.

.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Eräänä kevätaamuna


Aamukävelyllä, jokivartta pitkin, hän kuvia napsi, ikivanhalla kännykällään, vain huvin vuoksi. Laittaisiko blogiin, hän pohti, piruuttaan, vain huvin vuoksi, esittäisi vuoden luontokuvaajaa. Kukaan ei huomaisi eroa, vaikka kamerassa on pikseleitä miinus tuhat, vaikka kuvat ovat hämäriä, (kuin) toisesta maailmasta. Aamukävelyllä, jokivartta pitkin, huvin vuoksi, ja mietti, että kun menen kotiin, kahvia litkin. (Ja uuh, ajatteli hän, voisin leikkiä runoilijaa, tiedättehän, sellaista suurta ja urhoollista, joka heittäytyy sanoja päin kuin sotilas, ei piittaa säännöistä, ei sillä, että edes osaisi niitä, hän ryntää, rynnäkköön! Täältä tullaan, sanat, hurjat, hyökätään, mennään mennään mennään, sotketaan sotketaan sotketaan, mutaisia kirjaimia, ainainen alokas!)     



Hän ihmetteli luontoa heräävää, ihmetteli itseään, kehoaan, voimia keräävää.


Joen pinnalla leikkivät, auringosta tippuneet keijut, kuka meidät pelastaa! Älkää huoliko, pilvet teitä auttavat, köyden teille heittävät, voitte kavuta kuin pienet jaakot pavunvartta pitkin taivaisiin, auringon helliin säteisiin.



Se on hauki! Suu ammollaan, huutaa vaimolleen, missä ne penikat ovat, kadotimmeko me ne vai oliko niitä koskaan olemassa? Raukka, hauki parka, ei, muista, ei, ja hauen vaimo makaa kylvyssä, pitkänä ja sirona boana, ole hiljaa, se sanoo, etkö näe, että otan poreita!


Tässä kasvaa pieni entti, ystävämme Pentti, Keski-Maasta tupsahtanut, vanha maapallon puuherra hänet adoptoinut.  


Kuohuu, kuohuu! Simaa, simaa! Vielä ei ole simajoen sima tarpeeksi käynyttä, antaa virrata, antaa pyöriä, ohikulkijan suun napsua, metsä suhisee, suh, suh, suh, joku kaataa veteen lisää sokeria, makeaa sen olla pitää!




Kuinka eksoottiset puut, hämmästyttävät! Kulahtanut maa, jostain tuolta, jostain tuolta, kaivautuu esiin elo uusi, vihreä ja värikäs, iloinen ja pörheä kuin riikinkukko, jostain tuolta, jostain tuolta, näkyviin murtautuu, luonto-ukko, metsänpeikko, taikoo, pukee metsän kauniisiin vaatteisiin, ihan kohta, jaksa vielä hetki.

Ihanaa ja energistä kevättä! Toivottavasti teillä on hyvä kirja kesken. Minulla on, ja pitkä sellainen.     

14 kommenttia:

  1. Olipa ihana postaus! Olen päätynyt jollain ilveellä Ruotsiin ja täällä on melkein jo kesä. Olen siis leikkinyt myös luontokuvaajaa ja runoilijaa ahkerasti. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Viihtyisää Ruotsissa oloa! Sinulta varmasti sujuvat runous ja luontokuvaus mainiosti!

      Poista
  2. Energistä ja vimmaista runoilua! Simajuttu oli hauska :) Ajan kirjojen lukemiselta vie nyt kymmenet opinnäytetyöt, mutta vielä se kesäloma koittaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, kiitos. Minulle iskee aina välillä halu runoilla, vaikka olen aika kehno... =D Tsemppiä, kyllä se kesä tulla hipsuttelee!

      Poista
  3. Aj että, maistuisi mullekin sima! Komea vesi, joka uomassaan räyhää ja tempoilee. Ihanaa havumetsää: melkein tunnen männynneulasten kesäisen aromin. Rakastan sitä tuoksua, täällä ei sitä ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tehtiin aina ennen vanhaan itse sima, mutta sitten sen teko jäi pikkuhiljaa pois kun sitä suurinpiirtein juotiin vielä juhannuksenakin... Tai sitten kellarista alkoi löytyä vuosia vanhoja (kilju)simoja. =D

      Tuo on hauska tuo meidän pikkujoki, joskus pentuna en osannut sitä arvostaa, nyt se on jotenkin ihana! =D

      Vielä eivät männyt tuoksuneet, taitavat olla hiukan kohmeessa, tai sitten pitäisi mennä nuuhkimaan lähempää. Lähetän sinne männyntuoksuisia terveisiä!

      Poista
  4. Olet sinä mainio :) Mahtavat kuvat ja tekstit!

    Noissa muutamissa kuvissa on ihan varmasti sellaista kingmäistä tunnelmaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awww... Kiitos. <3 Voi kun olisi kunnollinen kamera, mutta hmm, toisaalta, jos näihin kerta tuli kingmäistä tunnelmaa, niin mitä sitä turhia, hankkimaan uutta ja hienoa puhelinta/kameraa. =D

      Poista
  5. Mahtava kevätpostaus Irene! Samaistuin tuohon haukeen:) Suu ammollani, muistini menettäneenä, unohdan lähes kaiken lukemani jos en postaa siitä heti. Nyt menee helposti kirjan juonet sekaisin kun samana päivänä kuuntelen äänikirjana toista ja luen paperiversiona toista.

    Mukavaa kevättä sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 En ole muuten koskaan kuunnellut äänikirjaa. Tai siis jos ei lasketa niitä penikkana kuunneltuja Pupu Tupunoita yms. =D Tsemppiä sinulle ja keväisiä terkkuja!

      Poista
    2. Kannattaa tarttua äänikirjaan! Minä vierastin niitä aiemmin, ihan turhaan. Ne ovat minulla kokonaan syrjäyttäneet musiikin kuuntelun bussimatkoilla ja illalla ennen nukahtamista on muikeaa kuunnella kun ei jaksa roikottaa paperikirjaa kädessä. Eikä haittaa jos nukahtaa kesken, voi laittaa uniajastimen joka sammuttaa tekstin valitsemasi ajan kuluttua! Kirjastoon siis vieköön tiesi Irene ystäväin! :))
      Kiitos kiitos toivotuksista!

      Poista
    3. Pitääpä laittaa mieleen! Vaikka myönnänkin niitä vierastavani... Jotenkin se ihana, paksu (tai vähemmän paksu) kirja ja vain omat hiljaiset ajatukseni tuntuvat luontevammalta... Alkaisinkohan riitelemään äänikirjan lukijan kanssa "no, mene jo eteenpäin!" =D Mutta katsellaan. =D

      Poista
  6. Sima! Olen unohtanut siman! Hedelmäsimaa pitäisi olla, mutta kun ei ole. Kirjoja on paljon ja hyvää ruokaa ja kellarissa on viiniäkin. Kurja sää, joten varmaan tulee katsottua elokuvia.

    Tämä on kevätjuttu ja vappujuttu. Kiva juttu <3 Mukavaa vappua sinulle. Irene <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tänään kaupassa, että ottaisinko pullon simaa, mutta en sittenkään, ei se tehdassima ole sama kuin oma sima. Ja en niin siman perään ole, munkit on se mun juttu. =D Meillä on ihan hyvä sää, toivottavasti teilläkin paranee!

      Klara vappen! <3

      Poista