Sateenkaaren tuolla puolen

Luettu kirja: Jonnekin pois Avain 2011. Alkuteos: So Much for That (2010) Sivumäärä: 535

Kenelle: Eeppisen, syvällisen draaman ystäville, väkevää avioliitto- ja perhekuvausta etsiville, rajua "in your face" kerrontaa kestäville. 

Miksi: Poikani Kevin pysäytti minut reilu vuosi sitten häikäiseväisyydellään, ja siitä asti kirjailija on ollut mielessäni. Meni kuitenkin näin kauan, ennen kuin poimin seuraavan teoksen lainattavaksi asti.

Kirjailija: Yhdysvaltalainen Lionel Shriver, kirjoittamisen ammattilainen, journalisti, kolumnisti sekä kriitikko, ja huippuna kaksitoista julkaistua romaania. Näistä on suomennettu (vain) neljä, joista uusimpana Jonnekin pois. Shriveriltä on ilmestynyt kaksi kirjaa viimeisen parin vuoden aikana, mutta niitä ei ole jostain syystä (ainakaan vielä) suomennettu.

Mistä kertoo: Amerikkalaisen unelman tuskasta, kahden ystäväperheen vaikeista elämäntilanteista: Shepherd Knackerin perheestä, johon kuuluvat vaimo Glynis ja teini-ikäinen poika Zach (sekä aikuinen, kotoa pois muuttanut tytär). Shep on haaveillut pitkään jättävänsä Amerikan ja sen tuomat velvollisuudet taakseen. Hän on kerännyt säntillisesti rahaa, Afrikka odottaa, nyt hän lähtee, viimein! Mutta Glynis-vaimo sairastuu erittäin vakavaan sairauteen, ja suunnitelmat menevät uusiksi, on jäätävä, on kestettävä oravanpyöräelämää, Toinen elämä saa odottaa, ja kauan kerätty raha alkaa upota Glynisin hoitokuluihin. Shepin ystävän ja työtoverin Jacksonin perheessä on jo totuttu sairastamiseen; teini-ikäisellä tyttärellä on tuiki harvinainen hermostosairaus. Vaimo Carol on tarmokas suorittaja, ja perheen toista tytärtä hyysätään, ettei tämä koe jäävänsä sisarensa varjoon. Perhe pärjää, vaikka hankalaa on, ja vaikka Jackson löytää jatkuvasti uusia epäkohtia amerikkalaisuudesta. Kunnes Jackson päätyy tekemään jotain sellaista, mikä saa avioliiton koetukselle...   

Tunnelma: Kriittinen, häijy, kylmä kuin talviaamu, raskaspilvinen, kohta tiputtelee lunta ja lujaa, tuulinen, lumimyrskyinen, hyökkäävä, provosoiva, ei juuri suvantovaiheita, muutamia lämmittäviä auringonpilkahduksia, säälimätön, armoton, loppuun asti painava, kuin karjuen, läpi tuiskun ja tuulen, pysytkö mukana?

Kirjailijan ääni: Mielellään yhteiskuntaa kritisoiva, suoran toiminnan nainen, joka toisaalta sortuu turhan usein pitkittämään tekstiään vain sen takia, että hän tietää ja on niin fiksu. Kirjassa Poikani Kevin tämä ei haitannut, sillä sen tarinan imu oli muuten niin valtaisa, mutta Jonnekin pois-kirjassa päälle liimattu höpinä on hiukan silmiinpistävää. Shriverin teksti on toki mukavan eloisaa ja pohtivaa, siinä on tiettyä särmää ja persoonaa, ja se on tarkoituksella lohdutonta ja synkkää, elämä on paha paikka, huutaa rivien väleissä kaikkialla. Shriver on makaaberin draaman kuningatar. Nainen, joka ei pelkää tahria itseään hevosen (tai ihmisen) sontaan, ja silti, hänessä on tiettyä eleganttisuutta, hän säilyttää aina tyylikkyytensä. Nainen, joka kasvattaa mustia kärhöjä huumorin puutarhassaan.  
 
Tarina: Jonnekin pois oli minulle vuoristorataa. Aluksi en millään päässyt tarinan sisälle, sillä en jaksanut kiinnostua kirjan teemoista, vaikka ne päällisin puolin vaikuttavat kiinnostavilta ja raastavilta. Lopulta sain kertomuksesta kiinni, hyppäsin vaunun kyytiin, mutta mukana oli monta mutkaa, nousua ja laskua, hidasta ja nopeaa tempoa, välillä pidin, välillä en, vaikka sinällään kirjaa on nopea lukea, eikä se väsytä, tai pitkästytä. Lopusta pidin suunnattomasti, ja se pelasti paljon. Tarinassa vuorotellaan Shepin ja Jacksonin näkökulmien välillä, ja myönnän, etten ollut kovin kiinnostunut Jacksonin perheen elämästä. Shep ja Glynis ovat kirjan sielu, vaikka Glynisin mietteitä on kirjassa vain aavistus. (Ja vaikka Glynis on käsittämätön narttu!)   
 
Henkilöt: Se, missä Gillian Flynn mielestäni epäonnistui vasta lukemassani Pahassa paikassa, onnistuu Shriveriltä vaivattomasti. Henkilöt ovat ärsyttäviä ja rasittavia, joista jokaista haluaisi käydä ravistelemassa hartioista, siis kuka h******i sinä luulet olevasi? He ovat joko läpeensä itsekeskeisiä tai saamattomia lahnoja, tai molempia. Mutta Shriver saa heidät eloon, saa heidän ärvyttävyytensä menemään ihon alle, viiltämään lukijasta nahkasuikaileta, nam, nam, keitetään niistä soppa! Hahmojen sisälle menevä kirjailijatar, joka fileeraa heidät auki, jotta me voimme katsoa heidän sisuskalujaan.

Lainattua: Shep oli kuvitellut, että kun Glynis tajuaisi millaisen haasteen Shep oli heittänyt sohvapöydälle, hänen ilmeensä synkkenisi, muuttuisi vakavaksi tai vääntyisi valppaaksi ja epäluuloiseksi kuin taisteluun valmistautuvalla. Sen sijaan hän näytti hiukkasen huvittuneelta. Shep oli tottunut irvailuun Remontti-Kunkku Randyssa ("juu, ihan varmaan olet lähdössä Afrikkaan, heti tai kohta sen jälkeen, ja Meryl Streepin kanssa"), ja joskus hän oli yhtynyt leikinlaskuun vaikka samalla inhosikin itseään. Mutta kun hän näki Glynisissä vilauksenkin samasta säälivän hilpeästä kyynisyydestä, se oli kova pala. Hän oli tiennyt, ettei Glynis ollut enää innostunut hankkeesta, mutta sitä hän ei ollut uskonut, että tämän asenne oli muuttunut noin ilkeäksi.

Kirjanmerkit: Kolme kirjanmerkkiä.

Epämääräisiä huomioita kirjan ulkopuolelta: Kahden viikon tauko teki tehtävänsä, ja nyt olen palannut takaisin käsikirjoitukseni pariin. Loppu häämöttää! Näen jo maaliviivan! Kahden puun välissä lepattavan punaisen nauhan! Vielä minä sinne juoksen ja voitan kaikki! Niin, ja huh hellettä. Eilen oli +32 astetta. Ei huono. (Sillä Jorma Uotisen äänensävyllä.) Tänään +26 tuntuu melkein viileältä. (Siis, huom. melkein) Ja ai niin, Doctor Who! Kesä on pelastettu, kun voi katsoa Doctor Who:ta! Ja parasta (Yle on Jumala!) kaikesta, että uusi kausi näytetään Suomessa päivän viiveellä! Päivän!!! Wuhuu! Olen onnellinen kuin puolukka!