.

.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Teini-ikäiset mutanttiorvot


Ja niin hän luki kolmannen alennusmyynneistä ostamansa kirjan. Kuten huomaatte, en ole sellaista ihmislajia, joka haalii lukemattomia - ai että miten mahtava tämän sanan kaksoismerkitys on! - kirjoja ympärilleen odottamaan maailmanloppua. Tiedätte varmasti sen maailmanlopun, jossa zombit tulevat, ja ainoa ase noita hirviöitä vastaan on lukematon kirja. Saatan olla alakynnessä, mikäli lukemattomille kirjoille allergiset zombit hyökkäävät. Luotan siihen, että minulla on muutama kirjaston kirja lainassa ja lukematta, ja niin, aina voi lähteä koettamaan onneaan ja mennä ratsaamaan kirjastoja ja kauppoja. Jos siellä on mitään jäljellä.

Ransom Riggs on mystinen yhdysvaltalainen kirjailija, jonka ikää en äkkiseltään löytänyt, mutta valokuvan perusteella herra lienee kolmenkympin tietämissä. Riggs oli mukulana kiinnostunut kirjoittamisesta ja elokuvien tekemisestä, ja hän päätyikin opiskelemaan englantia yliopistoon, kunnes siirtyi myöhemmin elokuvakouluun. Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on hänen tarinauransa ensimmäinen kirja, jonka inspiraation lähteenä on toiminut vanhat valokuvat. Kirja on saanut jatko-osan herran kotimaassa hiljattain. Ensimmäisestä kirjasta on suunnitteilla elokuva, ja ohjaajaksi on valikoitunut Tim Burton. Jonkinlaista mahtavuutta voisi olla luvassa myös valkokankaan puolelle. Sekä eräs merkittävä, sydäntäni lämmittävä tieto löytyi herra Riggsistä; Stephen King on yksi hänen innoittajistaan. Malja sille!

Viisitoistavuotiaan rikkaan floridalaispojan, Jacobin, isoisä on aina jaksanut höpötellä omituisia kertomuksiaan sota-ajasta ja orpokodista, jossa hän vietti aikaansa nuorena poikana. Isoisällä on ollut tapana näytellä Jacobille vanhoja valokuvia, joissa on jotain kummallista, mutta Jacob on pitänyt niitä halpoina lavastuksina. Kunnes isoisä kuolee hämärissä olosuhteissa, ja Jacob luulee näkevänsä jonkinlaisen hirviön, pojan epäilykset heräävät toden teolla. Jacob passitetaan kallonkutistajan juttusille. Isoisän viimeiset sanat ja vanha kirje saavat kuitenkin Jacobin lähtemään isänsä kanssa Walesin rannikolla olevalle saarelle, missä isoisän orpokoti sijaitsee; poika haluaa tutustua isoisänsä menneisyyteen kunnolla. Jacob löytää orpokodin rähjän, mutta auttaako se häntä pääsemään painajaisistaan? Onko resuisen talon kätköissä jotain muutakin kuin laastia, pölyä ja revennyttä tapettia?     

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille ihastuttaa ennen kuin siitä ehtii lukea yhtään riviä. Kirjan visuaalinen ilme on kerrassaan upea! Se sisältää aitoja, vanhoja valokuvia, joiden ympärille on kudottu tarinan pätkiä kuin villalankaa neulepuikkoihin. Näin Riggs muodostaa harmaasävyisen, lepattavan kaulaliinan, vivahteikkaan kertomuksen, joka menee minne sitä huvittaa; se kieppuu omalaatuisissa kirjoittamisen puuskissaan, vuoroin lempeän lämmintä ja vilvoittavan viileää, tarinan kerronnan riemua. Ransom Riggs antaa valmiin kaulaliinansa ja kietoo sen lukijan kaulaan, hellän napakasti, niin että eriskummallisten lasten maailmaan astuminen tuntuu heti ystävälliseltä, miellyttävältä ja ennen kaikkea, mielenkiintoiselta paikalta.

Herra Riggsin kirjoittaminen on sujuvaa, muttei liian helppoa tai valmiiksi pureskeltua. Teksti on mukaansa tempaavaa, ja sille antaa eloa ironiaan kallistuva huumori. Eriskummallisten lasten maailma ei ole silti mikään taianomainen ilon ja hauskuuden valtakunta, vaan koloissa ja ojissa vaanivat kaiken aikaa pelon ja epävarmuuden synkät sävyt; Riggs osaa liittää vakavan ja leppoisan kerronnan mukavaksi yhdistelmäksi. Riggs on selkeästi rento jätkä, mutta myös rennoilla jätkillä on painavaa sanottavaa. Hän herättää walesilaisen saaren henkiin omaperäisellä kuvailullaan, eikä hän sorru liialliseen jaaritteluun, kuten Ali Shaw taannoin. Muutenkin Riggsin kynässä on jotain raikasta ja omaa nokkeline kielikuvineen.

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on tarinana viihdyttävää luettavaa. Riggs todella luo oman pienen fantasiamaailmansa, vaikka konkreettisesti eriskummalliset lapset eivät seikkaile missään toisessa maailmassa. Se on pidemmän tarinan aloitusosa, jossa vasta tutustutaan henkilöihin. Toki Jacobin pään sisälle pääsee jo nyt, sillä poika toimii koko kirjan ajan minä-kertojana. Jacob on harvinaisen mukiinmenevä teini-ikäinen kertoja ja aika fiksu nuori miehen alku. Pidin hänestä. Kiinnostavia sivuhenkilöitä on paljon, mikä aiheuttaa pienoisia sekaannuksia, mutta se ei varsinaisesti häiritse lukukokemusta. Pikkuhiljaa henkilöt oppii erottamaan toisistaan. (Tai ehkä minua vaivasi huonomuistisuus.) Totta kai mukana pitää olla kevyt romantiikan vire, joka onneksi jää (vielä?) sivuosaan, eikä vie turhaan huomiota tarinan kululta.

Luulin, että Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on aikuisten kirja, ja luin alun siinä uskossa, enkä oikeastaan ajatellut, että kirja olisi kovin lapsekas. Sitten bongasin netin syövereistä tiedon, että kirja on suunnattu noin 12-14-vuotiaille lapsille/nuorille, ja minä ajattelin, että ahaa, ei mennyt kuin parikymmentä vuotta pieleen. Mutta ei se mitään, olen 14-vuotias sielultani. Kumma juttu sinällään, että pidin aikuisten "satua" Tyttö joka muuttui lasiksi naiivina tekeleenä, ja nyt, tämä lasten satu tuntui huomattavasti aidommalta ja aikuismaisemmalta. Hämmentäviä ovat kirjailijoiden tekstikiekuroiden tiet. Ja hämmentäviä ovat minun ajatukseni tiet. Kun eriskummallisten jatko-osa suomennetaan, haluan sen nopeasti käsiini.

Öisin minua kiusasivat sellaiset painajaiset, että jouduin käyttämään purentakiskoa, jotten kirskuttaisi hampaitani tyngiksi nukkuessani. Niin pian kuin suljin silmät näin taas lonkerosuisen hirviön. Olin varma, että juuri se oli tappanut papan ja olisi pian minun perässäni. Joskus minut valtasi se sama oksettava pakokauhun tunne kuin silloin metsässä, ja olin varma, että hirviö oli jossain lähellä: hämärän puuryhmän varjossa, parkkipaikalla viereisen auton takana, pyörävajan toisella puolella, odottamassa. 

Alkuteos: Miss Peregrine´s Home for Peculiar Children 2011
Julkaistu Suomessa: Schildts & Söderströms 2012
Sivumäärä: 350

Tämä kirja saa: Neljä kirjanmerkkiä. Kiehtova, ihana kirja, joka sopii (lähes) kaikenikäisille. Olisiko tässä kenties Harry Potterin manttelinperijä? 
             

14 kommenttia:

  1. Minä luin tämän kanssa vähän aikaa sitten ja tykkäsin ihan. Meidän kirjastossa tämä oli jostain syystä aikuisten puolella, ja vieläpä luokiteltu kauhuhyllylle. Eniten hämmästyttää tuo aikuisjuttu,kun tarina on kuitenkin aika nuortenkirjamainen..joskin laadukas sellainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ilmeisesti hieman vaikeasti luokiteltavissa oleva teos, että liikkuu siinä nuorten ja aikuisten välimaastossa, ihan hauska yhdistelmä. Ei tämä kyllä mitään kauhua ole! =D Mutta nimenomaan, nuortenkirjaksi laadukas, juuri niin. =D

      Poista
  2. Luin tämän lukupiiriä varten ja odotukset olivat ulkoasun ja kehujen perusteella aikamoiset. Petyin melkoisesti mutta aion lukea kyllä jatko-osankin sekä katsoa Burtonin leffan jos se joskus pääsee tuotantoon saakka.
    Sun arvostelu oli jälleen vetävä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei onneksi ollut kummempia odotuksia. En ollut lukenut arvostelujakaan sen tarkemmin, ajatellut vain, että luen jos tulee vastaan. Tim Burton saisi tästä kyllä varmasti mainion leffan! Kiitos paljon. =D

      Poista
  3. Minä en tästä kirjasta innostunut. Suoranaisesti petyin, mutta se voi johtua siitä, että seurasin kirjaan liittyvää "hehkutusta" täällä (siis ennen kuin oli Suomessa julkaistu). Kirjan traileri oli todella hyytävä, parempi kuin itse kirja :D Olenko ihan kamala, jos sanon että kirjan paras anti on sen ulkoasu ;DD

    Anyway, makuasioita nämä ovat tietenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, joskus liika hehkutus on... hmm... liikaa. (Olenpa omaperäisellä tuulella tänään.) Minä en tiennyt hehkutuksesta tuon taivaallista, että se oli onni. Toki itsellänikin tuo visuaalinen puoli syvensi lukukokemusta, mutta kyllä minä pidin muutenkin kirjan tunnelmasta, vaikka loppu oli vähän kökköä meininkiä.

      Joskus huomaa, miten arvostelu on vaikeaa; esim. Laaksolle annoin kolme pistettä, ja nyt tälle oli oikeastaan pakko antaa neljä, sillä pidin kuitenkin tästä paljon enemmän kuin Laaksosta, ja sitten kun taas mietin joitain aiempia nelosia, niin tajuan, että ei tämä kyllä niiden veroinen ollut. Hankalaa pisteytys välillä! =D Riippuu monesti paljon siitä, missä järjestyksessä kirjoja lukee.

      Poista
    2. Juu, oma vika tietenkin se, että menee hypertykseen mukaan. Mainostin tätä kirjaa jopa omassa blogissani ennen kuin olin sitä lukenut :D En kylläkään usko, että olisin pitänyt kirjasta sen enempää, vaikken olisi siit' mitään aiemmin kuullutkaan. ;)

      Pisteytys on kyllä todella hankalaa! Senpä takia en itse pisteytä kirjoja blogissa lainkaan, mutta Goodreadsissa kylläkin. Tosin olen niin lepsu niidenkin pisteiden kanssa, että kaikki kirjat saavat yleensä vähintään kolme tähteä. :D

      Poista
    3. Ooh! =0 Niin, aina ei homma pelitä kaikille, joku tykkää, joku ei. Minä odotin mm. Kiltilltä tytöltä paljon, ja sitten en ihan saanutkaan sitä mitä olin kuvitelmissani luonut. =D Mutta en minä siihen aivan perusteellisesti pettynyt, pidin kuitenkin paikoin.

      Minusta on kiva lätkiä pisteitä, ja yleensä niiden antaminen on todella selkeää, mutta sitten taas tulee hetkiä, jolloin arpoo ja arpoo, esim. Eriskummallisille olisin ehkä halunnut antaa 3,75 pistettä, mutta en nyt viitsi kesken kaiken alkaa ottaa mukaan mitään 0,25 pisteitä. =D

      Poista
  4. Minäkin tykkäsin tästä ihan hirvittävästi! Tarina oli hieno ja samoin myös kirja esineenä. Odotan innolla jatko-osaa (odottelen siis suomennosta) sekä tietenkin Tim Burtonin näkemystä kirjasta valkokankaalle siirrettynä :) Harmi vain, että Burtonin luottonäyttelijä Johnny Depp ei taida oikein istua Jacobin muottiin ainakaan ikänsä puolesta. Eiköhän elokuvasta silti ihan hyvä tule ilman häntäkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kun kiva! Kyllä, todella kaunis kirja. Suomennosta saanee odotella jonkin aikaa. Leffa toivottavasti toteutuu joskus, uskoisin, että siitä tulisi mainio! Niin, ja Johnny-boy voisi näytellä vaikka Jacobin isää, eikö vain. =D

      Poista
  5. Minäkin luin tämän kirjan vasta. Pidin kirjasta todella paljon, tarina oli hieno ja omaperäinen. Kirja oli myös hyvin kirjoitettu ja visuaalinen ilme houkutteleva. Olin aivan täpinöissäni kun luin että juuri Tim Burton tekee kirjasta elokuvaa, hänen elokuvissaan on sitä jotain! Mutta niin palataaksemme kirjaan, minua joka poikkeaa kirjan kohderyhmästä 10 vuotta jotkut kirjan kuvat kirjaimellisesti karmivat! Se kyllä loi lukemiselle ihan omanlaistansa tunnelmaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin, kyllä tällainen kirja aina kaiken maailman Nälkäpelit voittaa! (Minulla yhä viimeinen osa lukematta.) Vaikka en minä Nälkäpelin ensimmäistä osaa edes inhonnut, toisen kanssa jo alkoi mennä hermot. =D

      Tim Burton on yksi lempparielokuvaohjaajistani, ja toivottavasti herra vääntää tästä leffan, siitä tulisi hieno epäilemättä! Ja sitten se Johnny Depp tietty johonkin rooliin... =D

      Poista
  6. Tämä on saanut niin paljon murinaa osakseen, että olen kiertänyt teoksen kaukaa. Kiitos sinulle, en kierrä enää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä kiva! Ainakin upposi oikein mukavasti yhden plääh-kirjan ja toisen vähemmän plääh-kirjan jälkeen. =D

      Poista