Kaksitoista kirjaa, joita ei pidä lukea riippukeinussa

Hyvät ihmiset. Blogeissa on kiertänyt 12 kirjaa riippukeinuun - kesälukemisen vinkkauslistoja. Homma on lähtöisin blogista X ja listoja on myös tehty blogeissa Z, Y ja Q. (En nyt jaksa.) Tein vastaavan tyylisen listan pari vuotta sitten. (Jos tekisin nyt uuden, kirjat voisivat olla hyvin toisenlaisia.) Aion olla tällä kertaa päinvastainen ja listata kirjoja, joita ei suinkaan kannata kantaa riippukeinuun. Tai ei välttämättä muuallekaan. (Lukeeko joku muka oikeasti kirjoja riippukeinussa?) Jokaisen kirjan yhteyteen laitan pienen pätkän aikoinaan kirjoittamastani arvostelusta. Here we go.

Mark Helprin: Talvinen tarina  Kirja, joka on kaikkialla eikä missään.  

Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi "Rakkaustarina" on täysin tunteeton kahden nukkeihmisen (okei, se toinen on lasia) nuhjaantunut ja kömpelö lääppimisyritys.

Anne B. Radge: Aion tehdä sinut onnelliseksi Vai haluaako joku muka lukea kymmenen eri työvaihetta WC:n pesemisestä tai lattian luutuamisesta? (Sitä varten siivousoppaat ovat olemassa, rouva Ragde.)

Julie Orringer: Näkymätön silta Neiti Orringer kiinnittää liikaa huomiota joutaviin yksityiskohtiin; vai mitä sanotte siitä, että lukija on periaatteessa itseoppinut arkkitehti sadanviidenkymmenen sivun jälkeen?

Charles Dickens: Kolea talo Mikä taival! Niin viipyilevän hidas kertomus, että huhheijaa! Dickensin jaarittelu ei ollut minulle sitä oikeanlaista, että olisin jaksanut innostua kirjasta. 

Raymond Khoyry: Merkki Puolipuuduksissa suorittamani lukemisen myötä huomasin kiinnittäväni huomiota tiettyihin sanavalintoihin, jotka ponnahtelivat esiin kuin vieteriukot kerta toisensa jälkeen. Roikale. Kova korsto. Älysi. Stemmasi. Stoalaisesti. Huoh. Tiedän, että omalle kirjoittamiselleen voi tulla sokeaksi sokeaksi sokeaksi, niin ettei huomaa toistavansa itseään, mutta silti. Huoh. Sokeaksi.

Steve Alten: Mayojen testamentti Amerikan ihme-Steve on herra Yksityiskohtien yksityiskohta. Vai mitä sanotte tästä? Alueen sisäpuolella on neljä amerikkalaista MI-A2 Abrams- panssarivaunua puolustusasemissa Kukulcánin pyramidin sivuilla. Niin. Mitä me teemme tuolla MI-A2 Abrams-tiedolla? Kuinka monta panssarivaunuasiantuntijaa on olemassa ylipäätään koko maailmassa? Kolme?

Elif Shafak: Rakkauden aikakirja Rakkauden aikakirja on uskonnollisuutta, hengellisyyttä ja mystiikkaa valuttava teos, joka on loppujen lopuksi vain koreampiin vaatteisiin puettu suhteellisen kevyt rakkaushuttu, otsahelminauhoja, silkkialusasuja, kajalilla reunustettuja silmiä.

Rebekka Stott: Korallivaras  Ehkä Stottia on kiehtonut ajatus laittaa yhden kirjan sisään mahdollisimman monta eri kirjaa: Hei, baby, saat viisi yhden hinnalla! Sillä Korallivarkaan parissa tulee tunne, että teokseen on yritetty sulloa matkaopas, historian ja biologian oppikirjat, lokikirja sekä ranskan sanakirja, josta on kaiken huipuksi unohtunut suomennos pois.

Johan Theorin: Hämärän hetki Mutta yhdessä verkkaisen etenemisen kanssa kokonaisuus alkaa pian hajota, löystyä; vene, joka alkupuolella tarinaa kelluu tukevasti omassa satamassaan, irtoaa ja lähtee ajelehtimaan, loputtoman seesteiselle merelle, missä ei näy mielenkiintoisia asioita, vaan sitä huomaa tuijottavansa sinistä taivasta ja odottavansa, milloin veneajelu oikein päättyy.

Paul Auster: New York-trilogia  Trilogia on käsittääkseni arvostettu teos. Jeps. Okei. Jos New York on yhtä kuin ohut kulissi sumun peitossa, ja se on arvostettavaa kirjallisuutta, niin en kai minä voi sille mitään.

Minette Walters: Kuvanveistäjä Walters on uskomattoman kömpelö ja kliseinen romantiikan virittelijä; lady Walters, saanko kysyä, että minkälaisia ne teidän oikeasti romanttiset novellit sitten ovat? En ehkä halua kuulla vastausta. Pelottaa liikaa.

Mutta tietenkin kehotan teitä olemaan eri mieltä ja lukemaan näitä kirjoja riippukeinuissa ja kiikkutuoleissa ja maailmanpyörissä, ja kun olette niin tehneet, voitte tulla kertomaan minulle, että kuinka väärässä olen. Totta kai ei sovi unohtaa sitä tosiasiaa, että jos teillä onkin mielessänne pienet unet siellä riippukeinussa, niin nämä kirjat ovat hyviä unilääkkeitä. Tai älyttömiä piristeitä! Mistä sitä tietää. Sitten voitte tulla syyttämään minua siitä, että valvotin teitä koko kesän.

Olen vasta puolivälissä nykyisen kirjani on mammuttini - lukemisen parissa. Leppoisaa kesää!