasti! Mulla on menossa Beatrice-putki, Sokeat linnut on nyt luvun alla. =D

      Poista
  5. Ruohonleikkuri :DD

    Mutta siis mainiota että sinäkin olit pitänyt. Tuosta ajoittaisesta kliseisyydestä olen samaa mieltä, muuten oli oikein nannaa. Kerrankin en myöskään tuskastunut kún syyllinen selvisi (jostain syystä usein ärsyynnyn että nyt on kyllä ihan väärä tyyppi).Ja sinulla Sokeat linnut jo, oih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruohonleikkuri on minun pahin viholliseni. =D

      Jei, mukavaa, että menivät ajatukset suht yksiin tästä kirjasta! Minäkään en tuskastanut, vaikkakin kehitin (taas!) monimutkaisemman kuvion syyllisen ympärille, että ehkä hiukkasen siihen petyin. Juu, Sokeat on jo puolessa välissä, ihan jees, mutta on myönnettävä, ettei ole ehkä aivan yhtä koukuttava. =D

      Poista