Ihanat naiset hakoteillä

Marie NDiaye on ranskalainen, afrikkalaistaustainen kirjailijatar, joka aloitti kirjoittamisen jalon harrastuksen nuorena tyttönä. Hänen ensimmäinen romaaninsa julkaistiin neidon ollessa kukkeimmillaan, seitsemäntoista, kahdeksantoista vuoden tietämissä. (Voitte varmaan kuvitella, miten nuupahtanut ressukka allekirjoittanut on, kun ikää alkaa olla tuplaten tuon verran.) Siitä ura urkeni, ja sen jälkeen, sittemmin viidenkymmenen ikävuoden tietämiin ehtineeltä NDiayelta, on julkaistu useita romaaneja, novelleja, näytelmiä, lasten kirjoja ynnä muuta mukavaa. Hän on arvostettu ja palkittu kirjailija kotimaassaan, ja kappas, Goncourt-palkinnon voittanut Trois Femmes Puisantes, päätyi (vihdoin) myös suomalaisten ihmeteltäväksi.

Kolme vahvaa naista ei ollut varsinaisesti lukusuunnitelmissani - olin toki nähnyt muutamia esittelyjä kirjasta, mutta en oikeastaan ollut kiinnostunut teoksesta sen kummemmin. Kävipä sitten eräällä kuumalla ja hikisellä kirjastoreissulla - viuh vaan minä huitelin menemään tukka putkella kuin safariauton kyydissä ja bongailin värikkäitä ja huh, vaarallisiakin (Twilight!) kirjaeläimiä - niin, että uutuushyllyssä otti aurinkoa Kolme vahvaa naista, ja koska olin liikenteessä ilman minkäänlaista valmiiksi mietittyä listaa, mitä voisin haluta lukea - voi kristus sentään, sellaista voi tapahtua näinä päivinä! - päätin napata Vahvat naiset mukaani. Totta kai, minä olen myös himputin vahva, joten otaksuin, että menisin näppärästi siihen joukon jatkoksi.

Kolme vahvaa naista ei ole perinteinen yhden tarinan romaani, vaan se sisältää kolme eri kertomusta, joita voisi kenties luonnehtia pienoisromaaneiksi, tai ehkä lyhyintä niistä jopa novelliksi. Oli onni, etten huomannut tätä lainausvaiheessa, muuten olisin saattanut muuttaa mieleni, sillä novellit eivät ole se mieluisin kirjapukuni, loistavin paljettiasuni, enkä olisi välttämättä valinnut sitä kaapistani käyttööni. Tarinoissa liikutaan Ranskan ja Afrikan välillä, ja niissä tavataan rikkinäisiä perheitä, rikkinäisiä ihmissieluja, kovia tilanteita, elämän käännekohtia. Ääneen pääsevät niin hämäristä perheoloista lähtöisin oleva lakinainen, säälittävä elämän kolhima - ainakin omasta mielestään - keski-ikäinen mies, joka ei osaa arvostaa mitään sekä nuori afrikkalaisnainen, jonka ovat nujertaneet lapsettomuus ja kuollut aviomies. 

Mikä ilo, että tulin ottaneeksi Vahvat naiset mukaani hetken mielijohteesta! Marie NDiaye on vapaa kirjoittajasielu, juuri sellainen, joka on syntynyt kynä kädessään ja paperi selkärangassaan, ja voi kyllä, tämä nainen antaa sen näkyä. NDiayen seurassa hengästyttää, heti alusta lähtien, ja hänen vierellään joutuu pinkomaan puolikkaan maratonin pikajuoksuvauhtia pysyäkseen kyydissä. NDiaye ei herkuttele niinkään tapahtumilla, vaan mielikuvilla ja pohdinnoilla, uskomattomilla analysoinneilla tuosta kummallisesta pikku taakasta, jota jokainen meistä kantaa, eli elämästä. Ja lauseilla. Hän viettelee lauseilla. Lauseilla, lauseilla, lauseilla! Löysin tiedon, jonka mukaan NDiaye on kirjoittanut aikoinaan kaksisataasivuisen novellin, joka koostuu yhdestä lauseesta. Sen voi uskoa helposti, kun lukee NDiayeta, sillä sellaista pitkien lauseiden ilotulitusta rouva pommittaa tästä näin, ja tuosta noin, poks poks vaan! Mutta upean taiteilijan lailla hän osaa rytmittää ilotulitustaan, ja välillä on hiljaisempaa, seesteisempää, pelkkää tummaa tähtitaivasta, kunnes on taas aika mennä ja antaa taivaan peittyä väreihin.

NDiaye käyttää hyväkseen vahvaa symboliikkaa, kuten esimerkiksi eläimiä ja unia niin paljon, että tekstissä on hienoista toiston makua, mutta se ei häiritse, sillä rouva osaa kääntää toiston omaksi tavaramerkikseen, persoonalliseksi leimakseen. Vaikka tarinat ovat karua todellisuutta, arkielämää sen hirveimmissä, sotkuisimmissa nurkissa, on NDiayen tekstissä juuri symboliikan vuoksi jotain niin maagista, että lähestytään melkein maagisen realismin hulppeaa kortteeria. Todellisesta maagisesta realismista ei taida olla kyse (näin luulisin, vaikken ole mikään maagisen realismin asiantuntija), vaan puhtaasta tekstin elävöittämisestä. NDiaye on myös siinä mielessä mielenkiintoinen tuttavuus, että hän saattaa jaaritella jostain asiasta hyvän tovin, kun taas jonkin toisen asian ylle hän jättää aukkoja, lohkoo siitä paloja kuin juustosta, eikä näytä niitä lukijalle. Saanko esitellä, rouva NDiaye, arvoituksellinen jaarittelija. NDiaye kruunaa kaiken häpeilemättömällä, jääkylmällä otteellaan, aivan kuin jääkuningatar, ja hän katsoo alamaisiaan, ja kertoo, kuinka asiat todellisessa elämässä ovat, todellisessa elämässä, joka sattuu tapahtumaan kirjan kansien välissä.

Kirjan ensimmäinen tarina on trion uljain luomus, joka sisältää 81 sivua vinksahtanutta tunnelmaa. NDiaye saa mahtumaan kahdeksaankymmeneen sivuun uskomattoman määrän tavaraa. Hän on kuin posliinikauppias, jolla on koirankopin kokoinen kauppa, mutta jonka hyllyt ovat täynnä satoja esineitä. Tässä tarinassa olisi ollut aineksia pitkään romaaniin, ja minä jäin kaipaamaan sen antia koko loppukirjan ajaksi. Toinen kertomus on pisin, 120-sivuinen rutistus, kun kolmas on lyhyin noin kuudellakymmenellä sivullaan. Hassua kyllä, pisimmässä kertomuksessa on loppujen lopuksi vähiten tarinaa, vaikka sitäkin lukee mielellään.

Kolme vahvaa naista yllätti positiivisesti. Väkevä kertoja, tämä Ndiayen rouva, ja toivon ja uskon, että hänen tuotantoaan suomennetaan lisää.

Isän myötä katosi mätänevien kukkien makeanpistavä lemu, loppuun asti auenneiden, piittaamattoman kengänpohjan alle rusentuneiden tai katkerasti tallottujen kukkien lemu, ja kun Norah illalla riisui leninkinsä, hän oikoi sen erityisen huolellisesti Sonyn sängylle, jotta keltaiset kukat, jotka nousivat hiukan koholle vihreästä puuvillasta, pysyisivät tuoreina ja koskemattomina, täysin toisenlaisina kuin liekkipuun murskautuneet kukat, joiden paljastavaa ja murheellista tuoksua isä kantoi mukanaan. 

Alkuteos: Trois femmes puissantes 2009
Julkaistu Suomessa: Gummerus 2013
Sivumäärä: 279

Tämä kirja saa: Kolme ja puoli kirjanmerkkiä. (Melkein neljä. Neljä miinus.) Synkeää draamaa afrikkalaisin maustein, joka sopii oivallisesti myös lyhyempiä kertomuksia vieroksuville.