Top Ten Tuesday: Irenen 10 todellista kauhukirjailijaa

Stephen Kingin, tuon minulle niin rakkaan kirjailijan, sanotaan olevan kauhukirjallisuuden valtias. Totta, mutta minulle hänen tuotantonsa parissa viettämäni aika on kaikkea muuta kuin kauhua: hänen seurassaan olen iloinen ja onnellinen ja nautin joka sivusta. Tänään Top Ten Tuesdayn kunniaksi, olen päättänyt listata kirjailijoita, jotka todella saavat minut kirkumaan kauhuissani, repimään hiuksiani ja puremaan kynsiäni, kirjailijoita, joiden nimien kuuleminen saa vilun väreet luikertelemaan pitkin selkäpiitäni kuin pirulliset ankeriaat. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä pienen kappaleen kirjallisuusmaailman luotaantyöntävimpiä yksilöitä. Olen valmistautunut ottamaan vastaan napakoita erimielisyyksiä - kiviä, tomaatteja, käpyjä, rottia; mitä käsiinne sattuu osumaan - sonnustautuneena tekoturkispäällysteisiin kypärään ja haarniskaan. Sillä kuten niin monet - aivan, monet; minä pidän blogi-illuusiossani leijailemisesta; leijailen ja leijailen kuin olisin vapaamatkustajana vaaleanpunaisessa saippuakuplassa - jo tietävät, Irene kulkee omia polkujaan, reppu täyteen pakattuna tiukkoja tuomioita, asenteita ja mukavuusaluelaatikoita; hän vaeltaa seuraavalle taukopaikalle juomaan kupposen kuumaa turvallisuuden eliksiiriä, hitaasti siemaillen, täysin tyytyväisenä valitsemaansa polkuun.


1. Stephenie Meyer. Twilight on minulle yhtä kuin kirosana. Paranormaalia, paatoksellista teinirakkautta. Hyrr. Verisuoneni muuttuvat virtaaviksi jääkylmiksi vuoristopuroiksi, joissa puna-ja valkosolut heittelehtivät pakokauhun vallassa sinerrystä vastaan taistellen joka kerta kun kuulen tai näen jotain Twilightiin liittyvää. En ole uskaltautunut katsomaan kirjoista tehtyjä elokuvia. Asiaa ei auta se fakta, että Robert Pattinson ja Kristen Stewart ovat näyttelijöinä yhtä kiinnostavia kuin naapurin mummon mattopiiska. Piiska saattaa olla kiinnostavampi.

2. Sofi Oksanen. Luin hänen uudesta romaanistaan pätkän, ehkä parikymmentä riviä - viidennen rivin paikkeilla torkahdin hieman - ja kun olin toipunut haukotuskohtauksestani, mietin että olen saanut tarvittavan annoksen Oksasta loppuiäkseni. Historiaa, tuskaa ja kärsimystä, ja ah niin kulturellia tekstiä; varmasti aitoa ja koskettavaa, mutta ei sellaista, joka saisi minut haalimaan naisen kirjoja ympärilleni.

3. Danielle Steel. Kauniiden, rikkaiden ja rakkaiden ongelmia ja lässyn lässytystä. Plääh. Kirjojen kannetkin ovat hirveitä. Steel on ehkä Oksasen antiteesi pinnallisuudellaan ja teennäisyydellään, mutta siitä huolimatta rouva Steel saa hypistellä kallista tuotantoaan timanttisormuksiin hukkuneilla sormillaan ypöyksin kuin Klonkku.

4. Nora Roberts. Kliseistä romantiikkaa sekä perhesotkuja, höystettynä muka jännittävillä käänteillä. Jippii, ei kiitos. Futuristiset dekkarit kuulostavat vielä kamalammilta.

5. Reijo Mäki. Jussi Vares. Pitääkö perustella enemmän? Hyvä on, en ole muutenkaan perinteisten dekkareiden ylin ystävä, ja ajatus stereotyyppisestä, viskiin menevästä - vai kaljaan? - yksityisetsivästä, joka pyörittelee naisia kuin Rubikin kuutioita, on kerrassaan etova. Yäk. Lähikirjastossani on syöpynyt kohta M:n kohdalla; niin paljon testosteronia valuu Mäen kirjoista hyllyjä pitkin.

6. Nicholas Sparks. Rakkautta, rakkautta ja rakkautta. Ehkä jokin kohtalon oikku, jos oikein vaaralliseksi heittäydytään. Olenko kenties kyyninen? Ehkä. Tai ehkä en jaksa lukea kolmeasataa sivua siitä, kuinka rakkautta käännellään kuin kiveä, jonka jokaista millineliötä analysoidaan kuin bakteerikantoja. 

7. Laila Hirvisaari. Sota-ajan Salattuja elämiä tai muita historiallisia Tunteita ja Tuoksuja pölyisten kirjan kansien välissä. Minä pelästyn vähemmän metsässä tallustelevaa hirveä kuin Hirvisaaren Minä, Katariinaa, joka paistattelee päiväänsä kirjaston vinkkipöydällä.   

8. E.L. James. Onko tämä ihminen edes oikea kirjailija? Olen ymmärtänyt, että kyseessä on Twilight-tasoista huttua, ilman vampyyreitä ja ihmissusia, mutta ei hätää; puutteet ovat korvattu kiihkeällä ja tuhmalla pehmopornolla. Ja maailma kohisee! Niin kohisen minäkin. Sisäisesti. Raukkaparat; puna-ja valkosoluni yrittävät epätoivoisesti kairata tietään läpi hyisen valtimo- ja laskimoverkostoni.

9. Barbara Cartland. Kuka rakastaa ketä ja miksi? Missä ja mihin aikaan? Ehkä 1800-luvulla? Ranskassa? Kuinka monta häikäisevän kaunista naista kirjassa on? Entä hätkähdyttävän komeaa miestä? Esiintyvätkö kaikki maailman kreivit, ruhtinaat ja tsaarit Cartlandin kirjoissa? Ken on heistä rikkain? Kenen sydän roihuaa tykimmin? Voiko kioskikirjallisuutta lukea kovien kansien välistä? Kyllä, oi, kyllä! Onneksi näitä kirjoja on 700 kappaletta! Ihanaa! En pystyisi elämään ilman hätkähdyttävän upeakantisia Cartlandejani. Olen rakentanut niistä talon itselleni, ja oi miten lämmintä ja kodikasta siellä on! Naapurin Pentti-herttuakin - kerrassaan komea, pitkä ja hoikka kuin piipunrassi - on suonut minulle haikailevia katseita.   

10. Fjodor Dostojevski. Niin venäläistä, niin klassista, niin tunkkaista, niin korkeakirjallista. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö mies olisi ollut kirjallinen nero, mutta silti hänen kirjansa lukeminen tuntuu yhtä houkuttelevalta kuin homejuustossa kylpeminen.

Irenen totuudet ovat nostettu jälleen kerran pöydälle kuin ruislimppu ja purkki maitoa. Pureskelkaa, olkaa hyvä.

P.S. Järjestys muotoutui sitä mukaa kun antisuosikkejani tuli mieleeni. On mahdollista, että unohdin jonkin ehdottoman Irenen kauhun; aivan kuten viime listaltani unohdin mahtavan Fight Clubin.