Naisten kokoontumisajoissa... ja vähän miestenkin

Luettu kirja: Mimmit Bazar 2014. Arvostelukappale. Alkuteos: Muchachas 2014. Sivumäärä: 361

Kenelle: Hupsuille. (Kuten minä.) Särmikkäämmän viihdekirjallisuuden ystäville, synkempää aikuisten tyttökirjaa etsiville, ranskalaisuutta kestäville.

Miksi: Ihana, vanha tuttu Katherine Pancol hurmasi edellisellä trilogiallaan, joten uutta Pancolia ei voi ohittaa.

Kirjailija: Ranskassa pitkän kirjailijan uran tehnyt Katherine Pancol valloitti kotimaamme muutama vuosi sitten. Krokotiilin keltaiset silmät, Kilpikonnien hidas valssi ja Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin tekivät kokonaisuutena allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen. Marokossa syntynyt rouva Pancol on työskennelleyt myös journalistina ja opettajana.  

Mistä kertoo:  Mimmit on uuden trilogian avausosa, jossa tapaamme aikaisemmasta trilogiasta tuttuja henkilöitä, mutta nyt mukaan liittyy uusi tuttavuus, kolmekymppinen Stella, joka elelee normaalia, vaatimatonta elämäänsä maaseudulla poikansa Tomin kanssa. Mimmit valottaa Stellan rankkaa menneisyyttä sekä nykyhetken hankalia tilanteita. Miten Stella liittyy Joséphineen, Hortenseen ja kumppaneihin? 

Tunnelma: Kirja, joka kosiskelee kyynelkanaviasi, tule, tule, kyynel, vuoda minulle, minä olen täynnä tunnetta ja paloa, itke itsesi uneen ja muistele minua, kipeitä kertomuksiani, antaudu minulle, minä olen pehmeä ja kova yhtä aikaa, suklaata ja toffeeta, sopiva monenlaiselle naiselle, kuuntele minua, anna minun lohduttaa, mutta itke silti vuokseni, ole hyvä, lukijani, ota minut vastaan sellaisena kuin olen, kauniina ja rumana, kirja, joka yrittää kaikkea tätä, mutta lopussa kaikuu tyhjyys sydämessä.   

Kirjailijan ääni: Pancol on yleensä voimallinen kertoja, rempseä, menevä, oman tiensä kulkija, mutta Mimmeissä Pancol on yllättävän haalea, kalpea, varjo entisestä itsestään. Hän on ajoittain kömpelö, varovainen, eikä uskallusta ja rohkeutta ole totuttuun tyyliin. Mitä tapahtui, rouva Pancol, kuka puhalsi täydellisen heittäytymisen teistä pois, mihin se leijaili, mihin se laskeutui? Kiiruhtakaa hakemaan se takaisin, se teki teistä Katherine Pancolin! Toki Pancolin tunnistaa Pancoliksi, ja mukana on paljon häntä itseään, mutta sellainen päätön (hyvällä tavalla) tajunnanvirta jää Mimmeissä taka-alalle. Nyt kerronta on suorempaa, helpompaa, etenevämpää, hillitympää. Kirjan nimikin on tylsempi kuin aikaisempien kirjojen.  

Tarina: En ymmärtänyt, mitä Joséphine ja Hortense tekevät tässä kirjassa. He vilahtavat kirjan alkupuolella, kertovat hiukan kuulumisiaan, joissa ei ole mitään uutta ja katoavat sumuun. Stellan ympärille kietoutuva tarina on näennäisesti raju(hko), mutta kliseinen. Uudelle lukijalle kirja on varmasti outo, sekava kokemus, sillä tarinan pätkiä alkaa ja sitten ne unohdetaan. Vaikka olen vanha lukija, en pitänyt tarinan rakenteesta. Myös tarinan lyhyys hämmästyttää: Pancolin aikaisemmat tarinat ovat runsaita, pitkiä ja nautinnollisia, Mimmit on lyhyt huitaisu. (Jota silti luin pitkään, mikä kertonee, ettei tarina imenyt minua mukaansa.) Suuri pettymys, myönnän sen.    

Henkilöt: Stella on Pancolin hahmoksi epäkiinnostava. Jokin hänessä vaivaa, ehkä se, että hän on liian tavallinen Pancolin hahmoksi. Stellaa tukevat henkilöt ovat joko unohdettavia tai mustavalkoisia, nopeasti kokoon kyhättyjä ihmislatoja, joiden läpi tuuli puhaltaa. Olisin mielelläni lukenut koko kirjan ennestään tutuista hahmoista; en lämmennyt Stellalle missään vaiheessa.  

Lainattua: Stella kuljetti sormiaan äidin käsivarrella. Hän hyväili mustelmia kuin parantaakseen turvonneet kohdat. Hänen olisi tehnyt mieli kysyä: miksi näitä sanotaan mustelmiksi vaikka nämä ovat kellertäviä? Mutta hän ei uskaltanut. Hän toivoi vain, että iho paijaamalla siliäisi ja muuttuisi taas heleäksi.  

Kirjanmerkit: Kaksi kirjanmerkkiä.

Epämääräisiä huomioita kirjan ulkopuolelta:  En kestä! Sataa lunta. En kestä! Doctor Who:n uusinnat päättyvät tällä viikolla. (Matt Smith´s Doctor is my Doctor!) Muuten kaikki hyvin Irenen valtakunnassa.