Minulla on ilo ja kunnia esitellä teille kuva kintuistani; olen tässä pukeutunut perinteiseen juoksuasuuni ja lähdössä New Yorkin maratonille, jonka käyn heittämässä joka vuosi parin triathlonkilpailun välissä. Upeaa, että tämä hieno kuva on löytänyt tiensä Candace Bushnellin romaanin kansikuvaksi. Olen imarreltu. Pitäkäämme mukava, antoisa hetki ja tuijotelkaamme noita sääriä, jotka jatkuvat ja jatkuvat kuin sähköpylväät. Ah, kuinka rentouttavaa. Tämä, jos mikä, on joogaa mielelle.
Candace Bushnellin, tuon Sinkkuelämää-sarjan jumalattaren, uusin suomennettu teos loisti kirjaston uutuushyllyssä kuin Venus - totta kai minä omat sääreni tunnistin - ja minä nappasin sen mukaani. Edellisestä lukemastani Bushnellin kirjasta on jo aikaa useampi vuosi. Minä olen sillä tavalla kummallinen - muutoin en ole yhtään kummallinen; olen kaikin puolin täydellinen valioyksilö - ihmisolento, että olen lukenut kaikki muut Bushnellit paitsi ne kirjat, jotka liittyvät Sinkkuelämään. Mutta olen korjannut tuon pienen kauneusvirheen katsomalla televisiosarjaa senkin edestä.
Hissillä huipulle sijoittuu, minnepä muualle, kuin New Yorkiin, tarumaiselle Manhattanille, rikkaiden ja kuuluisuuksien kaupunginosaan. Tapahtumien keskiössä on Viides Avenue yhden hulppea asuintalo ja sen asukkaat, jotka ovat toinen toistaan rikkaampia ja ärsyttävämpiä. Henkilöitä vilisee kuin Shanghaissa: on elokuvatähteä, kirjailijaa, käsikirjoittajaa, bloggaria, liikemiestä, onnenonkijaa ja seurapiirirouvaa, on ikäluokkaa laidasta laitaan. Talon vanhin asukas, Louise Houghton, rikas leskirouva, kuolee yllättäen - jos näin yli ysikymppisestä voi sanoa - ja hänen premea ja himoittu asuntonsa tanssisaleineen ja takkoineen jää tyhjilleen. Tästä lähtee käyntiin noin vuoden kestävä tarina, joka on kuin venytetty Salatut Elämät- episodi maustettuna rahatukoilla, timanteilla ja rohkealla seksillä. Tarina sisältää muunmuassa vanhan romanssin haikailua, kulahtaneita avioliittoja ja mihinkään tyytymättömiä ihmisiä, nuoren naisen ja vanhemman miehen deittailua sekä vanhaa kunnon ahdistusta ja masennusta.
Bushnell kirjoittaa hillitysti ja yksinkertaisesti. Ehkä Bushnellin tapa kirjoittaa suoraan ja kiertelemättä on se taika, jolla hän nappaa lukijan otteeseensa. Kirjassa raha on kuin yksi henkilöhahmo; minusta tuntui välillä kuin Bushnell olisi ladellut oman pankkitilinsä saldoa, miljoona sitä ja miljoona tätä. Bushnell kuvailee paljon vaatteita, esineitä ja asuntoja, joiden kautta glamour-elämä tulee lähemmäksi lukijaa. Niin, ja tietenkin seksiä. Minä en voi mitään sille, että yksityiskohtaisten seksikohtausten kuvailu yleensä naurattaa minua, vaikka tuskin niiden pitäisi olla koomisia. Toisaalta Bushnellin seksin kuvailu on jollain tavalla kliinistä; minulle tuli tunne kuin olisin yhtäkkiä alkanut lukea jotain oppikirjaa ihmisten anatomiasta. Ainakin tässä kirjassa henkilöhahmojen välillä oleva lataus jäi köykäiseksi.
Jostain syystä minä kuitenkin viihdyin kirjan parissa, itse asiassa melko hyvin. Outoa, varsinkin kun kirjan lukemisen jälkeen minulla oli sellainen tunne, että kirjassa tapahtui kaikkea ja loppujen lopuksi ei yhtään mitään. Aivan kuin olisin ajelehtinut pienenä kuplana trooppisessa meressä, ihaillut säihkettä ja kimallusta, kunnes kuplan noustessa takaisin pintaan, takaisin normaaliin, kaikki nähty ja koettu ikään kuin haihtui saman tien pois. Kirjan lukemisen myötä minä huomasin, kuinka kiva on olla tavallinen, köyhä pulliainen, sillä jos rikkaana oleminen on sitä, mitä Hissillä huipulle antaa ymmärtää, minä olen oikein mielelläni tavallinen, köyhä pulliainen myös vastaisuudessa. Seurapiirit kuulostavat minusta lähinnä yhtä kamalalta kuin vankila.
Hissin ovet avautuivat, ja Philip vilkaisi Schifferin olkapään yli rakennuksen edessä olevaa paparazzilaumaa. "Ovatko nuo täällä sinun takiasi?" hän kysyi melkein syyttävästi.
"Eivät, höpsö. He ovat täällä rouva Houghtonin vuoksi. En ole niin kuuluisa", Schiffer sanoi. Hän kiiruhti eteisaulan poikki, juoksi salamavalojen välkkeen läpi ja syöksyi valkoisen pakettiauton takaosaan.
Kyllä sinä olet, Philip ajatteli. Olet yhä noin kuuluisa ja kuuluisampikin. Philip väisteli valokuvaajia, ylitti Viidennen avenuen ja kulki 10. katua pitkin Kuudennelle avenuelle pieneen kirjastoon, jossa hän työskenteli. Yhtäkkiä häntä alkoi ärsyttää. Miksi Schiffer oli tullut takaisin? Tämä kiduttaisi häntä taas ja lähtisi pois. Koskaan ei voinut tietää, mitä se nainen tekisi. Kaksikymmentä vuotta sitten Schiffer oli yllättänyt hänet ostamalla asunnon Viides avenue yhdestä ja yrittämällä sen avulla todistaa, että olisi aina hänen kanssaan. Schiffer oli näyttelijä ja pähkähullu. Kaikki näyttelijät olivat pähkähulluja, ja edellisen kerran jälkeen, kun Schiffer oli karannut ja mennyt naimisiin sen hemmetin kreivin kanssa, Philip oli vannonut pysyvänsä lopullisesti erossa näyttelijöistä.
Alkuteos: One Fifth Avenue
Julkaistu Suomessa: 2012
Sivumäärä: 558
Tämä kirja saa: Kolme kirjanmerkkiä. Hämmentävän tyhjänpäiväinen kirja, josta kuitenkin nauttii. Bushnell ei juurikaan liiruttele ja laaruttele romantiikalla; ehkä siinä yksi Madame Bushnellin silmänkääntötemppu, joka uppoaa minuun kuin laho vene järven pohjaan. Kirja on kuin pieni ikkuna, josta voi kurkistaa toiseen ulottuvuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti