.

.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Parrasvaloihin kadonneet




Luettu kirja: Varamies Otava 2014 Alkuteos: The Understudy (2005) Sivumäärä: 368

Kenelle: Lupsakkaa viihdekirjaa etsiville, brittihuumorin ystäville, kommellustarinoita janoaville.

Miksi: Menin kirjastoon ilman suunnitelmaa, ja minulla oli tunne, että olen lukenut kaikki maailman kirjat. (Tiedätte varmasti tuon tunteen?) Sovituksen lisäksi päätin palata vanhan tutun pariin. 

Kirjailija: Brittiläinen David Nicholls,englantia ja draamaa opiskellut herra, joka on myös käsikirjoittaja. Esikoisteos Kaikki peliin ilahdutti, ja suosittu, elokuvanakin tunnettu Sinä päivänä ihastutti allekirjoittanutta. Varamies on herran toinen romaaani, ja uusin tulokas, Yhtä matkaa, on ilmestynyt tänä vuonna.

Mistä kertoo: Näyttelijä Stephen C. McQueen on ikuinen varamies. Aviolitto on päättynyt kolmikymppisenä, oma tytär on hienosteleva nirppanokka, työura junnaa paikoillaan, oma koti on läävä, jossa ei ole jääkaappia, ei mene hyvin, ei, Stephen! Stephenillä on pieni (tosi pieni) rooli näytelmässä, jonka pääosaa esittää SUPER-HOT-SUOSITTU-OMG Josh Harper, joka pieree ruusun terälehtiä ja ryöhtäilee Beethovenin pianosonaatteja. Mutta Steve on Joshin varamies, tuuraaja, mikäli itse Walking SexMachine of The Year estyy pääsemästä näytökseen. Saako Stephen mahdollisuuden astua parrasvaloihin jonain päivänä? Entä löytyykö säpinää naisrintamalla, vai viekö Josh Harper kaikki maailman naiset?

Tunnelma: Reipas, hupsutteleva, kaunistelematon, kaksipuolinen, ripaus glamouria ja ojan pohjaa, menevää sanailua, kirja kuin elokuva, meheviä kohtauksia.  

Kirjailijan ääni: Sujuvasanainen ja nokkela Nicholls viihdyttää. Häntä on helppo kuunnella, huulen heitto on luonnollista, hän ei rakenna monimutkaisia juonikuvioita, vaan antaa asioiden mennä omalla painollaan. Nichollsissa on aitoutta, vaikka joissakin kohtauksissa on pienen pientä laskelmoinnin makua, ai että tämä näyttäisi hyvältä valkokankaalla romanttisessa komediassa. Vaikka ei siinä ole mitään pahaa. Nichollsista paistaa käsikirjoittajamaisuus, mikä tulee ilmi varsinkin dialogipainoitteisessa tekstissä.

Tarina:
Kliseinen ja ennalta arvattava, mutta mitä se haittaa, en jaksa aina nipottaa. (Lopussa tarina välttää onneksi kaikista kliseisimmän vaihtoehdon.) Sitä paitsi Nicholls tekee asiansa tyylillä, omanlaisella ja vetävällä sellaisella. Tarina ei anna huikeita elämyksiä, mutta mukavia, pikku tuokioita hymyn kera, ja joskus me tarvitsemme sellaisia hetkiä. 

Henkilöt: Asiansa ajavia, sopivan rosoisia, mutta joista puuttuu se jokin, että heihin kiintyisi. Heidän kuulumisistaan on silti kiva lukea, vaikka he eivät tule lähelle. 

Lainattua: Ja nyt Stephen itsekin sai ansaita elantonsa teeskentelemällä, ja tilaisuuden tullen hän myös nautti siitä. Tietenkin hän oli tietoinen siitä, että näyttelijän ammatti oli huolestuttavan itsekeskeinen. Joskus häntä suorastaan nolotti, tai peräti hävetti, olla mukana niin typerässä, pinnallisessa ja jonninjoutavassa touhussa. Mutta hän koki vahvasti, että parhaissa esityksissä oli jotakin aitoa: taitoa ja jopa taidetta.

Kirjanmerkit: Kolme

Epämääräisiä huomioita kirjan ulkopuolelta:
Katsoin jokin aika sitten elokuvasovituksen kirjasta Piiat. Pidin elokuvasta (jos antaisin tähtiä, niin kolme ja puoli) ja siitä, että se on hyvin uskollinen kirjalle, mutta se ei aivan tavoittanut minusta kirjan tunnelmaa. Miss Celia on elokuvassa oikeastaan juuri sellainen kuin olin kuvitellut, ja minua hieman harmitti, että Minnyn ja Miss Celian ystävyys jäi elokuvassa turhan vähälle huomiolle. Mutta hyvä elokuva! Me like it! 

4 kommenttia:

  1. Olen ihan samaa mieltä: välillä ihminen kaipaa ja tarvitsee juuri sellaisia hetkiä, "mukavia, pikku tuokioita hymyn kera". Tämä on hyllyni ainoa vielä lukematon Nicholls, ja aion lukea sen jossain sopivassa vaiheessa, kun kaipaan juuri tuollaista mukavaa pikku tuokiota. Luin taannoin sen uusimman suomennetun (Yhtä matkaa), ja se on ollut minulle ehdottomasti paras miehen kirjoista. En odota tältä aivan yhtä huikeaa lukukokemusta, mutta juuri sellaista pikkumukavaa. :)

    Ja otin lopun muistutuksena itselleni ("lue Piiat!"), joten kiitos! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nichollsin kirjoissa on jotakin hellyttävää. =D Luen varmasti tuon uutukaisenkin, kunhan sen kanssa tapaamme. Hauska kuulla, että se vakuutti sinut, minä pidän yhä Sinä päivänä- teosta parhaana. Tosiaankin sopiva tuokiokirja tämä Varamies! =D

      Ole hyvä, Piiat on kyllä hieno, se on jäänyt hyvin mieleen. Toivottavasti tykkäät! =D

      Poista
  2. Tulipas kumma himo lukea Nichollsia nyt heti ja äkkiä! Sinä päivänä oli aikoinaan ihan ok, mutta siitä on jäänyt jtain sellaista elämään, etten ole vielä hyvästellyt kirjailijaa. Joskus tällaiselle kirjalle on aikansa ja paikkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nicholls on kyllä ihan lemppareita viihdekirjailijoista. Jospa sinäkin vielä palaat herran pariin! =D

      Poista