Transformers: 1800

Kuluvan vuoden jännittävin uutinen tulee tässä; Irenen alennusmyynneistä ostamansa kirja tulee julki. Hurraa! Tämän huikean tapahtuman kunniaksi järjestän paraatin kuun pinnalla huomenna klo: 03.58. Te, jotka ette mahdollisesti saa varattua kuulentoa näin lyhyellä varoitusajalla, älkää huoliko, Irene on muistanut myös teitä. Samaan aikaan paraatin kanssa alkavat julkistamisjuhlat Kilimanjarolla 4000 metrin korkeudessa. Tervetuloa sinne, kirjatoukka käpyseni. Tiedän, että teiltä jokaiselta löytyy vuorikiipeilyvälineet varaston perukoilta heti Abtronicin ja superkasvissilppurin vierestä.

Irenen alennusmyyntikirja numero yksi kantaa nimeä Korallivaras, jonka ostin Louvren lähettyviltä olevasta harvinaisten kirjojen antikvariaatista huokeaan hintaan; 259 000 euroa ja valloittava parrakkaan silmäpuolen myyjän silmänisku kaupan päälle! Olin niin onnellinen, että yritin seuraavaksi laskea pahvinpalasella pitkin Louvren lasipyramidia. Sen verran voin kertoa, että en suosittele kokeilemaan kyseistä tempausta, mikäli ette halua Interpolia peräänne. Tiukkapipoisia, nuo ranskalaiset. Lähetin jo heidän presidentilleen kirjeen, jossa pyysin leventämään kaupoissa myytävien baskereiden ympärysmittaa.

Korallivaras kiinnitti huomioni kauniilla kannellaan ja trillerilupauksellaan, sekä taikasanoilla Da Vinci- koodi. Minä olen huono vastustamaan teoksia, joista pitäisi löytyä hengenheimolaisuutta Da Vinci-koodin kanssa. Joten sano näkemiin patongin ja kahvin tuoksuiselle Pariisille, Korallivaras, ja tervehdi uutta kotiasi olemattomassa kirjahyllyssäni! Uudet tuoksukaverisi ovat viime joululta kaappiin jääneen tyhjän rasian vieno suklaa sekä ikivanhan Nintendon peukalohiki.  

Pariisi, vuonna 1815. Napoleon seilaa merellä kohti vankilasaartaan, kun brittiläinen nuoriherra Daniel Connor saapuu postivaunuilla Pariisiin matkatavaransa kadottaneena. Matkustuskumppanina ollut salaperäinen nainen on vienyt Danielilta joukon tärkeitä asiakirjoja ja näytteitä. Miestä odottaa puolen vuoden tutkimusapulaisen pesti Jardin de Plantesin anatomian museossa; varastettu materiaali mutkistaa kuvioita, ja Danielin on jäätävä kaupunkiin. Onnekseen Daniel törmää uudestaan salaperäiseen naiseen, Lucienneen, entisaikojen puumanaiseen, joka saa pikkuvarkautensa anteeksi. Lucianne johdattaa nuoren herran harhaoppisuuden, transmutaation ja korallien maailmaan, ja saa tämän kyseenalaistamaan luomiskertomuksen. Napoleonin jälkeinen Pariisi alkaa näyttää todelliset kasvonsa Danielille; kuinka pitkälle nuori mies on valmis menemään Luciennen ja tämän lapsen vuoksi?

Rebecca Stott, tuo brittiläinen kaiken mahdollisen professori, on punonut omilla kätösillään Korallivarkaan tunkkaiseksi ryijyksi; karmeaksi, sinapinkeltaiseksi ryijyksi, jonka haluaa viedä välittömästi ullakolle katseilta piiloon. Stott ei ole raivostuttavan huono kirjailja, vaan kehityskelpoinen, jonka tekstissä on ajoittaista mehevyyttä, mutta vyöryttävä, luettolomainen tyyli jyrää positiivisen puolen alleen kuin polkupyörän rengas muurahaisen. Ehkä Stottia on kiehtonut ajatus laittaa yhden kirjan sisään mahdollisimman monta eri kirjaa: Hei, baby, saat viisi yhden hinnalla! Sillä Korallivarkaan parissa tulee tunne, että teokseen on yritetty sulloa matkaopas, historian ja biologian oppikirjat, lokikirja sekä ranskan sanakirja, josta on kaiken huipuksi unohtunut suomennos pois. Ja kaikki tämä samassa paketissa "romanttisen trillerin" kanssa! Pah, sanon minä takakannen lupaukselle; Korallivarkaasta ei löydy romantiikkaa tai jännitystä nimeksikään! Aku Ankkakin on romanttisempi ja jännittävämpi. Myös Da Vinci- koodi vertaus on uskomaton; pitäisi olla olemassa jokin laki siitä, että minkälaisen kirjan yhteydessä noita maagisia sanoja saa käyttää.    

Tieteellinen ja tekninen lähestymistapa tekee Korallivarkaasta sieluttoman ja tunteettoman; kirja on kuin Terminaattori, joka tepastelee turuilla ja toreilla varustettuna pelottavalla aseellaan: loputtomalla knoppitiedolla. Tapahtumat etenevät niin hitaasti, että samaan aikaan ehtii rakentaa Rooman uusiksi. Kertomus sisältää valtavan määrän merkityksettömiä yksityiskohtia, jotka lipuvat eteen painavina kuin sukellusveneet. Kirjaa lukiessa tuntuu kuin makaisi valtameren pohjalla, tuhansia kuutiometrejä vettä yläpuolellaan.        

Päähenkilö Daniel Connor on muka niin fiksu ja oppinut, vaikka tosiasiassa miekkonen on typerä ja puuduttava miesyksilö. Vaikka tarina kerrotaan Danielin kautta - muutamia, turhiksi jääviä Napoleonin iloisia meriseikkailuja lukuun ottamatta - hänen persoonansa ei tule lähelle, koska kirjailija keskittyy kuvailemaan 1800-luvun mukulakivikatuja ja aidanpylväitä. Puumanainen Lucienne on hahmona kiinnostavampi, mutta hänenkin kohtalokseen jää haahuilla jossain kaukaisuudessa, horisontissa, samalla kun lukija joutuu tarkkailemaan mukulakivikatujen sammalpeitteitä. Ihanaa! Kuulen historian katujen liiskaantumista!

Henkilökohtaisesti odotan romaanilta, myös historialliselta sellaiselta,  a) juonta b) syvyyttä c) jännitettä d) hahmoja, jotka nousevat paperilta huhuilemaan selän taakse kuin aaveet; yksikään näistä kohdista ei toteudu Korallivarkaassa. Muutamia kiintoisia aiheita sivutaan, kuten harhaoppisuus ja transmutaatio, mutta niitä sipaistaan kevyesti, kuin kananmunaa pullasudilla vehnäsen päälle, eivätkä ne muodosta koukuttavaa punaista lankaa, jota odotin koko teoksen ajan. Stott vaikuttaa niin vahvasti tietokirjailijalta, että ehkä hänen kannattaisi pitäytyä tietokirjallisuuden puolella. Korallivarkaasta tuli minulle anti page-turner; lopulta halusin lukea sen pian sen takia, että pääsisin siitä nopeasti eroon.

Postivaunut pysähtyivät hevosten vaihtoon nukkuvassa kylässä Pariisin liepeillä. Haukkuva koira juoksi vaunun rinnalla. Nuori nainen astui talonsa ovelle päivänkoitteessa; hänen selkäänsä liinalla sidottu lapsi tuijotti meitä samein silmin. 
  "En jaksa enää pitää silmiäni auki", matkatoverini sanoi. "Koetan nukkua. Koettakaa tekin."
  Nojasin penkin nahkaiseen käsinojaan ja katsoin ajurin kyyryä hahmoa alapuolellani; hänen vaatteidensa värit heräsivät eloon aamun valossa, ja hevosten selät höyrysivät.   

Alkuteos: The Coral Thief
Julkaistu Suomessa: 2009 ensimmäisen kerran, pokkariversio 2011
Sivumäärä: 362

Tämä kirja saa: Yhden kirjanmerkin. Plääh. Ei tästä voi tehdä edes napakkaa yhteenvetoa. Onneksi pulitin Korallivarkaasta vain sen 259 000 euroa. Muuten olisi saattanut harmittaa.