Top Ten Tuesday: Greatest Hits 2012

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, on lempisanontojani. Toinen sanonta, joka lämmittää sydäntäni on parempi ei koskaan kuin nyt. Tänään olen päättänyt hyödyntää parempi myöhään kuin ei milloinkaan- filosofiaa. En aio listata, kuinka monta kirjainta luin viime vuonna (sataviisikymmentäseitsemän triljoonaa kirjainta, joista seitsemänsataaviisikymmentäseitsemän takaperin) tai että kuinka useasti silittelin kirjan kantta kuin kissaa (satakahdeksantoista kertaa) tai painoin pääni kirjan päälle kuvitellen, että se oli tyyny (yhdeksänkymmentäyhdeksän ja puoli kertaa). Enkä missään nimessä aio listata, kuinka monta kertaa mainitsin Stephen Kingin (kolmesataakuusitoista kertaa) teksteissäni. En, vaan aion olla yksinkertainen - se vaatii kiemuraiselta sielultani valtavia ponnistuksia - ja muodostaa listan parhaimmista viime vuonna lukemistani kirjoista. Hurraa, eläköön yksinkertaisuus!


1. Stephen King: Tukikohta. Mikä yllätys! Kun olette toipuneet shokista, kipaiskaapa kirjastoon/divariin/kirpputorille ja lukekaa tämä kirja. Jos olette jo lukeneet, ei hätää. Lukekaa se uudestan. Kiitos. Tukikohta on ollut minulle toiseksi voimakkain elämys tähän astisella King-taipaleellani. Tukikohta leputtelee sivujaan, mukavasti, heti siinä Mustan tornin katveessa.

2. John Irving: Garpin maailma. Ensimmäinen kosketukseni Irvingin tuotantoon hurmasi minut. Nerokasta ja absurdia draamaa ja farssia sekä huikeaa tarinan kerrontaa, ja minä melkein mykistyin ihastuksesta.

3. Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät. Huikentelevainen ranskalaisuus puraisi minua loppusyksystä kuin pakkasviima, viima, joka elävöitti ja toi valoa, ikään kuin olisin katsellut valaistua, suurta suihkulähdettä pimeässä. Olin onnesta soikea, kun löysin viihdekirjailijan, joka uskaltaa olla ronski, hullu ja värikäs.

4. S.J.Watson: Kun suljen silmäni. Watsonin teos ei ollut suinkaan vuoteni hienoimpia kirjallisia taidonnäytteitä, mutta romaanissa oli muuta tarvittavaa imua. Loistava, kiinnostavasti rakennettu trilleri piti minua hampaissaan kuin koira räsynukkea.

5. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin. Klassikko, jonka lukemista olin harkinnut vuosikaudet, ja vihdoin viime kesänä, bloginkin innoittamana, luin vihdoin kirjan. Yllätyin, miten paljon pidin kirjasta; sen psykologisessa otteessa on jotain maagista, hurmaavaa ja kiihkeää.

 6. Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala. Winmanin kirja oli loppuvuoden pikku yllätys. Olin teoksesta hivenen kiinnostunut etukäteen, mutta odotukseni olivat aika matalalla kirjan suhteen. Voi, kuinka miellyttävää oli huomata joutuvansa täysin Elly Maudin perheen pauloihin! Kirjassa on selittämätöntä, maagista tunnelmaa, joka säilyy ajatuksissa pitkään.

7. Stephen King: Uinu, uinu lemmikkini. Mitä olisi tämä lista ilman toista Kingiä? Ei yhtään mitään. Kuin Paksukainen ilman Ohukaista. Kuin Olsenin kaksonen ilman sitä toista. Kuin korkokenkä ilman paria. Kuin Matti ja Teppo ilman Teppoa. Näin on hyvä. Kuningas ei voi olla yksin.

8. David Nicholls: Sinä päivänä. Haikean hauska brittiläisyys viihdytti minua kesän kynnyksellä. Tarina ystävyydestä ja rakkaudesta, miehestä ja naisesta. Onnistuneet henkilöhahmot muistaa kuukausienkin jälkeen kirjan kansien sulkemisesta.        

9. Stephen King: Kuvun alla. (Olen lukenut kirjan alkuvuodesta, joten tästä ei löydy arvostelua.) Mitä olisi tämä lista ilman kolmatta Kingiä? Ei yhtään mitään. Kuin pariskunta ilma kolmatta pyörää. Kuin triangeli ilman kolmatta sivua. Kuin Charlien enkelit ilman Jaclyn Smithiä. Näin on hyvä. Kuningas ei voi olla kaksin. Kuvun alla on tiiliskiven kokoinen järkäle, jossa pikkukaupungin ongelmat nousevat aivan uusiin sfääreihin. Kuvun alla ei ole parasta Kingiä, mutta tarpeeksi hyvää, jotta kirjan tunnelmaa ja henkilöitä pystyy palauttamaan mieleensä vuoden kuluttua.

10. Paul Sussman: Kätketty keidas. Luin viime vuonna yhden ainoan seikkailukirjan, mutta ei hätää, laatu korvasi määrän. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, Indiana Jones-mentaliteettia yhdistettynä mainioon kirjailijaan; ei huono, saattaisi Jorma Uotinen sanoa.

Mikä on teidän suosikkikirjanne viime vuodelta?