Madame Irenen Hall of fame

Minä olen vihdoin ja viimein tullut siihen tulokseen, että Irenen on aika listautua. On aika listautua, liittyä pörssiin kuin Facebook ja flopata yhtä tyylikkäästi. Sitä paitsi, teistä jokainen ansaitsee päiväänsä piristysruiskeen, jonka seuraava lista tulee teille sohaisemaan suoraan suoneen. Sillä minä tiedän, ettei listani ole mikään kirjallisuuskriitikon unelma, mutta toisaalta, miksi lähtisin väittämään jotain sellaista, mitä en ole?

 Olen valinnut yhden kirjan kirjailijaa kohden. Sillä listaa, joka vilisisi Stephen Kingiä - lupaan tehdä sellaisen erikseen - olisi aika yksitoikkoista lukea. Tässä ne ovat, kymmenen kirjaa - hyvä on, niitä on enemmän kuin kymmenen, koska mukana on kirjasarjoja -, jotka ottaisin mukaan autiolle saarelle, ja siellä ne pelastaisivat henkeni. Ne pelastaisivat henkeni erinomaisuudellaan, ja lopulta, kun olisin yhtä hullu kuin Tom Hanks elokuvassa Cast Away-Tuuliajolla, minä polttaisin kirjat nuotiolla ja niistä nouseva savu kieppuisi ilmaan; savu muodostaisi korkealle ilmaan kirjaimet SOS, ne eivät haihtuisi vaan liikkuisivat tuulen mukana yhä kauemmaksi ja kauemmaksi, kunnes qatarilainen prinssi - hän olisi pelaamassa helikopteripooloa - huomaisi ne ja tulisi pelastamaan minut. Sitten hän ostaisi minulle uudet kirjat. Kyllä, näin minun autiosaari kokemukseni menisi.

Tässä ne ovat. Vapaasti naurettavissa.

1. Stephen King: Musta torni-sarja 

  Revolverimies

  Kolme korttia pakasta

  Joutomaa

  Velho

  Callan sudet

  Susannan laulu

  Musta Torni 

  Toivottavasti ette satuttaneet peppuanne tuolilta pudottuanne tämän kertakaikkisen yllättävän ykkössijan myötä. Musta torni on käsite. Se on kokemus. Se on huvipuisto ja paratiisi kirjan muodossa. Kirjoja lukiessa ei ole pelkkä lukija. Tarinassa on mukana. Kun on lukenut seitsemän kirjaa, tarinasta ei halua poistua, vaan sen haluaa aloittaa saman tien uudelleen. Ka on pyörä. Rakastan Kingiä, rakastan Mustaa tornia; se on minun pyhä kirjoitukseni. Musta torni kohoaa listani kärkeen ylivoimaisella erolla. Jos Musta torni olisi pikajuoksija, se olisi Usain Bolt. Luin kirjasarjan pari vuotta sitten.

 2. Yann Martel: Piin elämä

  Piin elämä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen yhdeksän vuotta sitten. Ihanan erilainen kirja. Kirja, joka yllätti minut täysin. Kirja, jonka muistaa vuosienkin jälkeen. Kirjan kansikuva kertoo kaiken oleellisen. Siinä on meri, siinä on poika, siinä on tiikeri. 

3. C.S. Lewis: Narnian tarinat   
    

  

 

  Velho ja leijona

  Prinssi Kaspian

  Kaspianin matka maailman ääriin

  Hopeinen tuoli

  Hevonen ja poika

  Taikurin sisarenpoika

  Narnian viimeinen taistelu 

  Narnian tarinat. Syvä huokaisu. Luin muksuna kaikki mahdolliset Viisikot, Salaisuudet, Seikkailut, Neiti Etsivät, Tiinat, Kolmet Etsivät ja niin edelleen, mutta mikään ei vetänyt vertoja Narnialle. Voi sitä tunnetta, kun Lucy löysi metsän vaatekaapista! Olin lumoutunut. Mikä parasta, lumous ei ole haihtunut. Narnia on yhä läsnä. Olen lukenut kirjasarjan ainakin kahteen kertaan, mutta "aikuisena" en kertaakaan. (Siitä, että olenko minä aikuinen, voidaan olla montaa mieltä.) Minulla on vakaa aikomus palata tämän maagisen kirjasarjan pariin aikuisin silmin.   

4. Virginia Andrews: Dollanganger - sarja        

Pimeyden kukat

Koston terälehdet

Verenpunaiset okaat

Menneisyyden siemenet 

  Joskus alle parikymppisenä kyselin kirjekaveriltani - huh, kirjekaverilta, muistatteko vielä sellaiset? Ne olivat jossain siinä pyykkilautojen ja veivattavien puhelimien välissä - kirjavinkkejä. Hän ehdotti minulle Virginia Andrewsia, ja minä tyttö tottelin. Aloitin Dollanganger- sarjalla - sormeni haluavat muuten koko ajan kirjoittaa doppelganger - ja luin kaikki neljä kirjaa lyhyen ajan sisällä. Olin hämmentynyt ja mykistynyt. Outo tarina imi minut mukaansa kuin pölynimuri; siellä minä sätkin yhtenä pölyhiukkasena Andrewsin pölypussin seinämässä, eikä minulla ollut minkäänlaista halua päästä pakoon.   

5. J.K. Rowling: Harry Potter- sarja

Harry Potter ja viisasten kivi

Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja liekehtivä pikari

Harry Potter ja Feeniksin kilta

Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Harry Potter ja kuoleman varjelukset 

Minä olin kertakaikkisen kunnollinen isosisko ja ostin pikkusiskolleni joululahjaksi ensimmäisen Harry Potterin yli kymmenen vuotta sitten. Siskoni oli kova lukemaan, mutta jostain syystä hän ei ollut kiinnostunut koko Potterista. Minä olin se, joka luki kirjan ensimmäisenä. Minä pidin kirjasta kovasti, vaikka olin jo ennättänyt ohittaa myöhäisteini-iän, ah, niin viehättävät vuodet. Lopulta siskonikin vakuuttui, ja kappas, olimme molemmat Potter-suossa, josta emme päässeet kuiville moneen vuoteen. 

6. Dean Koontz: Salainen muisti

Aloin lukea Koontzia silloin aikojen alussa - lentoliskot viuhahtelivat ilmassa ja stegosaurukset rouskuttivat koivun lehtiä - Kingin ohella, ja yhtäkkiä huomasin, että Koontz oli lumonnut minut täysin. (Sittemmin on käynyt hieman toisinpäin, jos ette ole sattuneet huomaamaan.) Luin kaikki mahdolliset Koontzit, joista pidin lähes poikkeuksetta, mutta Salaisen muistin häkellyttävä psykologinen paine on maalautunut sieluni maisemaan kuin viikset Mona Lisaan. 

7. Dave Pelzer: Pimeän poika 

Olen lukenut huikean kirjallisen urani aikana - kyllä, se alkoi kun olin seitsemänvuotias ja luin ensimmäisenä Odysseian - hyvin vähän elämäkertakirjoja. Minä puikahdan mieluummin fiktiiviseen maailmaan, mutta Pimeän pojan luin aikoinaan tuoreeltaan, ja se teki viiltävän ahdistavan vaikutuksen, joka väräjää yhä ihoni alla kuin kynttilän liekki.                                                           

8. Sidney Sheldon: Timanttidynastia

Voi Sidney Sheldon sentään! Siinä oli kirjailija, joka osasi veivata minut kebabkioskille. Nuoruudessani kahlasin läpi Sheldonit tarkasti kuin kaislikon sammakoista ja nautin joka hetkestä. Olisin voinut valita yhtä hyvin jonkin toisenkin Sheldonin tälle listalle, mutta päädyin Timanttidynastiaan, koska se yhdistää kiehtovasti historiaa ja juonittelua.

 9. Dan Brown: Da Vinci-koodi

Sanokaa mitä sanotte, mutta minut Da Vinci-koodi hurmasi. Se oli jännittävä trilleri, mutta samaan aikaan se sisälsi mielenkiintoista historiallista faktaa, toki sekoitettuna silkkaan fiktioon. Se piti otteessaan kuin domina nahkahousuisen naapurin Erkin kaulapannasta. Da Vincin-koodin innoittamana luin monia samankaltaisia - luen yhä toisinaan - mysteerejä, mutta yksikään ei ole yltänyt tämän teoksen rinnalle, jota pidän palapeliromaanien aateliston kirkkaana ruhtinaana.    

10. Marian Keyes: Hurmaava mies

Koska olen myös niin sanotun hömppäkirjallisuuden suurkuluttaja - voi pahkura, kuinka inhoan määrettä hömppäkirjallisuus, ikään se olisi täysin toisarvoista verrattuna ah niin mahtavaan subliimiin kirjallisuuteen - en voinut jättää listaltani pois kirjajumalatartani Marian Keyesia. Hänen kaikki kirjansa ovat vähintäänkin hyviä, ja pari kesää sitten Hurmaava mies nauratti ja kosketti yhtä aikaa, ja siitä täytyy antaa pisteet - 12 points goes to Marian Keyes! -, sillä minua on vaikea saada nauramaan kirjan sivujen kautta.

Tämä lista on pitkälti näppituntumalla heitetty tyyliin "mitkä kirjat ovat jääneet vuosien varrella kirjamuistojeni huipulle liehumaan kuin vuorenvalloittajan lippu" ja tässä on lopputulos. On huomioitavaa, että osan kirjoista olen lukenut vuosia sitten, joten pieni epäilys kalvaa, vaikuttaisivatko ne yhtä syvästi tänä päivänä luettuna. Mutta luotan siihen, että Irenen nerokas pää on ollut nerokas jo tuolloin vuosia sitten!

Kiitos ja kumarrus. Tervetuloa uudelleen. Pimpeli pom.

P.S. Himputti! Sisäinen Lisbeth Salanderini ei ymmärrä, miksi joidenkin sanojen väliin on tullut pidempi väli; tämä ei ole mikään itseni lisäämä kikkaileva taidepaussi. Hmm, toisaalta, ehkä se onkin, koska olen niin uskomattoman eksentrinen.