.

.

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Hyttysten kevätkonventti



Tänä aamuna aloitin päiväni juomalla tummapaahtoista kahvia - olen niin himskatin trendikäs, käytännössä ultra cool pariisitar-  , lukemalla kirjaa ja katselemalla ikkunasta syrjäsilmällä tulvivaa jokea, joka saa aina näin keväisin sellaisen päättäväisyyden puuskan - tiedättehän, sellaisen samanlaisen kuin jotkut naiset saavat kevätsiivouksen tai sisustamisen kanssa - , ikään kuin se muistuttaisi meitä tavallisia kuolevaisia, että katsokaa minua, minä olen joki. Sama joki, jossa on kesäaikaan hädin tuskin kolme senttiä vettä. Sama joki, jonka kalat ovat jättäneet aikoja sitten; ne ovat pakanneet kiduksensa, suomunsa ja kutunsa ja asuvat nyt jossain metsän keskellä olevassa suosilmässä.

Näin muutama päivä sitten kevään ensimmäisen perhosen. Se väpätti ja poukkoili kuin horkkatautinen kamikatze-lentäjä, ylös alas, ylös alas, pysähtyi hetkeksi maahan ja jatkoi matkaansa. Toissa viikolla näin parven hyttysiä. Hyttysiä! Pieksut! Ne tuntuivat juoruilevan ja tekevän toimintasuunnitelmaansa kesää varten; ihmisten raivon partaalle saaminen tulee oleman niiden ykkösprioriteettinsä. Odotan sitä innolla. Yhtä innolla kuin ihmisten loputonta valitusta siitä, kuinka on liian kuumaa/kylmää/sateista/kuivaa.

Mutta varmimpiin ensimmäisiin kevään merkkeihin törmää jo aikaisemmin, nimittäin seuraamalla hämmentävän mielenkiintoisen Homo sapiensin käyttäytymistä. Kiinnitä huomiosi nuoriin opiskelijakundeihin, sillä he aloittavat jokakeväiset soidinmenonsa jo helmikuussa, paistamalla makkaraa opiskelija-asuntonsa lumisella parvekkeella viime juhannukselta jääneessä kertakäyttögrillissä. Entä kesä? Seuraa tuon samaisen opiskelijapoikien joukon aikuistuneimpaa versioita - noin neljäkymppisiä miehiä - ja huomaa, kuinka he kävelevät kaupungilla shortseissa ja t-paidassa maaliskuun lopussa + 7 asteen kelissä. Siinä vaiheessa, kun kuka tahansa ihminen - koliikkivauva, naapurin kärttyinen mummo, 60 vuotta lähikaupan kassalla ostoksia pyöritellyt kassatäti - alkaa hymyillä ilman mitään näkyvää syytä, voit olla aika varma siitä, ettei juhannus ole kaukana.  

Mikä on sinun mielestäsi parasta kevät- tai kesälukemista? Muuttuuko painettu sana kevyemmäksi sinun kohdallasi? Onko sinun mielestäsi kevään ensimmäinen merkki se, kun asfaltti näkyy ensimmäisen kerran jäisen pinnan alta? Minun mielestäni on. Vaikka se näkyisi tammikuun ensimmäinen päivä.

   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti