.

.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Kahdeksan askelta hurmioon



Irene on kohdannut jälleen hämmentävän käänteen elämässään - minusta tuntuu kuin olisin löytänyt Kuolleenmeren kääröjen jatko-osan kellarin perunalaarista - ja saanut ihanalta Annikalta tunnustuksen. Kiitos paljon, otan tunnustuksen vastaan nöyrin kiitoksin ja niiauksin! 

Tunnustuksen säännöt menevät näin:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

The Winter Wonderland-huvipuisto aukesi. Käsken sen sulkeutua mahdollisimman pian.
Tämä tarkoittaa sitä, että Irenen salaperäisyyden verhoa on raotettava. Hyvät ystävät, istutteko tukevasti ja mukavasti penkeissänne? Pitäkää toisistanne kiinni, sillä estradinäytökseni on ällistyttävän lennokas, vaarallinen ja kiihkeä; kasvonne tulevat muistuttamaan Edvard Munchin Huuto-maalausta seuraavan rytistyksen jälkeen. Pieni valmistelu, alkulämmittely - sormien naksautus, niskan venytys, kuusitoista yhden jalan tuplavolttia - ja minä olen valmis.

1. Rakastan kissoja. Minulla ei ole omaa kissaa, mutta palvon lapsuudenkotini kissaa ja siskojeni kissoja. Haluaisin pehmeitä, suloisia kissoja ympärilleni; yhden kaulani ympärille kuin puuhkan, kaksi kissanpentua olkapäilleni istumaan, seitsemän kissaa olemattomaan kirjahyllyyni, kuusi uuninpankolle ja pari saunan lauteille. Voin kuvitella, että minusta tulee joskus sellainen hullu, vanha kissanainen, joka asuu vinossa röttelötalossa kuudensadan kissan kanssa. Ehkä hankin vielä oman kissan. Olen nähnyt sen jo unissani; se on violetinsininen, tyylikäs kissa, joka tottelee nimeä Misha. En panisi pahakseni, jos jonain päivänä sataisi kissoja taivaan täydeltä.

2. Olen epäpatrioottinen ihminen siinä mielessä, etten innostu suomalaisesta kirjallisuudesta juuri lainkaan. Olen parin viime vuoden aikana lukenut ehkä viisi suomalaista kirjaa - niistä varmaan kolme oli Tuija Lehtisiä, yksi Ilkka Remes ja yksi jokin käsittämätön hairahdus -, eikä minulla ole aikomusta muuttaa tätä lempeämielistä suhdettani suomalaisiin kirjailijoihin. Kun luen, haluan todella päästä mielikuvituksissani kauemmaksi kuin Tampereen torille tai Turun saaristoon; en halua lukea vakuutusmyyjä Timpasta, jonka tukka on kuin piikkimatto tai jumppapirkko Katariinasta, jonka peppu on kuin heinälato.
Tiedän, eivät kaikki suomalaiset kirjat sijoitu Suomeen, mutta silti. Silti. Ehkä olen jonkinlainen umpio, jonka panssaria suomalaisen kirjallisuuden ei kuulu läpäistä. Lupaan yrittää parantaa tapojani edes vähän. Ehkä. Jos peipot tanssivat charlestonia laavavanaksi muuttuneen joen yllä.

3. Olen ikuinen wannabe-kirjailija. Hah! Juuri kun hän on vuodattanut sydämensä pakahduksiin antipatioistaan suomalaista kirjallisuutta kohtaan, hän paukauttaa olevansa wannabe-kirjailija. Mahtavaa, Irene! Siinä lienee yksi syy sille, miksi typerät kirjoitukseni tuntuvat järjestään olevan oksettavia kirjainjonoja, joiden sykähdyttävimmät hetket koetaan pilkkujen ja huutomerkkien muodossa. Olen koettanut muuttaa asennettani; jos ajattelen olevani gonnabe-kirjailija, ehkä kustantamon kultaiset portit aukeavat. Sesam aukene! Aivan, sitten kun laavavanajoki on jäätynyt ja mursut tanssivat ripaskaa sen päällä. Kirjoitin ensimmäisen "romaanini" - lue: 60-sivuisen hirvittävää roskaa sisältävän jännärin - seitsemäntoistavuotiaana. Sittemmin olen väsännyt 400-sivuisen (!) jättiviihdehirviön, 150-sivuisen pienemmän hirviön ja viimeisimpänä kesken jääneen viihdehirviön poikasen. Alkukesästä aloitin uuden, nuorille suunnatun käsikirjoituksen, mutta motivaationi on ollut kadoksissa, enkä ole päässyt ensitreffejä pidemmälle sen kanssa. Jotenkin olen alkanut uskoa, etten ole tarpeeksi hyvä, ja piste.

4. Kaikista maailman paikoista - ellei rentouttavaa lomaa Stephen Kingin patiolla oteta huomioon - haluaisin mennä aktiiviselle lomalle Alpeille. Periaatteessa mikä tahansa vuoristo kelpaisi, mutta Alppien kutsu on voimakkain. Välillä suorastaan kuulen korvissani huumaavan, tuhansien kilometrien takaa kiirivän jodlauksen, joka yrittää houkutella minua seuraamaan kuin Pillipiipari rottia. Jos joskus näette Sveitsin kansallispukuun sonnustautuneen naisen laskettelulasit otsallaan, kädet ojossa, laahustamassa pitkin kylän raittia kuin zombi, se olen minä matkalla kohti Mont Blancia. Luulen, että olin edellisessä elämässäni sujuvasti ranskaa naukuva, pelkkää Tobleronea mutustava itävaltalainen vuoristokissa.                         

5. Olen liikuntafriikki. Tulisin seinähulluksi ilman liikuntaa. Tai siis hullummaksi kuin jo olen. Jillian Michaels on fitnessjumalattareni. Unless You Puke, Faint or Die, Keep Going!

6. (Hahaa! Teillä on varmasti vaikeuksia uskoa, että edellinen kohta jäi noin lyhyeksi!) Kirjojen lisäksi viihdyn television ääressä. Katson häpeällisen montaa teinisarjaa, joiden nimet jääköön lausumatta aivan kuin "tiedätte kyllä kenen" nimi Harry Potterissa. Supernatural on paras tv-sarja koskaan; kunniamaininnan ansaitsevat ainakin Doctor Who, Fringe ja Näkijä. Pidän erityisesti elokuvista, jotka yrittävät saada pääni pyörimään kuin hyrrä ilman että putoan kelkasta kokonaan. Esimerkiksi Christopher Nolanin elokuvat ovat suosikkejani. Lempielokuvanäyttelijöiden suhteen olen ennalta arvattava: Johnny Depp ja Angelina Jolie toimivat aina.  

7. Olen katastrofaalisen huono käsitöissä. Peruskoulun päästötodistuksen käsityönumero ( 7) oli liioittelua ja todennäköisesti opettajan sääliä. Päivä, jona pääsin ikuisiksi ajoiksi eroon pakollisisista käsityötunneista seitsemännen luokan lopussa, oli yksi siihen astisen elämäni onnellisimmista päivistä. Vasara pysyy paremmin kädessäni kuin sukkapuikko. Kaiken huipuksi, haaveilin joskus muotisuunnittelijan urasta! Sallikaa minun nauraa! Muotisuunnittelija! Haluaisin kieltämättä tavata muotisuunnittelijan, joka A) ei osaa piirtää B) ei osaa ommella.

8.  Jostain kummallisesta syystä - viitaten edelliseen - olen suhteellisen hyvä leipoja. Leipoisin vaikka joka päivä pullia, kakkuja ja muffinseja, jos niitä olisi aina valtava joukko syömässä, ja jos jokapäiväinen itsensä kuorruttaminen yltiömääräisellä sokerilla ei tekisi hallaa liikunnan parissa rehkimiselleni. Sillä minä olen niitä ihmisiä, joille ei välttämättä riitä yksi pieni pala kakkua. Minua ärsyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka ottavat suklaapalasesta yksi neljäsosaa ja sanovat, että heidän makeanhimonsa on sillä taltutettu! Irenen taikavaltikasta sinkoutuu hopeisen kelmeä valokaapelisuihku, joka kiroaa nämä ihmiset suoraan ikuiseen vaahtokarkkimaahan! (Pyydän anteeksi.) Leivon siis lähinnä syntymäpäivien tai juhlapyhien yhteydessä, ettei sokeripaholainen saa minua kokonaan hypnoottiseen otteeseensa.  

Jos joku jaksoi katsoa tämän spektaakkelin loppuun saakka, kiitos siitä. Nyt minä kumarran - ei, ei encorea! - ja poistun takavasemmalle kulissien taakse yhtä salamyhkäisen hämyisenä kuin syysillan utu.

Jatkan tunnustusta teille, ihanaiset:

Anu
Jonna
Salka 
Jami 
Disa 
Laura 
Jaana
Anu 

PS. Olen yrittänyt opetella käyttämään Facebookia - herra Zuckerberg, jos sallitte, niin saanen muistuttaa, etteivät kaikki ihmiset synny Facebookin hallintapaneelin täydelliset käyttötaidot kopioituneena aivoihinsa -  jo kaksi kuukautta, ja vasta eilen (!) hoksasin, kuinka voin tykätä muiden sivustoista. Olen käynyt tykkäilemässä siellä sun täällä, ja pyytäisinkin kauniisti, että mikäli teillä on hetki aikaa, käykää tykkäämässä myös minun blogistani. Lisäilen tykkäyksiäni sitä mukaa, kun löydän teidän sivujanne lisää. Toki voitte jättää kommenttikenttään linkin Facebook-sivullenne, jos en ole vielä käynyt sitä tykkäämässä.     
       
   

20 kommenttia:

  1. Kiitos tunnustuksesta! En muista, olenko saanut tämän saman joskus, mutta en jaksa tarkistaakaan asiaa :D Joten huomenna listaan faktoja itsestäni.

    Tunnistin muuten itseni useasta sinun satunnaisestasi: rakastan myös kissoja, mutta en omista yhtään (sitten kun hankin, se tulee olemaan poikakissa nimeltään Viljo), olen myös hirveän huono käsitöissä ja ylipäänsä kaikessa kädentaitoja vaativissa tehtävissä ja pidän itseäni ihan hyvänä leipurina (ruokaa taas en osaa laittaa yhtään, mutta onneksi poikaystävä osaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Jään innolla odottamaan listaustasi.

      Hyvä me, huonot virkkaajat, mutta hyvät leipurit! Ja toivokaamme, että minun Misha-kissani, ja sinun Viljo-kissasi löytävät vielä joskus tiensä kotiin. =D

      Poista
    2. En nyt saanut tunnustusta kirjoitettua blogiin asti, kun tuntuu, että olen kertonut kaiken tunnustamisen arvoisen itsestäni jo aiemmin :D Kiitän kuitenkin kauniisti vielä muistamisesta :)

      Poista
    3. Ei huolta, toisella kertaa sitten! =D Ilo oli minun puolellani! =D

      Poista
  2. Oi, kiitokset tunnustuksesta.

    Meillä on kissa Patu, joka on maailman kiltein kissa. Rakastan myös leipomista ja onneksi syöjiä riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, mielelläni sen sinulle annoin.

      Meidän kissa - siis se lapsuudenkotini kissa - on myös kiltti ja rauhallinen, ja tosi vanha. Patu kuulostaa ihanalta! =D Minulla jo alkaa kohta sormet syyhytä siihen malliin, että joskohan muutaman viikon päästä voisi leipoa vaikka ensimmäiset joulutortut tai jotain. =D

      Poista
  3. Oh no...saatkohan luettua lainkaan tuota Minä rakastan nuorta miestä, kun kerran olen kotimainen kirjailija :D Kuulostat monessa muussa suhteessa melkein itseltäni. Pelottavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis minähän olen aloittanut jo henkisen valmistautumisen ja siedätyshoidot ja niin edelleen... =D No ei, vaan ihan avoimin mielin otan kirjan vastaan ja aion sen myös lukea. No worries!

      Ja eikös se ole halloween, vai oliko se jo, että freaky, freaky! =D

      Poista
  4. Ihana Irene!! Kiitos vuodatuksesta! Osuin oikeaan, tämä oli selkeästi sinun juttusi. Valtaisat tsemppaukset kirjailijan urallesi, go, Irene, go!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis, ihan punastun! Minähän olen tunnetusti ihminen, jonka lyhyt tekstiviestikin saattaa muuttua pieneksi romaaniksi... =D

      Poista
  5. Kiitos paljon, olen aivan mykistynyt tästä! :D

    VastaaPoista
  6. Hehee, hupaisia paljastuksia!
    Kiitoksia tunnustuksesta, saa nähdä mitä itse rohkenee julki tuoda ( p.s Kissat, Fringe, leipominen, kirjottaminen, liikunta, Depp <3 ;D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, jään odottamaan "paljastuksiasi" mielenkiinnolla.

      Ai meiltäkin löytyi yhteisiä juttuja, jee, kivaa! =D
      (Ps. Miksi typerä MTV3 ei voi jo näyttää Fringen seuraavaa kautta?!)

      Poista
  7. Oh God, miksi löydän oman nimeni listalta? Olen shokissa :D

    Allekirjoitan täysin tuon wannabe-kirjoittelun ja samanhetkisen vihan suomenkielistä kirjallisuutta kohtaan. Kaihdan sitä kuin ruttoa. Tiedostettu asenneongelma, mutta minkäs teet kun 90% luetuista suomenkielisistä teoksista on ollut täyttä shaibaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivuhan shokista pian, ja omia vastauksia miettimään! =D

      Kyllä, nimenomaan asenneongelma on minullakin, mutta olen minä yrittänytkin, mutta jokin ei vaan natsaa. Suurin osa suomalaisista kirjoista on dekkaria ja väkivaltaa yms, eikä sellainen minua kiinnosta. Naisten viihdekirjallisuus on taas suurimmaksi osaksi jotenkin käsittämättömän tönkköä, että no thank you. Ehkä "se oikea" kirja ei ole vielä osunut kohdalle... =D

      Poista
  8. Kiitos tunnustuksesta, tämän blogini ensimmäinen sellainen!
    Kivoja paljastuksia sinusta Irene:) Laitan omani seuraavaan postaukseen kunhan ehdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole oikein hyvä, ja ei kiireitä, hiljaa hyvää tulee. =D Jään odotteleen.

      Poista
    2. Anteeksi Irene, postaus saattaa venyä hieman kun on tämä nano kirjoitettavana...

      Poista
    3. Don´t you worry, dear. Ajan kanssa. Sitten kun ehtii. Hauskaa nanoilua! =D

      Poista