Kuninkaalliset pyhät osa 2

Tiedetään. Vaihda jo virttä. Älä lue aina Kingiä. Ole rohkeampi; heittäydy enemmän. Älä kangistu kaavoihin kuin nivelreumainen ompelija. Älä ole kuin tiskijukka, joka soittaa Take on Me- kappaletta kerta toisensa jälkeen moppitukka heiluen. Lenkkeilijä, joka kiipeää aina samaa mäkeä, satoi tai paistoi. Kanttori, joka hoilottaa yhtä virttä ja sitäkin epävireisesti. Lapsi, joka kokeilee joka talvi, jääkö kieli rautaputkeen kiinni. Adam Sandler, joka näyttelee aina samanlaisissa elokuvissa tyhmä virne kasvoillaan. Tunnen painavat syytökset niskassani; olen kirjarikollinen, taparikollinen, joka toistaa saman ryöstön yhä uudestaan, aina näkkileipäpaketilla ja otsalampulla uhaten. Palaan aina rikospaikalle. Aina, ja jään kiinni. Nostan käteni ilmaan; kyllä, olen syyllinen, mutta jollain oudolla tavalla olen ylpeä siitä.

Puolustuksekseni minun on sanottava, että Rita Hayworth- Avain pakoon on osa Stephen Kingin pienoisromaanikokoelmaa, joka sisältää neljä tarinaa. Ensimmäisen osan löydätte täältä. Minkä minä sille voin, että suomalainen kustantaja on niin ahne, että yksi kokoelma on pitänyt pätkiä kahdeksi pikkukirjaksi?

Ensimmäisessa tarinassa, nimeltään Toivon kevät: Rita Hayworth ja Shawshankin vankila, tutustumme vuosikymmenien takaiseen pirteään vankilaelämään. Kaikki ovat onnellisia ja yhtä suurta perhettä! Kukaan ei koskaan tappele; kaikki reippaat miehet käyttäytyvät kuin kuoropojat ja odottavat vapautumistaan, jos sellainen yhdentekevä pikkuseikka sattuu olemaan mahdollista. Red on istunut vankilassa tovin, ja ajan myötä hänestä on tullut se kaveri, joka pystyy hankkimaan melkein mitä tahansa muille iloisille asuintovereilleen. Pirttiin saapuu keltanokka, syyttömyyttään vakuuttava Andy Dufresne, joka on tuomittu vaimonsa ja tämän rakastajan murhasta. Vuodet kuluvat; Redin ja Andyn välille kehkeytyy lämmin ystävyys. Red huomaa, ettei Andy muutu ajan kuluessa epätoivoiseksi, laitostuneeksi vangiksi, vaan hänen ympärillään säteilee jatkuvasti toivon kehä. Miten Redin ja Andyn ystävyyden käy?
Toinen tarina, Rappion kesä: Etevä oppilas, käsittelee myös jonkinlaista ystävyyttä, mutta joka on kietoutunut rähmäisiin, kieroutuneisiin verkkoihin. Todd Bowden on kolmetoistavuotias täydellinen poika täydellisestä kalifornialaisesta perheestä. Hän on niin etevä oppilas, että harakatkin kääntyvät katsomaan häntä. Tuossa se polkee pyörällään, se Todd Bowden, mahdottoman etevä oppilas, kraak! Todd tutustuu vanhaan pappaan, Arthur Denkeriin; mieheen, joka kantaa synkkää salaisuutta sydämessään kuin painavaa matkalaukkua. Mutta Todd, jonka etevämpää oppilasta maailma ei ole päällään kantanut, on saanut Arthurin salaisuuden selville. Arthurin helpotukseksi Todd ei aio paljastaa papan menneisyyttä muille; Todd ryhtyy Arthurin salaisuuden matkalaukun pikkoloksi. Nuori poika alkaa käydä säännöllisesti vanhan, tyylikkään herran luona kuuntelemassa menneisyyden tuulahduksia. Mutta mitä löytyy molempien täydellisten kulissien takaa?

Rita Hayworth- Avain pakoon on monien suosikkielokuva, eikä suotta. Se on minunkin suosikkejani. Oli mielenkiintoista lukea vihdoin alkuperäinen teos, joka on vain 107 sivua pitkä. Mutta miten paljon noihin sivuihin mahtuikaan! Vankilaelämän kuvaus on niin elävää ja tarkkaa, että on helppo kuvitella Stephen Kingin viettäneen parikymmentä vuotta vankilassa edellisessä elämässään. Tarinan todellinen hienous ei piile rajussa vankilaelämässä, vaan ystävyydessä, toivossa ja sinnikkyydessä. Red on mainio tyyppi, joka kertoo tarinan osaksi kuulopuheiden avulla ja osaksi arvailemalla, mutta sillä tavalla, että joka sanan uskoo. Andy Dufresne on fiksu ja aikaansaava mies, mutta ei Red hänestä kovin kauaksi jää, vaikka mies pitää itseään tavallisena hanslankarina. Rita Hayworth on lyhyt ja ytimekäs tarina, joka antaa silti todella paljon. Se on kaunis ja koskettava, vaikka puitteet ovat raa´at. Minä tirautin pari kyyneltä lopussa, vaikka tiesin juonen etukäteen.

Etevä oppilas on myös siirretty valkokankaalle, nimellä Mallioppilas. En ole elokuvaa nähnyt, mutta luettuani kertomuksen haluan nähdä sen. Pian. Etevä oppilas on kuin Rita Hayworthin antiteesi; se on ruma ja hyytävä, suorastaan saastaiselta löyhkäävä tarina, jolla on viehättävät ja idylliset puitteet. Mitä pidemmälle Toddin ja Arthurin välistä, pakollista ja vinksahtanutta ystävyyttä seuraa, sitä enemmän vilunväristyksiä alkaa kulkea pitkin selkärankaa; ne viuhahtavat kuin jäähdytetyt metrot luihin ja ytimiin. Vaikka päätä palelee ja sielua kourii kylmä käsi, Etevä oppilas koukuttaa. Se on musta kuin avaruuden kaukainen kolkka, jossa toivon ohjastama alus ei ole koskaan käynyt, eikä tule koskaan käymään. Etevä oppilas on lohduton kurkistus kahteen rikkinäiseen mieleen, joiden ajatuksia ei haluaisi nähdä, mutta niitä katsoo siitä huolimatta, kuin kauhuelokuvaa, sormien läpi. Etevä oppilas on yksi parhaimmista lukemistani Kingin lyhyistä kertomuksista. (Jos yli kaksisataasivuista voi sanoa lyhyeksi.)

Olette voineet saada käsityksen, että kuvailen jotakuta, joka on enemmän legenda kuin ihminen, ja minun on myönnettävä, että siinä on perää. Meille pitkäaikaisille, jotka tunsimme Andyn vuosikausia, hänessä oli jotain mielikuvituksenomaista, melkein jotain myyttistä ja maagista, jos ymmärrätte. Osa myyttiä on kertomani tarina siitä, miten Andy kieltäytyi ottamasta Bogs Diamondilta suihin ja miten hän jatkoi taistelujaan siskoja vastaan, ja sekin, miten hän sai homman kirjastosta...mutta siinä on yksi merkittävä ero; olin itse paikalla ja näin, mitä tapahtui, ja vannon äitini nimeen, että se on totta alusta loppuun. Murhasta tuomitun vangin vala ei ehkä ole paljon väärti, mutta tämän saatte uskoa: minä en valehtele.  

Alkuteos: Different Seasons
Julkaistu Suomessa: Ensimmäisen kerran vuonna 1992, lukemani kirja on toinen painos vuodelta 1995
Sivumäärä: 319

Tämä kirja saa: Neljä ja puoli kirjanmerkkiä. Näillä kahdella tarinalla herra King todistaa olevansa myös draaman kuningas niin halutessaan; kerronta on huikeaa ja tarinat ovat säväyttäviä. (Jos arvioin Kauhun vuodenajat yhtenä teoksena, kirjanmerkkejä pätkähtää kolme ja puoli.)