.

.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Madame Irenen Hall of fame

Minä olen vihdoin ja viimein tullut siihen tulokseen, että Irenen on aika listautua. On aika listautua, liittyä pörssiin kuin Facebook ja flopata yhtä tyylikkäästi. Sitä paitsi, teistä jokainen ansaitsee päiväänsä piristysruiskeen, jonka seuraava lista tulee teille sohaisemaan suoraan suoneen. Sillä minä tiedän, ettei listani ole mikään kirjallisuuskriitikon unelma, mutta toisaalta, miksi lähtisin väittämään jotain sellaista, mitä en ole?

 Olen valinnut yhden kirjan kirjailijaa kohden. Sillä listaa, joka vilisisi Stephen Kingiä - lupaan tehdä sellaisen erikseen - olisi aika yksitoikkoista lukea. Tässä ne ovat, kymmenen kirjaa - hyvä on, niitä on enemmän kuin kymmenen, koska mukana on kirjasarjoja -, jotka ottaisin mukaan autiolle saarelle, ja siellä ne pelastaisivat henkeni. Ne pelastaisivat henkeni erinomaisuudellaan, ja lopulta, kun olisin yhtä hullu kuin Tom Hanks elokuvassa Cast Away-Tuuliajolla, minä polttaisin kirjat nuotiolla ja niistä nouseva savu kieppuisi ilmaan; savu muodostaisi korkealle ilmaan kirjaimet SOS, ne eivät haihtuisi vaan liikkuisivat tuulen mukana yhä kauemmaksi ja kauemmaksi, kunnes qatarilainen prinssi - hän olisi pelaamassa helikopteripooloa - huomaisi ne ja tulisi pelastamaan minut. Sitten hän ostaisi minulle uudet kirjat. Kyllä, näin minun autiosaari kokemukseni menisi.

Tässä ne ovat. Vapaasti naurettavissa.


1. Stephen King: Musta torni-sarja 

  Revolverimies
  Kolme korttia pakasta
  Joutomaa
  Velho
  Callan sudet
  Susannan laulu
  Musta Torni 





  Toivottavasti ette satuttaneet peppuanne tuolilta pudottuanne tämän kertakaikkisen yllättävän ykkössijan myötä. Musta torni on käsite. Se on kokemus. Se on huvipuisto ja paratiisi kirjan muodossa. Kirjoja lukiessa ei ole pelkkä lukija. Tarinassa on mukana. Kun on lukenut seitsemän kirjaa, tarinasta ei halua poistua, vaan sen haluaa aloittaa saman tien uudelleen. Ka on pyörä. Rakastan Kingiä, rakastan Mustaa tornia; se on minun pyhä kirjoitukseni. Musta torni kohoaa listani kärkeen ylivoimaisella erolla. Jos Musta torni olisi pikajuoksija, se olisi Usain Bolt. Luin kirjasarjan pari vuotta sitten.



 2. Yann Martel: Piin elämä



  Piin elämä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen yhdeksän vuotta sitten. Ihanan erilainen kirja. Kirja, joka yllätti minut täysin. Kirja, jonka muistaa vuosienkin jälkeen. Kirjan kansikuva kertoo kaiken oleellisen. Siinä on meri, siinä on poika, siinä on tiikeri. 







3. C.S. Lewis: Narnian tarinat   
    
  
 
  Velho ja leijona
  Prinssi Kaspian
  Kaspianin matka maailman ääriin
  Hopeinen tuoli
  Hevonen ja poika
  Taikurin sisarenpoika
  Narnian viimeinen taistelu 

  Narnian tarinat. Syvä huokaisu. Luin muksuna kaikki mahdolliset Viisikot, Salaisuudet, Seikkailut, Neiti Etsivät, Tiinat, Kolmet Etsivät ja niin edelleen, mutta mikään ei vetänyt vertoja Narnialle. Voi sitä tunnetta, kun Lucy löysi metsän vaatekaapista! Olin lumoutunut. Mikä parasta, lumous ei ole haihtunut. Narnia on yhä läsnä. Olen lukenut kirjasarjan ainakin kahteen kertaan, mutta "aikuisena" en kertaakaan. (Siitä, että olenko minä aikuinen, voidaan olla montaa mieltä.) Minulla on vakaa aikomus palata tämän maagisen kirjasarjan pariin aikuisin silmin.   






4. Virginia Andrews: Dollanganger - sarja        

Pimeyden kukat
Koston terälehdet
Verenpunaiset okaat
Menneisyyden siemenet 

  Joskus alle parikymppisenä kyselin kirjekaveriltani - huh, kirjekaverilta, muistatteko vielä sellaiset? Ne olivat jossain siinä pyykkilautojen ja veivattavien puhelimien välissä - kirjavinkkejä. Hän ehdotti minulle Virginia Andrewsia, ja minä tyttö tottelin. Aloitin Dollanganger- sarjalla - sormeni haluavat muuten koko ajan kirjoittaa doppelganger - ja luin kaikki neljä kirjaa lyhyen ajan sisällä. Olin hämmentynyt ja mykistynyt. Outo tarina imi minut mukaansa kuin pölynimuri; siellä minä sätkin yhtenä pölyhiukkasena Andrewsin pölypussin seinämässä, eikä minulla ollut minkäänlaista halua päästä pakoon.   

5. J.K. Rowling: Harry Potter- sarja

Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja liekehtivä pikari
Harry Potter ja Feeniksin kilta
Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Harry Potter ja kuoleman varjelukset 

Minä olin kertakaikkisen kunnollinen isosisko ja ostin pikkusiskolleni joululahjaksi ensimmäisen Harry Potterin yli kymmenen vuotta sitten. Siskoni oli kova lukemaan, mutta jostain syystä hän ei ollut kiinnostunut koko Potterista. Minä olin se, joka luki kirjan ensimmäisenä. Minä pidin kirjasta kovasti, vaikka olin jo ennättänyt ohittaa myöhäisteini-iän, ah, niin viehättävät vuodet. Lopulta siskonikin vakuuttui, ja kappas, olimme molemmat Potter-suossa, josta emme päässeet kuiville moneen vuoteen. 


6. Dean Koontz: Salainen muisti

Aloin lukea Koontzia silloin aikojen alussa - lentoliskot viuhahtelivat ilmassa ja stegosaurukset rouskuttivat koivun lehtiä - Kingin ohella, ja yhtäkkiä huomasin, että Koontz oli lumonnut minut täysin. (Sittemmin on käynyt hieman toisinpäin, jos ette ole sattuneet huomaamaan.) Luin kaikki mahdolliset Koontzit, joista pidin lähes poikkeuksetta, mutta Salaisen muistin häkellyttävä psykologinen paine on maalautunut sieluni maisemaan kuin viikset Mona Lisaan. 



7. Dave Pelzer: Pimeän poika 

Olen lukenut huikean kirjallisen urani aikana - kyllä, se alkoi kun olin seitsemänvuotias ja luin ensimmäisenä Odysseian - hyvin vähän elämäkertakirjoja. Minä puikahdan mieluummin fiktiiviseen maailmaan, mutta Pimeän pojan luin aikoinaan tuoreeltaan, ja se teki viiltävän ahdistavan vaikutuksen, joka väräjää yhä ihoni alla kuin kynttilän liekki.                                                           



8. Sidney Sheldon: Timanttidynastia

Voi Sidney Sheldon sentään! Siinä oli kirjailija, joka osasi veivata minut kebabkioskille. Nuoruudessani kahlasin läpi Sheldonit tarkasti kuin kaislikon sammakoista ja nautin joka hetkestä. Olisin voinut valita yhtä hyvin jonkin toisenkin Sheldonin tälle listalle, mutta päädyin Timanttidynastiaan, koska se yhdistää kiehtovasti historiaa ja juonittelua.





 9. Dan Brown: Da Vinci-koodi

Sanokaa mitä sanotte, mutta minut Da Vinci-koodi hurmasi. Se oli jännittävä trilleri, mutta samaan aikaan se sisälsi mielenkiintoista historiallista faktaa, toki sekoitettuna silkkaan fiktioon. Se piti otteessaan kuin domina nahkahousuisen naapurin Erkin kaulapannasta. Da Vincin-koodin innoittamana luin monia samankaltaisia - luen yhä toisinaan - mysteerejä, mutta yksikään ei ole yltänyt tämän teoksen rinnalle, jota pidän palapeliromaanien aateliston kirkkaana ruhtinaana.    


10. Marian Keyes: Hurmaava mies

Koska olen myös niin sanotun hömppäkirjallisuuden suurkuluttaja - voi pahkura, kuinka inhoan määrettä hömppäkirjallisuus, ikään se olisi täysin toisarvoista verrattuna ah niin mahtavaan subliimiin kirjallisuuteen - en voinut jättää listaltani pois kirjajumalatartani Marian Keyesia. Hänen kaikki kirjansa ovat vähintäänkin hyviä, ja pari kesää sitten Hurmaava mies nauratti ja kosketti yhtä aikaa, ja siitä täytyy antaa pisteet - 12 points goes to Marian Keyes! -, sillä minua on vaikea saada nauramaan kirjan sivujen kautta.

Tämä lista on pitkälti näppituntumalla heitetty tyyliin "mitkä kirjat ovat jääneet vuosien varrella kirjamuistojeni huipulle liehumaan kuin vuorenvalloittajan lippu" ja tässä on lopputulos. On huomioitavaa, että osan kirjoista olen lukenut vuosia sitten, joten pieni epäilys kalvaa, vaikuttaisivatko ne yhtä syvästi tänä päivänä luettuna. Mutta luotan siihen, että Irenen nerokas pää on ollut nerokas jo tuolloin vuosia sitten!

Kiitos ja kumarrus. Tervetuloa uudelleen. Pimpeli pom.

P.S. Himputti! Sisäinen Lisbeth Salanderini ei ymmärrä, miksi joidenkin sanojen väliin on tullut pidempi väli; tämä ei ole mikään itseni lisäämä kikkaileva taidepaussi. Hmm, toisaalta, ehkä se onkin, koska olen niin uskomattoman eksentrinen.       

8 kommenttia:

  1. Virginia Andrews oli loistava, nimenomaan siinä hiukan alle parinkympin hujakoilla luin itsekin jonkun sarjan, jossa oli Dawn-niminen tyvär, muuta en muista. Kansikuvista on myös pakko antaa ylimäärästä plussaa.

    Ajattelin piakkoin alottaa Hohdon englanniksi, joten näitä kaikkia King-juttuja on erittäin hauska lukea :D

    VastaaPoista
  2. Totta. Minä myös luin Dawn-sarjan, taisi olla Cutlereista kertova. Sehän oli jo haamukirjoittajan käden jälkeä, mutta varsin hyvä silti.

    Minun täytyy häpeäkseni myöntää, etten ole lukenut Hohtoa, nähnyt vain elokuvan. Kun aloitin aikoinaan korkean ja jylhän King-vuoren valloittamisen, päätin ensin lukea sellaiset teokset, joita en ole nähnyt tv:stä. Toki aikomuksenani on lukea kaikki mahdollinen, myös Hohto sitten joskus.

    Kiitos kommentoinnista! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai joo, eikös se ollut jotenkin niin, että Andrewsin kuoltua lapset/sukulaiset jatko kirjojen tekoa?

      Mullakin on Hohdosta sekä Kubrickin että Kingin ittensä parempana pitämä versio katottuna, ja kun tietää mitä Sir Kirjailija on ensinnä mainitusta sanonu, odotan suurella mielenkiinnolla, miten kaikki menee kirjassa. Pahuus on hotellissa, ei isäukossa :D

      Poista
  3. Jeps, Andrewsin kuolinpesä palkkasi haamukirjoittajan, hepun nimeltä Andrew Neiderman. Toimi aikansa minun mielestäni, myöhemmät kirjat alkavat jo tökkiä.

    Voi vitsi, haluu lukee Hohdon! =D

    VastaaPoista
  4. Musta torni on parhautta <3 Virginia Andrewsin kirjoja minäkin olen ahminut vuosia sitten, tuo mainitsemasi sarja oli/on loistava. Harry Potterit pääsisivät myös omalle listalleni. Narnian tarinat on vielä lukematta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhautta hyvinkin! Dark tower rocks!=D

      Yritin jo viimeksi kirjastossa etsiä Narnian tarinoita - himskatti, eivät olleet samassa kohdassa kuin kaksikymmentä vuotta sitten! -, että ottaisinko luettavaksi. Kiehtoisi kovasti lukea ne uudestaan. =D

      Poista
  5. Pidän Kingistä, mutta jostain syystä Mustaa tornia inhosin syvästi. :-P En oikein muista miksi, siitä on sen verran aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toinen tykkää tästä ja toinen tuosta! =D Niin se menee. Minäkään en ensimmäisen osan perusteella ollut vielä ihan myyty, mutta jatkoin onneksi matkaa. =D

      Poista