Herra Kingin kummitteleva sydän

Tein yli kolme kuukautta sitten löydön erään nimeltä mainitsemattoman kaupungin nimeltä mainitsemattomasta kirjakaupasta. Kyseessä olivat käytännössä "vie mukanasi ilmaiseksi" tyyliset alennusmyynnit, ja toki sellaisista pitää jotain napata mukaansa. Minä bongasin Lisa Rogakin toimittaman Stephen Kingin elämäkerran, ja vielä lontoon kielellä! Ei tarvinnut kauan miettiä, halusinko viedä kirjan mukanani. En ollut nimittäin lukenut herra Kingistä vastaavaa tällä tavalla, wuhuu, aika siistiä! King-tietous oli siihen asti ollut herran itsensä avaamaa, omien kirjojensa kautta, sekä lehdet ja internet ovat olleet tietenkin rakentamassa tätä tietopohjaa. Olen joskus aikaisemmin maininnut, että vaikka olen fani, en ole niin kova fani, että tietäisin kaiken ja muistaisin kaiken, en todellakaan. Nykyään taidan peräti muistaa herran tarkan iän. (66-vuotta. Eikö niin? Ja syntymäpäivä joskus syksyllä. Eikö niin?) Silti, tällainen elämäkertakirja herätti kiinnostukseni heti. Voisinko oppia jotain uutta kirjailijasankaristani?

Kirjan luin jo huhtikuussa, joten aikaa on vierähtänyt, mutta ajattelin säästää ajatuksiani kirjasta myöhemmälle, sopivaan väliin. Tällä hetkellä luen paksua kirjaa, jonka kanssa menee hyvä tovi, joten näyttää siltä, että sopiva väli on nyt!

Haunted Heart: The Life and Times of Stephen King käy läpi mestarikirjailijan vuosia, aloittaen lapsuudesta ja päätyen tuoreimpiin kuulumisiin. Kirjaa ei ole kirjoitettu suoraan Kingiä haastatellen, vaan toimittaja Rogak on tehnyt taustatyönsä käyttäen hyväkseen muita lähteitä. (Näin minä ymmärsin. Onneksi blogini luotettavuusprosentti on aina täysi sata!) Kingin elämä on ollut värikästä (mm. isättömyys, köyhähkö lapsuus kuin myös kirjoittajan uran alkuhetket, alkoholi- ja huumeongelmat, auto-onnettomuus), kuin hyvä tarina, mutta täyttä totta. Monesta elämän kääännekohdasta olisi lukenut mielellään lisää, mutta tahti on aika reipas, varmaan myös siksi, ettei herra King ole ollut itse mukana kirjan teossa. (Voi kuinka toivon, että hän kirjoittaisi joskus omat, kunnolliset muistelmansa! Kirjoittamisesta: Muistelmia leipätyöstä on toki olemassa, mutta minä haluan enemmän!) Ei edes Stephen King tullut maailmankuuluksi kirjailijaksi yhdessä yössä, vaan hänen piti tehdä paljon töitä sen eteen.

Kirjassa on paljon lainauksia herra Kingiltä. Mitä hän on jostain asiasta sanonut, ja ne ovatkin mielenkiintoista antia. Steve on oikeasti hauska ja kiehtova, älykäs ihminen! Olen aina pitänyt hänestä persoonana, en vain hyvänä kirjailijana. Ja se, miten kauniisti hän puhuu vaimostaan ja perheestään, ja miten hän on yhä, rikkaana ja kuuluisana, nöyrä ja jalat maassa oleva tyyppi, mies, joka on antelias ja paljon muita ajatteleva.

"You have to be a little nuts to be a writer because you have to imagine worlds that aren´t there," he said. "You´re hearing voices, you´re making believe, you´re doing all the things that we´re told as children not to do. Or else we´re told to distinguish between reality and those things. Adults will say, ´You have an invisible friend, that´s nice, you´ll outgrow that.´ Writers don´t outgrow it."

Allekirjoitan tämän. Olen pelkkiä pähkinöitä.

Haunted Heart sisältää kivaa nippelitietoa Kingin kirjoista; kirja kirjalta katsotaan, miten Kingin ura on edennyt. (Elokuva- ja tv-projekteja tutkaillaan siinä sivussa.) Mukana on paljon tuttua minunlaiselleni kingiläiselle, mutta myös sellaista tietoa, joka on minulle uutta. Esimerkiksi vuonna 1991 ilmestynyt Needful Things (Tarpeellista tavaraa 1992) oli ensimmäinen julkaistu kirja täysin selväpäiseltä Kingiltä. Kymmenen vuotta myöhemmin oli aika Dreamcatcher:in (Unensieppaaja 2001), joka sen sijaan oli ensimmäinen kirja auto-onnettomuuden jälkeen. Ja tiesittekö, että herra King kirjoitti The Eyes of the Dragon (Lohikäärmeen silmät 1987) kirjan tyttärelleen Naomille? Tämän faktan muistin etäisesti, mutta Haunted Heart palautti asian mieleeni. Miten suloisesti tehty tyttärelle! Se on erilainen King-kirja, mutta pidän siitäkin.

Kirjasta löytyy myös muutamia kuvia.

He had been addicted to cocaine for about eight years. "I was high for most of the eighties. It´s not terribly long time to be an addict, but it lasted longer than World War Two", he said. "And that´s how it felt a lot of the time. I didn´t hide my drinking, but I hid my drugs because right away I knew it was a problem.

Olen niin ylpeä tästä miehestä, että hän jaksoi taistella itsensä kuiville. 

Tässä hyvä esimerkki ennakkoluuloista, joita herra King saa toisinaan kohdata:

Case in point: One day Steve was in a grocery store in Sarasota when a woman approached him to tell him she was happy to meet him, but that she didn´t read his books or watch his movies because she didn´t like horror. He asked her what she did like, and she rattled off a list of movies including Shawshank Redemption.
  "I wrote that", he said.
  "No, you didn´t", she said. 
  "Yes, I did."
  "No, you didn´t."
  Steve excused himself to pay for his groceries.

Voi elämä, voisin siteerata Kingiä loputtomiin! Mutta parempi lopettaa tähän, ennen kuin huomaan kopioineeni koko kirjan.

Ihastukset tulevat ja menevät, mutta tosirakkaus pysyy. King on Tosirakkautta.

Haunted Heart: The Life and Times of Stephen King 2009 JR Books Great Britain
Sivumäärä: 310

PS. Ai niin, minun oli tarkoitus avautua tässä yhteydessä hieman lisää Hohdosta. Luin kirjan vuoden vaihteessa ja katsoin kirjaan perustuvan, Stanley Kubricin ohjaaman elokuvan myöhemmin talvella. Se ei ollut ensimmäinen kerta, mutta edellisestä katsomisesta oli monen monta vuotta aikaa. Nyt sain uutta perspektiiviä sekä elokuvaan että kirjaan. Elokuva on hyvä, mutta se ei ole loistava. Se on loppujen lopuksi sangen pinnallinen. Ja se näytteleminen! En ole koskaan ollut Jack Nicholsonin ystävä, mutta enemmän minua sieppasi naispääosaa näytellyt Shelley Duvall. Surkeaa näyttelemistä! Luin jostain, että Kubrick olisi vaatinut näyttelijöitään esiintymään sillä tavalla. Mielenkiintoista. Ohjaaja, joka halusi näyttelijänsä olemaan mahdollisimman huonoja. Dick Hallorannia esittänyt Scatmann Crothers oli ainoa, joka miellytti minua. Kirjan arvostus nousi silmissäni näin jälkikäteen, ja ymmärrän täysin herra Kingin närkästyksen elokuvan suhteen.