.

.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Sähköä ilmassa


Luettu kirja: Herääminen Tammi 2015 (arvostelukappale) Alkuteos: Revival (2014) Sivumäärä: 368

Kenelle: Niille, jotka uskaltavat. Ja niille, jotka eivät uskalla.
 
Miksi: Koska Stephen King.

Kirjailija: Olemme puhuneet hänestä noin miljoona kertaa (toinen miljoona ei tietenkään ole pahitteeksi), että lienee parasta jättää esittelyt vähemmälle. Toisaalta, tässä on mies, joka ei paljon esittelyjä kaipaa. 

Mistä kertoo: Kirjassa seurataan Jamie Mortonin ja pastori Jacobsin välistä yhteyttä, joka viriää Jamien ollessa pikkupoika. Pastori on jo tuolloin sangen kiinnostunut sähköstä. Miten pitkälle kiinnostus menee vuosien kuluessa, tragedian ja uskon menetyksen jälkeen? Jamie kokee omia kasvukipujaan varttuessaan ja huomaa, että hänen ja pastorin tiet kohtaavat kerta toisensa jälkeen. Mikä on hänen osansa pastorin salaisissa kokeissa?

Tunnelma: Kiihkeä, jossa sopivasti rauhallisuutta ja suvantoa, ajatuksia herättävä, spekuloiva, aitoa elämää, johon sekoittuu mystiikkaa, tarina, jossa soi taustalla rennon letkeä musiikki samalla kun sorkitaan ahdistavia asioita.

Kirjailijan ääni: Pidän kovasti Kingin uusimmista kirjoista. (Ja vanhemmista myös, totta kai.) Kirjoittaminen on sujuvaa, elämän makuista, välillä ironista ja huumorin veistä vilauttavaa, iholla sykkii arpinen hymy. King kirjoittaa synkistä asioista, mutta hän ei koskaan unohda valoa. Aina on valoa, aina on toivoa. Elämänkokemus näkyy herran tekstissä kaikkialla, hän muistelee henkilöhahmojensa kautta, tuo kuusikymmentäluvun eteesi aivan kuin se olisi ollut eilen, kertoo ja iskee tarinaa, koska sellainen hän on, suuri tarinan kertoja. Siksi me rakastamme häntä. Hän tekee mielikuvituksesta totta. Vai onko totta mielikuvitusta? 

Tarina:
Mielenkiintoinen paketti, joka pitää otteessaan. Se ei etene vauhdikkaasti, mutta ne sivupolut, joilla King vierailee, tukevat tarinaa hienosti. Tämä tarina on paljon muutakin kuin pelottelua. Kingin rakkaus musiikkiin hehkuu tarinasta ihanalla tavalla, kuin keväthangen kimallus. Lohduton ja lohdullinen kulkevat tässä kertomuksessa käsi kädessä.  

Henkilöt: Jamie on melko tyypillinen Kingin hahmo, vaikeuksien kautta voittoon- tyylinen mies. Pidin hänestä, sympaattinen, fiksu mies, jonka kanssa seikkailee mielellään. Pastori Jacobsin pakkomielle ja tietynlainen hulluus kuvataan niin kuin pitääkin, onnistuneesti, uskottavasti. Sivuhahmoissa on ytyä, aivan kuten Kingin hahmoissa useasti on, sillä herra osaa muutamalla yksityiskohdalla tai puhetyylillä tehdä lihaisia hahmoja, kuin sormia napsauttamalla. 

Lainattua: Äiti, isä ja herra Jacobs istuivat etukuistilla sillä aikaa, kun taistelu riehui, joivat jääteetä ja puhuivat kirkon asioista - isä oli kuten sanottua diakoni ja äitikin alidiakonissa, ei siis korkein diakonissa mutta toiseksi korkein. Olisitpa nähnyt, miten hienoja hattuja hänellä siihen aikaan oli. Takuulla toistakymmentä. Me olimme silloin onnellisia.

Kirjanmerkit: Neljä.
 
Epämääräisiä huomioita kirjan ulkopuolelta:
Luin jokin aika sitten Tohtori Kuka ja luolahirviöt- kirjan, jonka löysin kotikirjastoni kätköistä aikoja sitten. En jaksanut blogata siitä. Oli hassua lukea Tohtorista! Kirja on seitsemänkymmentäluvulta, ja siinä on loppujen lopuksi aika vähän itse Tohtoria. Mutta tulipa luettua! Nettimaailma väsyttää ja kyllästyttää minua tällä hetkellä tosi paljon, joten jos bloggauksia ei kuulu eikä näy (enkä jaksa kommentoida blogejanne), se johtuu siitä. Namaste!

6 kommenttia:

  1. Pittä lukia, muru, pittää lukia :D Vielä enemmän odotan Kingin kesällä ilmestyvää teosta, sehän lienee enemmän psykologista kauhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla. =D Juu, minäkin huomasin, että Joylandista on tulossa suomennos, kiva, kiva, en kyllä nyt muista yhtään, että mistä siinä onkaan kyse. =D

      Poista
  2. Oi, tämä kuulostaa hyvältä Kingiltä! Kansikin on iskevä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sopii sinulle, jos luet kirjan. Kansi on hieno. =D

      Poista
  3. Sain tämän ihanuuden joululahjaksi, tai siis se saapui vasta joulun jälkeen, mutta kuitenkin joululahja se oli (jopa tässä jaarittelen). Piti vähän ihastella ja silitellä kirjaa ennen vitriinikaappiin laittoa (siellä sillä on hyvä olla, muiden Kingien seurassa). Tuntuu kieltämättä väärältä säilöä aarretta lukemattomana, mutta muutama vanhempi Kingin kirja on vielä lukematta. Tänä vuonna taidan ottaa herran tuotannon teholukuun, olisi mahtava päästä lukemaan Kingit aina tuoreeltaan :) Kiva, että tykkäsit Heräämisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno joululahja, toden totta! Olet sinä kuitenkin pikkuhiljaa saavuttanut näitä uudempia, ja äkkiäkös tuota hurautat ajan tasalle, jos otat oikein teholukua. Tämä on hyvää tätä uutta King-tasoa mielestäni. Vanhoja tekisi taas mieli lukea! =D

      Poista