.

.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Kadonneen satavuotiaan tapaus



Hei ihmiset ja muut rakkaat olennot. Olen lukenut ruotsalaisen Jonas Jonassonin teoksen Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi hiljakseen tammikuun aikana. Aloittelin sitä itse asiassa jo kuun alussa, mutta sitten tuli eräs Kuningas ja livahti väliin. Minulla ei ole ollut bloggausintoa ja netti-intoa juuri lainkaan viime aikoina, ja blogin kohtalo onkin tällä hetkellä auki, mutta katsotaan, jos vaikka vähitellen jaksaisin tuoda lukemiani kirjoja tänne, edes lyhyellä luonnehdinnalla. Nyt aion kirjoittaa tajunnanvirtamaisesti koko bloggauksen, joten voi olla, ettei tässä ole päätä eikä häntää, mutta sellaista joskus pitää olla, ettei ole päätä eikä häntää. Pitää vain olla.

Minä en ollut erityisemmin ajatellut tutustuvani Satavuotiaaseen, joka karkasi ikkunasta ja katosi (ehkä paras kirjan nimi ikinä!), vaikka olin kirjasta tietoinen etukäteen. Se kuitenkin ajautui puolivahingossa hyppysiini, ja kun halusin lukea jotain kevyempää, päätin antaa satavuotiaalle mahdollisuuden.

Olipas kirja! Hupsun hauska seikkailukirja ja veijarikomedia Allan Karlssonista, joka on saavuttanut sadan vuoden kunnioittavan iän, ja joka päättää ottaa hatkat hoitokodista juuri ennen satavuotispäiväänsä. Ja minkäläiseen seikkailuun vanha herra joutuukaan! Ja eikä tässä vielä kaikki; pian herran värikäs historia alkaa avautua kuin sateenkaaren väreissä hohtava viuhka. Herra on nimittäin ehtinyt yhtä sun toista, hän on nähnyt maailmaa ja tavannut liudan mielenkiintoisia henkilöitä ja sotkeentunut yllättävän paljon politiikkaan ja uskontoon, vaikkei hän kummastakaan perusta. Allan on sitä mieltä että viinaryyppy se miehen tiellä pitää! Minkä sille voi, että siinä sivussa saattaa joutua kiperiin tilanteisiin.

Allan on kertakaikkisen mahtava tyyppi, minkä ikäisenä tahansa. Hurmaava ja hulvaton, sisukas selviytyjä. Samaa hulvatonta henkeä löytyy useista sivuhahmoista. Vaikka tapahtumia riittää ja useasti ottaa ohraleipä, niin huumori pysyy housun lahkeessa sitkeästi kiinni kuin kuivunut lehmän lanta. En ole Arto Paasilinnaa lukenut, mutta voisin kuvitella, että Jonassonin poika on saanut inspiraatiota lahden tältä puolelta. Ainakin Jonasson mainitsee kirjan kansiliepeessä lukevansa Paasilinnaa. Jonas Jonasson on reipas ja sujuva tarinankertoja, viihdyttävä ja uskottava, vaikka meno olisi kuinka päätöntä ja absurdia. Sellainen on hyvä tarinankertoja! Minun makuuni kirjassa on ehkä liian paljon politiikkameininkiä, tosin se on ovelasti kehrätty tarinan koriin vahvana villalankana. Historialliset käänteet sinällään tuovat mielenkiintoisen ripauksen seikkailuun.

Satavuotias on oikein passeli kevyempi hassuttelukirja, josta toisaalta löytyy yksinkertaista, mutta lämminhenkistä elämänfilosofointia, josta sopii ottaa mallia. Kyllä satavuotias tietää! Itse en ole ryypyn kannattaja, mutta olenkin nainen, ja Allan antanee tämän varmasti anteeksi, ja hyväksyy oman näkökantani, että kyllä tumma suklaa naisen tiellä pitää! Pidin kirjasta, ja se toi valoa synkkään tammikuuhun. Kiitos paljon siitä, herra Jonas Jonasson, Allan ja kumppanit. 

Alkuteos: Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann 2009

Suomennos: WSOY 2011

Sivumäärä: 384

Kirjanmerkit: Kolme

Lainattua: Ja niin Allan kertoi, että hän oli päivälleen satavuotias ja pirteä ikäisekseen, jopa niin pirteä että oli nyt karkuteillä vanhainkodista. Hän oli sitä paitsi ehtinyt varastaa matkalaukun eräältä nuorukaiselta, joka ei varmaan tässä vaiheessa olisi kovin iloinen, eivätkä hänen polvensa olleet tällä hetkellä parhaassa mahdollisessa kunnossa, joten hän tahtoisi päästä kävelemästä ainakin vähäksi aikaa.     



14 kommenttia:

  1. Minäkin olen ollut tästä kirjasta tietoinen (ja nyt olen vielä enemmän), mutta olen sivuuttanut se olankohtausuksella. Ehkä saattaisin kuitenkin ottaa harkintaan tuon Paasilinna-viittauksesi takia. Olen lukenut muutamia Paasilinnan teoksia ja tykkäillyt. Niissä on tosiaan melko älyvapaata touhua, mutta silleen hyvällä ja hellällä tavalla. Mistä tulikin mieleeni, että hyllyssäni on vielä yksi lukemaron Paasilinna odottamassa hetkeä, kun haluaa hersyvää luettavaa. :)

    Äläpä nyt blogia lopettele, Irene! Pitele vaikka taukoja ja kirjoittele kun siltä tuntuu. Joskus on bloggausinto hukassa, mutta antaa olla. Ehkä se palailee takaisin sitten myöhemmin ja täällä kyllä odotellaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin kyllä, että tästäkin tykkäisit siis! Mukavaa hupsuttelua, mutta ei kuitenkaan aivan tyhjänpäiväistä (vaikka joskus tyhjänpäiväinenkin voi olla paikallaan ja täyttävää!), ja hyvin minusta Jonasson myös kirjoittaa.

      Voi, ihana kuulla. <3 Olen tosissani pohtinyt, että mitä minä blogin kanssa teen, mutta ainakin vielä yritän pitää homman pystyssä, vaikka näin hiljakseen. =D

      Poista
  2. Olen lukenut muutaman Arto Paasilinnan (kirjailijaveljeksiä on kolme) ja tämä oli samanlainen veijaritarina kuin hänen kirjansa. Näitähän on nyt monta kirjaa seurannut perässä vähän samantyyppisillä nimillä.
    Tykkäsin tästä kirjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkäsin. Voisin harkita lukea lisääkin samanlaista veijarointia. Kiva juttu, että myös sinulle maittoi. =D

      Poista
  3. Minulla on muistikuva että kuuntelin tätä äänikirjana ja se saattoi jäädä jopa kesken, mutta katoin vasta tästä tehdyn elokuvan ja se oli ihan huippu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin jostain, että tästä on tullut elokuva. Se voisikin olla hauska! =D

      Poista
  4. Hmm... tarvitset selvästi akkujen latausta, eli lisää Kingiä! Nyt tulee puoskarin resepti: vähintään kaksi mestarin kirjaa ja olet hetkessä taas jaloillasi. ;)

    Minä aloin juuri lukea Julmaa leikkiä ja piti tietenkin heti tarkistaa löytyisikö sitä blogistasi. Ei siis kannata pitää liian pitkää taukoa, muuten menen kohta ohitsesi selätetyissä kingeissä (luettuna huikeat 11). XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä puoskari olet, ja mistäs tiesitkin, luen (taas) paraikaa Kingiä. =D Julman leikin olen lukenut teininä kauan sitten, se on kyllä aikomuksena lukea joskus uudestaan. Äkkiä laskin, minulla taitaa olla 45. King menossa. =D Hyvää Julmaa leikkiä, hah hah haa!

      Poista
    2. Ha haa, tiesinhän että viimeistään King tarjoaa pelastuksen (tähänkin) ongelmaan! ;)

      Julma leikki on kyllä piinaava. Sata sivua vielä jäljellä, mutta kävelen ihan hiilillä. Se Avaruuscowboy on yksinkertaisesti hirveä! O.O'

      Ah, olin elätellyt toiveita, että olisit lukenut vain blogatut Kingit. 45 on hirveä määrä. Ehkä pääsisin sinne jos lukisin vain Kingejä koko vuoden? Okei, ei liikaa makeaa mahantäydeltä. Nämä ovat parhaimmillaan, kun pitää välissä vähän taukoa ja unohtaa niiden nerouden. XD

      Poista
    3. Hih hih hii.

      Tiedätkö, minulla on kovin hämärät muistikuvat Julmasta leikistä. Muistan sen pääidean, mutta Avaruuscomboy?! Ei muistu yhtään mieleen. Siksi tarkoitus onkin lukea uudestaan niitä kirjoja, jotka luin jo joskus vuonna nakki ja sinappi.

      On tässä vielä tahkottavaa, jos meinaa koko tuotannon lukea läpi. =D Mutta ihan hyvällä mallilla. Jotenkin olen kaipaillut viime aikoina tutun ja turvallisen pariin, ja silloin kun on sellainen fiilis, en "jaksa" kauheasti taukoilla Kingistä. Sinun systeemisi on oikein hyvä!

      Poista
  5. Minäkin olen pitänyt hiljaiseloa vaikka kirjoja en toki ole jättänyt, blogaaminen ei vaan ole maistunut. Aika ajoin käyn lueskelemassa toisten blogeja, niitäkin liian harvoin. Mutta elä sinä Irene ainakaan lopeta! Sinun blogisi on kirjablogitaivaan kuuma tähti jota ilman elämä surkastuu ja tulee tapahtumaköyhäksi. Joten, blogaa vaikka harvemmin mutta älä poistu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Salka, kiitos päivän nauruista! (Siis nauroin tuolle kuumalle tähdelle - meikäläisen pikkublogi ei ole ehkä ihan noin itseään määritellyt.) =D

      Ehkä tämä bloggaaminenkin on sellaista syklittäistä. Välillä maistuu, välillä ei. Minä en ole jaksanut pyöriä toisten blogeissa entiseen malliin, mutta ehkäpä sekin korjaantuu. Ei oteta stressiä! =D

      Poista
    2. Elä sie Irene-ystäväin naura, olen ihan tosissani! Tämä tähti, sinun tähtesi, ei saa sammua, usko pois! Juu, hidas tahti on ihan ok. Minä vihdoin sain blogattua alkuvuoden kirjoista niin hävisi tuo blogaustukkotaukokammo. Eikä siinä mitään ettei jaksa välillä ollenkaan edes ajatella toisten blogeissa vierailua saatika omaansa kirjoittamista, sellaista tää elämä nyt on, mielenkiinnon kohteet vaihtelee ja aikakin on rajallista. Hyvin tää menee, ei tosiaan oteta sitä stressiä! :D

      Poista
    3. Ihana olet, kiitos. Hyvä, hyvä, mennään siten kun jaksetaan. Nytkin odottaisi (Kingin) kirja bloggausta, jonka luin jo muutama päivä sitten, mutta sanaakaan en ole vielä saanut tai ehtinyt kirjoittaa. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Hienoa, että olet itsekin saanut blogijumia auki! Se on totta, välillä innostaa this, välillä that, ja joskus this &that. =D

      Poista