.

.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kaikki rakastavat Dania



Dan Brown. Brownin Dan. Muistatteko hänet? Hän on se heppu, joka kirjoitti Da Vinci-koodin ja muutaman muun vaatimattoman, miljoonia myyneen romaanin. Ystävämme Dan, jota ei voi kukaan todellinen kirjallisuuden ystävä arvostaa. Ei tietenkään, ystävämme Dan on kammottava massakirjallisuuden laivan keulakuva, joka seilaa pitkin kolikkovirtoja tyytyväinen virne kasvoillaan. Ystävämme Dan, joka ei voi missään olosuhteissa kirjoittaa yhtä ainoaa merkittävää lausetta käsikirjoituksensa aikana, ei, ei suinkaan! Pois se Danista! Ystävämme Dan istuu vain tietokoneensa ääressä ja naputtaa sanoja, joita valitsee umpimähkään ensyklopediasta, jotta voisi kiduttaa meitä mahdollisimman pitkään ja kivuliaasti.

Ja mitä tekee Dan? Hän kirjoittaa lisää näitä tyhjänpäiväisiä romaaneja! Siitä huolimatta, että todellinen kirjallisuuden ystävä haluaisi passittaa hänet tyrmään; siellä hänellä olisi seuranaan joukko pyykkinarujen ja ikkunatiivisteiden historiaa tutkivia professoreita sekä ratkaistavanaan pinottain sudokuja ja kryptoja, joihin eivät Leonardo da Vincin maalaukset ja keksinnöt auttaisi tippaakaan. Hurraa! Joko olette valmiina vastaanottamaan Brownin seuraavan infernaalisen teoksen? Toukokuussa se ilmestyy, ja kas kummaa, kirjan nimi on osuva. Inferno. Joko tunnette, kuinka helvetin lieskat lähestyvät? Kuinka ne paahtavat Mona Lisan näköisen polttomerkin kirjalliseen sieluumme? Dan Brown, sinä kelvoton muusikon retale - unohtamatta amerikkalaisen kirjailijan pääsyvaatimusta numero yhtä eli opettajuutta -, mitä jos kömpisit takaisin matalaan majaasi manalan maille ja jatkaisit kadotettujen sielujen riipimistä lukemalla heille ääneen Enkeleitä ja demoneita? Jätä meidät todelliset kirjallisuuden ystävät rauhaan!

Aivan. Huh, että helpottaa. Kertakaikkisen katala ihminen tuo Dan Brown! Jos totta puhutaan - näin meidän kesken, älä kerro kenellekään, ettei todellisten kirjallisuuden ystävien jäsenyyttäni peruta - minä pidän Dan Brownin kirjoista. Kyllä! 

Kirjailijat voidaan periaatteessa jakaa neljään kastiin:

1. Kirjailijoihin, jotka kirjoittavat suoraviivaista ja tapahtumarikasta roskaa. (Massakirjailijat)

2. Kirjailijoihin, jotka kirjoittavat roskaa. (Roskakirjailijat; minä tähtään tähän eeppiseen ryhmään mahdollisella kirjailijan urallani.)

3. Kirjailijoihin, jotka kirjoittavat monimutkaista ja maalailevaa roskaa. (Tekotaiteelliset kirjailijat)

4. Kirjailijoihin, jotka kirjoittavat näiden kolmen aikaisemman kohdan jonkinasteista kombinaatiota. (Fuusiokirjailijat)

Sivuhuomautuksena sanottakoon, että jokaiseen ryhmään kuuluvat kirjailijat toistavat itseään. Jatkuvasti. Sillä mitä muuta kirjallinen ilmaisu voisi olla kuin itsensä toistamista? (Toistoa, toistoa, toistoa!)

Ystävämme Dan Brown kuuluu ensimmäiseen kastiin, mutta voi pojat, että se mies kirjoittaa koukuttavaa roskaa! Istun ilomielin kyydissä, kun Brown kaahaa roska-autolla tukka putkella ja setelit housun taskuista pursuten; roikun auton sivulla kuin voimistelun maailmanmestari sillä aikaa kun herra Brown kippaa kyytiin lisää roskaa, huumaavaa roskaa, hyväntuoksuista roskaa. Matka jatkuu! Brown tarjoilee roska-annoksensa huolellisessa, hyvin pakatussa laatikossa; - tump, tump, tump - hän pudottelee niitä taakseen kompastumisen tai liukastumisen toivossa, kuin banaaninkuoria, perässään laahustaville, herkkäuskoisille haaskansyöjille. Minä saan osani, ikioman laatikkoni, kun ystävämme Dan Brown vihjaa hellästi, että minun on aika poistua kyydistä. Brown kaasuttaa jo kaukana, mutta hei, herralla on kiire seuraaviin roskakuskien kokoontumisajoihin.  

Kun herra Brown kaasuttaa näille kulmille muutaman viikon kuluttua, minä olen odottamassa; kiinnitän itseni teräsvaljailla kiinni roskapönttöön aivan kuin ääriluonnonsuojelija kiinnittää itsensä harvinaiseen, vanhaan puuhun. Tule, tule jo, ystävämme Dan, täällä minä odotan pysäkillä roskavuoroasi saapuvaksi, jännityksestä kihertäen, tietäen, että joka-paikan-ongelman-ratkaisija Robert Langdon tulee toimimaan matkaoppaana. Minä aion pitää tiukasti kiinni. Enkä päästä irti, ennen kuin viimeinenkin roska on käännetty.

PS. Vielä ehtii mukaan arvontaan!   

24 kommenttia:

  1. Psst, minäkin pidän Brownin kirjoista. Tämähän jää sitten ihan vain minun ja sinun väliseksi salaisuudeksi (siihen asti, kun saan luettua uuden Brownin ja kirjoitan siitä blogiini)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shhh... Ollaan aivan hiljaa. Ei kukaan kuule. =D (Naamioi se kirja johonkin mystiseen valeasuun, niin kukaan ei huomaa mitään.)

      Poista
  2. Oh eeh, en pidä Danista! Valitettavasti :) Ja taidanpa kuulua tuohon kolmanteen ryhmään, kai, wanna be -minä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, et kai sinä ole vain juuri niitä kieltäytyjiä, jotka lukevat Brownia salaa kellarissa?! =D No ei sentään, eihän Brown todellakaan iske kaikkiin.

      Poista
  3. Tunnustan lukeneeni vain yhden Brownin ja se oli juurikin Da Vinci -koodi. Mutta se oli hyvä! Ainoa salapoliiistrillerimikälie mistä olen koskaa tykännyt ja se on paljon se. Pitäisi lukea enemmän vaan missä olet lukuinto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin, että olet lukenut sen. (Minulla on joissakin asioissa kummallisen hyvä muisti. Toisissa asioissa taas ei yhtään.)Minähän olen lukenut kaikki Brownit. Enkelit ja demonit voisi olla sellainen, josta voisit myös tykätä.

      Salapoliisitrillerimikälie on hieno määre, I like it! =D

      Poista
  4. Hehee, minäkin olen viihtynyt Langdonin seurassa hyvin. :) Muut Brownin kirjat eivät ole aihepiirinsä puolesta kiinnostaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva. =D Minä tykkäsin myös Meteoriitista ja Murtamattomasta linnakkeesta. Viimeisin Langdon Kadonnut symboli oli kyllä Langdon-tarinoista heikoin, toivottavasti uusi olisi parempi. =D

      Poista
  5. Hah hah, totta joka sana! :D Mutta mehän rakastamme toistoa! Kaikki kirjailijat sitä tekevät, en käytä edes termiä "siihen sortuvat", ja uskallan väittää, että juuri siksi valitsemme jatkuvasti hyllystä aina ne samat kirjailijat. Se on sitä toiston tuomaa turvaa :)

    Browniin en ole tutustunut. Minä olen sitten ilmeisesti todella korkealaatuinen korkealaatuisen kirjallisuuden ystävä?! :D

    (not)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, niinhän se menee. Kai. Turvallisuuden tunnetta, olet oikeassa.

      Oho, olen yllättynyt, ajattelin, että olisit jonkin Brownin lukenut. Jotenkin ajattelin, että kun olet dekkareiden ystävä, niin Brownitkin olisivat kiinnostaneet. Vaikka eihän ne ole dekkareita, mutta niissä on kuitenkin samankaltaisia piirteitä. Nämä on niitä "minun dekkareita", jahdataan vähän murhaajia ja hulluja ja kadonneita maailmoja tai Jeesusta tai jotain... =D

      Poista
  6. Luin viime kuussa Brownin Kadonneen symbolin ja olihan se ihan okei =). Hengästyttävän vauhdikasta, melkein jopa pidin siitä. En ole salaseurojen ja arkkitehtuurin ylin ystävä, joten kirjan on täytynyt olla todella hyvä, kun minä pidin siitä silti. Muutaman kirjan olen lukenut Brownilta, ehkä kolme muuta, en edes muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua salaseurat kiehtovat suunnattomasti. Ja temppeliherrat! En tiedä miksi. Aina kun jossain mainitaan temppeliherrat, niin meitsi on heti, että mitä mitä mitä. =D Kadonnut symboli oli minusta ehkä jopa heikoin Brown, olihan sekin ihan okei, mutta ei niin hyvä kuin aikaisemmat.

      Poista
  7. Ha ha ha hauskaa :)

    Luin Da Vinci Koodin, mutta oli minusta vauhdikkuudestaan huolimatta tai sen vuoksi varsin ohut tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ohuuden voi antaa anteeksi, kun muut ainekset ovat kasassa ja tarinan pääidea tarpeeksi mielenkiintoinen, ja se oli se, joka minut piti koukussa Da Vinci-koodissa. =D

      Poista
  8. :D Hi-hii!

    Viihde on kaunis asia, mutta Da Vinci -koodi ei onnistunut viihdyttämään minua. Kirja oli tylsä, ja meinasin tukehtua siihen kursiivin määrään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä harmi. Minua kiinnostivat Da Vinci-koodissa niin monet seikat - kaikki se historia ja spekulaatio ym. - että minä nautin. Mutta kaikki kirjat eivät ole kaikille. =D

      Poista
  9. Brownin kirjoja on tullut luettu kaksin kappalein ja ne ovat paksuja kirjasia ja paljon asiaa. Tykkäsin kovasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, siinä myös yksi syy, miksi minäkin olen pitänyt herran kirjoista; niissä on paljon ihan oikeaa tietoa, jota ei noin muuten välttämättä tulisi luettua. Kivasti yhdistetty hieman viihdettä ja nippelitietoa! =D

      Poista
  10. Ei kerrota kellekkään että itsekkin pidän hirveän kovasti paljon Dan Brownin kirjoista! Yhden elämäni huikeimmista matkoista koin Da Vinci koodin parissa. Minulta löytyy hyllystä pokkari versio ja kuvitettu laitos nimenomaisesta kirjasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei, ollaan ihan hyss, hyss.. =D Muistan kun isosisko aikoinaan sanoi, että kannattaa muuten lukea Da Vinci-koodi, ja niinhän minä luin, ja pidin hurjasti. Minulla on omia nuo kuvassa näkyvät Brownit. =D

      Poista
  11. En lukenut vielä edeltävää kahtakymmentä kommenttia, mutta veikkaan että ehkä joku muukin on kysynyt, eikö oma kotomainen Remeksemme ole miltei samassa asemassa; tapahtumarikasta (ja koukuttavaa, jos tykkää vaarallisista tilanteista) "roskaa", jota "Todellinen Kirjallisuuden Ystävä" ei lue (ainakaan julkisesti)?

    Mutta väliäkö tuolla, hyllystä löytyy molemmat miehet, ja molemmista tykkään. Uutukaista siis odotellessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Remes voisi todellakin olla kotimainen vastine Brownille. Minäkin olen lukenut Remeksiä, varsinkin alkutuotannon teoksista pidin paljon. Nyt en ole enää aivan uusimpia lukenut.

      Kyllä myös tällaisia kirjailijoita tarvitaan, aivan kuten joku nauttii yltiöromanttisesta hutusta (kyllä minullakin menee jossakin sentään raja!), niin pitäähän sille olla vastapainoa! =D

      Poista
  12. haha, loistava teksti! :D Da vinci -koodi olen lukenut ja The Lost symbol on lojunut hyllyssä monta vuotta odottamassa. Enkelit ja demonit -elokuvan olen nähnyt.

    Brownin kirjoissa on paljon teologisia juttuja jotka ovat musta aina kiinnostavia. Tiedän, että monien mielestä Brown on ihan pelkkää roskaa, mutta olen heikkona uskontoihin liittyviin teorioihin ja erilaisiin näkökulmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua myös kiinnostavat nuo teologiset jutut juuri Brownin tavalla käsiteltyinä, joten siinä yksi syy lisää, miksi olen viihtynyt herran seurassa.

      Jännä homma sinällään, että maailmassa on niin paljon huonompiakin kynäilijöitä kuin Brown, mutta jostain syystä herra on otettu silmätikuksi. Ansaitsee vissiin liikaa rahaa tai jotain... =D

      Poista