.

.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Naisten kokoontumisajoissa... ja vähän miestenkin


Luettu kirja: Mimmit Bazar 2014. Arvostelukappale. Alkuteos: Muchachas 2014. Sivumäärä: 361

Kenelle: Hupsuille. (Kuten minä.) Särmikkäämmän viihdekirjallisuuden ystäville, synkempää aikuisten tyttökirjaa etsiville, ranskalaisuutta kestäville.

Miksi: Ihana, vanha tuttu Katherine Pancol hurmasi edellisellä trilogiallaan, joten uutta Pancolia ei voi ohittaa.

Kirjailija: Ranskassa pitkän kirjailijan uran tehnyt Katherine Pancol valloitti kotimaamme muutama vuosi sitten. Krokotiilin keltaiset silmät, Kilpikonnien hidas valssi ja Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin tekivät kokonaisuutena allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen. Marokossa syntynyt rouva Pancol on työskennelleyt myös journalistina ja opettajana.  

Mistä kertoo:  Mimmit on uuden trilogian avausosa, jossa tapaamme aikaisemmasta trilogiasta tuttuja henkilöitä, mutta nyt mukaan liittyy uusi tuttavuus, kolmekymppinen Stella, joka elelee normaalia, vaatimatonta elämäänsä maaseudulla poikansa Tomin kanssa. Mimmit valottaa Stellan rankkaa menneisyyttä sekä nykyhetken hankalia tilanteita. Miten Stella liittyy Joséphineen, Hortenseen ja kumppaneihin? 

Tunnelma: Kirja, joka kosiskelee kyynelkanaviasi, tule, tule, kyynel, vuoda minulle, minä olen täynnä tunnetta ja paloa, itke itsesi uneen ja muistele minua, kipeitä kertomuksiani, antaudu minulle, minä olen pehmeä ja kova yhtä aikaa, suklaata ja toffeeta, sopiva monenlaiselle naiselle, kuuntele minua, anna minun lohduttaa, mutta itke silti vuokseni, ole hyvä, lukijani, ota minut vastaan sellaisena kuin olen, kauniina ja rumana, kirja, joka yrittää kaikkea tätä, mutta lopussa kaikuu tyhjyys sydämessä.   

Kirjailijan ääni: Pancol on yleensä voimallinen kertoja, rempseä, menevä, oman tiensä kulkija, mutta Mimmeissä Pancol on yllättävän haalea, kalpea, varjo entisestä itsestään. Hän on ajoittain kömpelö, varovainen, eikä uskallusta ja rohkeutta ole totuttuun tyyliin. Mitä tapahtui, rouva Pancol, kuka puhalsi täydellisen heittäytymisen teistä pois, mihin se leijaili, mihin se laskeutui? Kiiruhtakaa hakemaan se takaisin, se teki teistä Katherine Pancolin! Toki Pancolin tunnistaa Pancoliksi, ja mukana on paljon häntä itseään, mutta sellainen päätön (hyvällä tavalla) tajunnanvirta jää Mimmeissä taka-alalle. Nyt kerronta on suorempaa, helpompaa, etenevämpää, hillitympää. Kirjan nimikin on tylsempi kuin aikaisempien kirjojen.  

Tarina:
En ymmärtänyt, mitä Joséphine ja Hortense tekevät tässä kirjassa. He vilahtavat kirjan alkupuolella, kertovat hiukan kuulumisiaan, joissa ei ole mitään uutta ja katoavat sumuun. Stellan ympärille kietoutuva tarina on näennäisesti raju(hko), mutta kliseinen. Uudelle lukijalle kirja on varmasti outo, sekava kokemus, sillä tarinan pätkiä alkaa ja sitten ne unohdetaan. Vaikka olen vanha lukija, en pitänyt tarinan rakenteesta. Myös tarinan lyhyys hämmästyttää: Pancolin aikaisemmat tarinat ovat runsaita, pitkiä ja nautinnollisia, Mimmit on lyhyt huitaisu. (Jota silti luin pitkään, mikä kertonee, ettei tarina imenyt minua mukaansa.) Suuri pettymys, myönnän sen.    

Henkilöt: Stella on Pancolin hahmoksi epäkiinnostava. Jokin hänessä vaivaa, ehkä se, että hän on liian tavallinen Pancolin hahmoksi. Stellaa tukevat henkilöt ovat joko unohdettavia tai mustavalkoisia, nopeasti kokoon kyhättyjä ihmislatoja, joiden läpi tuuli puhaltaa. Olisin mielelläni lukenut koko kirjan ennestään tutuista hahmoista; en lämmennyt Stellalle missään vaiheessa.  

Lainattua: Stella kuljetti sormiaan äidin käsivarrella. Hän hyväili mustelmia kuin parantaakseen turvonneet kohdat. Hänen olisi tehnyt mieli kysyä: miksi näitä sanotaan mustelmiksi vaikka nämä ovat kellertäviä? Mutta hän ei uskaltanut. Hän toivoi vain, että iho paijaamalla siliäisi ja muuttuisi taas heleäksi.  

Kirjanmerkit: Kaksi kirjanmerkkiä.

Epämääräisiä huomioita kirjan ulkopuolelta: 
En kestä! Sataa lunta. En kestä! Doctor Who:n uusinnat päättyvät tällä viikolla. (Matt Smith´s Doctor is my Doctor!) Muuten kaikki hyvin Irenen valtakunnassa.

8 kommenttia:

  1. Taidan lainata tämän...jostakin syystä olen virittynyt tällaisille kirjoille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile vaan, sopii tavallaan tähän vuodenaikaan, jotenkin kevyt ja synkkä kirja samassa paketissa. =D

      Poista
  2. Loppuviikolla pitäisi tulla vielä the day of the doctor olikohan nyt torstaina ja perjantaina sitten varsinainen Matt Smithin jäähyväisjakso. Itse ole Tennant fanityttöjä enemmän mut on se Smithkin aika jees :D

    Kirjasta en nyt osaa sania mitään. En ole Pancolia lukenut mutta olen vahvasti harkinnut lukevani jossain välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin, että mihin 50 years special ja joulujakso jäivät, ja kun en niitä ohjelmatiedoissa heti nähnyt, niin tein liian pikaisia johtopäätöksiä, ettei niitä näytetäkään. Mutta jee, onneksi tulevat, toki molemmat on minulla edellisvuodelta tallennettuina. Siis minähän olin pitkään sitä mieltä, että David Tennantia ei ohita kukaan, ikinä, mutta nyt minä olen muuttanut mieleni, ja Matt Smith on mennyt pikkiriikkisen ohi. Mutta Davidin Tohtoria rakastan myös yli kaiken! Mutta Matt on mun ultimate sweetie! <3

      Tykkäsin paljon Pancolin aikaisemmista, niitä voin suositella. =D

      Poista
  3. Oh no! Minäkin pidin niin noista Krokotiileista, Kilpikonnista ja Oravista (vaikka sarjan taso mielestäni laskikin loppua kohden) ja haluaisin kovasti pitää tästäkin, varsinkin kun pääsin nopeasti tapaamaan itse kirjailijattaren Turun kirjamessuilla pari kuukautta sitten. Ikävää, että tässä Pancol on sinun mielestäsi valju, pitääkin vähän miettiä tartunko tähän ollenkaan. Ei ehkä ihan ensimmäinen lukuvalintani, mutta katsotaan, josko se tulisi joskus sattumalta vastaan. :)

    P.S. Täälläkin voisi mielellään sataa lunta! Yleensä en pidä lumesta juurikaan, mutta tämä ainainen musta maa alkaa jo ärsyttää. >:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, miten hienoa, että pääsit tapaamaan Pancolia. Minulle tämä Mimmit oli jotenkin kesy ja väritön, vaikka kovasti kirja yritti olla jotain muuta. Ei vain lähtenyt minulle tämän uuden hahmon tarina. Luin jostain mielipiteen, että Pancol ei osaa tehdä hahmoistaan heti koukuttavia. Olisiko näin käynyt Stellan kohdalla, en tiedä. Ja kun kirja on lyhyt noin muutenkin, niin lukukokemus oli vähän, että pöh, tässäkö se nyt oli. Mutta eihän sitä tiedä, jos vaikka tykkäätkin! =D

      Onneksi lumen tulo loppui lyhyeen. Nyt on jo plussalla, ja tuntuu kuin olisi maaliskuu. =D Minä pärjään vallan hyvin vähällä lumella.

      Poista
  4. Olipa hauskasti kirjoitettu arvio jälleen kerran. Mutta kirjaa tuskin luen - eiköhän tämä riittänyt. :D

    Pancolin kirjoista olen kyllä kuullut, mutta jostain syystä ei syntynyt himoa niihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, kiitos. =D Pancol on varmasti sellainen, joka joko ärsyttää tai ihastuttaa. Esim. pikkusiskoni ei tykännyt yhtään, vaikka yleensä kirjamakumme ovat samankaltaisia. Jotenkin minulle tulee tunne, ettet sinäkään välttämättä pitäisi, mutta kuka tietää. =D

      Poista