.

.

torstai 26. syyskuuta 2013

Muistaako vai eikö muistaa?




Seuraan kirjablogien lisäksi jonkin verran liikuntablogeja, koska olen urheilullinen ihminen ja sen suhteen hieman utelias, että miten muiden hullujen liikuntaihmisten arki pyörii. Nämä blogit ovat täynnä valokuvia Juulia Jumppaajasta kahdestakymmenestä eri kuvakulmasta kuvattuna silloin kun hän pusertaa rautaa tai valmistaa ruokaa - lähes yhtä monesta kuvakulmasta kuvattu raejuusto tietenkin kauniisti esillä. Kirjablogin pitäminen ei ole siis näihin blogeihin verratuna kovin visuaalista ja jännittävää seurattavaa, mutta minä olen päättänyt näyttää teille, että kuinka visuaalista ja jännittävää seurattavaa kirjablogi voikaan olla. Pitäkää hatuistanne kiinni, sillä nyt paljastuu, kuinka kirjablogisti todellisuudessa suoriutuu päivästään!

Hän tarttuu kirjan kanteen.
Hän avaa kirjan. Hui, toinen perhonen!


Hän lukee ensimmäisen sivun. Hyvä, jaksaa, jaksaa!
Hän lukee monta sivua lisää, hyvä meininki, hyvä tsemppi päällä!
Hän venyttelee hypistelemällä kirjanmerkkiään.
Jos kirjanmerkki menee hukkaan, ei huolta, sillä lähettyviltä löytyy aina muutama (likainen) puntti, joka voi toimittaa merkin virkaa.
Ja vaikka kirjanmerkki olisi tallessa, hän ehtii aina tehdä muutaman hauiskäännön samalla kun lukee.
Välillä hän lähtee kävelylle. Tässä kivi. Tai maastoutunut sarvikuono.
Hän ajattelee henkeviä kirjoittajan ja lukijan ajatuksia ja katselee jokea.
Hän jatkaa matkaansa, jalka nousee reippaasti.
Päivän kuohuttavin hetki.

Hän jaksaa yhä...
...ihmetellä sateenkaaripuita.














Koti jo kutsuu häntä...
...ja hohtavat kananmunat! Tankkaus on tärkeää, sillä lukeminen on yhtä kuluttavaa kuin triathlon.
Kyllä muna kirjablogistin sivujen väleissä pitää!
Ja kahvi! Tässä kananmunaparka tapettuna leivän päällä.
Hän palaa kirjan pariin ja sulkee viimein kirjan kannet. Luettu, huippuhyvä tahti, hieno suoritus ja hengitys pelasi!
Eikö ollutkin jännittävää? Mutta nyt on aika esitellä Lisa Genova ja hänen kirjansa  Edelleen Alice tarkemmin. Lisa Genova on nelikymppinen lady Yhdysvalloista, jolla sattuu olemaan sangen vaatimaton neurotieteiden tohtorin tutkinto Harvardin yliopistosta. (Eikö meillä kaikilla ole vähintään yksi sellainen takataskussa?) Edelleen Alice on hänen esikoisromaaninsa, joka julkaistiin ensin omakustanteena, mutta nousi myöhemmin uudelleen julkaistuna mm. The New York Timesin bestseller-listalle ja kansainväliseksi menestykseksi. Ei huonosti lainkaan, Lisa!

Edelleen Alice kertoo Alice Howlandista, Harvardin psykologian professorista, joka on onnellisesti naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Aviomies John kuuluu myös tuohon Harvardin superälykkäiden ja karismaattisten ihmisten heimoon. Alice alkaa unohdella asioita, ja aluksi hän epäilee syyksi vaihdevuosia, mutta kun oireet voimistuvat, karmea totuus paljastuu; Alicella on alzheimerintauti, muistia rappeuttava sairaus, johon ei ole parannuskeinoa. Miten Alice selviytyy? Miten käy hänen arvostetun asemansa Harvardissa? Kadottaako Alice kokonaan identiteettinsä?

Lisa Genova on varmasti briljantti omalla alallaan, sillä niin uskottavasti hän kuvaa Alicen sairautta ja taantumista. Olen nähnyt muutamia dokumentteja muistisairaiden ihmisten elämästä, ja Genova onnistuu siirtämään saman, surullisen haikean tunnelman omaan fiktiiviseen teokseensa hienosti. Tunnelman, jonka alla piilee toiveikkuus, positiivisuus, järkähtämättömyys. Kirjan ensimmäisellä puoliskolla Genova tukeutuu aavistuksen liikaa neurologisiin ja lääketieteellisiin seikkoihin; hänen ei olisi tarvinnut levitellä koko informaatioarsenaaliaan näkyviin, vaan vähempikin olisi riittänyt. Loppupuoliskolla Genova keskittyy enemmän Aliceen itseensä, jolloin kirja saa uuden vivahteen, ja alun tahmea eteneminen painuu taka-alalle.

Genovan kirjoitustaidot ovat kohtuullisen hyvät, mutta jollain tavalla persoonattomat. Teksti ei ärsytä, eikä ihastuta. Genova kirjoittaa hyvin turvallisesti ja säntillisesti, hieman samaan tyyliin kuin hänet tai Alicen voisi kuvitella Harvardin auditorioon pitämään pitkää luentoa; ääni kantaa, nainen seisoo jämäkkänä, ehkä jopa hyväntuulisena, mutta sotilaallisen ammattimaisena. Luento, jossa riittää mielenkiintoa, mutta vähän toimintaa ja irrottelua. Genova kuuluu näihin raivostuttaviin kirjailijoihin, joiden teksti on periaatteessa reipasta ja hyvää, mutta se jättää silti onton tunteen sydämeen; heidän tyylistään on loppujen lopuksi vaikea keksiä mitään kummempaa sanottavaa.

Henkilöhahmot ovat melko yksipuolisia ja tylsiä. Genova keskittyy niin kovasti sairauteen itseensä, että hahmojen tehtävänä on heilua marionettinukkeina pitkin Edelleen Alicen esiintymislavaa, alzheimerintaudin pidellessä naruja käsissään. Esimerkiksi John Howland jää täysin mysteeriksi, vaikka hän on Alicen aviomies ja kaiken järjen mukaan naisen elämän tärkein ihminen; John muistuttaa enemmänkin jotain Harvard-tyyppiä, joka sattuu toisinaan hengailemaan Alicen kanssa. Aivan alussa, kun Alice on kokonaan oma itsensä, hän on yksinkertaisesti melko ärsyttävä nainen, suorastaan elitistinen snobi, jolle ura on yhtä kuin elämä ja kaikki toisin ajattelevat ovat käytännöllisesti katsoen alemman luokan ihmisiä, jopa oma tytär, joka kehtaa haaveilla näyttelijän urasta eikä yliopiston pitkistä käytävistä. Tarinan edetessä Alicen älykkyyden jatkuva alleviivaaminen alkaa ärsyttää, aivan kuin menestyvän intelligentin kohdalla alzheimerintauti olisi suurempi tragedia kuin keskivertoduunarin. Kenen tahansa kohdalla kyseinen tauti on suuri tragedia! Toisaalta on hyvä, että Genova saa edes jonkinlaista ärsytystä aikaiseksi, vaikka se tapahtuu turhan ihmisten eriarvoistamisen merkeissä.

Edelleen Alice sai tämän allekirjoittaneen, sivistymättömän moukan melkein liikuttumaan, mutta vain melkein. Sillä niitä dokumentteja katsellessani olen nimittäin vetistellyt kuin pieni puro sadepäivänä, eikä Genova onnistunut viemään minua samanlaisten kosteiden tunnetilojen kliimaksiin. Silti, lukemisen arvoinen kirja.

Ehkä se johtui samppanjasta. Hän ei yleensä juonut alkoholia ennen luentoa. Vaikka hän osasi luennon suoralta kädeltä, rennoimmissakin oloissa, hän halusi aina olla henkisesti mahdollisimman terävä, etenkin lopun kysymysosuudessa, joka saattoi sisältää vastaväitteitä, olla täynnä runsasta arvaamatonta kiistelyä. Mutta hän ei ollut halunnut loukata ketään, ja hän oli juonut vähän enemmän kuin olisi luultavasti pitänyt, kun hän oli jälleen jäänyt kiinni piilohyökkäävään keskusteluun Joshin kanssa. 

Alkuteos: Still Alice (2007, 2009)
Julkaistu Suomessa: WSOY 2010
Sivumäärä: 284 

Tämä kirja saa: Kolme kirjanmerkkiä. Tärkeä, koskettava kirja, joka avaa portin muistisairaan elämään, mutta joka kaipaa syvempää ja raadollisempaa heittäytymistä ollakseen täydellisen sydäntä särkevä.           




   

22 kommenttia:

  1. Mahtavaa :D Luulen että sarvikuono on suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että joukko sarvikuonoja asuu tässä maassa, ne vain osaavat piiloutua metsään niin taitavasti. =D

      Poista
  2. Voi Irene;) Minä rrrrakastan kirjaa Edelleen Alice ja luin sen ihan vähän aika sitten. Minusta kirja on paras mitä Alzheimerista on kirjoitettu, tosin olen lukenut niitä vain muutamia. Mutta: Hanki leffa Away from her, vaikuttavaa!

    Siis minusta se just oli upea tyylikeino kun aviomies jäi tässä kuin sivuun. Sen on tarkoitus kuvata sitä, miten Alzheimer-potilas eristyy kaikkein läheisimmistään ja näin käy myö elokuvassa, josta mainitsin sekä ihan live-elämässä, sillä seuraan likeltä ystäväni äidin Alzheimerin etenemistä.

    Innostuin itse niin Genovan tyylistä, että luin eilen häneltä Puolinaisen ja usko tai älä, kirja sai minut kyynelehtimään. Minä pidän siitä, kun Genova tietää faktaa, mutta osaa myös liikutella tunteita.

    Edelleen Alice -kirjan kansi on myös yksi kauneimpia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikohan, että bongasin kirjan juuri sinun blogistasi! Ainakin kävin lukemassa ajatuksiasi kirjasta nyt kun olin itse lukenut kirjan. Tämä oli minulle ensimmäinen kirja alzheimerista, mutta tosiaan kaikki oli melko tuttua juuri television ansiosta; omassa lähipiirissäni ollaan onneksi vältytty kyseiseltä taudilta.

      Minua se tosiaan vähän kummastutti, että aviomies jäi niin sivuun. En hoksannut sitä tyylikeinona; itse jotenkin kaipasin nimenomaan enemmän sitä läheisten tuskaa. (Kauheaa sanoa noin.) Mutta kuten sanoit, tässä olikin enemmän kyse siitä, miten Alice kokee tilanteen. =D

      Genova ei kirjoittajana minua niin hirveästi innostanut, mutta uskoisin, että voisin silti lukea häneltä lisää.

      Kiitos elokuvavinkistä, ja totta, kirjan kansi on kaunis, minä ihastelin niitä pikkuperhosia pitkin kirjaa. =D

      Poista
    2. Läheisten tuskaa kuvaa mainiosti Anneli Kanto kirjassaan Pala palalta pois.

      Genovan tyyli on vähän kuin Torey Haydenin, jota luin ennen, mutta Lisalla on hieman samaa viileyden ja huumorin sekoitusta, jota käyttää myös suosikkikirjailijani Siri Hustvedt. Joitakin se ärsyttää;)

      Poista
    3. Kiitos, laitanpa muistiin, en ollut tästä kirjasta kuullutkaan.

      En ole lukenut Torey Haydenia, vaikka joskus vuosien saatossa on käynyt mielessä. En myöskään Siriä. Viileys+huumori on minustakin hieno yhdistelmä, mutta jotenkin se jäi tässä Alicessa vajaaksi, niin etten saanut mitään "kicksejä". =D

      Poista
    4. Semmoinen tietty viileys, josta kaikki eivät pidä, hiukan snobahtava etc.;)

      Poista
  3. En kestä miten kaunis ulkoasu sinulla nyt onkaan!
    Minulla on tämä hyllyssä, mutta edelleen lukematta... Kiinnosta aihe!

    Sarvikuono :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onpa mukava kuulla, että tykkäät, kiitos!

      Kirja on kyllä lukemisen arvoinen, vaikken aivan täysin vaikuttunutkaan. Kiinnostava se on, totta.

      Sarvikuonot rules! =D

      Poista
  4. Kirjasta viis (vaikka sekin kuulostaa lukemisen arvoiselta ja kiinnostavalta), tämä postaus on mahtava. :D Sarvikuono!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih hih hii, kiitos! Pitäähän näin vakavaa aihetta vähän keventää... =D Sarvikuono näyttää olevan suosittu, pitää varmaan seuraavalla lenkillä käydä tökkimässä sitä sormella, jos vaikka heräisi... =D

      Poista
  5. Kyllä lukeminen on rankka laji - se välittyy hienosti kuvakoosteestasikin (upeita kuvia ja ihan parhaat kuvatekstit, hih!). Ihana kynnet muuten sinulla, niihin ihastui myös tämä kirjajumppaaja!

    Minulla on joku Lisa Genovan kirja hyllyssä, ei kuitenkaan tämä. Alice kyllä kiinnostaa kovasti, muttei ole osunut vielä hyppysiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on, toden totta! Vaativimpia maailmassa. =D Voi kiitos sanoistasi. <3 Tuo kynsilakkasävy on yksi minun lemppareistani tällä hetkellä, haluaisin vain koko ajan lakata sillä kynnet.

      Alice on kyllä ihan luettava, ja kohtuullisen nopeastikin lukaistavissa. Luulen, että jonkin toisenkin Genovan saattaisin lukea.

      Poista
  6. Et sinä mikään Irene ole. Sinä olet Tuomas Kyrö, joka pitää kirjablogia salanimellä! En pysty nyt ottamaan kantaa itse kirjaan, vedin iltateetä nenään nauraessani.

    :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Whaaat?! Odotas hetkinen, kun tarkistan... Ei, en ole muuttunut yön aikana mieheksi. Kyrö on tuttu, mutta en ole lukenut hänen tuotantoaan, pitäisiköhän, onkohan hän minun kauan kadoksissa ollut sielunveljeni. =D

      Olet selvästi siis kehittänyt uuden keinon nauttia iltateetä. =D <3

      Poista
  7. Hi hii, minäkin seuraan liikuntablogeja ja tämä sinun postaus oli vallan mainio! Minustakin kirjanmerkin hypistely on vallan olennainen osa kirjan lukemista. Puhumattakaan siitä, että valitaan se kirjanmerkki kullekin kirjalle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hellou samis! =D Eikös ne vähän tuollaisia ole, että Pirkko kyykkää, Pirkko kyykkää edestä ja takaa ja kaikkea siltä välilitä... =D Ei sillä, että siinä mitään pahaa olisi, ei tietenkään, en kai minä niitä muuten edes seuraisi.

      Minulla ei ole kuin yksi askarreltu kirjanmerkki. Niin ja läjä puntteja... =D

      Poista
  8. Minulla on ihania postikortteja, joita on kiva pitää kirjan välissä...hätätapauksessa käy ostoskuitti tai kirjaston lainauskuitti, en ole ronkeli, en :)
    Genova on ihan fabulous ja rakastan kaikkia neurologisia diagnooseja. Muisti pätkii jo ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ihme ja kumma pysynyt tuo sama kirjanmerkki tallessa jo pitkään. Toki se jo vähän repsottelee sieltä sun täältä; haaveilen sellaisesta hienosta Muumi-kirjanmerkistä. =D

      Genova oli ihan jees uusi tuttavuus.

      Poista
  9. Ihanan piristävä postaus =) Saatan kopioida ideaa joskus...

    Itse kirjaa en ole lukenut =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava kuulla. Vapaasti vain, ei minulla ole mitään yksinoikeuksia... =D Olen innostunut liikkumaan kameran kanssa, niin saapi nähdä, onko täällä kohta enemmän kuvia kuin tekstiä... =D

      Poista