.

.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kun harju humisi ja Peter Pan salamurhasi...


niin silloin hylätyssä puutarhassa tyttö odotti - ja kaukana leijui mykistävä parfyymi.

Tässä kirjat, jotka olen lukenut viime aikoina. Emily Brontën Humisevan harjun luin reilu kuukausi sitten - halusin lukea klassikon, ja Humiseva harju huuteli minulle hyllystä, anna minulle tilaisuus, anna minun vakuuttaa lukusielusi! Annoin ja luin, viehätyin jonkin verran, historia ja perienglantilaisuus kietoivat minut pauloihinsa, mutta myös petyin hivenen, otteeseeni jäi tyytymättömyyden riekaleita. Lahjakkaan, raivoisan kirjoittajan teksti miellytti suurimmaksi osaksi, mutta itse kokonaisuus tuntui venytetyltä goottilaiselta saippuaoopperalta. Olen iloinen, että luin kirjan, mutta Humiseva harju ei noussut kolkuttelemaan Tuulen viemään eeppisiä puitteita, kultaisen valtaistuimen koristeellisia käsinojia. Tuulen viemää on yhä hallitseva klassikkokuningatar.

Humisevasta harjusta matkustin New Yorkiin, jo minulle tuttuihin maisemiin, tapaamaan taas kerran John Verdonin luomaa eläkkeelle jäänyttä rikostutkijaa Dave Gurneyta, joka ei kuitenkaan malta pitää näppejään erossa hankalista ja vaarallista tutkimuksista ja tilanteista. Olen lukenut kaikki Dave Gurney-kirjat, mikä on sinällään hämmästyttävää, koska en erityisemmin välitä perinteisistä dekkareista. Mutta jokin näissä Verdonin kirjoissa kiehtoo, ehkä se, että ne eivät ole niin perinteisiä mitä saattaisi olettaa. Tappakaa Peter Pan on tuttua Verdon-laatua, älykästä, hitaalla temmolla etenevää rikoksen ratkontaa, jonka syvyyksissä piileskelee muutakin kuin kliseisiä dekkarikäänteitä, niitä iänikuisia, samoja myrkkyjä erittäviä mustekaloja. Tappakaa Peter Pan ilahdutti minua enemmän kuin edellinen Verdon, Murhakierre

Seuraavaksi piipahdin Hylätyssä puutarhassa. Ihana teos! Säihkyvä, kaunis, satumainen, lumoava, monipuolinen. Kate Morton kuljetti minut vaivatta läpi hylätyn puutarhan, esitteli sen minulle jokaista kolkkaa myöten, ja minä pidin näkemästäni. Jo Paluu Rivertoniin oli lupaava ja viihdyttävä, mutta Hylätty puutarha teki sen, mitä jo aikoinaan odotin Rivertonilta - pakahdutti, veti minut rivien väliin, tarinan monisyisiin kerroksiin, istutti minut osaksi hylättyä puutarhaa, ja kun sieltä lähdin, tunsin itseni virkeäksi ja keveäksi, tuulen pyörteissä lentäväksi magnolian kukaksi. Historia ja nykypäivä punoutuvat tässä teoksessa vahvaksi palmikoksi. Lennokas ja tasokas kerronta pitävät mielenkiintoa yllä, Hylätty puutarha on paikka, jossa haluaa viipyä, leputella jalkojaan takorautaisella penkillä.

Viimeisimpänä uppouduin hajujen maailmaan. Miltä tuntuisi olla ihminen, joka on kuin yliluonnollinen vainukoira? Saksalaisen Patrick Süskindin romaani Parfyymi - erään murhaajan tarina on melkoinen tapaus. Se on outo, absurdi, nerokas. Kirja, joka on niin minun kirjani. Se on hauska, ällöttävä ja lemuisa sekä samalla upea, timantti mutakerroksen alla. Tämän kirjan luettuaan pitäisi käytännössä osata valmistaa parfyymeja - tuota, voi olla, etten silti osaa. Süskind taiteilee yksityiskohtaisen kuvailun ja lähes juonettoman tarinan trapetsilla huojumatta, mestarillisella tavalla. Parfyymissa dialogin käyttö on melkein olematonta; Süskind vyöryttää kertomuksensa kappale kappaleelta, useiden kertojaäänien kautta, levittää erikoisen teoksensa sanat ja lauseet pöydälle sikin sokin kuin taipuisat pelikortit, näin on hyvä, nyt ja aina, ja kas, lopussa odottaa jämäkkä ja siisti, hallittu pakka; täynnä kortteja, joista tihkuu maagisia virtoja, ja olo on raikas kuin vuoristopuroon pulahtaneella.

Blogini tulevaisuus on yhä auki - ajatuksia asiasta voi lukea edellisen tekstini lopusta. Mutta ainakin nyt halusin kirjoittaa muutaman sanasen lukemistani kirjoista. Nämä neljä kirjaa olivat minulle loppujen lopuksi sangen hyvä paketti - ei yhtään suurta pettymystä, ja mukaan mahtui myös kaksi todella hienoa teosta Hylätyn puutarhan ja Parfyymin muodossa. Mietin muuten erään novellini julkaisua täällä blogissa - vaihtelun vuoksi. En uskaltanut. Joten menen takaisin kolooni.

Paljon lämpimiä, positiivisia energioita teille kaikille!

             




22 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että Hylätty puutarha kolahti sinuun. Ostin sen vastikään tarjoushinnalla e-kirjana, sillä pidin hurjasti Paluusta Rivertoniin. Jossain vaiheessa on siis Hylätyn puutarhankin aika... Tuosta Parfyymista en kyllä ole yhtään varma, olenko lukenut vai en. Elokuvan olen nähnyt, ja se kyllä vakuutti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Hylätty puutarha maistuu myös sinulle! Joillekin on käynyt niin, että pitävät yhä Rivertonia parempana, mutta minulle Hylätty puutarha oli paljon parempi. Parfyymia en ole nähnyt, mutta se on katselulistalla (ollut jo pitkään), mutta ehkä nyt saan sen aikaiseksi katsottua, kun on kerta kirja pois alta luettuna. =D

      Poista
  2. Minusta blogia ei kannata lopettaa.

    Jos kipinä tulee uudestaan niin blogi on valmiina.

    Toisaalta blogi on myös omalle ilmaukselle paljon parempi väylä kuin esim. jonkin lehden yleisönosasto, jos haluaa joskus kertoa oman mielipiteen julki.

    Kolmannekseen jutuissa on oikeaa asennetta, joten olisi sääli jos ne poistuisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä argumenteista, Jokke! Arvostan. =D

      Poista
    2. Jokke puhuu ihan viisaita, Minäkin mietin nyt noita...kuten tiedät.

      Poista
    3. Kiitos tuesta! Toivon, että löydät sopivan ratkaisun.

      Poista
  3. Hylätty puutarha kolahti minuunkin. Nyt on Kate Mortonin uusin suomennos kirjastossa varauksessa. Hänen kirjoihinsa on ihana uppoutua.

    Humiseva harju on ollut minulla jumissa jo vaikka kuinka kauan. Harkitsen jo keskeyttämistä. Välillä sitä miettii, että miksi oikein lukee kirjoja. Nouseeko joku mystinen lukijastatus, jos saa Humisen harjun luettua?

    Suosittelen ainakin blogin jättämistä internetin maailmaan. Sitten se on täällä, jos joskus tekee mieli blogata. Minä ainakin pidän bloggauksistasi, ne ovat ihanan rehellisiä ja suoria. Harmittaa, etten itse ole ehtinyt seurata blogiasi viime aikoina tarkemmin ja antaa niitä elintärkeitä kommentteja. Olen nimittäin itse elänyt kiireistä aikaa ja siksi omakin blogini on vähän ollut hiljaiselolla. Nyt yritän kuitenkin aktivoitua sekä bloggaajana että blogien lukijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla. Minä odotan mielenkiinnolla Kaukaisia hetkiä - haluaisin oikeastaan lukea sen mahdollisimman pian, mutta ehkä maltan hiukan odotella. Jotkut ovat käsittääkseni olleet melko pettyneitä uutuuteen - minä aion silti lähteä lukemaan kirjaa avoimin mielin.

      Humiseva harju oli minulle kyllä "helppo" lukukokemus. Olisin lukenut sen nopeamminkin, mutta siihen aikaan sattui sukulaisvierailuja, jolloin lukeminen jäi vähemmälle. Mutta aina kun palasin kirjan pariin, lukeminen kyllä sujui. Niin, nyt minulla onkin varmaan tosi mystinen ja hieno ja korkea lukijastatus! =D Pitäisi varmaan lukea Sota ja rauha, niin olisi kuule niin valtava lukijastatus, ettei enää tähän universumiin mahtuisi! =D

      Kiitos. Ymmärrän toki kiireet. Minäkin tykkään sinun blogistasi! <3

      Poista
  4. Alkoi ihan hymyilyttää kun huomasin postauksesi Bloggerin lukuluettelossa, kiva että olet edelleen täällä :)

    Parfyymi on tosiaan melkonen lukuelämys! Miten ne kaikki hajut ja tuoksut tuntuvat huokuvan kirjan sivuilta... Suosittelen katsomaan myös elokuvan! Katsoin sen ilman mitään ennakkotietoja tai kirjan lukemista ja olin suurin piirtein suu auki koko elokuvan ajan. Jotenkin hämmentävä, iljettävä, kaunis ja kammottava yhtä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww, ihana kuulla. <3 Parfyymi on kyllä hieno. Kummallinen ja hienosti kirjoitettu. Onkohan Süskindin Kyyhkynen yhtä väkevä, I wonder. Juu, elokuva on ollut tarkoitus katsoa jo aikoja sitten, mutta se on aina jäänyt. Nyt tosiaan on hyvä syy katsoa elokuva, kun on kirja hyvässä muistissa. =D

      Poista
  5. Irene, sulla on yks parhaimpia tyylejä kirjoittaa kirjablogia, et kyllä katoa minnekään! Mutta mikäli motivaatio on hukassa, niin kenties pieni breikki olisi paikallaan? :) Oma blogini päivittyy nyt hieman miten sattuu, yleensä silloin kun vauva nukkuu, joten kommentointi muihin blogeihin on tuntunut suoranaiselta ylellisyydeltä. Yritän taas petrata, tottahan se on että kommentit ovat parasta tässä hommassa!

    Tämäkin postaus osoitti miten hauskasti bloggaat, tuli tässä samalla neljän kirjan miniarviot, eihän sitä aina tarvitse niin syväluotaavasti kirjoittaa. Kaikkea ihanaa ja inspiroivaa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Jenni. Tässähän olen jo kieltämättä pitänyt breikkiä. Mutta ehkä voisin jatkaa näin, ettei "tarvitse" joka kirjan jälkeen päivittää blogia, vaan kirjoittaa sitten joskus, jos siltä tuntuu ja huvittaa. Tai kirjoittaa jostain ihan muusta kuin kirjoista. =D Tsemppiä sinulle vauva-arkeen! Blogihommeleihin tosiaan ehtii sitten kun ehtii ja haluaa. =D Ja kiitos, samoin sinulle mukavaa viikkoa! <3

      Poista
  6. Ai, Parfyymi on kirjakin... Taas kerran huomasin elokuvan ensin, mutta jos siitä voi jotain päätellä, niin erilainen lukukokemus taatusti! Ja samaa mieltä täälläkin: älä lopeta blogia kokonaan, vaikka sitten pitäisit pidemmänkin tauon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, noin minullekin kävi, taisi olla Villis, joka aikoinaan asian valaisi minulle - olin ollut vain tietoinen elokuvasta, jonka olen halunnut katsoa jo pitkään. Aion nyt sen saada katsotuksi jossakin vaiheessa. Ehkä parempi näin, että tuli kirja luettua ensin. Kiitos tsempeistä! =D

      Poista
  7. Tuota Parfyymia en olekaan vielä lukenut...
    Blogissani on sinulle tunnustus / haaste, ole hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parfyymi on todella hyvä, erikoinen, mutta hyvä. Kiitos! =D

      Poista
  8. Irene, no jos Tuulen viemää, päihitti Humisevan ahrjun, missä ovat sitten Anna Karenina ja Zivagon Lara? Ach, minä pidän näistä kaikista!

    Hylävtty puutarha oli minulle yllättäen väehmmän kuin Paluu Rivertoniin, mutta paljon, paljon enemmän kuin Kaukaiset hetket.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, en ole lukenut Anna Kareninaa ja Zhivagoa. Anna Kareninaa olen harkinnut. Joten I don´t know. =D

      Satuin löytämään Kaukaiset hetket kirjastosta näin pian Hylätyn puutarhan jälkeen; en malttanut sitä jättää sinne, joten otin lainaan. Odotan sitä mielenkiinnolla, kumpaan kastiin kuulunen, niihin, jotka tykkäävät vaiko eivät. =D <3

      Poista