Amerikankiinalaisen Yiyun Lin teos Yksinäisyyttä kalliimpaa sattui löytymään kirjaston uutuushyllystä. Olin vasta lukenut Lukutoukan kulttuuriblogista kirjasta ja kiinnostunut siitä aavistuksen, ja kun näin kirjan vapaana, tiesin, että kirja kaipasi minua lukijakseen. Li on nelikymppinen kirjailijatar ja opettaja, joka vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Beijingissä. Nykyisin hän asuu Kaliforniassa. Häneltä on julkaistu tämän uusimman teoksen lisäksi pari novellikokoelmaa sekä esikoisromaani Kulkurit.
Yksinäisyyttä kalliimpaa kertoo kolmen nuoruuden ystävän tarinan. Keitä he olivat 1980-luvun lopulla Kiinassa? Keitä he ovat ja missä he ovat nyt? Erään Beijingin kortteliston elämä muuttuu, kun orpo Ruyu-tyttö muuttaa asumaan Sedän ja Tädin luokse. Hän jakaa huoneen itseään muutaman vuoden vanhemman sisko Shaoain kanssa, joka on kapinallinen, erilainen nuori nainen. Parhaat ystävykset Boyang ja Moran ottavat Ruyun joukkoonsa. He huomaavat pian, että kylmänviileään Ruyuhun on vaikea tutustua, mutta jokin pitää kolmikkoa koossa. Hutera, näkymätön side pitää heidät yhdessä, heidän ystävyytensä keikkuva kuin kolmijalkainen pöytä, ja sisko Shaoain väkevä hahmo kurkkii taustalla, kuin valmiina katkaisemaan siteen, pöydän jalan viikatteella. Miten heille käy, kun korttelia ravistelee onnettomuus? Vai onko se onnettomuus?
Li on helposti lähestyttävä kirjailija, jonka tekstiin on mukava solahtaa. Hän tuntuu tutulta ja turvalliselta heti ensi sivuilta lähtien. Li on perinteikäs, hyvä kertoja, joka sekoittaa pakkaa aikatasojen ja henkilöiden kautta, tarina on levällään, mutta sitä pystyy silti seuraamaan vaivatta. Li on hienovireinen ja pohdiskeleva luonne, joka antaa elämän viedä tarinaa, eikä tarinan viedä elämää. Viisas ja kypsä teksti on sävyltään melankolista ja kyynistä, mutta jokin siinä tyynnyttää, jonkinlainen rauhoittava äitimuorin ääni, joka sanoo näin on ja näin on aina ollut, mutta ei se mitään, sinä selviät. Metaforinen kerronta on eläväistä ja tarkkanäköistä, piristävää. Koska Li on sittemmin amerikkalaistunut, länsimaisuus hivuttautuu kirjan sivuille ohut köynnös kerrallaan, kasvattaen kiinalaisamerikkalaisen muratin. Muratti, jonka lehdet ovat hopeaa, muratti, joka elää hämärässä, muratti, joka nauttii yksinäisyydestään ja irrallisuudestaan.
Lin henkilöhahmot ovat rosoisia ihmisiä, joista ei ole helppo pitää, eikä heistä tarvitse pitää. Li kirjoittaa aidoista ihmisistä, esittelee heidät sellaisina kuin he ovat, ikävinä, ärsyttävinä, kovina, saamattomina, hän ei siloittele ketään. Aavistus lempeyttä, kuin sipaisu turkoosia hahmojen harmaalla taivaalla, tuo kajastuksen toivoa henkilögalleriaan. Hahmoissa on ulokkeitta ja sarakkeita useaan suuntaan, tähtiä ovat nuo Lin mielestä syntyneet ihmiset, tähtiä, jotka värisevät pelottavan lähellä mustia aukkoja, kirkkaita tähtiä pimeyden keskellä, vaikka he eivät itse sitä välttämättä tiedosta. Varsinkin Ruyu on kiehtova hahmo kaikessa jäätävyydessään, tuo jäätynyt tähti taivaalla, olisiko tuossa, kenties, jos katsomme tarkalleen, pisara sulanutta vettä vai onko se vain harhaa?
Toisaalta, hahmoissa olisi niin paljon kerrottavaa (mielestäni), että Yksinäisyyttä kalliimpaa tuntuu liian lyhyeltä kirjalta heidän tarinoidensa kertomiseen, liian pieneltä näin suurille ihmisille. Aivan kuin jotain jäisi kesken, aivan kuin olisin nähnyt tähdenlennon, kauniin ja kiitävän, hetkeksi jähmettyneen, hetken pysähtynyttä aikaa mieleeni ladanneen, ja sitten muualle kiirehtineen. Vaikka Lin tyyli on ilmeisesti pitää lukija varpaillaan - ahaa, et muuten tiedä, kenestä kerron seuraavaksi ja missä ajassa! - , kaipasin tiukempaa paneutumista henkilöihin. Yksinäisyyttä kalliimpaa on nimenomaan kertomus ihmisistä, ja heidän vanavedessä kulkeva juonen pätkä on sivuseikka, oksan karahka, joka sinnittelee kiinni tarinan pensaassa, väpättää tuulessa, muiden oksien pitäessä pensasta koossa.
Lukemisen arvoinen kirja, joka puhuttelee, kuiskailee, haastaa miettimään syntyjä syviä, vaatii katsomaan peiliin - kuka sinä olet ja miksi? Yksinäisyyttä kalliimpaa on kirja, jolle annetaan aikaa. Vaikka sitä on helppo lukea, se ei ojenna helppoja ajatuksia. Olisin toivonut Kiinan ja kiinalaisuuden olevan vielä enemmän läsnä kirjassa, itämainen eksotiikka jäi kokemuksena puolitiehen tällä kertaa. Kolme ja puoli kirjanmerkkiä!
Alkuteos: Kinder Than Solitude 2014
Julkaistu Suomessa: Keltainen kirjasto 2015
Sivumäärä: 395
Lainattua: Ennen Beijingiin tuloaan Ruyu ei ollut pitänyt vanhan kotinsa hiljaisuutta epätavallisena; mutta täällä sanoja käytettiin arkielämän voiteluaineena, ja ihmisten elämän moninaisuus - merkityksettömät tapahtumat, pikkuesineet - tarjosivat loputtomasti rupatteluaiheita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti