Liiku tai itke ja liiku!

Oli jälleen aika kaivaa likaiset, kuluneet puntit esiin - katsokaa tuota säälittävää yhden kilon punttia, mutta se sopi parhaiten kuvaan punttikokoelmastani, ja toisaalta se näyttää kuvassa valtavalta vähintään miljoonan kilon vesitornilta - ja ottaa käsittelyyn ihan oikea liikkumiseen liittyvä kirja. Hurraa! Olkoon liikuntajumalat kanssamme! Tämän uskomattoman kunnian, nimittäin toimia Kingiä, kahvia ja empatiaa- blogin ensimmäisenä virallisena kuka sheikkaa tykimmin-kirjana, sai Gretchen Reynoldsin Kuntoilu 2.0. Kiinnostuin kirjasta heti, sillä sen markkinointimateriaalissa mainitaan minulle taikasana, HIIT, (High Intensity Interval Training) ja minä olen harrastanut kyseistä sataako sisällä vettä- tyyppistä urheilua nelisen vuotta, ja päässyt sitä kautta erittäin hyvään kuntoon. Tähän asti olen lukenut vain englanninkielistä kirjallisuutta, artikkeleita, nettisivustoja ynnä muuta aiheeseen liittyvää - kyllä, Irene osaa lukea myös englanniksi, vaikka välttelee englanninkielisiä romaaneja! - ja nyt kun silmään sattui sopivasti jotain suomenkielistä vastaavaa, tuntui hyvältä ajatukselta tutustua aiheeseen kotimaisin sanoin. (Ja tähän väliin on pakko mainita, että markkinointimateriaali oli hivenen harhaanjohtavaa, sillä itse HIIT-treenausmuotona käsitellään kirjassa hyvin vähän.)

Gretchen Reynolds on amerikkalainen toimittajarouva, joka tykkää juosta. Ja tutkia tutkimuksia. Näistä kahdesta lähtökohdasta lähtee muodostumaan Kuntoilu 2.0 - Liiku tehokkaammin, treenaa fiksummin, palaudu nopeammin ja elä pidempään. Reynoldsin ote on leppoisa ja helposti lähestyttävä, lukijaa mukavasti puhutteleva, rohkaiseva, kuin tsemppaava jalkapalloäiti kentän laidalla, hyvä, hyvä, lukija armas, jaksaa vielä potkia! Vaikka Reynolds raahaa kentälle hulppean annoksen esteitä, yksityiskohtaista asiatietoa, joka vaatii keskittymistä, niin kokonaiskuva pysyy silti reippaana, varsinkin kun Reynolds heittelee väliin muutamia huumorinkeiloja - en tosin suosittele rouvalle stand up-koomikon uraa -, joihin on kiva kompastua sekä muita omakohtaisia kokemuksia, joita olisi saanut olla mukana huomattavasti enemmän.

Mitä Kuntoilu 2.0 sitten yrittää kertoa meille? Se kertoo laaja-alaisesti liikkumisen sekä liikkumattomuuden vaikutuksista elimistöön. Puhutaan ruoasta, venyttelystä, palautumisesta, kilojen kurissa pitämisestä, liikuntamäärien suosituksista, urheiluvammoista, mielen ja kehon yhteispelistä, ikääntymisestä, monista pikkujutuista, jotka pyörivät liikunnan ympärillä, mutta joilla voi ja ennen kaikkea on valtaisa vaikutus ihmisenä olemiseen, terveenä pysymiseen. Liikunnallisuus on elintärkeää. Se kirjaimellisesti pelastaa ihmishenkiä. Etkö usko? Lue Kuntoilu 2.0.

Teos antaa loppujen lopuksi vähän treeni- tai ruokavinkkejä, eikä kirjasta löydy kuvan kuvaa. (Yhyhyy, mutta kestin sen kuin tämän maailman viimeinen naispuolinen revolverisankari - jaa mikä? ks.tänne) Juokseminen toimii kirjan selkeänä punaisena lankana, mikä todennäköisesti johtuu rouva Reynoldsin juoksutaustasta. Olisin kaivannut laajempaa näkökantaa eri liikkumismahdollisuuksiin, sillä itse juoksen hyvin vähän, joskus kesäisin, ja silloinkin aina polveni palasiksi, joten olen pikkuhiljaa tehnyt hiljaisen sopimuksen juoksemisen kanssa siihen suuntaan, että minä pysyn omalla HIIT-tontillani, ja muut juoskoot niin paljon kuin lystäävät. Kuntoilu 2.0 on siis tiivis yleistietopaketti liikkumisen maailmaan, jonka parista löytää yllättävää nippelitietoa muutamista yleisistä aktiiviseen elämään liittyvistä harhaluuloista. Se sisältää hurjan määrän tutkimustietoa, eläinkokeiden tuloksia - aijaijai, että minua säälitti ne hiiri- ja rottaparat, joita juoksutettiin ja kidutettiin ja uitettiin ja ties mitä! - ja kaiken maailman lausuntoja tutkijoilta ja tohtoreilta ympäri maailmaa, on Doctor Whota ja on tohtori Housea ja on tohtori Bonesia. Tai jotain sinne päin tohtoreita. Lukujen päätteeksi on koottu yhteenveto käsitellyistä asioista; näitä osuuksia pidin tarpeettomina, turhana toistona, mutta ehkä siellä isossa ja mahtavassa Amerikassa pitää tehdä kaikki vähintään kahdesti.

Kuntoilu 2.0:aa on miellyttävää lukea, ainakin muutaman sivun pätkissä, niin kuin minä tein; luin sitä romaanin rinnalla, mikä on tietenkin pöyristyttävää, sillä en lue juuri koskaan kahta kirjaa rinnakkain, mutta silloin kun toinen kirja on tietokirja, se ei tule sotkemaan minun romaaniin kietoutuneita ajatuksiani, joten homma toimii. Mutta minunlaiselleni kehäraakille, jolla on jo melkoinen määrä tietoa liikunnasta ja ravinnosta, kirja ei anna juuri mitään uutta. Kuntoilu 2.0 sopii paremmin aloittelijoille tai sellaisille, jotka liikkuvat keveästi ja säännöllisesti, ja jotka haluavat laajentaa tietämystään. Tai se toimii hyvänä herättäjänä totaaliselle sohvaperunalle. Tähän loppuun onkin hyvä ottaa lainaus kirjan lopusta:

Joten viimeisen kerran: älä jää makoilemaan. Nouse ylös ja kisko perheesi ja ystävät mukaasi. Lähtekää vaeltamaan tai pyöräilemään. Tai painukaa juoksulenkille. Anna tämä kirja äidillesi, isoäidillesi, lapsillesi, lääkärillesi ja lastesi jalkapallovalmentajalle. Ojennelkaa sitä ystäväsi kanssa toisillenne 25 kertaa, ja huomaatte itse asiassa suorittaneenne kevyen mutta aivan pätevän keskivartalo - ja tasapainotreenin. Silloin minun työni on poikinut tulosta. Jätän sinut nyt treenaamaan rauhassa ja lähden itsekin elämääni kohentavalle juoksulenkille.


Alkuteos: The first 20 minutes: Surprising Science Reveals How We Can Exercise Better, Train Smarter, Live Longer 2012
Julkaistu Suomessa: Atena 2014 (arvostelukappale)
Sivumäärä: 320