.

.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Hullu tauluntekijä


Herran pieksut! Edellisestä lukemastani Kuninkaan tarinasta on viitisen kuukautta aikaa! Mitä siis pitää tehdä? Soittaa Batmanille? Ghostbustersille? Herra Kingille itselleen? (Okei, kokeilin, ei vastannut jostain syystä.) Vai pitääkö mennä kirjastoon? Kyllä, silloin mennään kirjastoon ja toivotaan, että hyllystä löytyy sellainen harvinaisuus, jota minä en ole vielä lukenut. Ja hittolainen, löytyi! Jumala on olemassa, ja se asuu herra Kingissä. (Ja kirjastoissa.)

Luettu kirja: Naisen raivo Tammi 1995 Alkuteos: Rose Madder (1995) Sivumäärä: 533

Kenelle: (Yksinoikeudella Irenelle) Siis anteeksi, tarkoitan, että kaikille fiksuille ja filmaattisille ihmisille. Jännitystä ja mystiikkaa etsiville, rajuakin kerrontaa hyvin kestäville. Hyvien tarinoiden ystäville.

Miksi: Koska King!

Kirjailija: (Maailman paras.) Herra Kauhu ja niin paljon muuta. Herralla on ikää 66-vuotta, ja julkaistuja kirjoja on enemmän kuin ikävuosia. Kova heppu! Itse olen tällä hetkellä neljänkymmenen paremmalla puolella King-bibliografian valloituksessa laskujeni mukaan. Matkaa on vielä (onneksi!) jäljellä. Ainoa kirjailija maailmassa, jonka taustoista olen kiinnostunut. Hauska, fiksu, mielenkiintoinen, värikästä elämää elänyt mies. Palkittu useasti eri palkinnoilla - hän on mm. moninkertainen Bram Stoker Award-voittaja.  

Mistä kertoo:
Rosesta, joka pakenee. Neljäntoista vuoden avioliittohelvetin jälkeen, Rose kokee viimein herätyksen, ja hänet herättää pisara verta. On aika mennä, on aika jättää kalterit, juosta ulos vankilasta, häipyä kammottavan aviomiehen käsien ja hampaiden ulottuvilta kauas pois. Rose ei halua enää koskaan kuulla miehensä painavaa asiaa. Rose matkustaa pitkän matkan toiseen kaupunkiin, missä hän alkaa rakentaa uutta elämäänsä, mutta pelko asuu hänessä yhä; aviomies Norman on poliisi ja taitava työssään. Voiko Rose olla koskaan turvassa? Onko hän tarpeeksi vahva? Ja miksi ihmeessä osto- ja myyntiliikkeestä löytynyt taulu kiehtoo Rosea niin kovasti?  

Tunnelma:
Suorasukainen, häiriintynyt, karski, puhutteleva, ihon alta kynsivä, pureva ja raivoisa, silti tutun letkeä, kingimäisen sukkela, ajoittain jopa lempeä, tässä herra, joka osaa vetää samaan aikaan kahta retkeä, karua ja armotonta sekä viihtyisää ja toiveikasta. 

Kirjailijan ääni: Mielikuvituksellinen, ironinen, hauskoja yksityiskohtia painottava, tarinaa ja ihmisiä todella avaava, raastava, suikaloi heitä kuin juureksia, paljon tunnetta, pään sisään menoa, oikeanlaista kuvailua, osuvia vertauksia, joskus pientä kömpelyyttä mukana, mutta kuva aukeaa silti vaivatta. Mestarillinen tarinan ja jännitteen rakentaja, mies, joka kirjoittaa sielullaan.  

Tarina:
Kiehtova, hienosti realismia ja fantasiaa sekoittava, syvä ja upottava oja, josta löytyy limaa ja lonkeroita, mutta yhtä lailla kuulautta, kirkkaita vesiä, auringon hyväily poskilla. Kreikkalaisesta mytologiasta jonkin verran voimaa ammentava. Nostattaa enemmänkin ahdistuksen aaltoja kuin kauhun. Mustan tornin ystävä tekee miellyttäviä löytöjä, viittauksia kyseiseen (maailman parhaaseen) kirjasarjaan. Odotin koko ajan, että Patrick Danville olisi liittynyt kirjaan jollain tavalla. Ehkä herra King ei viitsinyt käyttää häntä Naisen raivossa, koska poika oli juuri piipahtanut Unettomassa yössä. (Niin hyvä kirja muuten!) King on muuten sanonut jälkikäteen sekä Naisen raivosta että Unettomasta yöstä, että ne yrittävät liikaa, mutta eivät minusta, herra King on liian ankara itselleen.   

Henkilöt:
Rose ja Norman ovat mieleenpainuvia, musta ja valkoinen, valkoinen ja musta, Norman suorastaan karikatyyri, äärimmäisen epämiellyttävä olento, mutta King koukuttaa lukijansa myös inhottavilla hahmoillaan. Rosessa on ruusun pehmeyttä, mutta myös viiltäviä piikkejä. King asettuu aina hyvin naisen rooliin. Rose ja Norman ovat enimmäkseen äänessä, mikä aiheuttaa pienoista toisteisuutta. Samaa tapahtumaa ei olisi tarvinnut kerrata enää toisesta näkökulmasta. Muut henkilöt jäävät tällä kertaa näiden kahden jalkoihin, harvinaista kyllä, sivuhahmot ovat poikkeuksellisen vaisuja Kingin tuottamiksi.

Lainattua: Okei - ehkä hän pystyisi kiipeämään mäkeä ylös, mutta nyt hänen mieleensä tuli uusi ajatus. Joskus Norman soitti. Yleensä viisi tai kuusi kertaa kuussa, mutta joskus useamminkin. Hei vaan, miten menee, haluatko että tuon kotiin tullessani maitoa tai puoli litraa jäätelöä, oikei, terve. Paitsi että Rose ei havainnut lainkaan huolenpitoa näissä puheluissa, ei välittämisen tunnetta. Norman tarkkaili häntä, siinä kaikki, ja jos hän ei vastannut puhelimeen, se vain soi. Hänellä ei ollut puhelinvastaajaa. Hän oli kerran kysynyt Normanilta, eikö olisi hyvä ajatus hankkia sellainen. Norman oli tönäissyt häntä puoliksi leikillään ja kehottanut häntä miettimään vähän. Sinähän olet puhelinvastaaja, Norman oli sanonut.

Kirjanmerkit: Neljä kirjanmerkkiä.

Epämääräisiä huomioita kirjan ulkopuolelta:
Minne menit, lämmin kesä? Haluan, että tulet takaisin. Vanhenin vuodella viime viikolla, uusi ryppy silmäkulmassa, hurraa! Käsikirjoitus etenee. Ehkä sittenkin loppu onnistuu. 


14 kommenttia:

  1. Hei, ostin tämä juuri kesää ajatellen muutamalla eurolla kirjakirppikseltä! Olisihan niitä muitakin Kingejä edelleen lukematta, mutta jostain syystä tämä vaikutti Äärimmäisen Mielenkiintoiselta ja muutaman laimean kauhukirjan jälkeen kaipaan tuttua ja turvallista (tai ainakin turvallisen ahdistavaa... voiko tuo olla edes termi?! O.o')

    Luulenkin, että Naisen Raivo astuu täällä seuraavaksi lukulistalle. :D

    Ja hienoa kuulla käsikirjoituksestasi! Kirjoitatko sattumoisin itsekin kauhua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäs sattui! Itsekin kiertelin muutaman kirpparin siskoni kanssa viime viikolla - en ole itse kirppari-ihminen, mutta menin siskon seuraksi - ja lähinnä pidin silmällä kirjapinoja, joskohan osuisi jokin vanha King silmään, ei ollut onnea matkassa. Joitakin kinkuloita (no onko tämä sitten sana?!) ei nimittäin enää löydy omista kirjastoistani (minähän siis omistan pari kirjastoa). =D Kyllä tämä oli minusta hyvä King, kiinnostava, tykkään kyllä noista 90-luvun Kingeistä aika paljon.

      Tuskan hiki iskee aina käsikirjoituksen lopussa... =D En kirjoita kauhua, välillä olen miettinyt, että mitä hitsiä minä loppujen lopuksi kirjoitan, jotain helkatin eeppistä absurdia hullua draamaa, joka hivenen kallistuu maagiseen realismiin, jos kallistuu, sekin on hieman lukijan päätettävissä. (Paitsi että käytännössä inhoan tuota termiä maaginen realismi. Jei! =D) Mutta uskoisin, että voisin myös kirjoittaa kauhua. Ehkä.

      Poista
    2. Ahaa, eli jotain uuskumman akselilta. Ehkä kirjoitusprosessissa itsessään on ihan riittävästi kauhua! ;)

      Poista
    3. Piti oikein googlettaa, mitä uuskumma tarkoittikaan, kun en muistanut. Hmm, weird, sen ainakin tunnistan, siitä uudesta en niin tiedä. =D Ja kyllä, kirjoittaminen on välillä todellista kauhua! =D

      Poista
  2. Hahaa, eipä pysynyt kovin tiiviinä tämä tiivistetty arvio kun kyseessä on King :D

    Nyökyttelen täällä niskani kipeäksi, paitsi että tuo Yksinoikeudella Irenelle meinasi napauttaa herneen nenääni ;) No ei sentään, eiköhän Kingillä ole muitakin ykkösfaneja kuin minä ;)

    Apua, minun viimeisimmästä Kingistä on luvattoman pitkä aika, jokohan syöksyisin kotikirjahyllylle hakemaan Liseyn tarinan. Jota en ole vielä lukenut, enkä vielä muitakaan sitä uudempia, mutta kaikki sitä vanhemmat suomennetut kylläkin. Hurjaa, ihan uusia King-lukukokemuksia siis luvassa <3 Naisen raivo on mahtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin kyllä olla tiivis! =D

      Hih hih hii, piti vähän kiusata. Tokihan minä jaan Kingin mielelläni muiden kanssa. (Not!) Ei kun jaan, jaan, ihan oikeasti. =D Onneksi pikkusiskoni on myös kova King-fani.

      OOH, sinulla on kaikki "uudemmat" lukematta! Aika mahtavuutta. On kyllä mielenkiintoista sitten kuulla, mitä tykkäät niistä. Minä olen taas lukenut ne kaikki, juuri tsekkasin, että olen lukenut kaikki vuodesta 1993 lähtien julkaistut. (Paitsi Blazen ja Teloittajat, niitä on vaikea saada täällä käsiin.) Sitten on tosiaan tuota vanhempaa tuotantoa vielä kasa lukematta. Haluaisin jo nyt lukea lisää! Menen huomenna kirjastoon ja laitan peukun pystyyn, että hyllyssä olisi taas jokin harvinaisuus! =D

      Poista
  3. Ihana, virallinen Kingineuvojani! Muistanko oikein, kun mainitsit Tukikohdan olevan yksi herran parhaista? Kuvun alla luettu, blogataan lähipäivinä. Rakastuttukin on <3 Duma Key kamppailee Tukikohdan kanssa nyt lukuvuorosta mutta katsotaan, katsotaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, niin mahtavaa kuulla! Muistat aivan oikein, Tukikohta kuuluu kärkipäähän suosikeistani, tulee heti Musta torni-sarjan jälkeen tärkeimpänä minulle. Duma Keykin on tosi hyvä, sekin on helposti top 15:ssa suosikeistani. Jei, odotan innolla Kupua! =D

      Poista
  4. Terkuin Annika, joka naputtelee tätä puhelimellaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 (En kestä henkisesti sitä, että kommentit jäävät parittomiksi.) =D

      Poista
  5. Mulla on tämä hyllyssä Huutonetistä pelastettuna. Olen tämän joskus aiemmin jo lukenutkin mutta aion lukea sen uudelleen kunhan tulee taas Kingin mentävä luku-aukko lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuntuu olevan nyt Kingin mentävä lukuaukko all the time, mulla on taas kirja hyllyssä odottamassa. No, en ihan justiinsa pääse sen kimppuun. Kivaa, että Naisen raivo on suunnitelmissasi! =D Hyvää Kingiä.

      Poista
  6. Kamalaa, onko tästä oikeasti jo neljä kuukautta aikaa?? O.o'

    Luin kirjan vasta nyt, yhdeltä istumalta. Luin yhteen asti yöllä, sillä en sallinut Normania kummittelemaan uniini, vaan hänestä oli päästävä eroon mahdollisimman nopeasti. Tämä oli yllättävän mukaansatempaava kirja!

    Yliluonnollisille elementeille en lämmennyt yhtä paljon kuin yleensä, vaikka Rose Madder oli mielenkiintoinen hahmo. Minusta Rosie ei vain tarvinnut häntä. Halusin Rosien löytävän voiman itsestään, kuten hän löysi voiman riistäytyä vapaaksi.

    Mieshahmot jäivät aika ohuiksi. Mietin olisiko Normania voinut esittää vähemmän hirviömäisenä? Hän oli hyytävä ja ymmärrän kärjistämisen, mutta jotenkin tilanne tuntui mustavalkoiselta.

    Pidin kumminkin kovasti kritiikistä huolimatta. Nyt onkin ollut kova Kingiputki, kun hotkin Carrien ja tämän saatuani vihdoin ja viimein Velhon pois jaloista. :)

    Anteeksi avautuminen! XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytännössä ikuisuus sitten! =D Nyt on niin... mustaa ja pimeää ja märkää ja ikuisuus sitten oli yhtä sateenkaarta ja vaahtokarkkia, perhosia ja kultahippuja ja yksisarvisia... =D

      Kiva kuulla, että luit kirjan! Pitää oikein muistella Rose Madderia, joo, kyllähän tämä on oikein hyvä King. Minä ihan tykkäsin siitä yliluonnollisestakin puolesta, koin sen niin voimakkaasti Musta torni-maailmana ja you know, I LOVE Dark Tower. <3

      Norman oli kyllä superärsyttävä ja tosi kärjistetty, mutta mulle toimi näinkin. Tämän lienee tarkoitus olla vahva naiskirja. Kai, ehkä siksi miehet oli vähän tuollaisia.

      Jee, hyvä sinä, Velho vaan pois jaloista pyörimästä! Mulla on jo taas ikävä rakastani Kingiä, onhan edellisestä aikaa jo... hmm... kohta kolme kuukautta. Avautumiset ovat parasta! =D

      Poista