Top Ten Tuesday: Irenen 10 pientä lapsuuden tarinaa

Ugandalaisia harvinaisia mittarimatoja, jotka ovat kaukaista sukua barbababoille.

Valokuvan siirtäminen puhelimestani osoittautui tänään mahdottomaksi tehtäväksi, ja koska en halua julkaista kirjoitusta ilman jonkinlaista kuvaa, sisäinen Arkhimedesini heräsi ja sai neronleimauksen. Minä piirrän! Paintilla, tuolla mahtavalla muinaisjäänteellä, ja yllä näette huikaisevan todistusaineiston taiteellisista kyvyistäni. Tiedän, olen läpeensä taiteilijasielu, ja tiedän, että tämä ihmeellinen taideteos tulee jäämään historiaan. Muutaman kuukauden kuluttua tämä lonkeroismin - se on kehittämäni taiteen laji - huippuyksilö tulee roikkumaan Louvressa, Mona Lisan vieressä.

Lajitoverini, nuo blogimaailman sivistyneimmät aateliset, ovat tehneet Top Ten Tuesday- listoja, joiden seireenimäistä kutsua en pysty vastustamaan. Se suotakoon minulle anteeksi, varsinkin kun suonissani virtaa matkijalinnun verta, sillä iso-iso-iso-iso-iso-iso-isoäitini oli matkijalintuyhdyskunnan kuningatar. Ihminen on muutenkin matkimiseen taipuvainen psykofyysinen kokonaisuus.

Pohdittuani asiaa päätin listata suosikkikirjojani lapsuudesta. Kirjoja, joiden parissa vietin tuntikausia ja joiden viehätys kuultaa ajan halki vuosienkin jälkeen, aivan kuin tuohon menneisyyden taianomaiseen hetkeen voisi tarttua pelkästään kättään ojentamalla.

1. C.S.Lewis: Narnian tarinat. En muista, näinkö brittiläisen tv-sarjan ensin, vai luinko Velhon ja Leijonan ennen tv-sarjaa, mutta joka tapauksessa, Narnia lumosi minut heti. Ai että metsiä vaatekaapeissa?

2. Enid Blyton: Seikkailu-sarja. Olin mukulana Blytonin suurkuluttaja - tulette sen huomaamaan - ja Seikkailu- sarja oli ehdoton suosikkini. Sarja oli mutkikkaampi ja jännittävämpi - siltä se silloin vuonna haarniska ja kypärä tuntui - kuin muut Blytonin sarjat. Seikkailujen linnasta on olemassa tv-sarja, jota myös fanitin kovasti.

3. Carolyn Keene: Neiti Etsivä-sarja. Paula Drewin ja kumppaneiden seikkailut viihdyttivät ja kiihdyttivät minua kirja toisensa jälkeen. Ihailin Paulan nokkeluutta ja rohkeutta, ja usein kuvittelin itsekin ratkaisevani mädäntyneen perunan arvoitusta tai hapertuneen sanomalehden salaisuutta.

4. Anni Polva: Tiina-sarja. Ihana, ihana Tiina! Tiinan kommellukset toivat sopivaa vastapainoa jännitykselle, ja Polvan vetävän kirjoitustyylin muistaa aina.

5. Enid Blyton: Viisikko-sarja. Mitä olisi ollut lapsuus ilman Viisikoita ja kasallista eväitä?

6. Astrid Lindgren: Mio, poikani, Mio. Pidin muistakin Lindgrenin kirjoista, mutta Mio, poikani, Mio on jäänyt mieleeni vahvimpana. Opettaja luki tarinan luokallemme, ja minä ihastuin ikihyviksi. Myöhemmin luin kirjan myös itse.

7. Enid Blyton: Salaisuus-sarja. Blytonia Blytonin perään! Olisiko pitänyt merkitä Blytonin teokset yhdeksi miljoonasivuiseksi kirjaksi? Yhä ja aina vaan muistan Pullan ja poliisin ja letkeän tunnelman. Näppärät rikokset ja näppärät tenavat olivat kirjasarjan vahvuus.

8. L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet. Anna ystävämme oli lempiohjelmiani televisiossa, minkä seurauksena innostuin lukemaan myös kirjan. Annan maailma hurmasi minut. Voi miten erilaista kaikki oli ennen vanhaan!

9. Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä-sarja. Pekka Töpöhännät olivat ensimmäisiä kirjoja, joita luin kun siirryin "isompien kirjojen puolelle." Pekka oli mahtava! Halusin sellaisen kissan itselleni.  

10. Else Holmelund Minarik: Pikku Karhu-sarja. Tarinat ihanasta karhuperheestä olivat Pekka Töpöhäntien ohella ensimmäisiä "oikeita kirjoja", joita luin, ja voi että minä tunsin itseni isoksi tytöksi, ja voi että miten suloinen Pikku Karhu oli!


Hyvät ystävät, antaa matkimisen kiertää!