Tyttö, joka putosi kanin koloon

 

Luettu kirja: Linnuntietä Keltainen kirjasto 2004. Alkuteos: The Way the Crow Flies (2003) Sivumäärä: 851

Kenelle: (Kaikille!) 60-luvun ystäville, suuria tarinoita ja kerronnan riemua janoaville, hyvää draamaa arvostaville, myös pientä jännitystä draaman keskellä toivoville.  

Miksi: Joskus taannoin luin tästä kirjasta jonkun blogista, en muista kenen. Laitoin kirjan mieleeni. Menin kirjastoon, en edes muistanut kirjan olemassa oloa, kunnes satuin huomaamaan sen hyllyssä, poimin sen käteeni ja muistin, että hittolainen, tässä on muuten se eräs kirja, jonka haluan lukea. Niin me sitten lensimme yhdessä linnuntietä kotiin. Koska me voimme.   

Kirjailija: Kanadalainen Ann-Marie MacDonald, joka on tosin syntynyt Saksassa Kanadan ilmavoimien tukikohdassa, sillä hänen isänsä työskenteli siellä. MacDonald on monipuolinen lahjakkuus; hän on kirjoittamisen lisäksi menestynyt näyttelijä. Hän on kirjoittanut kaksi romaania, joista esikoisteos Fall on Your Knees (Armon yö) ilmestyi vuonna 1996. Häneltä sujuu myös näytelmäkäsikirjoittaminen.   

Mistä kertoo: McCarthyn perheestä 60-luvun Kanadassa, erityisesti noin yhdeksänvuotiaasta Madeleinesta, sekä hänen isästään Jackista. Perheen kotiäiti Mimi ja Madeleinen isoveli Mike saavat tarinasta pienoisen siivun. Perhe muuttaa Saksasta takaisin Kanadan varuskuntaan. Jack on ilmavoimien entinen lentäjä, joka on Centralian varuskunnassa korkeassa asemassa. Maailmalla kuhisee kylmä sota. Jack ajautuu mukaan poliittisiin salaisuuksiin. Mikä on salaisuuksien hinta, ja kuinka kauan sitä pitää maksaa? Samaan aikaan Madeleine, raisu poikatyttö, aloittaa koulunkäynnin uudessa koulussa, ja tutustuu uusiin ystäviin. Onko koulunkäynti pelkkää perhosia ja jäätelöä, oppimisen iloa?  

Tunnelma: Vangitseva, intiimi, kirja, joka tuo 60-luvun niin lähelle aivan kuin se olisi ollut eilen, kauniin surullinen, ronskisti kertova, cocktail-tarjotin, jolla on niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, valitse omasi, maistele ja nauti, mutta älä huoli, voit ottaa toisen, ja kolmannen ja niin edelleen, elämänmakuinen, tarinan kerronnan juhla, lapsien maailma, joka on niin elävä, että naurun ja lyijykynän painautumisen kouluvihkoon pystyy kuulemaan.   

Kirjailijan ääni: Mikä kertoja! Tarkkanäköinen nainen, joka kirjoittaa maisemat hengittäviksi olennoiksi, nainen, joka leikittelee, pallottelee lempeällä otteella, silittelee tennispallon pintaa kuin eläimen karvaa, kunnes antaa mäjähtää, sivaltaa mailalla, pallo uppoaa karuun erämaahan. Nainen, joka näkee maailman auroina, väreinä, jotka syntyvät, väreinä, jotka hiipuvat, satujen väristyksinä, nainen, joka kertoo aikuisten tarinaa, mutta johon hän kietoo sadunomaista kultalankaa. Nainen, joka tekee tunteista käsinkosketeltavia, vertauskuvista leijuvia ja painavia, ilmapalloja, jotka kohoavat taivaisiin, lyijysadetta, joka putoaa niskaasi. Nainen, joka saa lukijan pakahtumaan, repimään lauseiden harmoniaa sormistaan kuin hämähäkinseittejä. Nainen, joka puhuu draamaa, johon hän valelee huumoria, kuin hyvän, mehevän paistin päälle kastiketta, ja ah, kylkeen viikunahilloa ja oman perheen seura, sellaista on, kun loistelias kirjailija esittää sonettinsa.  

Tarina: Hyvät ihmiset, oletteko te lukeneet tämän kirjan? Olen vaikuttunut. Hämmästyttävän upea tarina, joka on kerrottu erittäin taitavasti. Tarina, joka on rakennettu täydellisesti, jokainen palikka on kohdallaan, liimattu tiukasti paikoilleen. Tarina, jossa on ihailtavan monta ulottuvuutta. Tässä on kirja, jonka syliin haluaa heittäytyä, jonka parissa haluaa käpertyä nojatuolin nurkkaan, kirja, joka on kuppi kuumaa teetä ja kerrosvoileipä, kirja, joka aiheuttaa lukijassa monia, ristiriitaisia tuntemuksia, välillä itkettää, välillä naurattaa. (Ainakin tätä lukijaa.) Yli kahdeksansataa sivua makeaa, ja lopussa, huulilla viipyy katkeransuloinen aromi. Miten kaunis, miten kiehtova, miten haikea, ei, ei, loppuiko se? Tarina, joka on kylpyammeellinen lämmintä vettä ja ruusunlehtiä, tarina, jonka pohjalla voi olla vaikka mitä, tarina, josta ei halua nousta, koska pelkää, että sen jälkeen palelee, eikä pyyhettä ole missään. Tarina, joka on omalla tavallaan verkkainen, mutta jossain on aina jokin koukku, johon voi tarttua. Ainoa miinus liittyy nimenomaan tähän, koskien kirjan alkupuolta; politiikkaa ja kylmän sodan vatvomista on hivenen liikaa minun makuuni. 
 
Henkilöt: Madeleine on unohtumaton henkilö, niin lapsena kuin aikuisena. Suurin osa kirjasta on onneksi hänen kertomaansa. Jack on hyvä hahmo, jonka avulla muotoutuu myös kaunis kuva isyydestä. Täydellinen kotirouva Mimi jää syrjään, mutta kyllä hänestäkin tulee lihaa ja luuta, ainakin kumihanskoja ja esiliinoja, ellei muuta. Mike on pienoinen arvoitus, jonka uskoisin olevan tarkoituksellista. Paljon sivuhenkilöitä, jotka tekevät työnsä moitteetta.

Lainattua: Jos muuttaa vähän väliä, ei voi osoittaa kartalta, mistä on kotoisin. Kaikki paikat, joissa on asunut, ovat vain paikkoja. Ei niistä ole kotoisin, on kotoisin tapahtumista. Ja ne ovat muistin kartalla. Sattumanvaraisia, kallisarvoisia tapahtumia vailla paikan kaapua, joka tukahduttaisi tiedon siitä, miten epätodennäköistä on olla olemassa. Syntymä on pienestä kiinni. Ilman kotipaikkaa ihmisen juuriksi kasvavat ajan halki hiljalleen vyöryvät tapahtumat. Tarinat sulautuvat toisiinsa. Sitä on kotoisin lentokoneen maahansyöksystä. Sodasta joka saattoi vanhemmat yhteen.
  Kerro se tarina, kokoa tapahtumat, kertaa niitä. Sillä lailla ne pysyvät hengissä. Muuten kudos rispaantuu langoiksi, jotka linnut poimivat pesäntekotarpeiksi. Toista, tai tarina hajoaa, eikä miehet kuninkaan, ei kuninkaamme ratsutkaan... Toista, ja pitele palasia varovasti, muuten tapahtumat leviävät kuin marmorikuulat puulattialle.

Kirjanmerkit: Viisi kirjanmerkkiä. (Aluksi mietin neljää ja puolta politikoinnin yms. takia, mutta ei se ole kirjailijan syy, että minä saatan pikkuisen pitkästyä sellaisen kanssa. Muuten mahtava kirja!)

Epämääräisiä huomioita kirjan ulkopuolelta: Heinäkuu! Kuka varasti kesäkuun? Hyvä luontoäiti, lupaan olla kiltti tyttö. Anna meille hyvä kuu. Kuu, joka saa unohtamaan kolean alkukesän. Kiitos!