Top Eleven Whatever Day: Doctor Who

Tämä teksti saattaa sisältää voimakkaita tunnekohtauksia

Olen maininnut muutaman kerran, että olen Doctor Who-fani. Että rakastan Stephen Kingiä, Doctor Who:ta ja jotain kolmatta, mikä on salaisuus. Ja koska Doctor Who on minulle niin tärkeä, ja blogissa on ollut hiljaisempaa viime aikoina, haluan omistaa Top-listan Doctor Who:lle. Sekopäisen, poukkoilevan listan, jossa ei ole mitään järkeä eikä järjestystä, mutta laitetaan numerot näön ja huvin vuoksi. Listaan mitä mieleen juolahtaa. Geronimo!

1. Olen uuden Doctor Who:n fani. Olen nähnyt kaikki kahdeksan kautta. Ensimmäisen kauden olen nähnyt kolme kertaa, toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännen kaksi kertaa, ja uusimman kerran. Mainittakoon, että 50 Years Specialin olen katsonut kolme kertaa. Ja katson toiset kolme kertaa lisää. (Vähintään.) Haluaisin katsoa klassisen, vanhan Doctor Who:n kokonaan, ja toivon, että se näytettäisiin joskus vaikka Yle Teemalla tai Areenassa. (vink, vink) Uteliaisuudesta olen katsonut kaksi pikkuruista jaksoa klassisen Who:n alkuajoilta. 

2. Matt Smith on Minun Tohtorini. Pidän Christopher Ecclestonista paljon, rakastan David Tennantia, joka on yksi suosikkinäyttelijöistäni muutenkin, mutta Matt. ON. MINUN. TOHTORINI. Pitkään olin sitä mieltä, ettei Tennantin Tohtoria ohita kukaan, ei ikinä, mutta toisin kävi. Matt Smith, my ultimate Doctor. Pitkin syksyä itkin ja nauroin hänen kanssaan, kun Yle (joka on jumala!) näytti Who:n uusintoja. Samalla alkoi tuorein kausi, onko elämää Matt Smithin jälkeen-kausi ja vaikka olin jollain tasolla innostunut Peter Capaldista ja uusista kasvoista, olin sydän auki ja valmiina toivottamaan vanhemman herran tervetulleeksi, jotain meni pieleen. En lämmennyt koko kauden aikana Capaldille, sydän jäi kylmäksi. Olen vähän huolissani. Silloin kun luovuin itku silmässä ensimmäistä kertaa Tennantin Tohtorista, järkyttyneenä ja peloissani (Doctor Who-maailmassa kaikki on suurta ja voimakasta!), apua, miten tuo yhdeksänvuotiaan näköinen kakara voi muka olla Tohtori, ei minulta kuitenkaan mennyt kuin muutama jakso todeta, että ahaa, tykkään tästä uudesta kaverista. Capaldin kanssa tätä ei ole tapahtunut. Apua. Capaldin Tohtori on siis heittämällä se vähiten mieluisin Tohtori minulle. Toivon, että hän nousee sieltä lähemmäksi kärkeä, sillä ero Eccleston-Tennant-Smith kolmikkoon on suuri.

3. Tästä voimme kätevästi lähteä pohtimaan sarjan kausia. En tiedä, johtiko kahdeksannen kauden epätasaisuus siihen, ettei Peter Capaldin Tohtori auennut minulle, tai se, etten välitä Clarasta sillä tavalla kuin muista, aikaisemmista kumppaneista. En näe tarvittavaa, sykähdyttävää kemiaa Claran ja uuden Tohtorin välillä. Danny Pink on uutena hahmona tylsä kuin suolaton aamupuuro. Kaipasin kauteen isompaa tarinalinjaa, ja olisin halunnut nähdä Missyä enemmän. (Loistava Missy!) Mukana on muutamia oikein hyviä jaksoja, mutta kokonaisuus on harvinaisen laimea Doctor Who:ksi. Pidän kaksiosaisesta finaalista, ja minusta tuntuikin, että kausi alkoi vasta siitä, vaikka siihen se jo loppui. Näin ollen, kahdeksas kausi on minulle selvästi heikoin kausi. Mutta muistakaa se, että Doctor Who on kuin Stephen King: heikompi tuotos voi olla parempi kuin monen muun häikäisevin hetki!

4. Entä ne parhaat? Tämä on vaikeaa. Mutta sanoisin, että kaudet neljä, viisi ja kuusi ovat suurimpia suosikkejani. Yksi, kaksi, kolme ja seitsemän ovat heti kintereillä.         

5. Myös Tohtorien kumppaneiden laittaminen järjestykseen on hankalaa. Helpoin asia on sanoa se, kuka on vähiten mieluisin kumppani, ja se on Clara. Hän on oikein nätti ja kiva ja suloinen ja söpö ja kaikkea, mutta hän on jäänyt minulle pelkäksi koristeeksi. En ole kiinnostunut hänestä, vaikka pidän hänestä. Outoa, eikö totta? Tänään, tällä mielellä, tällä tuulella, ykkössuosikkini on Donna Noble. Hänen jälkeensä tulevat the Ponds, Amy ja Rory, sitten Rose Tyler ja lopuksi Martha Jones. Marthasta pidän paljon enemmän kuin Clarasta. Sivuhahmoista River Song ja Jack Harkness ovat lyömättömiä.

6. Tästä saattaa tulla pisin postaus ikinä, mutta ei se haittaa, onneksi meillä on Tardis, jolla voi lennähtää ajassa taaksepäin.

7. Olen seikkaillut viime aikoina useaan otteeseen nettimaailmassa Who:n parissa, lukenut arvosteluja, katsonut videoita, etsinyt kuvia jne. Törmäsin ensimmäistä kertaa sellaiseen asiaan, että sarja luokitellaan ulkomailla children´s show:ksi. Ooh! Vihdoin selvisi, miksi olen niin viehättänyt tästä sarjasta. Koska olen ikuinen lapsi. I´m the Irene. I´m a writer. I´m from the planet Earth. I´m 33 years old and I´m the woman who will always cherish her inner child. You got a problem with that?Alkuperäinen repliikki menee näin: I'm the Doctor. I'm a Time Lord. I'm from the planet Gallifrey in the constellation of Kasterborous. I am 903 years old and I'm the man who's gonna save your lives, and all six billion people on the planet below. You got a problem with that? (Christmas Special 2007: Voyage of the Damned) 

8. Lisää lempisitaatteja! (Niitä on noin miljoona. Varoitan.) 

Allons-y! Geronimo! Fantastic! (10. 11. ja 9. Tohtori)

Planet Earth. This is where I was born. And this is where I died. The first nineteen years of my life, nothing happened. Nothing at all, not ever. And then I met a man called the Doctor. A man who could change his face. And he took me away from home in his magical machine. He showed me the whole of time and space.I thought it would never end. (Rose Tyler)


People assume that time is a strict progression of cause to effect, but, actually, from a non-linear, non-subjective viewpoint, it's more like a big ball of wibbly-wobbly... timey-wimey... stuff. (10. Tohtori)


I travelled across the world. From the ruins of New York, to the fusion mills of China, right across the radiation pits of Europe. And everywhere I went I saw people just like you, living as slaves! But if Martha Jones became a legend then that's wrong, because my name isn't important. There's someone else. The man who sent me out there, the man who told me to walk the Earth. And his name is the Doctor. He has saved your lives so many times and you never even knew he was there. He never stops. He never stays. He never asks to be thanked. But I've seen him, I know him... I love him... And I know what he can do.  (Martha Jones)


The Library. So big it doesn't need a name, just a great big "The". (10. Tohtori)

Spoilers. (River Song.)


When you run with the Doctor, it feels like it'll never end. But however hard you try you can't run forever. Everybody knows that everybody dies and nobody knows it like the Doctor. But I do think that all the skies of all the worlds might just turn dark if he ever, for one moment, accepts it. (River Song.)


Do you wanna come with me? 'Cause if you do, then I should warn you — you're gonna see all sorts of things.Ghost from the past. Aliens from the future. The day the Earth died in a ball of flame. It won't be quiet, it won't be safe, and it won't be calm. But I'll tell you what it will be: the trip of a lifetime! (9. Tohtori)


The thing is, Adam, time travel is like visiting Paris. You can't just read the guidebook, you've got to throw yourself in! Eat the food, use the wrong verbs, get charged double and end up kissing complete strangers! Or is that just me? (9. Tohtori)


Rose, before I go, I just want to tell you you were fantastic. Absolutely fantastic. And do you know what? So was I! (9. Tohtori)

You know when you see a photograph of someone you know, but it's from years before you knew them. It's like they're not quite finished; they're not done yet. Well, yes, the Doctor's here. He came when I called just like he always does, but not "my" Doctor. Now, my Doctor, I've seen whole armies turn and run away, and he'd just swagger off back to his TARDIS and open the doors with a snap of his fingers. The Doctor in the TARDIS. Next stop: everywhere. (River Song.)


Well, I died, and turned into a Roman. It's very distracting. (Rory Williams.)


Easier said then done. It's like, I had that one day with you, and I was going to change. I was going to do so much - Then I woke up the next morning, same old life. It's like you were never there. And I tried. I did try. I went to Egypt. I was going to go barefoot and everything. And then it's all bus trips and guidebooks and "don't drink the water", and two weeks later you're back home. It's nothing like being with you. I must have been mad turning down that offer. (Donna Noble.)


You know when sometimes you meet someone so beautiful — and then you actually talk to them and five minutes later they're as dull as a brick; but then there's other people. And you meet them and you think, "Not bad, they're okay," and when you get to know them ... their face just, sort of, becomes them, like their personality's written all over it, and they just — they turn into something so beautiful. Rory's the most beautiful man I've ever met. (Amy Pond)

I just want you to know, there are worlds out there, safe in the sky because of her. That there are people living in the light, and singing songs of Donna Noble. A thousand, million light years away. They will never forget her — while she can never remember. … But for one moment... one shining moment... she was the most important woman in the whole wide universe. (10. Tohtori)


Hello. I´m the Doctor. Basically... run. (11.Tohtori)

Bow ties are cool. (11. Tohtori) Tämä on nykyään minun elämäni tunnuslause. Niin kauan kun bow ties are cool, everything is cool. Ja ne ovat cooleja aina!


All of time and space; everywhere and anywhere; every star that ever was. Where do you want to start? (11. Tohtori)


Oh, look, a big mining thing. Oh, I love a big maining thing. See? Way better than Rio. Rio doesn't have a big mining thing.  (11. Tohtori)


Never ignore coincidence. Unless, of course, you’re busy. In which case, always ignore coincidence. (11. Tohtori)

The way I see it, every life is a pile of good things and bad things. The good things don’t always soften the bad things, but vice versa the bad things don’t always spoil the good things or make them unimportant. And we definitely added to his pile of good things. (11. Tohtori)

It's funny, I thought, if you could hear me, I could hang on, somehow. Silly me. Silly old Doctor. When you wake up, you'll have a mum and dad, and you won't even remember me. Well, you'll remember me a little. I'll be a story in your head. But that's OK: we're all stories, in the end. Just make it a good one, eh? Because it was, you know, it was the best: a daft old man, who stole a magic box and ran away. Did I ever tell you I stole it? Well, I borrowed it; I was always going to take it back. Oh, that box, Amy, you'll dream about that box. It'll never leave you. Big and little at the same time, brand-new and ancient, and the bluest blue, ever. (11. Tohtori) 

The universe is big, it's vast and complicated, and ridiculous. And sometimes, very rarely, impossible things just happen and we call them miracles. And that's the theory. Nine hundred years, never seen one yet, but this would do me. (11. Tohtori)


So that was the year of the slow invasion, when the Earth got cubed and the Doctor came to stay. It was also when we realised something the Shakri never understood. What cubed actually means. The Power of Three. (Amy Pond)


I walked away from the Last Great Time War. I marked the passing of the Time Lords. I saw the birth of the universe, and I watched as time ran out, moment by moment, until nothing remained. No time, no space – just me. I've walked in universes where the laws of physics were devised by the mind of a madman. I've watched universes freeze and creations burn. I have seen things you wouldn't believe. I have lost things you will never understand. And I know things. Secrets that must never be told, knowledge that must never be spoken, knowledge that will make parasite gods blaze! SO, COME ON, THEN! TAKE IT! TAKE IT ALL, BABY! HAVE IT! YOU HAVE IT ALL!! (11. Tohtori)


Sometimes it's like I've lived a thousand lives in a thousand places. I'm born, I live, I die. And always, there's the Doctor. Always I'm running to save the Doctor. Again and again and again. And he hardly ever hears me. But I've always been there. (Clara Oswald)


The first face this face saw. We all change. When you think about it, we're all different people all through our lives, and that's okay, that's good, you gotta keep moving, so long as you remember all the people that you used to be. I will not forget one line of this. Not one day. I swear. I will always remember when the Doctor was me. (11. Tohtori) Ehdoton suosikkisitaattini tällä hetkellä, katkeransuloinen, sydäntä särkevä ja kuitenkin niin ihana.) 

9. Suosikkijaksojani on myös kauhea määrä! Mutta mainitsen pari joka kaudelta: The Empty Child, The Long Game (kausi 1), The Girl in the Fireplace, Army of Ghosts (kausi 2), Blink, The Sound of Drums (kausi 3), Silence in the Library, Turn Left (kausi 4), The Eleventh Hour, The Pandorica Opens (kausi 5) (Välihuomautus: tämä on mahdotonta!), The Impossible Astronaut, The Girl Who Waited (kausi 6), The Power of Three, The Angels Take Manhattan (kausi 7), Flatline, Dark Water (kausi 8). Mutta kuten tuolla keskellä huutelin, tämä on mahdoton tehtävä, sillä Matt Smithin kausilta käytännössä joka jakso on minulle lempijakso. ( I know I´m such a fangirl.)     

10. Vaikka kahdeksas kausi ei ole mielestäni niin hyvä kuin aikaisemmat kaudet, odotan silti innoissani jouluspesiaalia. Se tulee Suomen televisiosta 28.12, ja se on ehdottomasti minun jouluni kohokohta. En voi uskoa, että siitä kun Matt Smith lähti - tähän pulleita kyyneliä ja juokseva, punainen nenä - tulee kuluneeksi vuosi. The Time of the Doctor ja The Doctor, The Widow and The Wardrobe ovat tärkeimmät joulujaksoni. Pidän kyllä kaikista muistakin.

11. Miksi sitten Doctor Who on minun ohjelmani? (Sen lisäksi, että se on ilmeisesti lastenohjelma. Välillä yllättävän synkkä lastenohjelma.) Koska Doctor Who:ssa on taikaa. Koska Doctor Who on ohjelma, joka saa uskomaan, että se on totta. (Se on, eikö niin? Odottelen täällä kaivon reunalla istumassa, kumisaappaat jalassa, Tohtoriani saapuvaksi, joko tulet, raggedy man? Or any man?) Se itkettää ja naurattaa, se vie mukanaan, se saa uskomaan ihmeisiin, se ihastuttaa upealla musiikillaan, se näyttää sinisistä sinisimmän, se uskoo minuun ja sinuun, se on seikkailu, jota universumi tarvitsee. Ja minä menen mukana.        

Loppuun vielä mahtava video. Olen saattanut katsella tämän muutaman kerran. Ja anteeksi, ettei missään ollut mitään järkeä. Siis mikäli onnistuit selviämään tänne asti.

PS. Cardiffin kuvat ovat siskoni ottamia ja hänelle kuuluvia. Kiitos sisko kuvista, love you!

PPS. Pitäisikö muuttaa blogin nimeksi Kingiä, kahvia ja Tohtori?