Blogini on menestys!

Kuten näette, blogini on ollut valtaisa menestys. Sivuni suorastaan kuhisevat älykästä keskustelua; meno on kuin muurahaispesässä kevätauringon alla, ja minä, ylimystön kuningatar, seuraan tätä myhäillen, hieroen käsiäni yhteen kuin Mr. Burns ja tuumin, kuinka loistavaa kaikki on. Kiitos, Mongolia, kiitos! Tässä kohtaa kuvitelkaa minut valtavalle areenalle ottamaan vastaan huikeita aplodeja ja kumartelemaan yleisölle ruusu hampaideni välissä. Olette ihania, rakkaat aavikkopaimeneni. Eräs teistä oli eksynyt Saksaan - löydän jatkuvasti uusia, mielenkiintoisia toimintoja, joihin tämän blogin hallintapaneeli pystyy; kohta varmasti törmään jonkinlaiseen nappiin, jolla saan kannettavani syöksemään kolikoita DVD- aukosta kuin pajatsosta - , mutta se on varsin ymmärrettävää, Mongolia on suuri maa ja sieltä ajautuu helposti Saksan maalle jonkin yltiöpäisen ja seikkailunhaluisen, Indiana Jonesiksi halajavan vuohen perässä.

Olen selaillut muutamia muita kirjablogeja - hämmästykseni oli suuri, kun huomasin, että sellaisia on jo olemassa; luulin vähintään keksineeni jotain yhtä mahtavaa kuin lentävän auton tai teleportaatiokoneen - ja olen vihreä. Erittäin vihreä. Siis kateudesta. Mutta toisaalta, olen aina pitänyt vihreästä ja vihreä pukee minua. Kaiken tämän vehreyden alla - kyllä, olen kuin sademetsä, jossa apinat möykkäävät kuin viimeistä päivää - olen tullut siihen lopputulokseen, että ehkä minun pitäisi hieman panostaa tähän hommaan. Laittaa vaikka jokin kiva kuva ylälaitaan. Vaikka keraamisista porsaista. Tai mortteleista, joiden kylkeä pitkin valuu verivanoja. Ihan selvyyden vuoksi, että kaikki ymmärtävät, että tämä on äärimmäisen tyylikäs kirjallisuusblogi, aivan kuin New Yorkin trendikkäin yökerho, jossa on upeaa ja kiiltävää ja kaunista ja sopivasti hämärää. Hieno homma, aloitan panostamisen. Heti huomenna. Tai ylihuomenna. Tai sitten kun minulla on panostamiseen tarvittava mielentila; sen esiin houkutteleminen voi kestää mitä tahansa kolmen minuutin ja ikuisuuden väliltä.

Muiden blogien seuraaminen voisi myös auttaa löytämään jonkun Mongolian ulkopuolisen lukijan. Aion tehdä niin. Minun pitää ensin rohkaistua; se voi kestää yhtä lailla kuin panostamiseen tarvittavan mielentilan esiin manaaminen. Ja nyt, kuvitelkaa minut heijaamaan itseäni polvi-istunnassa edes takaisin, sormieni näppäillessä ilmaa kuin ilmaharpun soittajalla, hymisemässä mantraa kuin maailman ärsyttävin hyttynen. Sillä tavalla minä haen sopivia mielentiloja ja rohkeutta. Kätevää, eikö totta? Konsti on vapaasti käytettävissä. Mutta älkää ihmetelkö, jos teidän postiluukkuunne kolahtaa tekijänoikeusrikkomuksia koskeva sakkolappu noin viikon kuluttua. Minulla ei ole kertakaikkisen mitään tekemistä sen asian kanssa. Vannon.

Olen jo päättänyt, minkä kirjan arvostelen seuraavaksi. Ja hyvät sykkyrät, sekään ei tule olemaan Stephen Kingiä! (Te, jotka ette ole vielä hoksanneet, niin ylpeänä ilmoitan, että Kingiä, kahvia ja empatiaa- otsikossa ensimmäinen sana tarkoittaa nimenomaan Stephen Kingiä, eikä kirjoitusvirheeseen pukeutunutta Kingis- jäätelöä.) Raotan salaisuuden verhoa - voi kuinka tunnen jännityksenne; se suorastaan liukuu pitkin ihoani kuin adrenaliinihöyryissä syöksyvät iilimadot - sen verran, ettei kirja putoa hirvittävän kauas King-tammesta, tuosta muhkeasta, palvomastani tammesta, jonka juurelle voisin jäädä telttailemaan hamaan tappiin saakka. Nähdäksenne mitä verhon takana on, teidän on avattava seuraavakin luukku. Kuulitteko tuon lauseen päässänne sellaisella tyynnyttävällä tv-joulukalenteri äänellä? Jos ette, palatkaa yksi lause taaksepäin - nyt tämä alkaa jo muuttua joksikin kummalliseksi lautapeliksi; ehkä pyydän teitä pian heittämään noppaa ja tekemään nopan näyttämän määrän punnerruksia - ja lukekaa se uudelleen. Jaa, että miksi? En minä tiedä. Tuli vain sellainen tunne.

Lopetan raporttini tähän. Tai voi olla, että tähän. Siis minulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia lopettaa tekstiä. Kuten näette. Helppo homma. Pala kakkua. Voi jestas, että ulkona on surkea ilma. Miksi tuo matto imee irronneita hiuksia itseensä kuin jokin typerä, littana hiusvampyyri? Millä värillä lakkaisin kynteni tänään? Oranssilla. Oranssi aurinko, missä sinä olet? Minulla on ikävä sinua! Miksi tuo lintu laulaa niin kovalla äänellä? Onko se jokin metsäneläinten virallinen hälytysäänen lurittaja? Onko...