Maanalainen Bridget iskee jälleen

Sunnuntaina 20. lokakuuta 2013

Kello: 11.47 Siinä se on! Uusi Bridget Jones! Mahtavuutta. Ensitunnelmat kansista; valkoista, mustaa ja harmaata, pinkkiä. Täydellistä.

Kello: 11.49 Avaan kirjan. Minua jännittää. Muistanko yhä Helen Fieldingin, tuon mainion brittirouvan, jonka ensimmäisestä Bridget Jones-kirjasta on yli viisitoista vuotta aikaa? Toinen Bridget ilmestyi muutamaa vuotta myöhemmin, samoin pari leffaa, ja huippumenestyksensä jälkipyykissä Fielding huljuutti vielä Olivia Joulesta ja ylivilkasta mielikuvitusta. Sitten rouva katosi, lähes vuosikymmeneksi, mutta nyt Fielding on palannut. Bridget Jonesilla! Kun kuulin, että Fielding on kirjoittamassa uutta Bridgetiä, olin ällistyksestä mykkä. Olin kuvitellut, että Bridget ei palaa enää koskaan. Että Bridget on hieman kuin Raamattu Vanhoine ja Uusine testamentteineen; kolmatta osaa on turha odotella. Mutta ei! Fielding kaivautuu maan alta horroksestaan ja yllättää kolmannella osalla.

Tältä Bridget näytti ennen.

Kello: 11.52 Luen pari ensimmäistä sivua. Oletko yhä ystäväni, Bridget Jones? Olenko unohtanut sinut? Oletko sinä unohtanut minut? Oliko rakkautemme pelkkää nuoruuden harhaa? Ahaa, tuumaan, kun huomaan, että Fielding on yhä himputin nokkela ja hauska. Vauhdikas dialogi alkaa hyrrätä reippaasti kuin meno pillastuneiden sudenkorentojen tanhukisoissa. Mutta, mistä, oi mistä tämä Bridget Jones kertoo? Varmasti hirvenmetsästyksestä ja trigonometriasta.

Kello: 12.01 En ehdi lukea enempää. Pitää blogata Näkymättömästä sillasta! (Luojalle kiitos, että se loppui vihdoinkin.)

36 otettua valokuvaa (joista kaksi hyväksyttävää), yksi hirveän pitkä tekstiviesti, 165 senttimetriä pituutta varpaista päänuppiin (hyvä, en ole kasvanut enkä kutistunut), kymmenen todella aikuisten kynsilakalla lakattua kynttä, yksi astianpesukoneen tyhjennys, useita vatsalaukun täydennyksiä, yksi kävelylenkki kevätauringossa (mitä, onko nyt lokakuu?), muutamia innostuksen värähdyksiä uudesta Walking Dead -kaudesta, kaksitoista nenän niistämistä, kuusi köhäisyä, loputon määrä turhautuneita ajatuksia siitä, etten ole voinut treenata koko viikolla.

Kynsilakan sävy Todella aikuinen nainen

  
Kello: 18.17 Kahvihetki Bridget Jones - Mad About the Boyn seurassa. Alan lämmetä. Bridget on viisikymmentäyksivuotias. (!) Hänellä on kaksi lasta. (!) Hänellä on yhtä vilkas mieli kuin ennenkin. Hänellä on 30-vuotias toyboy. (!) Ja näillä kaikilla saattaa olla täitä. (!)

Maanantaina 21. lokakuuta 2013

Kello: 09.32 Kahviaaaa!!! Kummallinen kevättalvi vallitsee yhä keskellä syksyä. Joen pinta on jäätynyt. Minun järkeni on ikiroudassa kuin Siperia, sillä erotuksella, että Siperian routa sulaa joskus, järkeni ei koskaan. Kahviaaaa!!!

Kello: 09.45 Aah, kahvia. Rauhoitun. Siemailen kahvia, otan leipää ja puuroa lisukkeeksi, ja jatkan matkaani Bridgetin seurassa.           

Kello: 09.58 Mark Darcy on kuollut! Rukoilen hetken aikaa jonkin sortin jumalaa suojelemaan tarkemmin fiktiivisiä, kunnollisia puolustusasianajajia ja perheenisiä. Bridgetillä menee jo hiukan paremmin viiden vuoden jälkeen, mutta kappas, nyt palataan ajassa vuosi taaksepäin. Miten Bridgetillä pyyhki silloin?

Kello: 10.15 Huonosti. Bridget on surunmurtama, epätoivoinen leski ja kilojakin on päässyt kertymään liikaa. Ystävät ovat huolissaan. Bridget päättää mennä lihavuusklinikalle, missä lady onkin yllättäin sorjemmasta päästä. Dieetti alkaa.

Kello: 10.20 Dieetti puree. Ei pure. Puree se. Ei muuten pure. Puree! Hurraa!

Kello: 10.28 Sosiaalinen media on kryptinen arvoitus. Erittäin totta. Samaistun täysin Bridgetiin. On suorastaan uskomatonta, että minulla on blogi, ja että blogillani on Facebook-sivut. (Facebookin tottelemattomuus tosin hämmentää minua jatkuvasti.) Hah, olen kokeillut Twitteriä aikoja sitten! Silloin kun se oli Suomessa vielä vauvantossuissa. Olin tosi cool ja twiittailin englanniksi maailman kanssa. Kunnes kyllästyin. Mikä hitto on Whaaatssssssuuuuuppppppzzzzzz? Tai jotain sinnepäin. Instagram, jes, sen minä tiedän. Sekä Pinterestin, mutta mihin Bridget on unohtanut sen? (Muistutettakoon, että Bridget on 51- vuotias ja minä olen... kröhöm... 32- vuotias.)

Kello: 10.31 Bridgetin pitää saada mies! Aviomies on ehkä kuollut, mutta ei naisen tarvitse näivettyä kuin viinirypäle ruttuiseksi rusinaksi. Helen Fieldingin huumori uppoaa minuun kuin jalka lumihankeen. Hymyilyttää kaiken aikaa. Ihanaa, tunnen oloni keveäksi, Näkymättömän sillan raskaus kaikkoaa, olen höyhen ja ilmapallo, maitohorsman haituva tuulessa. Fielding ei ole taiteellisen kaunokirjallisuuden suurlähettiläs, mutta ei hänen tarvitsekaan. Hän on aito, räiskyvä, sopivasti arkinen täti, joka jyllää eteenpäin sukkelana jokapaikanhöylänä; hän on kuin särmikäs perheenäiti - kuten Bridget - jolla on tusina jonglööripalloja ilmassa, ja jollain ihmeen kaupalla hän onnistuu nappamaan ne takaisin otteeseensa. Pari palloa tosin saattaa olla käärityn housunlahkeen kolossa, mutta silti, tallessa, mitään ei pyöri pitkin lattiaa.

Yksi vaivalloinen treeni (perinteinen tauon jälkeinen "tunnen oloni vanhaksi mummoksi"- treeni), yksi valtava annos meksikolaista jauhelihakeittoa (jolla olisi ruokkinut pienen afrikkalaisen kylän), yksi katastrofaalinen tukka (joka on toisaalta aika mahtava, mutta liian itsenäinen)

Kello: 16.04 Muistutus itselleni: Älä kerro koko juonta tässä psykedeelisen ilmiömäisessä arviossani. 

Kello: 16.42 Yritänkö kenties tehdä tästä arviosta kaikkien aikojen pisimmän? Toinen muistutus itselleni: Muista lopettaa ajoissa. Toisaalta, en ole koskaan osannut lopettaa ajoissa. Mietin, että haluaisin julkaista oman kirjan jo pelkästään siitä syystä, että voisin haukkua sen omassa blogissani. Buahhah haa!

Kello: 16.50 Bridget yrittää paluuta työelämään. Bridget yrittää paluuta seksielämään. Irene yrittää paluuta... elämään.

Kello: 16.51 Bridget, sinä pystyt siihen! Sinä olet paras ja viehättävin toimittaja-käsikirjoittaja, jonka tiedän! Kuuletko? Minä tsemppaan sinua! Älä huoli niistä Twitter-seuraajista jne. (Minulla taitaa olla suurempi huoli. Tällä menolla minulla ei ole kohta yhtään lukijaa.)

Kello: 16.52 Lupaan, etten enää kirjoita jokaista päätöntä ajatustani ylös.

Kello: 16.53 Kahviaaa! Onko jo kahviaika? Tiesittekö, että Etelämantereella on jäänalainen Vostok-järvi? Haluan mennä sinne etelänlomalle. Uskoisin sen olevan melkoinen turistirysä.

Kello: 17.00 Luulen, että olen Helen Fieldingin ja Bridget Jonesin kauan kadoksissa ollut tytär. Me olemme niin sukulaissieluja! Miten muuten minusta olisi voinut tulla näin upea (lue: typerä)? Kun otetaan huomioon, että olen kaikin puolin totuudenmukainen ja ihmeellinen taruolento.

Sitä tätä ja tuota, viisi miljoonaa ja yksi, kaksisataatuhatta ja nolla, todennäköisesti menetettyjä blogilukijoita sata kappaletta

Kello: 17.02 Irene, mene pois blogisi hallintapaneelista. NYT.

Tiistaina 22. lokakuuta 2013

Kello: 09.58 En tiedä, mitä "liikkis" tarkoittaa. Menen Googleen, joka on Kaikkivaltias maan päällä. Kaikkivaltias tietää, hyvä! Bridget Jones sivistää huikealla tavalla. Olen sitä mieltä, että oppivelvollisuuden lisäksi jokaisen (varsinkin miesten) pitäisi suorittaa Bridget Jonesin päiväkirjojen pitkä oppimäärä. Maailma olisi paljon parempi paikka.

Kello: 10.11 Lupaan, etten ala käyttää lyhennettä LOL blogissani.

Kello: 10.12 LOL. LOL. LOL. LOL!   

Kello: 10.15 Olen kritisoinut aikaisemmin kovin sanoin kirjoja, joissa hyödynnetään sosiaalista mediaa. Bridget alkaa twiittailla aika paljon. Hän saa kaiken anteeksi, sillä hän on hupsu ja teräväsanainen.

Kello:18.23 Bridget tajuaa, että deittailu on yhtä vaikeaa viisikymppisenä kuin kolmekymppisenä. Hän myös muistuttaa minua siitä, ettei kannata hankkia lapsia minkäänlaisissa olosuhteissa. Minä olen tehnyt havainnon, että elämä on vaikeaa ja lasinsirpale kynnen alla, aina ja iankaikkisesti aamen. Kyllä, olen Paavi ja Sokrates samassa kehossa.

Keskiviikkona 23. lokakuuta 2013

Kello: 08.30 Sataa vettä. Masentaa. COL. (Crying out loud? Eikö? Luulin jo, että minulla on homma hanskassa.)  Bridget on yli puolessa välissä, hyvä minä! Bridget on yhä samanlainen sählääjä ja keskittymiskyvytön tapaus kuin nuorempanakin, mutta niin herttainen. Niin kuin minä. Paitsi että siitä herttaisuudesta voidaan olla montaa mieltä.

Kello: 13.41 Kaikki ovat menossa kirjamessuille. Minä menen... katsomaan ikkunasta vesisadetta. Sitten pidän mielikuvitusmessun Vatikaanissa (huom. edellisen päivän viimeinen merkintä) Bridget Jonesin merkityksestä yhteiskunnalle ja zen-ajattelulle jne.

Kello: 13.43 Alan uskoa siihen mahdollisuuteen, että olen tehnyt melko selväksi, mistä Bridget Jonesissa on kysymys. Hei muuten, Bridgetin päiväkirjaan mahtuu pidempiäkin pätkiä tekstiä kuin nämä minun sepostukseni. Kuvitelkaa tähän pidempi pätkä vastaavaa typeryyttä. (Korostan, Bridget ei ole typeryyttä, minä olen.) Bridgetin twiittailu rauhoittuu, tekstiviesteily yltyy.

Blogin kommenttien tarkistusten lukumäärä 312 (aika sopiva), blogin uusien kommenttien lukumäärä 0 (aika raastavaa, mutta ansaittua)   

Torstaina 24. lokakuuta 2013

Kello: 08.15 Maapallo hukkuu vesisateeseen! Menen etsimään kumiveneen.

Kello: 10.38 Kirjastossa! Ilman kumivenettä (en löytänyt sitä, sillä autotalli oli täynnä peikkopatsaita ja 80-luvun vaatteita ja muuta vastaavaa tuiki tarpeellista), mutta snorkkeli on mukana. Apua, olen lukenut kaikki hyllyssä olevat Stephen Kingin kirjat.

Kello: 11.45 Päätän, että luen tämän päivän aikana Bridgetin loppuun. Että voin postata tämän hirvityksen pian, sillä kaikki ovat kirjamessuilla, mikä tietää sitä, ettei kukaan tule lukemaan tätä tekstiä. (Tuskin he lukisivat muutenkaan.) Ja ne, jotka eivät ole messuilla, tuijottavat ikkunasta vesisadetta. (Positiivista ajattelua.) Menen ihan kohta lukemaan.

Kello: 11.46 Uuh, uusia kissavideoita Youtubessa!

Kello: 14.09 Sataneljätoista kissavideota myöhemmin: NYT alan lukea.

Kello: 18.39 Loppu häämöttää...

Kello: 20.34 Loppu! Hurraa! Helen Fielding ei ole kadottanut otettaan Bridgetiin. Puhtaiden hömppäkirjojen lukeminen on jäänyt minulta iän myötä yhä vähemmälle ja vähemmälle, mutta Fielding todistaa Mad about The Boy:lla, etten ole valmis kokonaan hylkäämään kyseisiä kirjoja. En ainakaan sellaisia, joiden toteutus toimii yhtä hyvin kuin Fieldingillä. Helen Fielding tekee hömpästä taidetta. Hip hei ja fanfaareja! (Älytön huomio: kirjan lopussa minä liikutuin hiukan. Olen hirveä ihminen. Näkymätön silta ei saanut minua liikuttumaan, mutta Bridget sai!)

Hihii. Parasta tekstailussa on se, että siinä voi kommunikoida rauhassa kahden kesken milloin vain, kertoa tuoreimmat kuulumiset ilman että se veisi juurikaan aikaa tai vaatisi tapaamisia tai järjestelyjä tai muutakaan sääntöä, jollaisesta tylsässä vanhassa ei-virtuaalisessa maailmassa ollaan riippuvaisia. Jos seksiä ei laskettaisi mukaan, olisi varmaan täysin mahdollista hoitaa koko ihmissuhde koskaan edes tapaamatta, ja se olisi paljon läheisempi ja hengittävämpi kuin monet perinteiset avioliitot!

Alkuteos: Bridget Jones- Mad about The Boy 2013 (Hmm. Mielenkiintoista. Ei suomennettu. Olisiko Noin hullu poika sellainen mukava vapaa suomennos?) 
Julkaistu Suomessa: Otava 2013 (arvostelukappale)
Sivumäärä: 441

Tämä kirja saa: Neljä kirjanmerkkiä. Helppolukuinen, hyvän tuulen kirja, joka naurattaa aidosti. Aina ei tarvitse uida mahdollisimman synkissä vesissä maansa myyneenä saadakseen hienon lukuelämyksen.