.

.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Top Ten Tuesday: Greatest Hits 2012


Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, on lempisanontojani. Toinen sanonta, joka lämmittää sydäntäni on parempi ei koskaan kuin nyt. Tänään olen päättänyt hyödyntää parempi myöhään kuin ei milloinkaan- filosofiaa. En aio listata, kuinka monta kirjainta luin viime vuonna (sataviisikymmentäseitsemän triljoonaa kirjainta, joista seitsemänsataaviisikymmentäseitsemän takaperin) tai että kuinka useasti silittelin kirjan kantta kuin kissaa (satakahdeksantoista kertaa) tai painoin pääni kirjan päälle kuvitellen, että se oli tyyny (yhdeksänkymmentäyhdeksän ja puoli kertaa). Enkä missään nimessä aio listata, kuinka monta kertaa mainitsin Stephen Kingin (kolmesataakuusitoista kertaa) teksteissäni. En, vaan aion olla yksinkertainen - se vaatii kiemuraiselta sielultani valtavia ponnistuksia - ja muodostaa listan parhaimmista viime vuonna lukemistani kirjoista. Hurraa, eläköön yksinkertaisuus!


1. Stephen King: Tukikohta. Mikä yllätys! Kun olette toipuneet shokista, kipaiskaapa kirjastoon/divariin/kirpputorille ja lukekaa tämä kirja. Jos olette jo lukeneet, ei hätää. Lukekaa se uudestan. Kiitos. Tukikohta on ollut minulle toiseksi voimakkain elämys tähän astisella King-taipaleellani. Tukikohta leputtelee sivujaan, mukavasti, heti siinä Mustan tornin katveessa.

2. John Irving: Garpin maailma. Ensimmäinen kosketukseni Irvingin tuotantoon hurmasi minut. Nerokasta ja absurdia draamaa ja farssia sekä huikeaa tarinan kerrontaa, ja minä melkein mykistyin ihastuksesta.

3. Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät. Huikentelevainen ranskalaisuus puraisi minua loppusyksystä kuin pakkasviima, viima, joka elävöitti ja toi valoa, ikään kuin olisin katsellut valaistua, suurta suihkulähdettä pimeässä. Olin onnesta soikea, kun löysin viihdekirjailijan, joka uskaltaa olla ronski, hullu ja värikäs.

4. S.J.Watson: Kun suljen silmäni. Watsonin teos ei ollut suinkaan vuoteni hienoimpia kirjallisia taidonnäytteitä, mutta romaanissa oli muuta tarvittavaa imua. Loistava, kiinnostavasti rakennettu trilleri piti minua hampaissaan kuin koira räsynukkea.

5. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin. Klassikko, jonka lukemista olin harkinnut vuosikaudet, ja vihdoin viime kesänä, bloginkin innoittamana, luin vihdoin kirjan. Yllätyin, miten paljon pidin kirjasta; sen psykologisessa otteessa on jotain maagista, hurmaavaa ja kiihkeää.

 6. Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala. Winmanin kirja oli loppuvuoden pikku yllätys. Olin teoksesta hivenen kiinnostunut etukäteen, mutta odotukseni olivat aika matalalla kirjan suhteen. Voi, kuinka miellyttävää oli huomata joutuvansa täysin Elly Maudin perheen pauloihin! Kirjassa on selittämätöntä, maagista tunnelmaa, joka säilyy ajatuksissa pitkään.

7. Stephen King: Uinu, uinu lemmikkini. Mitä olisi tämä lista ilman toista Kingiä? Ei yhtään mitään. Kuin Paksukainen ilman Ohukaista. Kuin Olsenin kaksonen ilman sitä toista. Kuin korkokenkä ilman paria. Kuin Matti ja Teppo ilman Teppoa. Näin on hyvä. Kuningas ei voi olla yksin.

8. David Nicholls: Sinä päivänä. Haikean hauska brittiläisyys viihdytti minua kesän kynnyksellä. Tarina ystävyydestä ja rakkaudesta, miehestä ja naisesta. Onnistuneet henkilöhahmot muistaa kuukausienkin jälkeen kirjan kansien sulkemisesta.        

9. Stephen King: Kuvun alla. (Olen lukenut kirjan alkuvuodesta, joten tästä ei löydy arvostelua.) Mitä olisi tämä lista ilman kolmatta Kingiä? Ei yhtään mitään. Kuin pariskunta ilma kolmatta pyörää. Kuin triangeli ilman kolmatta sivua. Kuin Charlien enkelit ilman Jaclyn Smithiä. Näin on hyvä. Kuningas ei voi olla kaksin. Kuvun alla on tiiliskiven kokoinen järkäle, jossa pikkukaupungin ongelmat nousevat aivan uusiin sfääreihin. Kuvun alla ei ole parasta Kingiä, mutta tarpeeksi hyvää, jotta kirjan tunnelmaa ja henkilöitä pystyy palauttamaan mieleensä vuoden kuluttua.

10. Paul Sussman: Kätketty keidas. Luin viime vuonna yhden ainoan seikkailukirjan, mutta ei hätää, laatu korvasi määrän. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, Indiana Jones-mentaliteettia yhdistettynä mainioon kirjailijaan; ei huono, saattaisi Jorma Uotinen sanoa.

Mikä on teidän suosikkikirjanne viime vuodelta?  




10 kommenttia:

  1. Minä olen ihan lovena näihin aivan peruslistoihin. En jaksa laatia Excel -taulukoita lukemistani sivumääristä, enkä lukea vastaavia toisilta... Hups, siinä livahti taas yksi tunnustus :D

    Olen täysin samaa mieltä kanssasi, Kun suljen silmäni on jännäreiden aatelia. Viihdyin teoksen parissa, se on yksi viime vuoden parhaista! Krokotiilin keltaiset silmät taas tarjosi silmänruokaa upeilla kansillaan. Jopa siinä määrin, etten ikinä tullut kansia avanneeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän tietenkin harkitsin valtavaa Excel-taulukkoa eetteriin... Not. =D

      Minä myös ihastelin Krokotiilin keltaisten silmien kantta; se on niin ihana, ja yksi syy siihen, miksi kirja kiinnitti huomioni. Onneksi myös sisältö oli ihanaa. =D Mutta vielä enemmän pidin jatko-osan kannesta.

      Poista
  2. Yksi viime vuoden parhaimmista oli Joyce Carol Oatesin Sisareni, rakkaani ja Katja Ketun Kätilö. Sydämeni valloitti myös Timo Parvelan Maukka, Väykkä ja karhu Murhinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä näitä suomalaisia kainostelen... Jotain kyllä yritän lukea tänä vuonna. Oates on juuri työn alla, eri kirja tosin. =D

      Poista
  3. Pitäisköhän lukea Tukikohta uudestaan, koska itse muistan kokeneeni se tylsäksi.. hmmmm.
    Nyt en muista viime vuoden parasta kirjaa, sillä rinnallani riehuu 2 kuukauden ikäinen miespuolinen häiriötekijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, minulla ei ollut ainuttakaan tylsyyden hetkeä! Ymmärrän kyllä pointtisi; eihän kirja etene kovin järjetöntä vauhtia, mutta juuri tällaisessa teoksessa minä nautiskelen nimenomaan siitä matkanteosta.

      Tsemppiä kahden kuukauden ikäisen miespuolisen häirikön kanssa! =D

      Poista
  4. Onpas hyviä kirjoja listalla! En lukenut yhtään noista viime vuonna, mutta Irving oli parhautta 1995, Tartt 2008, Nicholls 2011 ja Winman 2013. :) Kingiä en ole uskaltanut lukea sitten hurjien nuoruusvuosieni, juuri tuo lemmikkikirja oli niin hyytävä että näin siitä painajaisia pitkään...

    Omia viime vuoden suosikkejani:
    Michael Cunningham: The Hours
    Haruki Murakami: Norwegian Wood
    Irvine Welsh: Skagboys
    Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä
    Tom Perrotta: The Abstinence Teacher
    Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että löysit omiakin suosikkejasi! =D King on tainnut karaista minua niin paljon, ettei minkään kirjan lukeminen pelota. =D

      Kiitos kirjavinkeistä, laitanpa näitä muistiin ja tarkastelen lähemmin, että löytyisikö minulle sopivaa luettavaa.

      Poista
  5. Viime vuonna tuli luettua paljon hyviä kirjoja, parhaimmistoon nousi Winmanin Kani nimeltä jumala ja Sinisalon Kädettömät kuninkaat(...). Luin vain pari Kingiä, Unensieppaaja on yksi vähiten paras (joo tyhmästi sanottu, mutta kun en voi sanoa huonoimpia, Kingillähän niitä ei ole) lukemistani Kingeistä, Pimeyden talo on taas oikein hyvä yksilö ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin laittanut tuon Sinisalon muistiin, kun sitä ehdotit - käskit! - lukea. =D

      Aivan, olen samaa mieltä, eihän Kingillä ole huonoja kirjoja, ne vaan on niitä ei niin hyviä kirjoja. =D Minä taisin lukea Pimeyden taloa vuonna 2011, jollen ihan väärin muista. Tai 2010.

      Poista