.

.

perjantai 14. elokuuta 2015

Tivolissa on tunnelmaa


Vihdoinkin olen saanut luettua herra Kingin uusimman suomennetun, Tervetuloa Joylandiin. Tätä kirjaa on luettu kiitettävän ahkerasti muissa blogeissa, ja nyt minäkin pääsen tästä kirjoittamaan muutaman sanasen. Tervetuloa Joylandiin on herra Kingin miljoonasseitsemäskymmenes teos, ja näistä kaikista minä olen nyt lukenut äkkiseltään laskettuna 47 kappaletta. Vielä on siis matkaa.

Tervetuloa Joylandiin kuuluu amerikkalaiseen Hard Case Crime-pokkarisarjaan, ja Joyland on toinen romaani Kingiltä tähän kokoelmaan. Hard Case Crime kuvailee itseään termillä hardboiled crime novels. Se toinen Kingin panos näihin nostalgisiin rikoskirjoihin on vuoden 2005 The Colorado Kid, jota ei ole suomennettu. Tuosta kirjasta on tehty tv-sarja Haven, josta olen kovin pitänyt.

Joyland on Devin Jonesin muistelutarina. Herra muistelee vuoden 1973 kesätyöpaikkaansa Joylandin huvipuistossa, jolloin hän oli parikymppinen nuorukainen. Sydän pentele on särkynyt, mutta onneksi pian löytyy muutakin ajateltavaa; Joylandin kummitusjunassa kuulemma kummittelee oikeasti, tapetun nuoren naisen haamu se siellä haahuilee. Tivolielämä, murhamysteeri ja uudet ystävät pitävät miehen käynnissä, ja tutustuupa nuori mies myös sangen mielenkiintoiseen naiseen ja tämän sairaaseen poikaan. On aika astua laitteisiin, on aika maistella hattaraa, on aika nauttia ja - hiukkasen pelätä, jos se sopivalta tuntuu. 

Aina kun aloitan Kingin kirjan minusta tuntuu siltä kuin palaisin kotiin. Kingin luona olen kotona. Turvassa. Kaikki hyvin. Hyvä mieli. Oli kirja loistava tai vähemmän loistava. Näin kävi taas, huoh, ihanaa, olen kotona. Joskus tuo kotona oleilu on täydellistä, ei ole kiirettä, on hyvää ruokaa ja kahvia, auringonpaistetta ja paikat siisteinä, voi olla ja rentoutua, ja joskus, kuten Joylandin kohdalla, meno on nuhjuisempaa, ulkona saattaa sadella, sisällä on tunkkaista, vaikka kuinka tuulettaa, ruoka on vähän mautonta ja kahvikin pohjaan palanutta, kissa on yökännyt matolle ja levittänyt karvapallojaan ympäri kotia. Niin, kaikki on vähän sinnepäin, mutta kuitenkin, kotona.   

Tarinana Joyland on hiukan ohut. Vaikka mukana on tuttua Kingin tavaramerkkikerrontaa, jotenkin kirjasta tulee tunne, että se on ammattikirjailijan mittatilaustyönä tehty teos. Sekä tarinasta että hahmoista puuttuu se tietty syvyys, se tietty koukku, jonka avulla King onkii lukijan saalikseen, eikä päästä enää irti. Se koukku, joka tuntuu selkänahassa ja kylkiluissa asti. Joyland vain hipaisee, käväisee lähistöllä, kuin hento käden kosketus, hei, minä olen täällä, uskollinen lukijani, nousetko veneeseeni? Vain arka pyyntö, joka leijailee teoksen yllä, pyyntö, jonka hädin tuskin kuulee, ja niin sitä ui rauhallisesti tiehensä, leppeissä vesissä, ei osunut raapiva koukku kohdalle tällä kertaa.

Luulin, että kirjassa voivotellaan Devinin tyttöystävän perään liiaksi asti (luin Morren arvostelun), ja sitä vatvontaa hieman pelkäsin, mutta yllätyin positiivisesti, sillä alun haikailun jälkeen asia jäi vähemmälle huomiolle. Jokainen lukukokemus on subjektiivinen, joten minulle Wendy-kuvio pysyi kohtuuden rajoissa. (Sinällään mietin, että miksi ihmeessä Devin oli muka niin rakastunut Wendyyn. Kerrassaan luotaantyöntävä naiseläjä, ja sen pystyi päättelemään muutamalla naiseen liittyvällä maininnalla. Mutta se subjektiivisuus ja niin edelleen.)

Luin Joylandin mielelläni, vaikka se ei säväyttänyt. Kirjasta puuttuu se tarinan ja hahmojen räiskyvä palo, johon olen aikoinaan Kingin kirjoissa rakastunut. Joyland on pehmoinen ja surullisen kaihoisa puolijännäri, jossa itse rikos on ainoastaan yksi osatekijä. Devinin nuoruuden muistelmat on se juttu, Joylandin hulppein karuselliajelu. Sen kyydissä on kohtuullisen mukavaa ja turvallista olla, mutta kyyti ei yllä hurjaksi tarinapyörteeksi, joka imaisisi sisuksiinsa, ja sieltä pois päästyään, olisi totaalisessa hurmiossa ja hämmennyksessä. Toki King tekee hyvää työtä; hän solahtaa parikymppisen miehen saappaisiin helposti ja muistuttaa muutaman kerran, että nykyajassa hän on elämää nähnyt herrasmies. Kingin tekstistä huokuu kokemus. Tunnelmanluojana herra on lähes poikkeuksetta erinomainen, kuten nyt, tosin tunnelmastakin jää piirunverran puuttumaan. King ei ehkä ole maailman taidokkain kaunokirjailija, mutta hän osaa koskettaa, ja sen hän tekee myös tällaisessa puolihutaistussa romaanissa. Kaiken kaikkiaan, Joyland on vaisuhko tapaus Kingin teokseksi.

Alkuteos: Joyland 2013
Julkaistu Suomessa: Tammi 2015
Sivumäärä: 288
Kirjanmerkit: Kaksi ja puoli
Lainattua: Ei hän ollut. Minulla on ollut monia työpaikkoja kuluneiden vuosien aikana, ja tämänhetkinen päätoimittajan pestini - varmaankin viimeinen pestini ennen kuin eläke nappaa minut kynsiinsä - on mahtava, mutta en koskaan ole ollut niin oudon onnellinen ja niin täysin oikeassa paikassa kuin silloin kun kaksikymmentäyksivuotiaana kannoin turkkia ja tanssin Hokey Pokeya kuumana kesäkuun päivänä.
  Perstuntumalla, kullannuput. 

Ruksaan kirjankansibingossa kohdan Värikäs. Ei tullut bingoa ei. Sen siitä saa, kun valitsee mitä kirjoja sattuu ja katsoo jälkikäteen, osuuko ruksi kohdalle. Mutta hauskaa bingoilua silti!

PS.Tämä on muuten blogini 200:s postaus. Ohhoh. Olen muuten taas miettinyt blogini tulevaisuutta - luulen, että blogini toden totta vetäytyy pikkuhiljaa kokonaan eläkkeelle. Ehkä tulen tänne hehkuttamaan, jos luen aivan ylimaallisen kirjan. Tai seuraavan Kingini - joka muuten voi olla aivan ylimaallinen kirja. Ehkä bloggaan jatkossa vain Kingeistä. Tai en mistään. En tiedä. Jotenkin tuntuu, ettei kukaan enää edes lue blogiani (on teitä siellä muutama, love you, kiitos!), ja myönnän, ettei se hirveästi motivoi. Minulle kommentit ovat tärkeitä, ja jos niitä ei tule juuri lainkaan, innostus bloggaamiseen laskee. Aloitin blogin yli kolme vuotta sitten - jokin salaperäinen olento siunatkoon kaikkia järkyttäviä tekstejäni! - ja silloin minulla oli tietty kimmoke. Nyt tuo kimmoke alkaa olla kulunut loppuun. Ja niin, oma (olematon) kaunokirjallinen urani on yhä se prioriteettini, joten on luonnollista, että blogi jää vähitellen syrjään.            
    

12 kommenttia:

  1. Hyvä idea blogata vain Kingeistä (verrattuna kokonaan eläköitymiseen). Se on usein niin, että hyvän kirjailijan huonokin teos pesee huonon kirjailijan hyvän teoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, blogin nimi pitäisi ainakin sitten sataprosenttisesti paikkaansa! =D Totta, verrattuna monien muiden kirjoihin, joille olen antanut samat pisteet kuin tälle kirjalle, eivät välttämättä ole kuitenkaan yhtä hyvällä tasolla minulle kuin King ylipäätään. Kingillä on ihan oma arvostelujärjestelmä, eikä se ole suoraan verrannollinen muiden kanssa. =D

      Poista
  2. Minä luin Joylandin viime vuonna englanniksi. Oli tarkoitus lukea suomeksikin uudestaan, mutta itsepintaisen lukujumin takia on toistaiseksi jäänyt tekemättä. Tämä on ihan ok King, ei mikään loistava, mutta ihan luettava kuitenkin. :)

    Tuo tunne, että niinkö kukaan lukee blogia on minullekin tuttu. Vaikka kirjoitan pääasiassa itselleni ja omaksi huvikseni, onhan se mukavaa jos jotakuta muutakin kiinnostaa edes vähäsen mitä höpisee.

    Minä ainakin luen kyllä jokaisen postauksesi. Olen vain aina ollut vähän huono kommentoimaan oikein mitään :( Mutta ehkäpä osaisin vihdoinkin vähän petrata itseäni ja alkaa ilahduttamaan muita bloggareita kommenteilla aina kun luen heidän kirjoituksiaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä oli kyllä luettava, ei siinä mitään, mutta verrattuna Kingin koko tuotantoon, niin hieman haalea teos minulle.

      Toki minäkin olen kirjoitellut pääasiassa omaksi huviksi, mutta nyt kun muu kirjoittaminen vie suurimman huomion, niin ei ole sellaista intoa kirjoitella blogia "tyhjille saleille."(Ehkä se myös kertoo blogistani jotain, jos salit ovat tyhjillään.) =D =D =D Mutta tosi ihanaa, että sinä (ja muutama muu) käytte kuitenkin lukemassa, kiitos siitä! <3 Ja parasta, että kommentoit nyt! =D Minä kommentoin jossain vaiheessa aika paljonkin muille, mutta nyt se on jäänyt vähemmälle - kieltämättä vähän ajatellen, mitäpäs minä kommentoimaan, kun eivät (kovin monet) muutkaan kommentoi minulle. Hyi minä! =D

      Poista
  3. Perustuntumalla, kullannuput :D
    Minä olin jo niin tämän pauloissa, että varmasti rakastun Kingiin vielä syvemmin, kunhan tässä paremmin tutustutaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio elämänohje, eikö niin! =D

      Se on ihana kuulla. Tällaiselle King-veteraanille tämä oli hiukan pehmo ja heppoinen, vaikka ihan luettava toki.

      Poista
  4. Minulla on seuraavana lukuvuorossa Kuvun alla, joten tämä saa odotella hetken vuoroaan. Olisikohan jo Kingin aika... (Milloin ei olisi Kingin aika!?!)

    Kurjaa jos lopetat bloggaamisen :( King-blogi on kieltämättä kiehtova ajatus. Ikiliikkuja, Kingiä siellä ja Kingiä täällä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sinä pikkuhiljaa hiippailet lähemmäksi Kingin uusimpia kirjoja, kivaa! Minulla meni jokin aika sitten Kuvun alla siskolle lainaksi. Aion itsekin lukea sen (uudestaan) vielä joskus.

      Niin, ei sitä tiedä, jos tämä muuttuukin King-blogiksi kokonaan - riippuu vähän fiiliksistäni, että huvittaako. Ainakin "normi" blogi jäänee vähemmälle, enkä taida enää blogata kaikista lukemistani kirjoista. (Jos mistään.) En sitten tiedä, onko sellaisessakaan blogissa mitään järkeä, joka päivittyy jotain neljä, viisi kertaa vuodessa. =D Pitää katsella ja katsoa, riittääkö intoa ja jos niin mihin. =D

      Poista
  5. Minä pidin tämän kirjan tunnelmasta,vaikka se ei ollutkaan tyypillistä Kingiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että pidit. Tykkään kyllä Kingin tunnelmoinnista ja tässäkin se oli ok-tasoa, mutta ei niin riipaisevan hienoa kuin joissakin toisissa teoksissa. =D

      Poista
  6. Irene, olen itsekin miettinyt, että jos sitä ilmestyisi esiin vaikka vain noin keskimäärin kerran kuussa, loistavalla krijalla tai sitten jollain muulla. Todella kaivattu breikki alkaa ihan seuraavan imlituksen jälkeen, sillä viimeinen kirja aikoihin tuli just uunista ulos. Ensi yönä luen vain just niin kauan kuin jaksan ja se on dekkari;

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Uskon, että homma toimii myös niin. Vaikka en itse mikään superpäivittäjä ole ollut ennenkään, niin silti, siinä vaiheessa kun huomaa, että harrastus alkaa muuttua stressin aiheeksi, on parempi höllätä. Paljon rauhaa ja elämyksiä lomallesi! <3

      Poista